Minua on syytetty siitä että kuuntelen liikaa sitä millä sanoilla asia esitetään enkä sitä mitä sanojen taakse kätkeytyy.
Nyt kun olen kertonut asian joka oikeastaan herätti ajatuksen tämän keskustelun aloittamisesta niin esittelenkin kaksi esimerkkihenkilöä. A ja B ovat identtiset kaksoset. He luonnollisesti ovat täysin toistensa näköiset. Sen lisäksi he käyttäytyvät samoin, he ajattelevat samoja asioita, he puhuvat samoilla painotuksilla ja tarkoittavat sanomisillaan samoja asioita. Heillä on yhteiset päämäärät. Heidän ainut eronsa on että he käyttävät eri sanoja. Kun A istuu pöydässä ja tahtoo maidon joka on pöydän toisella puolella hän sanoo Haluan maitoa. B taas sanoo, Ojentaisitko maidon? Kumpikin tekevät tahtonsa selviksi tiuskimatta tai tarkoittamatta olla epäkohteliaita.
Meille opetettiin opiskeluaikaan että sillä on merkitys miten asioita esittää. Meille kerrottiin siitä miten tärkeää on kommunikoidessa tehdä ero omien ajatusten ja tuntemusten sekä faktojen välillä.
Esimerkkitilanteessa A sanoo: Sinä olet tosi ärsyttävä koska et koskaan siivoa jälkiäsi etkä ikinä ajattele miltä minusta tuntuu.
B taas sanoo: Minua ärsyttää kun sinä et siivoa jälkiäsi ja minusta tuntuu ettet sinä ajattele miltä minusta tuntuu.
Esimerkkihenkilömme ovat kipeinä ja haluaisivat saada kaupasta herukkamehua.
A: Minua sattuu kurkkuun, hae minulle kaupasta herukkamehua.
B: Minua sattuu kurkkuun ja herukkamehu voisi tehdä hyvää. Jaksaisitko hakea sitä kaupasta?
Luulen että tämä pätee moneen muuhunkin, mutta saa toki korjata jos olen väärässä. Minun on paljon helpompi ottaa vastaan pyyntöjä kuin käskyjä. Suora käsky normaalissa arkitilanteessa saa minut nostamaan suojamuurit. Se on osoitus siitä että minua ei kunnioiteta ja minua ei oikeastaan huvittaisi pahemmin tehdä käskettyä asiaa vaikka se ei vaatisi minulta juuri mitään. Jos taas saman asian esittää pyyntönä niin siitä on aika vaikea kieltäytyä ilman hyvää syytä tuntematta itseään laiskaksi ja itsekkääksi. Isi-muoto tai kysymysmerkki muuttaa lauseen heti toisenlaiseksi ja paljon pehmeämmäksi.
On toki paikkoja joissa käskymuoto on paikallaan. Onnettomuuspaikalla esimerkiksi se joka tietää miten toimia on se joka käskee yhden soittaa ambulanssian ja toisen katsomaan yhden loukkaantuneen perään. Suuria joukkoja liikuteltaessa käsky on paljon tehokkaampi. Lasten kanssa myös jos oikeasti jotain on tapahduttava niin kysymysmuoto on liikkumista heikoilla jäillä. Kun kysyy tai pyytää niin tarjoaa toiselle tilaisuutta kieltäytyä kun taas käskiessä ei omalta puoleltaan anna muuta vaihtoehtoa kuin totella.
Sillä on aina merkitystä miten asioita tuodaan esille. Esimerkkihenkilöidemme ystävä on hiukan kömpelö ja hänelle on annettu tehtäväksi tiskata.
A: Äläkä sitten taas tiputa niitä lautasia.
B: Yritä olla varovainen niiden lautasten kanssa.
Vaikka äänensävy olisi molemmissa neutraali niin pelkillä sanavalinnoilla välittyy tietynlainen asenne toista kohtaan.
Oletko sinä törmännyt tilanteisiin joissa joku olisi pelkästään paremmilla sanavalinnoilla voinut välttää riidan kanssasi?
Oletko itse joskus huomannut valinneesi sanasi todella huonosti ja kenties tahtomattasi loukannut jotakuta?
Ajatteletko sinä mitä sanoja käytät tai onko niillä merkitystä sinulle?
Onko sillä ylinpäätään mitään merkitystä miten asiat ilmaisee kunhan asia tulee selväksi?
