Gandalf ei varmastikaan olisi missään tapauksessa laskenut Samia ja Frodoa kahdestaan loppumatkalle Mordoriin. Tosin, olisiko esim. Aragorn tietänyt salapolut ja reitit Mordoriin yhtä hyvin kuin Klonkku? Enpä usko. Ainoaksi mahdollisuudeksihan jäi tie Cirith Ungolin kautta ja sinne ei Aragorn eikä Gandalf olisivat missään nimessä myöskään menneet. Silti, se taisi todella olla ainoa reitti ellei sitten halunnut ruveta kapuamaan vaarallisten vuorten yli, jotka varmasti kuhisivat örkkejä. :roll:
Sam matkaseurana - vai ei?
- Keskustelun aloittaja Carcharoth
- Aloitettu
Culgrodiel
Hobitti
Toki Gandalf olisi saatellut hobitit mahdollisimman pitkälle, mutta en jotenkin usko, että hän olisi itse mennyt Mordoriin, enkä usko, että Gandalf olisi halunnut Aragorninkaan tekevän niin. Aragornia nimittäin tarvittiin enemmän ihmisten keskuudessa, Minas tirithissa.
Saattaa toki olla, että edes Gandalf ei ollut ennalta suunnitellut koko reittiä. Muistaakseni hän oli kirjassa hieman epävarma juuri tuon tulevaisuuden suhteen
Saattaa toki olla, että edes Gandalf ei ollut ennalta suunnitellut koko reittiä. Muistaakseni hän oli kirjassa hieman epävarma juuri tuon tulevaisuuden suhteen
Carcharoth
Hobitti
[off-topic]
Jospa vaihdan koko topicin nimen vaikkapa muotoon: "Entä jos...?" ?
[off-topic]
Jospa vaihdan koko topicin nimen vaikkapa muotoon: "Entä jos...?" ?
[off-topic]
Cluaran-leana
Hobitti
Dear Sam!
Mietitäänpä nyt ihan viihteelliseltäkin näkökannalta.Eikö myös lukijasta ole jännittävämpää kun matkalla on kaksi henkilöä yhden sijasta?Syntyy enemmän jännitteitä ja kahdestaan matkaajilla on todennäköisempää selviytyä.
Samvais Gamgi onkin yksi suosikkihahmoistani sekä kirjoissa että elokuvissa.Niin lojaalia,epäitsekästä ja uskollista matkaseuraa ei hevin löydä.
Toisaalta, voiko ketään ihminen olla toverilleen niinkuin tuo urhea hobitti?Onko niin pyyteetöntä ystävyyttä oikeasti olemassa? Vai onko se hiukan epärealistista tai ylimakeaa?
Pohtikaamme hyvät ystävät,sillä maailma on suuri. :wink:
Mietitäänpä nyt ihan viihteelliseltäkin näkökannalta.Eikö myös lukijasta ole jännittävämpää kun matkalla on kaksi henkilöä yhden sijasta?Syntyy enemmän jännitteitä ja kahdestaan matkaajilla on todennäköisempää selviytyä.
Samvais Gamgi onkin yksi suosikkihahmoistani sekä kirjoissa että elokuvissa.Niin lojaalia,epäitsekästä ja uskollista matkaseuraa ei hevin löydä.
Toisaalta, voiko ketään ihminen olla toverilleen niinkuin tuo urhea hobitti?Onko niin pyyteetöntä ystävyyttä oikeasti olemassa? Vai onko se hiukan epärealistista tai ylimakeaa?
Pohtikaamme hyvät ystävät,sillä maailma on suuri. :wink:
Culgrodiel
Hobitti
Re: Dear Sam!
Todella epärealistista ja ylimakeaa. Toki syvää ja aitoa ystävyyttä on olemassa, mutta ihminen on perusluonteeltaan niin itsekäs olento, että loppujen lopuksi ihminen ajattelee vain itseään. Sam saattoi kuitenkin ajatella asiaa monelta kannalta, nimittäin jos hän ei olisi mennyt Frodon mukaan, ei sormusta varmaankaan olisi saatu tuhottua. Siitähän olisi seurannut täysi tuho, myös Samille. Aika viisas hobitti.
Saltonstall sanoi:
Todella epärealistista ja ylimakeaa. Toki syvää ja aitoa ystävyyttä on olemassa, mutta ihminen on perusluonteeltaan niin itsekäs olento, että loppujen lopuksi ihminen ajattelee vain itseään. Sam saattoi kuitenkin ajatella asiaa monelta kannalta, nimittäin jos hän ei olisi mennyt Frodon mukaan, ei sormusta varmaankaan olisi saatu tuhottua. Siitähän olisi seurannut täysi tuho, myös Samille. Aika viisas hobitti.
