Sääilmiöt ja niiden seuraukset

Kyselisin teiltä kokemuksia, nyt kun kesäukkosetkin painavat pian päälle. Siis, onko teille kenellekään - tai jollekin tuttavallenne - tullut mitään ongelmia esimerkiksi ukkosen tai myrskyjen kanssa? Ja mitä mieltä yleensäkin olette ko. säätiloista: pelkäättekö niita, nautitteko niistä jne?

Itse en ole kokenut mitään edelläkuvattua, mutta kaverini mummon talosta paloi aikoinaan koko toinen siipi kun salama iski siihen. Tiedän myös useita tapauksia, joissa on esimerkiksi tietokoneet tai muut sähkölaitteet menneet rikki salaman ansiosta.

En pelkää ukkosta, sen sijaan nautin siitä.

Nautin suuresti ukkosesta ja sen mahtavuudesta. Ukkonen on yksi tapa saada minut pihalle: rakastan sadesäitä!

Meiltä on mennyt modeemi useaan otteeseen ukkosen takia ja tutuille on sattunut jos jonkinmoista, mutten ole silti oppinut pelkäämään niitä. Salamat ja jylinä ja viileä sade pitkän, tukahduttavan kuumuuden jälkeen on jotain aivan ihanaa.

Minä pidän sateesta ja ukkosesta. Parasta on jos olen ulkona. (Toisaalta se edellyttää sen että en pidä nahkatakkiani..) Ukkonen on kovin mahtava luonnonilmiö. Kovin voimakas ja energinen. Antaa tunteen siitä että luonto purkaa raivoa. Vihaa ja raivoa myös siltä.
Meidän talolle ei ole tapahtunut ukkosen seurauksena mitään muuta sen ihmeempää kuin se, että sähköt ovat katkenneet. Sekin on sinänsä kovin ikävää sillä kukaa ei osaa säätää mikroomme kelloa uudestaan. Mitä nyt jotain joillekin tutun tutuille on tapahtunut hieman ikävämpiä asioita kuten se, että talo syttyi palamaan ja koira kuoli. Umh.

Minä pidän ukkosesta, se on niin mahtavaa. Sadetta pidin ennen ankeana, mutta nykyään koen sen raikastavana ja virkistävänä.

Lähin kontaktini ukkosen kanssa oli se, kun toissakesänä olimme töissä tyhjentämässä kompostijätettä sellaiselle kompostijätevuorelle, ja salama iski sinne kasan taakse noin 20 metrin päähän minusta ja työkaveristani. Ääni oli melkoinen ja välähdys mahtava. Onneksi ei kuitenkaan osunut kumpaankaan, olisi ollut aika karu loppu työpäivälle (ja kaikelle muullekin).

Öiset ukkosmyrskyt mökillä ovat aivan mahtavia kokemuksia. Sateen piiskatessa ja salaman välähtäessä, kun koko maisema valkenee sekunniksi tulee aina aivan uskomattoman hieno tunne, jota ei oikein sanoin voi kuvailla. Kerran salama löi lipputankoon, mutta mitään sen ihmeempiä ei ole onneksi tapahtunut. Tuttuuni iski kerran salama märän nurmikon kautta, mutta onneksi vain jalkakarvat jän kärähtivät.

Pallosalamat ovat kyllä pelottavia tapauksia. Kerran kesäyönä semmoinen näkyi metsässä ja koko yön oli aivan outo ja pelonsekainen tunne, että kohta se tulee sisälle.

pois

Minulla ilmanpaineen vaihtelut vaikuttavat mielialaan. Ukkosta edeltävä painostava ilma tekee minut levottomaksi ja vielä ukkosen puhjettuakin olen vähän ahdistunut. Kaverini sanoi, että hänellä on muuten sama juttu, mutta paha olo menee ohitse heti ukkosen alettua. Minä kai vain olen vähän hidas reagoimaan.

Pallosalamat ovat pelottavia, en tosin ole itse sellaista koskaan nähnyt. Muuten ukkonen ei ole varsinaisesti pelottava, mutta en minä siitä nautikaan.

Kunnon rankkasade onkin sitten aivan eri asia. On ihanaa kävellä ulkona kun sataa sellaisia suuria raskaita pisaroita. Kengätkin kastuvat joka tapauksessa, joten voi ihan hyvin roiskia vesilätäköissä saman tien...

Minullakin on tosiaan hieman ahdistunut olo ennen sadetta ja ukkosta, mutta siihen en paljoa kiinnitä huomiota. Odotan vain alkaa ilmaa.
Ja mitä tulee pallosalamiin.. En ole koskaan sellaiseen törmännyt mutta mitä luultavammin olisin aivan haltoissani, samaanaikaan peloissani. Olisi aika metkaa nähdä sellainen. Tulisi jotenkin mystinen olo...

Tykkään ukonilmasta aivan suunnattomasti. Haluaisin aina mennä ulos sen kaiken keskelle, kun ukkostaa, ja ne kerrat, kun ukkonen on ollut aivan päällä, ovat jääneet mieleen hienoina kokemuksina. Jos on mökillä tai avoimen taivaan alla (tai vesillä, huh), mukana on vähän vaaran tunnettakin, mikä on kiehtovaa, jos vaara ei ole kovin suuri. En ole koskaan joutunut salaman lyömäksi tai kokenut muita ukkosvahinkoja kuin sähkökatkoksia. Yhdeltä kaverilta kuulin pallosalamasta, jonka haluaisin itsekin joskus nähdä. Toisaalta en ilmeisesti suhtaudu ukkoseen riittävän varovasti, kun meinaan aina unohtaa kytkeä sähkölaitteet irti jos sää alkaa näyttää siltä. Olen jopa melkein vastannut lankapuhelimeen ukonilmalla. (Ainakin minulle on vakuuttavasti selitetty, että se on vaarallista; jos salama ottaa puhelinlankaan, puhelin alkaa soida ja luurista saa kauhean sähköiskun).

Pidän muistakin äärisäistä, kuten myrskytuulista, rajusateista ja sankasta sumusta. Usein tosin tyydyn seuraamaan niitä sisältä käsin. Kerran menin seisomaan alasti lämpimään kesäiseen rajusateeseen omalla aidatulla pihalla. Oli kivaa.

Ukonilma on kyllä jännä asia, varsinkin jos taivas tummenee, ja tulee sellainen mukavan jännittävä pimeys. Salamat ovat tosiaankin upeita, kun ne valaisevat maan hetkellisesti.
Ja ukkonenhan on parhaimmillaan yöllä :mrgreen:

Kerran kun olin yksin kotona, niin yöllä tuli kova ukkosmyrsky (varmaan isoin minkä olen nähnyt). Oli ihan semmoinen olo, kun olisi jossain ihan muualla kuin Suomessa, kun taivaskin oli ihan oudon värinen, semmoinen sininen. Tunnelma oli kuin jossain elokuvassa, sade piiskasi ja puut heiluvat :wink:

Mistä muuten johtuu salaman väri? Kun joskus näkyy vaikka sinisiä, tai punertavia salamia.

Jos jotain kiinnostaa, niin ilmatieteen laitoksen sivuilla kerrotaan ukkosista ja salamista.

Itse tunnen aina lähestyvän ukonilman. Tulee sellainen painostava olotila ja päätä hiukan jomottaa ja on muutenkin jotenkin veltto ja vetämätön olo. En pidä ollenkaan ukkosesta! Vihaan sitä! :evil: Olen sen verran Auringon Lapsi, etten pidä sateestakaan ja minun puolestani vain öisin voisi sataa. :wink:

Olen kokenut kaikenlaista mielenkiintoista säähän liittyvää kyllä. Ensinnäkin olen ollut hurrikaanissa. (Älkäämme sekoittako sitä tornadoon, hurrikaani on se iiso myrsky.) Noh, se ei ollut niin mielenkiintoista kun voisi kuvitella, piti vain istua sisällä pimeässä, koska sähköt olivat poikki ja ikkunat umpeen laudatut. Pasianssia kynttilänvalossa, yeah. Ulkoa kuului kyllä hirveä metakka, kuin helvetin voimat olisivat olleet valloillaan tms. Tämä oli siis Karibialla, tarkalleen ottaen Yhdysvaltain Neitsytsaarilla.

