Sarjakuvat

A. Ankasta

Anris sanoi:
Mielestäni se on aivan liian yliarvostettu sarjakuvana. Siinä on sitä jotakin, joka saa minut ärsyyntyneeksi.

Akuhan on pyrkinyt ärsyttämään ympäristöään koko 70-vuotisen taiteilijauransa ajan. Mitä enemmän, sen parempi.

Aku ei mielestäni ole "sarjakuva" vaan "sarjakuvahahmo", josta lukemattomat hyvin eritasoiset piirtäjät ovat tehneet "sarjakuvia". Huonot ankkatarinat ovat huonoja sarjakuvia, mutta - tästä tietysti moni on toista mieltä, ja olkoon vain - itse pidän Don Rosan kapulajalkaisista ankoista tarina tarinalta enemmän.

Myönnän: eivät mitkään ankkatarinat kohoa eurooppalaisen sarjakuvan huippujen tasolle. Jenkit nyt yksinkertaisesti ovat sellaisia keskitason taapertajia joka asiassa, mutta ainahan Aku voittaa kaikki ääliömäiset supersankarisarjakuvat mennen tullen.
 
Dilbert on ÄIJÄ!
Wagner on kurkomiäs!
B. Virtanen on nynny, mutta se rulettaa!
Vaan entäpä Serpierin DRUUNA?
LÖytyykö muita Druunan lukijoita (eli kuvien
katselijoita).
 
Draco sanoi:
Vaan entäpä Serpierin DRUUNA?
LÖytyykö muita Druunan lukijoita (eli kuvien
katselijoita).

No onhan Druuna-saagassa ihan mielenkiintoinen juoni, vaikka monet pitävätkin sitä vain pelkkänä pornosarjakuvana. Itse arvostan Druunaa pääasiassa Serpierin taidokkaan ja erittäin pikkutarkan piirustustyylin takia. Se "viivavarjostus" tekniikka on ihan huikean näköistä ja akvarelli/liituvärityskin toimii tosi hyvin.
Omasta hyllystäni löytyvät ne kolme suomeksi ilmestynyttä albumia ja joku Druuna X niminen englanninkielinen albumi, joka sisältää varsinaisesta sarjakuvasta sensuroituja luonnoksia. Olen kyllä ajatellut hankkia joskus kaikki ne loputkin albumit. (Sarjaa on julkaistu muistaakseni ainakin kuuden albumin verran)

Hemmon piirustustaito on kehittynyt huomattavasti jo niiden kolmen ensimmäisen albumin aikana, joten odottelen innolla näkeväni niitä suomessa julkaisemmomia pätkiä joskus tulevaisuudessa. Esim. Heavy Metal lehdessä on ilmestynyt joskus jotain lyhyempia Druuna sarjoja, mutta niitäkin on yleensä sensuroitu asettamalla esimerkiksi jotain ylimääräisiä ruutujakoja hahmojen strategisten kohtien päälle :roll:
 
Jee, sarjakuvatopic :)

Poikkean varmaan muista tähän kirjoittaneista siinä että en pidä erityisemmin Aku Ankasta. Johtuu varmaan siitä että minulle sitä pienenä yritettiin lukea mutta se oli liian väkivaltainen (!!) ja sen jälkeen sitä ei ole minulle taidettu antaa.

Jos sarjakuva yleensä ottaen kiinnostaa, kannattaa suunnata kirjaston sarjakuvahyllylle ja tsekata suomalaiset sarjakuvalehdet (esim Suuri kurpitsa), löytyy hyvin erilaisia ja eritasoisia juttuja.

Monet edellämainituista sarjakuvista ovat mielestäni hyviä, pakko lisätä vielä muutama:
Königin homosarjakuvat - aivan hillittömiä
Vanhat, alkuperäiset muumi-sarjakuvat
Bryan Talbotilta Tuhman rotan tarina
Lobo-sarjakuvat - asiaa!
Anne Strengin Kulkijoiden juhlat yms

Ehdottomasti sydämeni on vienyt Terry Mooren Muukalaisia paratiisissa sekä Jaime Hernandezin Rakkautta ja raketteja ja Gilbert Hernandezin Palomarin veri. Lukekaa.
 