Tuo, oliko se pyyteetöntä ystävyyttä vai epäitsekyyttä (muistankohan sanat oikein), nii uskoisin kun hobitit ovat muutenkin leppeää ja iloista väkeä, niin en usko että kyse oli itsekkyydestä tässä tapauksessa. Sam todellakin oli Frodon hyvä ystävä, joka muutenkin aina ns. "huolehti" Frodosta, ja kuten lopussa näkee, Sam auttoi Frodoa pyyteettömästi, ilman omia tavoitteita ja toiveita, paitsi Frodon auttaminen. Silloin kun Sam tarjoutui ottamaan sormuksen Frodolta, ei hän ollut laisinkaan sormuksen pauloissa, Sam antoi sormuksen takaisin Frodolle, kun tämä sitä pyysi.
Vielä siihen että jos Sam ei olisi lähtenyt matkaan, niin Frodo ei olisi kestänyt loppuun asti hän olisi luovuttanut jo alussa
(kuten jotkut jo taisivatkin asian ilmaista).
Vielä siihen että jos Sam ei olisi lähtenyt matkaan, niin Frodo ei olisi kestänyt loppuun asti hän olisi luovuttanut jo alussa
(kuten jotkut jo taisivatkin asian ilmaista).Culgrodiel
Hobitti
Re: Dear Sam!
Niin toki, mutta tarkoitushan ei ollutkaan ajatella asiaa lukijan kannalta, vaan "realistisesti", että miten olisi Frodolle käynyt ilman Samia yms.. Frodo olisi varmastikin luovuttanut jo alkuvaiheessa, jos Sam ei olisi ollut mukana tukemassa.
raksuli, olet varmaankin oikeassa tuossa, että Frodon ja Samin ystävyydessä ei ollut missään vaiheessa kyse itsekkyydestä. Itse ajattelin aiemmin asiaa oikean elämän kannalta. Miten voi olla mahdollista, että sormus ei muka lainkaan vaikuttanut Samiin? Elokuvassa näytti hieman vaikuttavan, mutta miten oli kirjassa?
Saltonstall sanoi:
Niin toki, mutta tarkoitushan ei ollutkaan ajatella asiaa lukijan kannalta, vaan "realistisesti", että miten olisi Frodolle käynyt ilman Samia yms.. Frodo olisi varmastikin luovuttanut jo alkuvaiheessa, jos Sam ei olisi ollut mukana tukemassa.
raksuli, olet varmaankin oikeassa tuossa, että Frodon ja Samin ystävyydessä ei ollut missään vaiheessa kyse itsekkyydestä. Itse ajattelin aiemmin asiaa oikean elämän kannalta. Miten voi olla mahdollista, että sormus ei muka lainkaan vaikuttanut Samiin? Elokuvassa näytti hieman vaikuttavan, mutta miten oli kirjassa?
Ehkäpä Samilla oli niin voimakas maalaisjärki, että hän pystyi kukistamaan ne pienet unelmat Mordorista puutarhana, silloin kun Samilla oli sormus sormessaan. Ja ehkä tätä tahtoa ruokki vielä sekin, että Sam näki mitä Sormus teki Frodolle. Sormuksen antaminen toiselle on varmasti tosi vaikeaa. vaikka sitä ei kirjassa kuvatakkaan (muistanko väärin?)
Niin ja jos Gandalf olisi selvinnyt Moriasta, niin tiedä vaikka Boromir olisi selvinnyt myös ja välttynyt turmelukselta. Muistaakseni Aragorn uhosi Rivendellissä menevänsä Gondorin sotiin, mutta suunnitelmat tietenkin muuttuvat tilanteiden mukaan. Raurosin valinnoista Frodon kannalta en tiedä, mutta jos Aragorn, Boromir ja Gandalf olisivat menneet kaikki Minas Tirithiin, ei Denethor välttämättä olisi tullut hulluksi ja Minas Tirithissä olisi ollut aika kovaa porukkaa. Mitenköhan Rohanissa olisi käynyt... Ja aiheeseen
ops: Mielestäni Frodo ei olisi selvinnyt Konnusta ilman Samia. Parempi että kävi niin kuin kävi Valië Nienna
Hobitti
Re: Dear Sam!