Ajattelevatko ihmiset mitä sanovat?
Nyt kun olen kertonut asian joka oikeastaan herätti ajatuksen tämän keskustelun aloittamisesta niin esittelenkin kaksi esimerkkihenkilöä. A ja B ovat identtiset kaksoset. He luonnollisesti ovat täysin toistensa näköiset. Sen lisäksi he käyttäytyvät samoin, he ajattelevat samoja asioita, he puhuvat samoilla painotuksilla ja tarkoittavat sanomisillaan samoja asioita. Heillä on yhteiset päämäärät. Heidän ainut eronsa on että he käyttävät eri sanoja. Kun A istuu pöydässä ja tahtoo maidon joka on pöydän toisella puolella hän sanoo Haluan maitoa. B taas sanoo, Ojentaisitko maidon? Kumpikin tekevät tahtonsa selviksi tiuskimatta tai tarkoittamatta olla epäkohteliaita.
Meille opetettiin opiskeluaikaan että sillä on merkitys miten asioita esittää. Meille kerrottiin siitä miten tärkeää on kommunikoidessa tehdä ero omien ajatusten ja tuntemusten sekä faktojen välillä.
Esimerkkitilanteessa A sanoo: Sinä olet tosi ärsyttävä koska et koskaan siivoa jälkiäsi etkä ikinä ajattele miltä minusta tuntuu.
B taas sanoo: Minua ärsyttää kun sinä et siivoa jälkiäsi ja minusta tuntuu ettet sinä ajattele miltä minusta tuntuu.
Esimerkkihenkilömme ovat kipeinä ja haluaisivat saada kaupasta herukkamehua.
A: Minua sattuu kurkkuun, hae minulle kaupasta herukkamehua.
B: Minua sattuu kurkkuun ja herukkamehu voisi tehdä hyvää. Jaksaisitko hakea sitä kaupasta?
Luulen että tämä pätee moneen muuhunkin, mutta saa toki korjata jos olen väärässä. Minun on paljon helpompi ottaa vastaan pyyntöjä kuin käskyjä. Suora käsky normaalissa arkitilanteessa saa minut nostamaan suojamuurit. Se on osoitus siitä että minua ei kunnioiteta ja minua ei oikeastaan huvittaisi pahemmin tehdä käskettyä asiaa vaikka se ei vaatisi minulta juuri mitään. Jos taas saman asian esittää pyyntönä niin siitä on aika vaikea kieltäytyä ilman hyvää syytä tuntematta itseään laiskaksi ja itsekkääksi. Isi-muoto tai kysymysmerkki muuttaa lauseen heti toisenlaiseksi ja paljon pehmeämmäksi.
On toki paikkoja joissa käskymuoto on paikallaan. Onnettomuuspaikalla esimerkiksi se joka tietää miten toimia on se joka käskee yhden soittaa ambulanssian ja toisen katsomaan yhden loukkaantuneen perään. Suuria joukkoja liikuteltaessa käsky on paljon tehokkaampi. Lasten kanssa myös jos oikeasti jotain on tapahduttava niin kysymysmuoto on liikkumista heikoilla jäillä. Kun kysyy tai pyytää niin tarjoaa toiselle tilaisuutta kieltäytyä kun taas käskiessä ei omalta puoleltaan anna muuta vaihtoehtoa kuin totella.
Sillä on aina merkitystä miten asioita tuodaan esille. Esimerkkihenkilöidemme ystävä on hiukan kömpelö ja hänelle on annettu tehtäväksi tiskata.
A: Äläkä sitten taas tiputa niitä lautasia.
B: Yritä olla varovainen niiden lautasten kanssa.
Vaikka äänensävy olisi molemmissa neutraali niin pelkillä sanavalinnoilla välittyy tietynlainen asenne toista kohtaan.
Oletko sinä törmännyt tilanteisiin joissa joku olisi pelkästään paremmilla sanavalinnoilla voinut välttää riidan kanssasi?
Oletko itse joskus huomannut valinneesi sanasi todella huonosti ja kenties tahtomattasi loukannut jotakuta?
Ajatteletko sinä mitä sanoja käytät tai onko niillä merkitystä sinulle?
Onko sillä ylinpäätään mitään merkitystä miten asiat ilmaisee kunhan asia tulee selväksi?
Ajattelevatko ihmiset mitä sanovat?
] Voin luoda aiheelle omankin ketjunsa.)
ops:
