Sää

Kymmenen vuoden päästä ehkä muistelemme lämmöllä (p.i.) vuoden '18 viileää kesää.

Itselläni on sama vakaa tulevaisuudenvisio.

Positiivista asiassa on sentään se, että onneksi ilmastonmuutos on ilmeisesti kuitenkin näistä Suomenkin energian varastavista paahtokeleistä vastuussa ja se on helpompi (ainakin vielä hetken aikaa) saada uskottavilla menetelmillä ajoissa kuriin (ja nuhteeseen ;)), toisin kuin esimerkiksi aurinko itse, joka olisi jossain määrin vaikeampaa vaikkapa haudata tai kätkeä kesän ajaksi jonnekin lumikinosten alle tai teh Pohjolan legendaariseen vuorenholviin. :joy:
 
Last edited:
Täällä kannattaisi tosiaan siirtyä ruotsin tavoin lähes kokonaan maalämpöön kun sitä nyt luultavasti riittää ainakin seuraavat 250 vuotta...tms... Mainiota oli käydä vanhemmilla nyt helteillä hiukan jäähtymässä kun siellä ilmalämpöpumppu on...nuokin tietty vie virtaa talvisin ja siis akkuteknologia jne...ei ole kaukana se että sähköistä liikennettä tukeakseen hyväksyisi myös ydinvoiman joka taas on toisella tavalla haitallinen melkein miten vaan tuotettaessa... Vaikea on kysymys ja varmaan säilyy vaikeana seuraavat 70 vuotta tms... Pilvinen päivä hieman helpottanut oloa mutta saisi nyt luvattuja sateita tulla lisääkin.
 
Ah, ihanaa. Jos tuo ennuste pysyy tällaisena niin pystyy eri tavalla nauttimaan helteistäkin kun tietää ettei se kestä enää monia viikkoja :)
 
Keskiviikkoon asti helle kovenee ja sitten alkaa vähitellen hellittää. Olen kyllä onnellinen kun saan olla ilmastoidulla työpaikalla tasaisessa 24°C lämpötilassa. Siivooja joutuu kutsumaan vartijan heittämään minut illalla ulos.

Ensi viikon alkuun on Nuuksioon luvattu epävakaista ja jopa ukkosta. Helteeseen verrattuna se tuntuu etukäteen jo luksukselta.
 
Jos Eurooppa paistuu, met muutamma Röönlantiin! ;)

Suomen kesäajaksi pitäisi ehkä jatkossa harkita muuttoa vilpoisammille asuinsijoille. Grönlannin Nuukin lisäksi myös Buenos Airesissa näyttäisi Suomen Ilmatieteen laitoksen mukaan olevan mukava (talvi?) sää: täysin aurinkoista ja lämpöä 13-14 astetta.

Torpalla on tällä hetkellä melkein varjoisella puolella +35 astetta ja varjoisella puolella +30 astetta. Sisällä on vaan +27 astetta. Melko navakka tuuli tekee varjossa istumisesta aika siedettävää, mutta ei ulkonakaan mitään fyysistä hommaa pysty tekemään. Vein roskat alueen yhteisroskikseen n. 200 metrin päähän ja olin läkähtymispisteessä.

Eilen päivällä ja alkuyöstä satoi yhteensä parin-kolmen tunnin ajan (sademittarin mukaan 5 mm), muuta ei se yhtään tätä tukalaa lämpöä lieventänyt.

Jos ensi talvesta sattuu tulemaan vaihteeksi kylmä ja runsasluminen, niin on sitten hyvä muistella (lämmöllä) tätä kesää.
 
Suosittelen lämmönhallintakeinoksi esim. märkään paitaan verhoutumista (jos se mitenkään on mahdollista, kaikilla ei töissä jne tietenkään ole). Viilentää huomattavasti paremmin kuin kaikkien vaatteiden riisuminen, ja kauemmin kuin pelkkä suihkun/uinnin jälkeinen kosteus iholla. Jotenkin itsestäänselvän oloinen kikka mutta eipä tullut itsellekään mieleen ennenkuin joku vinkkasi. Itse olen myös nukkunut märässä paidassa ja märkä pyyhe jalkojen päällä (koska en todellakaan ole villasukkanukkuja, tarvitsen kylmät varpaat nukahtaakseni).
 