Eikös Sormus vaikuttanut kantajaansa kantajan itsensä mukaan? Mitä voimakkaampi/kunnianhimoisempi/viattomampi/tms.tms., sen mukaan sen voima oli erilainen. Eihän Sam ainakaan kirjassa mitenkään muuttunut, niin että hän piti sitä niin vähän aikaa, ettei se ehtinyt kovertaa minkäänlaista aukkoa hänen lempeää, yksinkertaiseen ja vaatimattomaan luontoonsa. Sen sijaan sellaiset kunnianhimoiset olennot kuin Galadriel ja Boromir olivat vaarassa vain sitä vilkaistessaankin.
Culgrodiel sanoi:
Eikös Sormus vaikuttanut kantajaansa kantajan itsensä mukaan? Mitä voimakkaampi/kunnianhimoisempi/viattomampi/tms.tms., sen mukaan sen voima oli erilainen. Eihän Sam ainakaan kirjassa mitenkään muuttunut, niin että hän piti sitä niin vähän aikaa, ettei se ehtinyt kovertaa minkäänlaista aukkoa hänen lempeää, yksinkertaiseen ja vaatimattomaan luontoonsa. Sen sijaan sellaiset kunnianhimoiset olennot kuin Galadriel ja Boromir olivat vaarassa vain sitä vilkaistessaankin.
Sam oli pelkkä "tyhmä" maalaishobitti, joka ei välittänyt suuruuksista ja kunnianhimosta. Hän ei siis himoinnut Sormusta melkeinpä laisinkaan ja tämä myös johtuu siitä, että hän ei ollut Sormuksen Kantaja. Frodon myöhempi himo Sormukseen johtui selvästi siitä, että hän oli kantanut Sormusta rinnallaan Konnusta Mordoriin ja kai siinä yksi jos toinenkin pimahtaisi ja alkaisi todella himoita Sormusta.
Curunír sanoi:
Mutta eihän sillä loppujen lopuksi ollut väliä, että kuka Sormusta kantoi, sillä yrittihän se "vietellä" muitakin Saattueen jäseniä, joten tuo on vähän virheellisesti sanottu
Itse tahtoisin uskoa, että Sam oli niin pyyteetön rakkaudessa isäntäänsä kohtaan ja täynnä huolta, että hänen mielessään ei ollut yksinkertaisesti tilaa sille mitä Sormus tarjosi. Ja Sormuksenkin hän laittoi sormeensa vain yrittääkseen pelastaa Frodon. Tai sitten järki voitti ja hän tajusi ettei Mordorista saisi kukkatarhaa... No, yöllä mietin ja huomasin että Sormuksella ei ollut kuin Frodoon, Gantsuun, Aragorniin ja Boromiriin jotain näkyvää vaikutusta. Merriin, Pippiniin, Legoon ja Gimliin, ja tietysti siis Samiin ulkoista vaikutusta ei näyttänyt olevan. Toki Sormus saattoi kalvaa heidän mieltään, kuten esim. Gimliin kääpiönä. Kääpiöthän uneksivat yhä suuremmista rikkauksista
Vaikutusta ei vaan ei huomannut, tai sitten henkilöt osasivat hillitä itsensä hyvin. Itse en keksisi Merrille ja Pippinille mitään millä Sormus olisi heitä houkutellut. Enkä varsinkaan Legoon... Mutta kuten jo sanottiin, Sormus näytti vaikuttavan koviten juuri vahvimpiin ja tärkeimpiin henkilöihin.
Entä jos...?
Hassu juttu, luin tätä topiikkia ja tulin ajatelleeksi, että sen nimen voisi vallan hyvin muuttaa muotoon Entä jos...? Ja heti törmäsin topiikin aloittajan (Carcharothin) viestiin, jossa hän kysyy samaa.
Olkoon nimi ennallaan (vielä ainakin), mutta kyseessä on kuitenkin topiikki joka on omistettu spekuloinnille ja jossittelulle, joka on välillä varsin hauskaa aivovoimistelua.
Carcharothin alkuperäinen kysymys (tai siis kolme kysymystä, TSH:ssa kaikki näytttää tulevan kolmena kappaleena) kuului siis:
[color=red:a7f0eda743]--- Miten olisi Sormusten Herran Taru muuttunut jos Vanha Kunnon Sam Gamgi ei olisi ollut sinä aamuna kuuntelemassa sitä kiehtovaa tarinaa mustasta maasta ja valtasormuksesta?
--- Jos Gandalf ei olisi lähettänyt Samia matkalle?