Ihan suomalainen ukkonenkin osaa kyllä olla vaikuttava. Rakastan ukkosta, mutta... Kerran mökillä ollessani nukuin teltassa ulkona. Tulipahan sitten hitonmoinen ukkosmyrsky. Satoi kuin saavista kaatamalla, kirjaimellisesti, ja salama räiskyi kuin ilotulituksia - ne piirtyivät hienosti teltan kattoon. Tuli pieni olo, vaikka se hienoa olikin. Onneksi teltta oli kokonaan umpinainen ja vedenkestävä. Kerran taas olin juuri ennen ukkosta kävelyllä, ja kiipesin sellaiselle mäelle, mikä on Helsingissä, Malminkartanossa. Siellä ylhäällä oikeasti tunsi sen kohoavan ukkosen. Oli niin painostavaa, pää tuntui todella oudolta, ja mikä hassuinta, hiukset nousivat pystyyn! Lähdin kyllä sieltä ennen kuin se ukkonen alkoi. Ja tässä pari päivää sitten seisoin parvekkeella ja katselin, kun ukkosrintama lipui kohti. Se pilvimassa oli vaikuttava. Ah, ukkonen on niin ihana.

Rakastan ukkosta ja kaikkia muitakin luonnon "voimanosoituksia", vaikka ihmiset niissä kärsisivätkin. Vaikka itse niissä kärsisin, ottaisin koko shown vastaan avosylin.

Mökillä on ukkosella tai myrskytuulilla hienoa seisoskella (tai ainakin yrittää) ulkokivillä ja seurata tapahtumaa.

Mikään ei vedä vertoja kunnon ukkosmyräkälle, vaikka tosin haluaisin kokea jotakin mahtavampaa kuin Suomella on tarjota. Merellä sentään pääsee kosketuksiin luonnovoimien kanssa.

Silloin kun olo tuntuu pieneltä luonnonvoimien jyllätessä ihminen todella vasta tietää paikkansa.

Toivottavasti kesäpäivät ovat aurinkoisia ja yöt myrskyisiä.

Lachesis sanoi:

(Ainakin minulle on vakuuttavasti selitetty, että se on vaarallista; jos salama ottaa puhelinlankaan, puhelin alkaa soida ja luurista saa kauhean sähköiskun).

Click to expand...

Tunnen ainakin yhden ihmisen, joka on saanut tällin korvaansa puhuessaan puhelimessa ukkosen aikaan. Seurauksena oli hetkellinen tajunnan menetys ja armoton päänsärky.

Minäkin pidän ukkosesta, rankkasateesta ja sakeaasta sumusta. Ehkä niistä pitää siksi, että Suomessa on aika vähän äärimmäisen voimakkaita sääilmiöitä ja kun sellainen stattuu kohdalle, se herättää kunnioitusta ja ihmettelyä.

Omalle kohdalle ei ole sattunut vakavia seuraamuksia ukkosen tai muunkaan sääilmiön seurauksena. Naapurustossa on pari tulipaloa syttynyt salamasta, toinen aivan pieni ja toisen seurauksena paloi koko talo.
Yksi outo juttu tapahtui veljeni tietokoneelle ukkosen aikaan. Siitä nimittäin särkyivät kaikki komponentit muistikampoja lukuunottamatta, vaikka virtajohdot eivät olleet edes pistorasiassa. Samoin näppäimistöstä lensi näppäimiä ilmaan. Ilmeisesti se salama iski todella lähelle.

Minäkin pidän ukkosesta, ja kumma kyllä, myös sähkökatkoista.

Ukonilman katseleminen ja kuunteleminen on mukavaa oikeastaan missä tahansa. Salamointi, jyrinä, näiden avulla laskeminen kuinka kaukana salamointi suunnilleen on (salaman näkemisestä jyrinään kuluvat sekunnit x 300 metriä, ääni kulkee sen verran hitaammin kuin valo), sateen ropina peltikatolla, sateessa oleminen (lämpimässä kesäisessä rankkasateessa seisominen on ihanaa, kylmempää vettä vastaan suojaudun mieluummin sadetakilla)... En ole koskaan pelännyt ukkosta ja minun oli lapsena vaikea ymmärtää erään sukulaisperheen lapsia, jotka suunnilleen ryömivät sängyn alle piiloon, kun alkoi ukkostaa.

Sähkökatkoista pidin ainakin ennen siksi, että vanhempieni mielestä kynttilät on tarkoitettu korkeintaan koristeiksi. Meillä ei taidettu juhlapöydässäkään sytyttää kynttilöitä palamaan vaan keittiötä valaisi kylmän tehokas loisteputkivalaisin katossa, ja äitini mielestä kynttilän koristeeksi kuuluu kaunis mansetti ja koristeellinen jalka, jotka tietysti kärsisivät, jos kynttilää poltettaisiin. Niinpä sähkökatko oli lapsuudessani melkein ainoa tilanne, jolloin kynttilöitä tosiaan poltettiin.