Tänään iltapäivällä ukkosti ja satoi noin tunnin ajan, mutta onneksi pahin myräkkä ja kaatosade ei osunut ihan Torpa kohdalle, vaan meni meren puolelta ohi. Saimme kerättyä lisää sadevettä sauna- ja kasteluvedeksi. Sademittarin mukaan vettä tuli neljä milliä, joka ei oikeasti riitä kastelemaan pintamaata syvemmälle, muuta parempi nyt tuokin, kuin ei mitään. Kiskoin heti sateen loputtua pari kasteluyrityksistä huolimatta kuivettunutta/kuollutta ja alkuaankin ihan väärään paikkaan siirrettyä marjapuskan alkua ylös maasta ja huomasin, että tuo tunnin kestänyt sade oli kastellut maata suurin piirtein puolen sentin syvyydeltä, jonka alta multa oli rutikuivaa.

Se hyöty ukkosesta oli, että ilma viileni mukavasti.
 
Alkutalvi on ollut outo. Loppusyksystä oli vuodenaikaan nähden epätavallisen lämmintä ja kun pakkaset viimein tulivat, jäivät ne nollan tuntumaan ja maassa oli vain vähän lunta. Paljas maa pilkisti lumen läpi. Nyt sekin vähä lumi on sulanut pois, mutta asfaltti on jäässä. Olen pärjännyt hyvin tekoturkisvuorillisilla työhanskoilla, ja ostin uudet pyöräilykengät ja kevyttoppahousut. Jälkimmäisten lahkeet nousevat turhan ylös pyöräillessä, joten vanhat villaiset säärystimeni ovat tarpeen. Olin unohtanut, kuinka raskasta on polkea vähäisessäkin lumessa.
 
Minä olen niin nauttinut tästä talvesta :heart: Lumi tuli ajoissa eikä ehtinyt alkaa ahdistaa pimeys ja epävarmuus lumen tulon suhteen. Ja lumi tuli aika hyvin kerralla. Jos en ihan pieleen muista niin ensimmäisten kunnon lumien jälkeen ne sulivat vain kertaalleen.
Lumikasat pihassa ovat olleet ahkerassa liukumäkikäytössä ja hiihtämässäkin on käyty vaikka nuo meidän lähiladut ovat aika harvalla hoidolla ja siksi aika lumiset (ikävöin kunnollisia leveitä hankisuksia kun ei noista kapeista ole hangessa oikein mihinkään) ja viikonloppuna käytiin luistelemassa. Aurinko on paistanut monena päivänä. Tilastoista en tiedä, mutta tuntuu kuin olisi ollut ihanan aurinkoinen ja valoisa talvi. Toki lumen määrä vaikuttaa varmasti siihenkin.
Nyt olisi ilmeisesti taas tulossa lisää lunta. Ei ahdista ajatus lisälumesta vaikka olisin minä täydellisen tyytyväinen tähänäkin. Sitä mietin pitäisikö käydä katolla kolaamassa lumia. Kevyttä pakkaslunta tuo on eikä katon keston takia varmaan tarvitse, mutta mietin olisiko parempi että lumi tulisi hallitusti alas nyt kuin se että se jyrähtäisi itsekseen keväämmällä painavana ja märkänä vieden lumiesteetkin mukanaa.

Olen jotenkin kulkenut puoli talvea ihan jossain satumaailmassa pää pilvissä ja säiden puolesta ihan luonnottoman onnellisena.
 
Ja lumi tuli aika hyvin kerralla.
Musta taas tuntuu että täällä meillä päin tulee lunta ihan jatkuvasti :D Tosin nämä iltapulujen uutiset "valkoisesta kurittajasta" ovat olleet suhteellisen yliampuvia.

