Sää

Lueskelin joku aika sitten olleita otsikoita ja vastaan tuli juttu lapin -30 asteen pakkasista. Jo pelkästään sen lukeminen ja pakkasmaiseman näkeminen kuvassa toivat nenään pakkasen tuoksun/tuoksuttomuuden, sen ihanan nipistyksen poskissa kun on oikeasti kylmä, pakkaslumen narahtelun askelten alla ja ihan järkyttävän ikävän lumisiin pakkaspäiviin.
 
Jamppa sai mitä tilasi ainakin parin päivän verran. Lunta sateli loppuvuodesta harvakseltaan ja suli muutamassa päivässä, mutta pari päivää uudenvuoden jälkeen tuli pysyvämpi lumipeite. Lisää lunta tuli erityisesti etelässä parina viime päivänä ja nyt on suuressa osassa maata pakkasia. Minun asuinsijoillani on lunta yhteensä vain 22 senttiä ja pakkasta 18 astetta. Puin aamulla päälleni kymmenen vuotta vanhan takin, jota käytän ainoastaan pakkasilla. Lauhemmilla keleillä siinä kiehuu hiljakseen poristen. Paksummat toppahousutkin olivat varalla, mutta arvelin pärjääväni kalsareilla ja kevyttoppahousuilla. Pyöräillessäni en edes yrittänyt vaihtaa napavaihdetta isommalle.

Takki on muuten kiva, paitsi että sen huppu on pettymys. Se on aivan liian ahdas ja kun huppu on ylhäällä, koko takin paino on sen ja niskani varassa. Voin kuvitella, että keskiajan armeijoissa oli uusille soltuille puettu vastaava hupullinen rengashaarniska ylle ja naureskellen katseltu sivusta, kun märkäkorvan niska taipui haarniskan painosta.
 
Minä ainakin olen kovin iloinen siitä, että vihdoinkin on lunta ja kylmää! Ehdin jo kahlata lumihangessa metsässä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen (niin luulen). Jäljistä päätellen siellä ei koko päivänä vielä ollut käynyt ketään muuta, vaikka kaupungin keskellä onkin. Ja minullakin on kaapissa talvivaatteita, joita en ole pariin vuoteen käyttänyt, koska ne ovat liian lämpimiä...

Ehkäpä iloitsemista helpotti se, että minun ei tarvinnut lähteä tai ehtiä mihinkään eikä edes luoda pihalta lunta. Paitsi tämä sisäsyntyinen tarve käydä talvisessa metsässä, vaikka matka osittain auratuilla kävelyteillä kestikin tunnin verran suuntaansa.

Puuparran sanoin:
Ah! mikä tuuli ja valkeus ja talviset mustat oksat
Orod-na-Thônissa!
Ääneni nousi taivaalle ja lauloi.
 
Tämä ei periaatteessa liity säähän vaan ylipäätään vuodenaikoihin: mutta ihmettelin tänään kun kolmelta oli vielä valoisaa, ja nyt kun tarkistin asian niin toden totta! Aurinko laskee nykyään vasta neljältä! Kirkasvalolamppu on vielä ahkerassa käytössä, varsinkin pilvisinä päivinä, mutta vähitellen tulee taas se aika kun sitä ei tarvitse. :)
 
La Ninan povataan jatkuvan pitkälle kevääseen, eli vuodesta (ainakin syyskuulle asti) pitäisi ainakin syyskuulle asti tulla sitten tavanomaista viileämpi mantereilla. Se vaan, kun kun lämpöjen jakautumista ei pystytä edelleenkään kovin hyvin ennustelemaan maapallon eri alueille, ei merkitse juuri mitään Suomen kesälämpöjen ennustamisessa.
 
Olin jossain vaiheessa ollut ahkera säiden seuraaja, mutta jostain syystä nykyään ahdistaa enemmän kuin ilahduttaa säiden ennustaminen. En jaksa syksyllä kuunnella ennustuksia joissa povataan lämmintä talvea tai keväällä sitä että povataan kylmää ja sateista kesää. Keväällä sanotaan että lumi sulaa toukokuussa ja syksyllä että lunta ei sen vuoden puolella tule ollenkaan. Pitkän ajan ennusteet ovat pääasiassa ahdistavia. Mieluummin pitäisin yllä toivoa. Nytkin marraskuussa olin ahdistunut siitä että talvella ei varmaan tule pysyvää lunta ollenkaan kun ennustettiin että tulee leuto talvi. Mieluummin eläisin odottaen että tulee se päivä kun lunta tulee tai odottaen sitä päivää kun tulee helle kuin jatkuvasti ahdistuen siitä ettei sitä päivää tule. Vaikka se jäisikin tulematta niin toivo siitä auttaa jaksamaan paremmin kuin toivottomat ennusteet.
 