--- Entä jos Frodo ei olisikaan saanut sormusaaveen miekasta?[/color]
Tämä on siis puhdasta jossittelua, mutta sijansa sillekin suotakoon. Liekö kysymyksiin vielä kenelläkään uutta sanottavaa? Lukekaa kuitenkin ensin saapuneet vastaukset läpi, jottei tule samaa asiaa moneen kertaan vatvottua.
Jossakin vaiheessa Sam-keskustelu alkoi kai hiipua (herätäkseen sitten uudestaan) ja Culgrodiel esitti toisen entä jos-kysymyksen pohdittavaksi:
[color=green:a7f0eda743]--- Miten olisi saattueella käynyt jos he olisivat päässet Caradhrasin läpi?
--- Olisivatko he matkanneet suoraan vihollisen luokse vai olisiko matka sujunut sen jälkeen helpommin?[/color]
(Hmm, tuossahan oli korkeintaan kaksi kysymystä, minun on siis keksittävä kolmas
[color=green:a7f0eda743]--- Olisiko saattue hajonnut jos Gandalf Harmaa olisi pysynyt sen mukana?[/color]
Tässä on siis kaksi spekuloinnin kohdetta. Jotta spekulaatiotopiikit eivät valtaisi liikaa alaa, ei perusteta uusia topiikkeja, vaan jatketaan kummastakin aiheesta lomittain tämän topiikin sisällä (edellyttäen siis, että intoa löytyy) ja erotetaan vastaukset toisistaan vaikka sopivalla otsikoinnilla (Sam --- Cadrhras).
Siinä vaiheessa kun keskustelu näistä aiheista näyttää lopahtavan, on lupa keksiä uusi pohdinnan kohde, mutta toivoisin, että vasta siinä vaiheessa kun on kulunut kaksi viikkoa viimeisestä viestistä topiikkiin - jotta ei tule liikaa keskenään kilpailevia aiheita sekoittamaan.
Tämmöisiä sääntöjä ehdottaen julistan jossittelun alkaneeksi.
Hassu juttu, luin tätä topiikkia ja tulin ajatelleeksi, että sen nimen voisi vallan hyvin muuttaa muotoon Entä jos...? Ja heti törmäsin topiikin aloittajan (Carcharothin) viestiin, jossa hän kysyy samaa.
Olkoon nimi ennallaan (vielä ainakin), mutta kyseessä on kuitenkin topiikki joka on omistettu spekuloinnille ja jossittelulle, joka on välillä varsin hauskaa aivovoimistelua.
Carcharothin alkuperäinen kysymys (tai siis kolme kysymystä, TSH:ssa kaikki näytttää tulevan kolmena kappaleena) kuului siis:
[color=red:a7f0eda743]--- Miten olisi Sormusten Herran Taru muuttunut jos Vanha Kunnon Sam Gamgi ei olisi ollut sinä aamuna kuuntelemassa sitä kiehtovaa tarinaa mustasta maasta ja valtasormuksesta?
--- Jos Gandalf ei olisi lähettänyt Samia matkalle?
--- Entä jos Frodo ei olisikaan saanut sormusaaveen miekasta?[/color]
Tämä on siis puhdasta jossittelua, mutta sijansa sillekin suotakoon. Liekö kysymyksiin vielä kenelläkään uutta sanottavaa? Lukekaa kuitenkin ensin saapuneet vastaukset läpi, jottei tule samaa asiaa moneen kertaan vatvottua.
Jossakin vaiheessa Sam-keskustelu alkoi kai hiipua (herätäkseen sitten uudestaan) ja Culgrodiel esitti toisen entä jos-kysymyksen pohdittavaksi:
[color=green:a7f0eda743]--- Miten olisi saattueella käynyt jos he olisivat päässet Caradhrasin läpi?
--- Olisivatko he matkanneet suoraan vihollisen luokse vai olisiko matka sujunut sen jälkeen helpommin?[/color]
(Hmm, tuossahan oli korkeintaan kaksi kysymystä, minun on siis keksittävä kolmas
[color=green:a7f0eda743]--- Olisiko saattue hajonnut jos Gandalf Harmaa olisi pysynyt sen mukana?[/color]
Tässä on siis kaksi spekuloinnin kohdetta. Jotta spekulaatiotopiikit eivät valtaisi liikaa alaa, ei perusteta uusia topiikkeja, vaan jatketaan kummastakin aiheesta lomittain tämän topiikin sisällä (edellyttäen siis, että intoa löytyy) ja erotetaan vastaukset toisistaan vaikka sopivalla otsikoinnilla (Sam --- Cadrhras).