Kaunista kyllä on. Osallistuin lauantaina pihabongaukseen tuossa läheisellä niityllä. Satoi (vaihteeksi) lunta ja ajattelin, että ei siellä tällä varmaan säällä mitään lintuja ole vaan ne pysyvät suojassa, mutta menenpä nyt ainakin ulkoilemaan. Seitsemän lajia sitten kuitenkin näin tunnin sisään, kun ihmiset ovat perustaneet epävirallisia talviruokintapaikkoja. Tuossa lahden tuntumassa (asun 200m päässä rannasta) on sellainen sula lammikko, jossa sorsat talvehtivat. Niitäkin ihmiset käyvät ruokkimassa. Kolmisensataa (!) sorsaa siinä oli, laskin ne jälkeenpäin kuvasta. Lätäköllä kävi sellainen kuhina että eihän niitä livenä saanut millään laskettua.

Vaikka arvostan lumityöntekijöitä kovasti, niin ihan hirveästi en arvostanut sitä, että sunnuntaiaamuna lumiaura alkoi ajella ikkunani alla edestakaisin klo 6.45. Ja äänestä päätellen kolasi ne lumet ihan asvalttia raapien. Kun ei sitä lunta nyt ollut tullut lauantaina kuin jokunen sentti eikä se mitenkään haitannut liikennettä, niin en kyllä ihan äkkiä keksi miksi tämä katu piti sunnuntaina aurata siihen aikaan.
 
Musta taas tuntuu että täällä meillä päin tulee lunta ihan jatkuvasti :D
Tarkoitinkin että lumi ei ensin tullut ja sitten sulanut ja taas tullut ja sulanut ja tullut ja sulanut ja ollut kaksi päivää kevyenä kerroksena jonka sulamista pelkää kunnes se sulaa ja sitten ehkä lopulta tulee pysyvämpi lumi. En siis todellakaan sitä että kaikki tähän asti tullut lumi olisi tipahtanut taivaalta yhtäkkiä yhdellä kertaa! Se olisi jo aiheuttanut jonkinsortin kriisin, ainakin teiden aurauksen suhteen :D Tosin minä olisin luultavasti pitänyt sitä aika jännänä seikkailuna (kun en tällä hetkellä käy töissä eikä ole pakko aamuisin päästä lähtemään jonnekin ;) ).
 
Tämä tammikuu on ollut ihana! Oikein sopiva hyvitys viime kesän helteille. Jopa täällä rannikolla on saatu nauttia sellaisista vanhanajan kylmistä ja kirkkaista pakkaspäivistä. Ja mikä mahtava lumimyräkkä tänään!

Olen jotenkin kulkenut puoli talvea ihan jossain satumaailmassa pää pilvissä ja säiden puolesta ihan luonnottoman onnellisena.
Sama juttu! Vielä kun olisi aikaa ulkoilla enemmän.
 
Kuulun niiden joukkoon, jotka "uhmasivat" maanantaina iltapäivällä (ilmastonmuutokselle kunniaa tuovien / kerrankin kunnon suomalaisen näköisten) valkodyynien muodostumisbileitä pukeutumalla tarpeeksi hothilaisittain ja romppailemalla ristinsielujen pakenemia lakeudellisia ulkoilureittejä pohjoiseen päin. Ja sikäli kun se minusta ja onnekkuuskaluistani riippuu, tulen kyllä tekemään samanlaisia koivenvetreytysreissuja vielä mooonta kertaa ennen kuin aurinko uskaltautuu näillä leveysasteilla taas horisontin yläpuolelle miesoletetummassa määrin. :p
 
Last edited:
Viimiset pari päivää olen ollut nyt sitä mieltä että lumen tulo saisi jo pikkuhiljaa vähetä. Ja ainakin ennusteet näyttäisivät että niin käykin. Tosin räntää on kai luvassa jonkun verran.
Tänään kun hain Mushua hoidosta kuulin jo tinttien laulua ja heräsin tajuamaan että enää ei ole kovin pitkä aika kun kevät koputtaa oveen ja astuu kynnyksen yli! Minut yllätti se että ensimmäinen tunnerektio oli pieni suru hyvän talven loppumisesta, mutta sitten samalla ilo keväästä. Olen niin tottunut siihen että näissä suurissa vuodenajan vaihdoksissa (talven loppuminen ja kevään loppuminen) minua alkaa vähän jo ahdistaa meneillään oleva vuodenaika ja haluaisin sen loppuvan ja nyt kun tuota ahdistusta ei olekaan tullut vielä (no joo, vielä on ihan talvi kyllä, mutta tuo lintu vei minut jo lähemmäs kevättä kuin missä oikeasti ollaan) niin vuodenajan vaihtuminen tuntui ensin oikeastaan aika raskaalta, mutta kun tiedostin tuon niin sitten tulikin ilo siitä että voisin oikeasti siirtyä vuodenajasta toiseen ilman että sitä edeltää kyllästyminen ja tuskastuminen. Mutta onhan tässä hyvin vielä aikaa saada muutama hermoromahdus jos toukokuun alussa sataakin lunta ;)
 
Eiii, ei vielä kevättä! Sain vasta viime viikonloppuna maanmainiot vanhat puusukset tädiltäni, ja haluaisin ehtiä hankkia tervaa, huoltaa sukset hiihtokuntoon ja vielä kokeillakin niitä ennen kuin lumi sulaa.

Talvilintujen kevättä enteilevä piiskutus toissaviikonloppuisella metsäretkellä oli toki mitä mainioin asia. Rakastan kevättalvea, kunhan paino on sanalla TALVI.
 
Koko huhtikuu meni varsin lämpimissä ja keväisissä keleissä, mutta nyt vapun päälle on tullut takatalvi. Kainuussa on kuulemma toistakymmentä senttiä uutta lunta satanut, mutta täällä etelässä on onneksi ollut vain kylmää ja tuulista. Ei se minua niin haittaa; enemmän nyppii se, kun aamulla on kylmää ja iltapäivällä täytyy reppuun tunkea aamulla käyttämiään välivaatteita ennen kauppaan menoa. Ostin viimeksi liian pienen repun ja vaatteet vievät sen tilavuudesta noin puolet. Olenkin ollut salaa hyvilläni aina kun päivä on ollut tasaisen kylmä. Pitäisikö siitä olla huolissaan?
 
Alkukesän hellejakso näyttäisi toistaiseksi päättyvän, ihana tämä sateen ja ukkosen jälkeinen raikkaus. Sääennusteet ovat tosin kovin epävarmoja ensi viikosta: lisää hellettä vai kylmää pohjoisesta?

Kuuma kesä 2018 kypsytti pihan päärynät tosi makeiksi, eli minun puolestani lämpöä saa tulla epämukavankin puolelle, kunhan kastelu ei jäisi kokonaan ihmisten kontolle.
 
Loppukesä/alkusyksy on ollut sangen lämmin, mutta tällä viikolla lämpötila huitelee jossakin kymmenen asteen tienoilla, koska tuulee pohjoisesta. Olen miettinyt talviasujani. Softshell-takkini vetoketju hajoaa hetkellä minä hyvänsä ja varsinaisen talvitakin irrotettavan fleece-vuorin hihat ovat sekä kylmät että hiostavat. Vedän talvitakin päälle joka tapauksessa heijastinliivit pyöräilyä varten, joten tulin ajatelleeksi, että mitäs jos huomiovärit ja heijastimet olisivatkin takissa valmiina. Sellaisia takkeja käytetään ulkotöissä ja niissä hommissa on isoja raavaita miehiä, joten kokojakin piisaa. Netissä näkemäni maiharitakin isoin koko oli 64. Vaimo suhtautui alustavan myönteisesti suunnitelmaani, mutta varoitti, että sitä takkia ei sitten pistetä päälle tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Kaupunki on tarpeeksi pieni, että verkkarit ja työvaatteet eivät herätä kaduilla huomiota, mutta rajansa kaikella huolettomassa pukeutumisessakin.
 
Ylös