Vähän sama, pakko blokata kaikki "ilmastonmuutoksen takia tämä ja tämä sääilmiö sitä ja tätä" -jutut, koska muuten alkaa ahdistaa liikaa. Täällä on ollut ihan järjettömän liukasta viime päivät, ensin aurattu sileäksi tiet ja sitten pari päivää nollassa, että oikein jäätyy. Onneksi tuolla näyttää satavan lunta, jotta ehkä en ole vaarassa rikkoa luitani joka kerta kun vien roskia.
 
Minun puolestani riittää jo tämän lumisateen kanssa. Aina ulos mennessä piha tuntuu tuiskuttaneen umpeen. Kaahaavaa aurauskalustoa ei pääse pakoon kuin metsään. Jalkakäytävät ovat sivuun auratun lumen takia kutistuneet leveydestään puoleen, ja kaikkialla on minua korkeampia lumikasoja.

Joo, koirani rakastaa lumessa peuhaamista, mutta niin se rakastaa myös likaisia sukkia, että eiköhän me pärjätä, vaikkei lunta tulisi koko ajan lisää – ja sittenkin, kun lumet viimein sulavat pois.
 
Tänä aamuna töihin lähtiessä oli kaikkea muuta kuin houkutteleva sää. Herätessäni vettä ropistellut taivas oli vaihtanut vesiräntäsateeseen siihen mennessä, kun menin pukemaan ulkovaatteita, ja pyörää katoksesta taluttaessani tuli jo taivaan täydeltä jalkarättejä. Uusi sadeviittani pääsi testiin ja osoittautui onneksi hyväksi, vaikka sen huppu onkin niin pieni, ettei sitä saa vedettyä kypärän yli niin kuin olen tottunut vanhan kuoritakkini kanssa tekemään. En siis onneksi kastunut nimeksikään, mutta jouduin kyllä ajamaan epämukavassa kyyryasennossa välttyäkseni naamaan läiskiviltä lumiräntäräteiltä ja pitääkseni silmälasini edes suunnilleen läpinäkyvinä. Oli myös vähän masentavaa katsoa, miten nopeasti sadeviitan pyörän tangon yli heitetyn etuhelman päälle kasvoi kinos, jonka sitten aina liikennevaloihin pysähtyessäni ravistelin pois. Onneksi lumiräntä oli niin märkää, että vaikka se kasaantuikin kerrokseksi tielle, se ei kuitenkaan tehnyt asfalttia liukkaaksi.

Vaan eipähän ainakaan ollut katupölyä tänään!
 
Täälläpäin sataa runsain mitoin vettä,eikä ole kovin lämmin. Ärsyttävää, kun luuli että lämmintä säätä tulossa.
 
Last edited:
Vaihteleva aamu, kun tullut lunta, vettä ja räntää satunnaisessa järjestyksessä, mutta juuri nyt ei sada. Sen verran sumppuraa kuitenkin, että vielä äsken katuvalot paloivat. Keksin kaksikin hyvää puolta tästä sateesta; katupöly menee pois eli hyvästi nenäverenvuoto ja ruohikkopalovaara pienenee vähitellen.
 
Nyt on erityisen hyvä hyttyskesä eli lentäviä verenimijöitä on runsaasti. Loppukeväästä oli hyvin kosteaa ja alkukesästä taas lämmintä. Molemmat säätilat ovat edellytyksenä hyttysarmeijoiden ilmaantumiselle. Ja Jeesus kysyi hyttyseltä: "Mikä on nimesi?" Niin se inisi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta."

Sulanut lumi ja vesisateet näkyvät korkeina vedenpintoina sisävesissä ja vaarallisina virtauksina. Tuossa äsken kolmetoistavuotias poika kävi uimalla pelastamassa virtaukseen joutuneen ja väsähtäneen ikäihmisen; tämä pääsi takaisin rantaan pidellen kiinni pojan olkapäästä. Hätääntyneet veden varaan joutuneet hukuttavat toisinaan itsensä lisäksi avuntarjoajan, jos tällä ei ole mitään kättä pidempää mukanaan. Onneksi tällä kertaa ei käynyt niin.
 
Kanadassa uusi lämpöennätys on 49,6 C, siellä on ollut huippuhellettä ainakin viikon, yli 180 maastopaloa ja ainakin yksi kylä palanut (Lytton). Samaan aikaan Brasiliassa ja Uruguayssa sataa lunta. Japanissa sateet saivat aikaan mutavyöryn jossa kuoli ihmisiä. Taas vaihteeksi yksi hurrikaani, Elsa niminen tällä kertaa ja 180 000 ihmistä evakoitu Kuubassa maanvyörymien tieltä. Uudessa-Seelannissa kuumin kesäkuu 110 vuoteen. Suomessa hellejaksoa on jatkunut nyt jokusen viikon. Tässä tämän kesän hellehuiput Suomessa, mutta se ei kerro koko päivän lämpötilasta. Niin ja otsonikadon korjautuminenkin hidastuu...
 
Hämmentää, että sää aina ihmetyttää ihmisiä. Tänään näin Ylellä otsikon, miksi lunta on yhä näin paljon huhtikuussa. Silloin, jos lunta ei ole, ihmetellään sen puutetta. Nyt, kun sitä on, ollaan sitä mieltä, että huhtikuussa pitäisi olla jo lämmintä. Kai sitä vielä on, jos sitä paljon tuli. Eikä ole vielä edes toukokuu. Mitenkähänsä ennuste meni, mikä Marina katolla se Vappuna vaolla?
 