Ehdottomia suosikkejani ovat Viivi ja Wagner (josta väläyttelen pätkiä kullalleni :) ) sekä Tenavat. Ressun filosofiassa on jotakin upeaa.
Lisäksi ikuisena trekkerinä olen koonnut kaapin pohjalle ison läjän Star Trek sarjakuvia, osa englanniksi. Joku valopää meni tilaamaan minulle joululahjaksi X-Menin muutama vuosi takaisinperin, ja punastellen tunnustan jääneeni lehteen koukkuun. Nyt kyseistä aviisi on jo mukavan korkuinen pino kaapissa.
 
Meillä on koulussa käynnissä yhden opintoviikon kurssi sarjakuvan teoriasta, kolmen päivän aikana olemme tutustuneet amerikkalaiseen, ranskalaiseen ja suomalaiseen nykysarjakuvaan, ensi viikolla on vielä luennot sarjakuvan luku- ja piirtämistekniikoista. Olen tutustunut moniin minulle uusiin kiinnostaviin piirtäjiin ja mikä tärkeintä, muistanut että joskus oikeasti luin sarjakuvia ja olen lukenut ns. klassikkojakin. Saimme hirveän nipun monisteita luettavaksi, niiden pohjalta pitää kirjoittaa essee eri maiden sarjakuvakulttuurin erityispiirteistä ja vertailla muihin. Amerikkalaisista meillä on ollut esillä esim. Eisner ja Crumb, uudemmista Ben Katchor, Chester Brown ja Chris Ware. Ranskalaisista (tai Ranskassa vaikuttaneista) vanhemmista Enki Bilal, Jacques Tardi ja Hugo Pratt (olin aivan unohtanut miten paljon nautin Corto Maltesen lukemisesta), uudemmista Lewis Trondheim, Dupuy & Berberian, Marjane Satrapi ja Joann Sfar. Suomelaisista mm. Katja Tukiainen, Marko Turunen, Kati Kovacs, Terhi Ekebom, Pauli Kallio ja Matti Hagelberg. Opettajana on sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta, joka osaa luennoida aika taitavasti. Osa ihmisistä kyllä väittää etteivät ole turhemmilla luennoilla olleet mutta on muitakin innostuneita minun lisäkseni. Harvoin kolmen tunnin luennot ovat menneet niin nopeasti, opettajan innostuminen on aika tärkeää.
luentojen innostamana mukaani lähti tänään kirjastosta aika paljon sarjakuvia, muun muassa Dupuy & Berberianin Jeanin elämää 2 ja Lewis Trondheimin Jälkiä rinteessä. Sain myös aloitettua jo pitkään lainassa olleen The Sandman Endless Nightsin, olen ollut niin väsynyt ja kiireinen viime aikoina etten ole ollut oikeassa mielentilassa.
 
Haa! Nythän se sitten selvisi mistä olit saanut sen kumman mielikuvan tauluseinällä olevassa koruthreadissani :D

Pääsisikin joskus myös itse tuommoisille luennoille. Suurin osa noista nimistä on tuttuja kyllä jo ennestään, mutta pieni kertaus on aina paikallaan.
 
Crumbin lukeminen aiheutti niin pahat traumat että näen hänen tyyliään kaikkialla :D Täytyy sanoa ettei se ole ihan minun tyylistäni sarjakuvaa.
Tuo kurssi ei kuulu meidän opintosuunnitelmaamme vaan oikeasti meidän pitäisi tällä hetkellä opiskella ympärstö- ja yhteisötaidetta, joka sekään ei ole meille aivan sopivaa. Saimme itse ehdottaa mitä haluamme sen tilalla opiskella ja niinpä meillä on nyt käynnissä tuo sarjakuvakurssi ja akryylimaalausta.
 
Täysin (tai melkein) off-topic, sain juuri palautteen kurssin opettajalta esseestäni, ilmeisesti se oli hyvä ja saan kurssista parhaan arvosanan :) Ja minä olin varma että se epäonnistui täysin.

Samalla voisin suositella aimmassa viestissä mainitsemiani Dupuy ja Berberiania (Jeanin elämää) ja Lewis Trondheimia, arkista mutta vähän erikoista ja oikeasti hauskaa sarjakuvaa.
 
Minun tulee luettua sarjakuvia.
Aku Ankkaa, Viivi ja Wagner (silloin tällöin).
Ja Karvista. Sarjakuvissa kiehtoo minusta eniten ehkä se, että ne on huolettomia ja loppuvat aina hauskasti. Ne ovat myös hienosti piirretyjä. No eiköhän ne ole aina? :)
Aku Ankkaa tulee luettua eniten. Sitten tietenkin sanomalehdissä niitä pieniä. Hyvää viihdettä.
 
Hahaa! VenomIhquttaja tuloo!

Eli otsikon mukaan: Luen Marvelin ja DC:n sarjakuvia oikein urakalla. Joskus pienempänäkin olen niitä katsellut, mutten silloin oikein tajunnut hyvän päälle - Kunhan kahtelin. :oops:

Sitten jätin ne kokonaan sikseen, mutta lähiaikoina olen saanut muutaman käsiini taas ja innostunut aivan hirmuisesti. :lol: Lempihahmoiksi ovat muodostuneet Venom (alias Eddie Brock) ja himomurhaaja Carnage (toiselta nimeltään Cletus Kasady). Tuosta himomurhaajasta voinee päätellä etteivät kaikki sarjikset ole aivan perheen pienimmille, luin äskenkin erään k-18 lehden ja meno oli sitä luokkaa että minuakin alkoi kuvottaa.

Tietty luen myös akkaria silloin tällöin. Siinä on hyvää, tervettä huumoria ja selkeä, hauska kuvitus. Ja lehdistäkin poimin Jeren (tai zitz, miten vaan...) ja Viivin ja Wagnerin aina jos saan käsiini. Jeressä on ilmaistu aivan arkisia asioita hauskalla tavalla ja Viivissä & possussa minua kiehtoo se, että se ei ole viimeisen päälle tehtyä taiteilua ja spesiaaliefektiä, mutta silti hyvin selkeä ja kiinnostava kuvaus yhteiselosta miehen/sian kanssa. :p

Ja kun en keksi enempää järkevää sanottavaa, luovutan estradin jollekin toiselle.
 
ja tämä klassinen kysymys (johon ei ole ikinä vastattu selvästi):

Miksi Aku laittaa uimahousut jalkaan uidessaan, kun muuten ei ole kuin takki? (joo, tiedetään, akkarin arkistoissa on YKSI kuva missä sillä on housut... ja sen pitäisi selittää kaikki!)
 
Aku tekee kaiken päin vastoin kuin pitäisi.

Ei tarvitse lainata jos viittaa edelliseen viestiin. Ereine
 
Re: Hahaa! VenomIhquttaja tuloo!

Carcharoth sanoi:
Eli otsikon mukaan: Luen Marvelin ja DC:n sarjakuvia oikein urakalla. Joskus pienempänäkin olen niitä katsellut, mutten silloin oikein tajunnut hyvän päälle - Kunhan kahtelin. :oops:

Sitten jätin ne kokonaan sikseen, mutta lähiaikoina olen saanut muutaman käsiini taas ja innostunut aivan hirmuisesti. :lol: Lempihahmoiksi ovat muodostuneet Venom (alias Eddie Brock) ja himomurhaaja Carnage (toiselta nimeltään Cletus Kasady).

Taisin jo päästä jotakin Hämähäkkimiehestä sanomaan tuolla aikaisemmin. Se ei ole ainoa lueksimani Marvelin sarjakuva, mutta muitten kohdalla sivistykseni on kyllä alemmalla tasolla. DC:n sarjoihin en ole yhteenkään päässyt oikein kiinni. Luin kyllä joskus aika innoissani tätini miehen kuusikymmenlukuisia Batmaneita :lol:, mutta ei siitä sen pitkäaikaisempaa kiinnostusta tullut.

Fanitetaan Venomia yhdessä! (Minä tosin olen kiintyneempi häneen pelkkänä Eddienä.)
 
Aku on huippu :D
Ja Asterixeista tykkään kanssa. Kotimaisista Viivi&Wagner on huippu! Itse asiassa olen jopa hieman keräillyt oman lapsuuteni klassikko-Akuja, ovat ihania...
 
Taidan olla ainut, joka ei ole erityisen innostunut Viivistä ja Wagnerista. Siellä on muutamia helmiä, mutta en oikein ole päässyt siihen maailmaan sisälle. Uudet Akut eivät kiinnosta, niissä vanhoissa oli enemmän tunnelmaa. Kamut ovat sydäntäni lähellä. Don Rosa on tietenkin ihan omaa luokkaansa.
Löysin juuri Matt Groeningin Lapsuus on yhtä helvettiä-sarjakuvakirjan kaappini perältä ja se on loistava.. edelleen. Mangaan ja Marvelin sarjakuviin en ole oikeastaan ollenkaan tutustunut, valitettavasti. Mutta ehkä niiden aika vielä tulee.
Tex Willeriä luin paljon kun olin pieni ja pidinkin niistä länkkäreistä. Sittemmin nekin ovat jääneet, ei ole ollut iskän varastoja käsillä kun muutin kotoa pois.
 
Vielä Viivistä ja Wagnerista...
Nakit silmille
veljet, pannaan haisemaan
elämä on lyhyt
Haiku-runo à la Wagner! On ainakin minusta ihan mainio :D
Mutta myös Kamuissa ja Lassissa ja Leevissä on aika hyviä juttuja... Ja joko Ilta-Sanomissa tai Iltalehdessä ilmestyy nykyään myös Nemi-sarjis, se on aika huippu myös.
 
Sarjakuvia tulee luettua paljon. Kaikkien aikojen suosikkini on Asterix, joita luin jo hyvin pienenä ja vieläkin silloin tällöin. Asterix on myös ainoa sarja, jonka olen kerrännyt kokonaisuudessa kirjahyllyyni. Lehdistä luen esim. Viiviä ja Wagneria, Jereä, Aku Ankkaa jne. Jos saan käsiini luen myös esim. Älliä ja Tälliä ja muuta huumoria.

Keräätteko te sarjakuvia vai luetteko vaan?
 
Sarjakuvat ovat, lyhyesti sanottuna, yksi mielenkiintoisimmista kirjallisuuden lajeista (minut tuntevat tietävät varmaan mielipiteitäni aiheeseen "ovatko sarjakuvat kirjallisutta ts. voiko niitä tutkia vaikkapa yliopiston kirjallisuutta vaativalla kurssilla...").

Omat suosikkini (tänään):

Neil Gaiman: The Sandman. (Muutkin Gaimanit, toki, mutta...). Kirjoitin gradunikin Sandmanista, joten olisi turha sanoa, ettei se olisi tehnyt vaikutusta. :) (Gaimanin tuotannosta voisin puhua tuntikausia, mutten sitä nyt tee.)

Alan Moore: The Watchmen. Supersankarisarjakuva, jonka piti lopettaa kaikki supersankarisarjakuvat. Kaunista työtä, uskomaton juoni. Ehkä "tärkein" sarjakuva pitkän aikaan (suhteellinen käsite, tiedän...) Suosittelen ihan kaikille ja kaikkialla! Ei tosin suomennettu...

Garth Ennis: Preacher. No, ekat pari osaa ainakin. Uusi, jännä idea, mutta sarjan loppua kohti laski kauheasti...

Aku Ankka. Erityisesti Don Rosa ja Carl Barks, mutta kyllä se "tavallisempi tauhkakin" menee.. Minä kasvoin Akkareiden keskellä, ilman Akua on vaikea kuvitella edes osaavansa lukea....

Suomalaisista Petri Hiltunen on suosikkini, ja etenkin Vala Auringolle teki voimakkaan vaikutuksen. Myös Viivistä ja Wagnerista tykkään: joinain päivinä olen Viivi, toisina taas Wagner.

Lopuksi on mainittava vielä König!
 
Ylös