Kynttilänvalo on minusta kaunista ja mukavaa, joten minusta edelläkuvattu tilanne oli kurja. Niinpä olin innoissani kun (muistaakseni) talvella -93-94 ollut myrsky (tai lumen painosta katkenneet oksat) katkoi sähkölinjoja. Muistan esimerkiksi laskeneeni (oikein tyytyväisenä) lukion laajan matikan harjoituskirjan tehtäviä valaistuksenani kaksi kynttilää.

Kynttilänvalossa pystyy kyllä lukemaan aivan ongelmitta. Pitää vain sytyttää yhden sijasta pari-kolme, ehkä neljäkin kynttilää, joiden pitää palaa lepattamatta (tilassa ei saa vetää ja kynttilöiden pitää olla hyvälaatuisia).
Nyt kaupungissa asuessani tästä ei valitettavasi pääse nauttimaan, koska sähkönjakelun takkuamattomuudesta on huolehdittu niin hyvin. Ymmärtäähän sen, kaupungissa on paljon toimintoja, joille pienikin sähkökatko olisi kohtalokas. Mutta kun koti on omani, saan polttaa kynttilöitä juuri silloin kun haluan

Ah... Kunnon ukkosmyrskyä ei voita mikään! Rakastan rajuilmaa, ukkosta, salamoita ja rankkasadetta. Teltassa tämä kokemus on aivan toisenlainen kuin talon sisällä.
Muutama kesä sitten olin mökillä ja mökki sijaitsi kallioisella alueella. Sattuipa sitten että tuli hirveä ukkosmyrsky. Kaikki äänet kuulostivat aivan mahtavilta kun ne jotenkin vielä kallioista voimistui tjsp. Iskipä pari kertaa aivan lähellekin pari salamaa. Koska mökissämme ei ollut sähköjä, myrskyssä oli vielä enemmän tunnelmaa. Kaipaan sitä jännitystä ja tunnelmaa mikä myrskyn aikana oli.
Teltassa on hauskaa olla sateella. Varsinkin jos sataa oikein kunnolla. Täytyy olla vain kunnon teltta ettei tule sisään vettä. Sateessa on myös kiva juoksennella. Sen jälkeen on kiva käpertyä viltin sisään lämmittelemään.
Sähkökatkokset ovat aina jännittäviä. Erityisesti nuorempana nautin niistä. Kaikki valot sammuu ja joutuu etsimään kynttilöitä. Kynttilöissä on tunnelmaa!
Auringossa on tietysti puolensa, mutta ei se vedä vertoja ukkoselle. Jään odottelemaan kunnon ukkosta tänne. Anarwen kiittää ja kuittaa.

Ukkonen on ihana kaupungissa, mutta maalla pelkään. Niin no, nyt te nauratte mulle, mutta aina tulee mieleen, että entä jos ukkonen iskee tänne. Kaupungissa on vaan ihana istua pervekkeella, ja katsella sadetta, ja salamointia, ja kuunnella pisaroiden ääniä. Raekuurot on ihania, jos sattuu olemaan sisällä. Joskus on ukkonen iskenyt maalla niin lähelle, että meinasin menettää tasapainoni, siitä ehkä on tämä kammo alkanut. 8)

Itse asiassa alunperin otsikon perusteella luuin, että tässä keskusteltaisiin säästä yleensä ja takia kai ryhdyin vastaamaankin, mutta ensimmäistä viestiä kirjoittaessani unohdin alkuperäisen asiani.

Muistelen nähneeni useammankin iltalehden lööpin tai muun mainostekstin, joissa tunnuttiin ihmettelevän tämänhetkisiä kylmiä säitä siihen sävyyn kuin jokin olisi vialla, kun toukokuiset helteet eivät jatkuneetkaan. Muutenkin monesta pienestä asiasta välittyy samanlainen vaikutelma: muutaman todella lämpimän kesän jälkeen suomalaiset tuntuvat olettavan, että kesät ovat säännönmukaisesti helteisiä myös jatkossa.

Esimerkiksi ostarin Lindexistä ja Seppälästä on melkein vaikea löytää pitkähihaista puseroa tai pitkälahkeisia housuja, koska kaikki paikat ovat täynnä naruolkaitoppeja, bikineitä, shortseja ja hellemekkoja. Ihmisten myös näkee käyttävän hellevaatteita, vaikka lämpötila on hädintuskin viidentoista paremmalla puolella. Ovatko ihmiset muuttuneet vähemmän kylmänaroiksi vai ovatko he vain jääräpäisesti sitä mieltä, että kesällä pidetään kesävaatteita, olipa sää millainen tahansa?

Mihin on unohtunut se, että suunnilleen tällaisiahan säät Suomessa ovat: epävakaisia ja yleensä viileitä? "Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen" on vieläkin tapana sanoa, mutta siihen ei taideta enää uskoa.

Ilmatieteen laitoksen sivuilta www.fmi.fi/saa/tilastot.html löytää samansuuntaista tietoa. Kun lasketaan keskiarvoja viimeisen kolmenkymmenen (1971-2000) vuoden ajalta, Helsingissä saadaan seuraavanlaisia tuloksia kesäkuussa
Keskilämpötila: 14-16 astetta
Ylin lämpötila: 19-21 astetta
Sadepäiviä: 12-14

Samat tilastot heinäkuulta
Keskilämpötila: 16-18 astetta
Ylin lämpötila: 21-23 astetta
Sadepäiviä: 12-14

Tai ehkäpä suomalaiset luulevat, että kasvihuoneilmiö tuli jo. Siinä tapauksessa en ihmettele, miksi Day after tomorrow uppoaa niin hyvin...

Itselläni ei ole liiemmin mitään mullistavia sääjuttuja.
Ukkosella on hyvä olla sisällä,niin ei tartte palella

Äidilläni taas on paljon sääilmiöihin liittyviä juttuja kersaaikoihinsa liittyen.
Mm niiden maatalon katon on vienyt kerran trombi,tätä ei varmaan ihan jokaiselle tapahdu...
Sitten on kerran ollut kova ukonilma ja jostain syystä pöly oli muodostanut sellaisia itsestään liikkuvia pallosia,jotka oli sitten kulkenut ympäri lattiaa.
Niin se taitaa olla,ei ole sääkään enää niinkuin ennen,kun kesällä paistoi joka päivä aurinko ja syksyllä satoi niin,että kylän parrakas mies joutui rakentamaan ison veneen.


Kasvihuoneilmiöstä:
Huomattavaa on se,että vaikka keski lämpötila kasvaisi vain 1 asteella,on sillä jo seurauksia.
5 asteen keskilämpötilan lasku aiheuttaisi jääkauden,
5 asteen nousu johtaisi Suomen ekosysteemin romahtamiseen ja jos se kestäisi tarpeeksi kauan,niin keski-eurooppalainen kasvusto levittäytyisi tännekin.
Jos k.lämpötila on noussut 2 astetta,niin on jo melko paha,varsinkaan kun välinen aika ei loppujen lopuksi ole edes pitkä.
Toki myös ns. normaalivaihtelun piikkiin saattaa sopia.
Kyllä jääkaudet ja lämpökaudet tulevat ilman ihmistäkin,ihminen vain nopeuttaa niitä ja saattaa myös aiheuttaa silloin,milloin ei muuten tulisi.

Nautin kunnon ukkosilmasta, silloin kun se sattuu kohdalle, lähden ulos kävelemään. Olen kuullut kaikki mahdolliset varoitukset ja ohjeet, mutta silti kuljen metsien poikki, korkeilla ja avarilla paikoilla tms. Jos se salama iskee, niin ei se silloin ole enää minun päätettävissäni. Jokin aika sitten kun olin ulkona ukkosella, aina kun näin välähdyksen ja kuulin jyrinän, hymyilin onnellisesti, pari kertaa jopa irvistin, kun hymy ei riittänyt. Kerran jopa nauroin ääneen. Nautin myös kunnon sumusta. Mikään ei voita kunnon hernerokkasumua, joka kietoo kaiken kosteaan syleilyynsä, verhoaa kaiken salaperäisyydellä. Toki nautin auringosta ja lämmöstäkin, mutta ukkosessa ja sumussa on kymmeniä kertoja enemmän tunnelmaa.

Ei ole sattunut sen kummempaa kuin että salama iski koulun katolle juuri kun olin katoksen alla, enkä tiedä tutuillenikaan käyneen mitään erikoisempaa.