Siinä vaiheessa kun keskustelu näistä aiheista näyttää lopahtavan, on lupa keksiä uusi pohdinnan kohde, mutta toivoisin, että vasta siinä vaiheessa kun on kulunut kaksi viikkoa viimeisestä viestistä topiikkiin - jotta ei tule liikaa keskenään kilpailevia aiheita sekoittamaan.
Tämmöisiä sääntöjä ehdottaen julistan jossittelun alkaneeksi.
Jossitellaan sitten oikein urakalla... :roll:
Todennäköisesti tämä ei olisi sen suuremmin vaikuttanut. Tosin, voi olla että Glorfindel ei olisi saanut Aragornia ja hobitteja kiinni välttämättä, koska matkanteko ei olisi ollut niin hidasta. Mutta sillä ei varmaankaan olisi ollut suurempaa merkitystä, paitsi sen Asfalothin kanssa. Loppujen lopuksi Glorfindel olisi varmasti saanut matkalaiset kiinni ja he olisivat taivaltaneet yhdessä reippaasti Rivendelliin. Hädän tullen Frodo olisi ehkäpä pistetty yksin ratsastamaan...Loppujen lopuksi Frodolta olisi ollut yksi tuska vähemmän, se olisi ehkä vaikuttanut lähtöön Meren taa...
Ainakin se on varmaa, että Klonkku ei olisi koskaan puuttunut asioihin. Ja tämä olisi vaikuttanut kohtalokkaasti myöhempään matkantekoon. Morian läpi kulkeminen on monella tapaa ehkäpä suurin vaikuttaja ja tekijä myöhemmille vaiheille. Gandalfkaan ei olisi kuollut, jne. ..
Todennäköisesti kyllä. Ei Gandalf olisi pystynyt estämään Sarumanin joukkojen hyökkäystä, mikäli Saattue olisi taivaltanut samalla tavalla kuten taivalsivat. Voi olla että Gandalf olisi lähtenyt Frodon ja Samin mukaan.
Tämä onkin varsin mielenkiintoinen spekulaation aihe, nimittäin Gandalfin kohtalo. Jos vaikka Saattue olisikin päässyt Punasarven lävitse ja olivat käyneet Lórienissa ja jatkaneet samalla lailla veneillä, niin miten olisikaan käynyt kun örkit tulivat? Gandalfinkin olisi pitänyt valita, ja todennäköisesti siis hän olisi valinnut Frodon. Mutta mitenkäs sitten? Gandalf varmasti osasi jotenkin päätyä Mordorin liepeille...siihen se matka tyssäsikin...Mutta tähän vaikuttaa myöskin Théodenin hulluus. Gandalf ei ollut nyt siellä, tosin, nyt kun Gandalf olisi yhä ollut Harmaa niin ehkäpä hän ei olisi ollut kykenevä parantamaan kuningasta. Ja hänen apunsa oli hengentärkeä myöskin Helmin taistelussa. Eli, ilman Morian-keikkaa moni asia olisi mennyt toisin ja lopullinen tulos olisi ollut täysin erilainen. Théoden ei olisi välttämättä parantunut, Saruman olisi voittanut Helmin taistelun ja hobitit eivät ikinä oli päässeet Mordoriin. Niin ne kohtalot kietoutuvat toisiinsa...
Todennäköisesti tämä ei olisi sen suuremmin vaikuttanut. Tosin, voi olla että Glorfindel ei olisi saanut Aragornia ja hobitteja kiinni välttämättä, koska matkanteko ei olisi ollut niin hidasta. Mutta sillä ei varmaankaan olisi ollut suurempaa merkitystä, paitsi sen Asfalothin kanssa. Loppujen lopuksi Glorfindel olisi varmasti saanut matkalaiset kiinni ja he olisivat taivaltaneet yhdessä reippaasti Rivendelliin. Hädän tullen Frodo olisi ehkäpä pistetty yksin ratsastamaan...Loppujen lopuksi Frodolta olisi ollut yksi tuska vähemmän, se olisi ehkä vaikuttanut lähtöön Meren taa...
Ainakin se on varmaa, että Klonkku ei olisi koskaan puuttunut asioihin. Ja tämä olisi vaikuttanut kohtalokkaasti myöhempään matkantekoon. Morian läpi kulkeminen on monella tapaa ehkäpä suurin vaikuttaja ja tekijä myöhemmille vaiheille. Gandalfkaan ei olisi kuollut, jne. ..
Todennäköisesti kyllä. Ei Gandalf olisi pystynyt estämään Sarumanin joukkojen hyökkäystä, mikäli Saattue olisi taivaltanut samalla tavalla kuten taivalsivat. Voi olla että Gandalf olisi lähtenyt Frodon ja Samin mukaan.
Tämä onkin varsin mielenkiintoinen spekulaation aihe, nimittäin Gandalfin kohtalo. Jos vaikka Saattue olisikin päässyt Punasarven lävitse ja olivat käyneet Lórienissa ja jatkaneet samalla lailla veneillä, niin miten olisikaan käynyt kun örkit tulivat? Gandalfinkin olisi pitänyt valita, ja todennäköisesti siis hän olisi valinnut Frodon. Mutta mitenkäs sitten? Gandalf varmasti osasi jotenkin päätyä Mordorin liepeille...siihen se matka tyssäsikin...Mutta tähän vaikuttaa myöskin Théodenin hulluus. Gandalf ei ollut nyt siellä, tosin, nyt kun Gandalf olisi yhä ollut Harmaa niin ehkäpä hän ei olisi ollut kykenevä parantamaan kuningasta. Ja hänen apunsa oli hengentärkeä myöskin Helmin taistelussa. Eli, ilman Morian-keikkaa moni asia olisi mennyt toisin ja lopullinen tulos olisi ollut täysin erilainen. Théoden ei olisi välttämättä parantunut, Saruman olisi voittanut Helmin taistelun ja hobitit eivät ikinä oli päässeet Mordoriin. Niin ne kohtalot kietoutuvat toisiinsa...
Tolkienin kirjoitustyyli tuntuu tässä teoksessa olevan se, että lukijalle koitetaan luoda kuva koko tilanteen toivottomuudesta ja näin ollen moni asia on juonessa aivan veitsenterällä. Eli jos yksikin asia olisi tapahtunut toisin, olisi Sauron saanut sormuksensa ja sota olisi hävitty. Ja tämä taas kertoo ainoastaan Tolkienin taitavasta tarinan suunnittelusta.Curunír sanoi:
Kyllä sormus vaikutti Samiin, kirjassa
Encairion sanoi:
Näin vapaasti muistin varaisesti kirjaa siteeraten (Jos joku tarkistaa tarkan sitaatin Sormusten herrasta, niin se sopii. Minä kun olen tunnustaunut julkisesti tällaiseksi nuorisodementikoksi):
" Sam laittoi sormuksen sormeensa ja heti hänen mieleensä alkoi tulvia kuvia Samvais Mahtavasta, Ajan Herrasta, joka marssisi halki Mordoriin kukistamaan Sauronia ja muuttamaan Mordorin kukkivaksi puutarhaksi...Syvällä sisimmässään Sam kuitenkin ymmärsi, että mielikuva oli vain Sormuksen houkuttelua. 'Jos minä laitan sormuksen nyt sormeeni, niin hän runttaa minut kuin itikan. Juuri kun sormus olisi todelliseen tarpeeseen, niin sitä ei voi käyttää lainkaan. Eipä voi muuta sanoa kuin, että hyvältä näyttää kuin halla heinäkuussa.' "
Sormus todella täytti Samin mielikuvituksen suurilla unelmilla, mutta (kirjan mukaan) Sam ei langennut Sormuksen houkutukseen, koska itsellisenä puutarhurina Sam ei janonnut valtaa ylitse muiden, vaan halusi ainoastaan olla oma herransa ja hoitaa puutarhaansa.
Tässä näkyy mielestäni Tolkienin arvostus omia lapsuudenseutujaan kohtaan, ja se arvostus jota hän tunsi yksinkertaista ja rauhallista maalaiselämää kohtaan. Tolkien oli aina sitä mieltä, että hänen lapsuutensa keski-Englannissa oli kaikki paremmin ja tekniikan ja 'sivistyksen' tulo tuhosi 'oikean' ja 'aidon' elämäntavan.
Hivenen pitkä johdanto vastaukseksi varsinaiseen kysymykseen (Olisiko tarina ollut toisenlainen, jos Sam ei olisi ollut mukana? Se sattumalta ikkunan alla oleminen oli vain elokuvan yksinkertaistus kirjan juonesta, jossa Sam, Merri ja Pippin olivat muodostaneet 'salaliiton', joka tietoisesti vakoili Frodoa auttaakseen tätä. Ja Sam oli tuon tuon 'salaliiton pääurkkija'!), mutta ei Sam ole mielestäni tarinassa perinteinen koominen side-kick. Sam on pienen ihmisen jalouden symbolinen ilmiasu. Henkilö, joka on vähäinen varreltaan, ei mikään sankari, mutta valmis uhrautumaan rakastamiensa ihmisten (Frodo) ja asioiden (Kontu) puolesta. Sam on Tolkienin arjen sankari.
SamvaisUrhea
Hobitti
Olen ihan samaa mieltä Aihalin kanssa tuossa, miten Sormus vaikutti Samiin ja miksei se vaikuttanut sen enempää. Tuo sitaattikin oli hyvä, mutta samasta kohdasta kirjaa löytyy vielä yksi pätkä jonka tuohon voisi lisätä, sillä se selventää olennaisesti Samin suhtautumistapaa Sormukseen. Sam Sormusta kantaessaan todella joutui henkiseen koetukseen, eli Sormus kyllä vaikutti häneen. Mutta miksei se vaikuttanut sen enempää, miksei Sam Mordorissakaan (missä Sormus oli voimakkaimmillaan) tuntenut valtavaa houkutusta ottaa Sormusta itselleen - siihen löytyy vastaus tästä lyhyestä lainauksesta, joka muuten on yksi kirjan lempikohtiani muutenkin ja se menee suurinpiirtein näin:
"Tuolla koetuksen hetkellä hänet piti lujana ennen muuta rakkaus isäntään; mutta syvällä hänen sisimmässään eli myös yhä hänen yksinkertainen hobitinjärkensä; sydämensä sokkeloissa hän tiesi ettei hän ollut tarpeeksi iso että olisi voinut kantaa moista taakkaa, vaikka nämä näyt eivät olisikaan pelkkää petosta. Itsellisen puutarhurin pikku puutarhaa enempää hän ei tarvinnut, enempään hän ei pyrkinyt, hän ei kaivannut valtakunnaksi paisunutta puistoa. Hän tahtoi käyttää omia käsiään, ei komentaa muita."
Todella monet ovat sitä mieltä, että Sam kykeni ajattelemaan noin, koska hän oli jotenkin "vain mitätön hobitti", yksinkertainen ja ehkä hiukan tyhmä, ja tästä syystä Sormuksen mahti ei saanut hänestä otetta. Minun mielestäni Sam on kuitenkin kaikkea muuta kuin mitätön tai yksinkertainen. Sam ei vastustanut Sormuksen houkutusta yksinkertaisuuttaan, vaan koska hänellä vain oli niin suuri sydän, ja hän tiesi, mikä vaikutus Sormuksella häneen olisi. Sitä ei juuri kukaan muu Sormuksen kantaja ymmärtänyt (vaikka heistä osa tietysti olikin mahtavampia ja vallanhaluisempia kuin Sam), ja se, että Sam sen ymmärtää (niinkuin tuossa sitaatissa tulee esiin), tekee Samista kaikkea muuta kuin simppelin hölmön. Minulle tuo tapahtuma ainakin vahvisti aikoinaan kirjaa ensimmäistä kertaa lukiessani sen, että Sam on älykäs ja ihailtavan epäitsekäs persoona, josta tuli minulle kertaheitolla Tolkienin tarinoiden suurin ja mieleenpainuvin sankari. Samwise the Brave.
ja se menee suurinpiirtein näin:"Tuolla koetuksen hetkellä hänet piti lujana ennen muuta rakkaus isäntään; mutta syvällä hänen sisimmässään eli myös yhä hänen yksinkertainen hobitinjärkensä; sydämensä sokkeloissa hän tiesi ettei hän ollut tarpeeksi iso että olisi voinut kantaa moista taakkaa, vaikka nämä näyt eivät olisikaan pelkkää petosta. Itsellisen puutarhurin pikku puutarhaa enempää hän ei tarvinnut, enempään hän ei pyrkinyt, hän ei kaivannut valtakunnaksi paisunutta puistoa. Hän tahtoi käyttää omia käsiään, ei komentaa muita."
Todella monet ovat sitä mieltä, että Sam kykeni ajattelemaan noin, koska hän oli jotenkin "vain mitätön hobitti", yksinkertainen ja ehkä hiukan tyhmä, ja tästä syystä Sormuksen mahti ei saanut hänestä otetta. Minun mielestäni Sam on kuitenkin kaikkea muuta kuin mitätön tai yksinkertainen. Sam ei vastustanut Sormuksen houkutusta yksinkertaisuuttaan, vaan koska hänellä vain oli niin suuri sydän, ja hän tiesi, mikä vaikutus Sormuksella häneen olisi. Sitä ei juuri kukaan muu Sormuksen kantaja ymmärtänyt (vaikka heistä osa tietysti olikin mahtavampia ja vallanhaluisempia kuin Sam), ja se, että Sam sen ymmärtää (niinkuin tuossa sitaatissa tulee esiin), tekee Samista kaikkea muuta kuin simppelin hölmön.
Minulle tuo tapahtuma ainakin vahvisti aikoinaan kirjaa ensimmäistä kertaa lukiessani sen, että Sam on älykäs ja ihailtavan epäitsekäs persoona, josta tuli minulle kertaheitolla Tolkienin tarinoiden suurin ja mieleenpainuvin sankari. Samwise the Brave. SamvaisUrhea sanoi:
Tässä tiivistyy hyvin myös minun käsitykseni Samista. Sen vielä haluaisin lisätä, että minun mielestäni Sam oli niin tyytyväinen omaan (pieneen) puutarhurinelämäänsä ja kertakaikkiaan epäitsekäs, ettei Sormus siksikään saanut häneen suurta valtaa. Sormus vaikutti nimenomaan vallanhaluun, ja Samilla sellaista ei ollut.
Aivan, yhdyn Kayleighiin. Voisin kirjoittaa tähän pätkän Kuninkaan Paluusta, mutta pätkästä tulisi aika pitkä joten tyydyn selittämään omin sanoin. Eli tekstissä ilmenee että Sam tajusi ettei ollut tarpeeksi iso eikä ollut valmis kantamaan niin isoa taakkaa vaikka näkemänsä näyt eivät olisikaan petosta.
Tuosta ilmenee mielestäni aika hyvin Samin ajatukset. Hän käytti hobittijärkeään, ja todellakin, Samilla ei ollut vallanhalua. Toivottavasti nyt selitin asian ja mielipiteeni sillälailla että ymmärtää. Selvennän toki, jos on tarvetta.
Tuosta ilmenee mielestäni aika hyvin Samin ajatukset. Hän käytti hobittijärkeään, ja todellakin, Samilla ei ollut vallanhalua. Toivottavasti nyt selitin asian ja mielipiteeni sillälailla että ymmärtää. Selvennän toki, jos on tarvetta.
Alph sanoi:
Näinhän se oli, ja se juuri pelasti Samin - ja sama oman pienuuden tunnustaminen ja hyväksyminen oli pitänyt Frodon edes jollakin tapaa järjissään koko pitkän ja kiduttavan matkan Konnusta saakka.
Mutta vaikka hobiteilla ei ollut vallanhimoa luonnostaan, sormus teki kaikin voimin töitä sellaisen herättämiseksi Samissakin siitä hetkestä alkaen, kun hän otti sormuksen haltuunsa: "villejä kuvia kohosi mieleen: hän näki Samvais Vahvan, Ajan Sankarin, astelevan leiskuvin miekoin poikki pimentyneen maan, ja armeijoiden kokoontuvan hänen kutsustaan..."
Sormus oli niin paha ja niin vahva, ettei kukaan - ei edes vaatimaton hobitti - pystyisi sitä kestämään kovin kauan tulematta hulluksi. Bilbo oli ehkä heistä kaikkein kestävin, sillä hän oli sietänyt sormusta vuosikaudet - tosin kaukana sen kotiseudusta - mutta hänkin alkoi osoittaa ratkeamisen merkkejä viimeisinä aikoinaan.
Samissa sormuksen jäytävä voima tuntui yllättävän vahvana, mutta se johtui Barad-dûrin välittömästä läheisyydestä. Sormuksella alkoi olla kiire oikean omistajansa luo. Samkin tajusi sen: "Lähestyttäessä pätsejä, joissa se aikojen syvyydessä oli muovattu ja taottu, sen voima kasvoi ja se kävi kauheammaksi..."
Uskallanpa veikata, että Samvais - jos hän jostakin syystä olisi lähtenyt Taakkaa kantamaan loppumatkalle - olisi viimeistään Sammath Naurissa vetäissyt hekotellen sormuksen ketjustaan ja julistautunut Ajan Sankariksi aivan kuin Frodo. Olisiko tuo mokoma vielä selvinnyt paremmin painista Klonkun kanssa?
(sitaatit: Kaapuhemmo, s. 781)