Olórin sanoi:
Hämmentää, että sää aina ihmetyttää ihmisiä.
Click to expand...

Tai sitten se ei niinkään ihmetytä ihmisiä kuin tarjoaa aiheita kevyeen journalismiin. Ympäri vuodenhan saa yleensä lukea kaiken maailman lumi-infernoista, seksihelteistä ja käristyskupoleista, kun toimittajat yrittävät saada sään kuulostamaan jotenkin pelottavammalta tai poikkeuksellisemmalta kuin se onkaan.

Henkilökohtaisesti toivoisin lumet (ja tiesepelit) jo pois, että pääsisin vihdoin pyörällä töihin, mutta olen kyllä hyvin tietoinen siitä, ettei lumisateiden jatkuminen pitkälle kevääseen ole mitenkään poikkeuksellista. Onhan vappuakin juhlittu useammin kuin kerran räntäsateessa ja piiskaavassa tuulessa ;)
 
Torstaina olin kävelyllä töiden jälkeen ja oli kovin keväistä. Lumet olivat sulaneet kävelyteiltä ja autoteiltä. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että hansikkaita ei voinut pitää käsissä. Täytyy myöntää että tässä vaiheessa kevättä tällainen lumen tulo ja pakkanen joka pitää sen maassa, oli pettymys. Talvi on ollut pitkä ja äärimmäisen tylsä. Mitään ihmeellistä piristystä ei ole ollut ja lomatkin ovat menneet kotona. Yhtenä syynä auto, joka on ollut ajamattomana odottamassa kevättä.

Olen jo vähän odottanut että voisi katsoa missä kunnossa auto on. Lähteekö se käyntiin vai pitääkö ehkä akku ladata ennen sitä. Alle kuukauden päästä on tarkoitus pitää myös retkeilykurssin ensimmäinen tapaaminen ja viiden viikon päästä olisi tarkoitus yöpyä ulkona "sulan maan aikaan" (6.-7.5.) En epäile etteivätkö nämä lumet väisty siihen mennessä, mutta hurjalta tämä tuntuu. Tämän viikon pysyy pakkasella ja vielä ensiviikollakin ja se pitää kaiken tuon suuren lumimäärän maassa!

Tämä talvi on ollut sellainen että mitä pitemmälle talvi on tullut, sitä kovemmat pakkaset ja sitä enemmän lunta on tullut. Keskitalvi oli lähinnä kevyen takin lumetonta aikaa.
 
Itselle taas keväät, joina lumet sulavat aikaisin, ovat henkisesti raskaimpia. En valita tästä lumesta siis ollenkaan. Kamala pölyisyys ei myöskään ole häiritsemässä. Toki, jos joutuisin itse kolaamaan, saattaisin vähän kiroilla. Toivoisin kyllä enemmän pilvettömiä öitä, niin saisi kaiken irti mahdollisista revontuliöistä, kohta on nimittäin liian valoisaa.
 
On yksi sääilmiö, josta minä en millään pidä. En ole pitänyt oikeastaan ikinä. Se on hyvin yleinen, hyödyllinen ja joskus jopa miellyttävä, mutta tarpeeksi voimakkaana saa olla muuten miten kaunis sää hyvänsä, mutta tämä onnistuu pilaamaan sen. Se on kova tuuli.

Mietin juuri tänään aamupäivällä miten nimenomaan tuuli saa minut välillä niin tuskastumaan, että tekisi mieli kiljua kurkun täydeltä.
Eikös sitten äsken ensin tuuli kiskaissut meidän aurinkokangasta niin, että se repäisi koko tolpan irti terassin kulmasta ja oli aika lähellä ettei tolppa iskenyt lasta suoraan päähän. Seuraavaksi tuuli tiputti puusta oksanpätkän (pieni ja kohtalaisen vaaraton, mutta silti) ja se putosi suoraan toisen lapsen päähän. Onneksi hän oli juuri tullut pyöräilemästä ja oli vielä kypärä päässä.

Nyt käskin koko konkkaronkan sisälle ja vedin ovet kiinni.

Tuntuu, että nykyään tuulee aina tosi kovaa. Jos välissä on päivä tai pari ihan ok niin sitten taas alkaa tuulla kun peijooni. Pitäisi varmaan muuttaa asumaan johonkin kuopan pohjalle, että olisi tuulensuoja joka suunnalla.
 
Tuulien suunnat ovat käsittääkseni muuttumassa globaalisti ilmastonmuutoksen myötä,. Tropiikki lämpiää ja tuulet tuppaavat muuttumaan sitten enemmän pohjois-etelä -suuntaisiksi. Että jos tyyntä haluaa, siis muualla kuin länsirannikolla, olisi kenties haettava tuulensuojaa enemmän pohjois-etelä suunnista.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös