Sarjakuvat
- Keskustelun aloittaja Joanna
- Aloitettu
Ered Engrin
Hobitti
Loistava topic, sarjakuvista kannattaa aina keskustella!
Siitä sarjakuvasta taiteenmuotona tuli mieleeni, että parhaimmillaanhan sarjakuva on saumaton liitos kirjallisuutta ja kuvataidetta. Esimerkkinä tästä pitäisin Gaimanin Sandman-sarjaa. Tosin Sandmaneissäkin on piirrosjäljen puolesta heikompia osuuksia, esim. Dream Country on mielestäni jopa ruma. Se oli itse asiassa ensimmäinen lukemani Sandman. Luojan kiitos, näin (tai sisko näki) vaivaa, ja hankin käsiini muita Sandmanejä. Nyt ne löytyvätkin Dream Huntersia lukuunottamatta hyllystä kaikki.
Aku Ankkaa tuli luettua pienempänä, mutta jotenkin siitä on vain aika ajanut ohitse. Don Rosan tarinoista pidän kyllä, lähinnä sen yksityiskohtiin perustuvan huumorin vuoksi. Barksia olen alkanut arvostaa enemmän näin vanhemmiten. Mikki muuten on aika etova.
Karvinenkin kuului lapsuuden suosikkeihin. Enää en kuitenkaan jaksa nauraa itsekyydelle ja ahneudelle. Oikeastaan sama kuin Akussa, toisten vastoin käymiset eivät juuri huvita.
Onko kukaan muu tutustunut Will Eisnerin Spirit-sarjaan? Minä tykästyin siihen joskus aikanaan. Loistavaa huumoria.
Tex Willereitä olen alkanut lukea vasta viime aikoina, mutta pidän niistä kyllä. Hauskaa hömppää, ei juuri vaadi aivoilta ponnisteluja.
Olen lukenut Ranma 1/2-sarjakuvia joskus kauan sitten englanniksi. Tykästyin niihin jo silloin, mutta valitettavasti Saarijärven (muutoin kiitosta ansaitseva) kirjasto ei ole hankkinut kokoelmiinsa kyseistä sarjakuvaa. Olin siis luonnollisesti innoissani, kun Ranma alkoi ilmestyä suomeksi. Ja varsinkin kun sitä saa lähikaupasta! Dragonballiin olen tutustunut yhden numeron verran, mutta jotenkin sen piirrostyyli ei iske.
Ryhmä-X tulee minulle ihan kotiin asti. Olen tosin harkinnut lopettavani tilauksen, lehden taso on mielestäni pudonnut viime aikoina. Ja Wolverinen seikkailuja ei enää julkaista, perhana.
Siitä sarjakuvasta taiteenmuotona tuli mieleeni, että parhaimmillaanhan sarjakuva on saumaton liitos kirjallisuutta ja kuvataidetta. Esimerkkinä tästä pitäisin Gaimanin Sandman-sarjaa. Tosin Sandmaneissäkin on piirrosjäljen puolesta heikompia osuuksia, esim. Dream Country on mielestäni jopa ruma. Se oli itse asiassa ensimmäinen lukemani Sandman. Luojan kiitos, näin (tai sisko näki) vaivaa, ja hankin käsiini muita Sandmanejä. Nyt ne löytyvätkin Dream Huntersia lukuunottamatta hyllystä kaikki.
Aku Ankkaa tuli luettua pienempänä, mutta jotenkin siitä on vain aika ajanut ohitse. Don Rosan tarinoista pidän kyllä, lähinnä sen yksityiskohtiin perustuvan huumorin vuoksi. Barksia olen alkanut arvostaa enemmän näin vanhemmiten. Mikki muuten on aika etova.
Karvinenkin kuului lapsuuden suosikkeihin. Enää en kuitenkaan jaksa nauraa itsekyydelle ja ahneudelle. Oikeastaan sama kuin Akussa, toisten vastoin käymiset eivät juuri huvita.
Onko kukaan muu tutustunut Will Eisnerin Spirit-sarjaan? Minä tykästyin siihen joskus aikanaan. Loistavaa huumoria.
Tex Willereitä olen alkanut lukea vasta viime aikoina, mutta pidän niistä kyllä. Hauskaa hömppää, ei juuri vaadi aivoilta ponnisteluja.
Olen lukenut Ranma 1/2-sarjakuvia joskus kauan sitten englanniksi. Tykästyin niihin jo silloin, mutta valitettavasti Saarijärven (muutoin kiitosta ansaitseva) kirjasto ei ole hankkinut kokoelmiinsa kyseistä sarjakuvaa. Olin siis luonnollisesti innoissani, kun Ranma alkoi ilmestyä suomeksi. Ja varsinkin kun sitä saa lähikaupasta! Dragonballiin olen tutustunut yhden numeron verran, mutta jotenkin sen piirrostyyli ei iske.
Ryhmä-X tulee minulle ihan kotiin asti. Olen tosin harkinnut lopettavani tilauksen, lehden taso on mielestäni pudonnut viime aikoina. Ja Wolverinen seikkailuja ei enää julkaista, perhana.
Loslothwen
Hobitti
Akua Ankat, Lassi ja Leevi, Yoko Tsunot, Blueberryt, Tex Willerit (Pieninä annoksina ja kelpuutan vain parhaat sarjat niistä), Lucky Luket, Asterixit, Pikot ja Fantasiot, ja nyt tiedän, että unohdin varmasti jotain tärkeää... Ainakin Rip Kirby jäi pois. Ei niitä nykyisiä, vaan vanhoja, Alex Raymondin piirtämiä sarjoja. Ja Tintit jäi pois (Kävin välillä lunttaamassa kirjahyllystä), ja Viivit ja Wagnerit. En osaa oikein suosikkeja sanella, mutta Viivi ja Wagner on huippuhauska ja Aku Ankoista Don Rosan piistämät parhaita, Blueberryistä Aaveheimo, Yoko Tsunoista Taivaallinen dzonkki, ja Tex Willereistä kaupunki ilman lakia. Ja Lucky Lukeista Sarah Bernhardt ja Pikalinja Villiin läntee ja Calamity Jane. Ja Asterixeista Asterix ja Kleopatra.... Voi ei, toivottavasti nämä kaikki loppuviestit eivät ole näin kaavoihinkangistuneita...
No niin, nyt se selvisi, Niilo Pielinen jäi pois!
No niin, nyt se selvisi, Niilo Pielinen jäi pois!
Hmm.. Aku Ankka, Spiderman, Lobo, Predator, Sandman (ja kaikki muutkin Gaimanin), Nemi, Spawn, DorkTower ja Zogonia + pari netti sarjakuvaa ovat minun suosikkejani. Nimet eivät ole missään ihmeellisemmässä järjestyksessä paitsi että Aku Ankkaa olen jo jostain kuusivuotiaasta lukenut ja vieläkin se postilaatikkoon tipahtaa (Don Rosa on paras). Listaan varmasti mahtuisi sarjakuvia vielä vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän nuo jo riitä. Melkein kaikki sarjakuvat menee, sanomalehdistäkin tulee sarjakuvat yleensä ensimmäisenä luettua.
Omia sarjakuvasuosikkejani ovat Aku Ankka ja Lassi ja Leevi. Kyllä akut yli muiden sarjakuvien, Barks on paras ja Don Rosa toinen. Barksin kädenjälki on loistavaa, juonetkin (useimmiten) hyviä ja hauskoja. Barks osaa tehdä niitä lyhyitä (suunnilleen 10-sivuisia) sarjoja, joissa Aku keksii kaikkea tyhmää sekä jännittäviä seikkailuja (yleensä) Roope-sedän matkassa. Don Rosan piirrustustyyli on ihan vetoava, mutta sellainen tarkka piperrys ei voita Barksin luovaa sulavuutta. Tarinan kertojana Rosa on hyvä, mukava vanhana Barks-fanina aina bongata Barks-viittaukset Don rosan sarjoista 
.
Lassi ja Leevi on toinen suosikkisarjakuvani. Se on ilmeikkäästi piirretty ja ideat ovat loistavia. Lassi on nero kuten itse väittää. Ja Leevi on ihana. Etenkin pidän niistä sarjoista joissa Lassi ja Leevi ovat kärryllä menossa hurjassa maastossa ja Lassi pitää filosofisia puheitaan ja viimeisessä ruudussa he makaavat jossakin kuilun pohjalla. Lassin pitkät puheet vaan ovat loistavia.
Karvinen on ihan jees, yksi lehti aina menee hauskana, kun aloittaa toisen tylsistyy. Ne on piirretty yleensä aika kehnosti, mutta hauskat juonet korvaavat vaihtelevasti piirrostyylin. Juonetkin ovat kuitenkin loppuen lopuksi aika tylsiä .
Asterixeista en niin pidä, mutta saman käsikirjoittajan ja piirtäjän Lucky Luke on toisinaan aika hauska. Kivoja villinlännen seikkailuja, mutta ei mitään sen erityisempää. Hauskempaa kuitenkin kuin Asterix, jota sitäkin on kyllä joskus ihan viihdyttävää lukea.
"Vakavampia" sarjakuvia en ole paljoa lukenut, mutta Maus (jonka Bomby mainitsikin jo joskus aikaisemmin) oli hyvä. Piirrosjälki ihan mukavaa ja juoni hyvä. Osasi olla hauska vaikka tapahtumat olivatkin todella synkkiä.
No jos ei sen enempää, luulin tähänkin jo kirjoittaneeni, mutta ei...
.Lassi ja Leevi on toinen suosikkisarjakuvani. Se on ilmeikkäästi piirretty ja ideat ovat loistavia. Lassi on nero kuten itse väittää. Ja Leevi on ihana. Etenkin pidän niistä sarjoista joissa Lassi ja Leevi ovat kärryllä menossa hurjassa maastossa ja Lassi pitää filosofisia puheitaan ja viimeisessä ruudussa he makaavat jossakin kuilun pohjalla. Lassin pitkät puheet vaan ovat loistavia.
Karvinen on ihan jees, yksi lehti aina menee hauskana, kun aloittaa toisen tylsistyy. Ne on piirretty yleensä aika kehnosti, mutta hauskat juonet korvaavat vaihtelevasti piirrostyylin. Juonetkin ovat kuitenkin loppuen lopuksi aika tylsiä .
Asterixeista en niin pidä, mutta saman käsikirjoittajan ja piirtäjän Lucky Luke on toisinaan aika hauska. Kivoja villinlännen seikkailuja, mutta ei mitään sen erityisempää. Hauskempaa kuitenkin kuin Asterix, jota sitäkin on kyllä joskus ihan viihdyttävää lukea.
"Vakavampia" sarjakuvia en ole paljoa lukenut, mutta Maus (jonka Bomby mainitsikin jo joskus aikaisemmin) oli hyvä. Piirrosjälki ihan mukavaa ja juoni hyvä. Osasi olla hauska vaikka tapahtumat olivatkin todella synkkiä.
No jos ei sen enempää, luulin tähänkin jo kirjoittaneeni, mutta ei...
En ole mikään maailman suuri sarjakuvafanittaja tai -ekspertti. Osaan sanoa vain epämääräisiä mielipiteitä, mutta ei kai sitä enempää vaadittukaan.
Liityn Lassi ja Leevi -fanien joukkoon. Käännökset ovat melkoisen loistavia, mutta kyllä se alkuperäinen(Calvin & Hobbes) aina ne hakkaa. Asterixeista olen tykännyt ihan pienestä lähtien. Pidän siitä piirrostyylistä ja historiallinen ulottuvuus on myös kiehtova. Kolmas lemppari on ehdottomasi Tenavat, joihin tutustuin alun perin tv-ohjelmien välityksellä.
Minäkään en koskaan ole Aku Ankoista varsinaisesti innostunut. Toisaalta näihin Don Rosan ja Barksin töihin en ole niin paljoa tutustunut, se olisi vielä työn alla. Joskus nuorempana tuli myös luettua muutamat Yoko Tsunot, mutta se jäi jo aikoja sitten. Niissä pidin erityisesti piirrostyylistä, muuten ne taisivat jäädä enimmäkseen ymmärtämättä.
Liityn Lassi ja Leevi -fanien joukkoon. Käännökset ovat melkoisen loistavia, mutta kyllä se alkuperäinen(Calvin & Hobbes) aina ne hakkaa. Asterixeista olen tykännyt ihan pienestä lähtien. Pidän siitä piirrostyylistä ja historiallinen ulottuvuus on myös kiehtova. Kolmas lemppari on ehdottomasi Tenavat, joihin tutustuin alun perin tv-ohjelmien välityksellä.
Minäkään en koskaan ole Aku Ankoista varsinaisesti innostunut. Toisaalta näihin Don Rosan ja Barksin töihin en ole niin paljoa tutustunut, se olisi vielä työn alla. Joskus nuorempana tuli myös luettua muutamat Yoko Tsunot, mutta se jäi jo aikoja sitten. Niissä pidin erityisesti piirrostyylistä, muuten ne taisivat jäädä enimmäkseen ymmärtämättä.
Voisiko joku asiantuntevampi valottaa tietämätöntä Gaimanin muista sarjoista kuin Sandmanista? Magic Fantasystä olen kärryillä niiltä osin kuin sitä ilmestyi suomeksi, mutta mitä kirjoja ne vastaavat alkuperäisistä? Olisi mukavampi tietää ainakin ennen kuin ryhtyy ostamaan, koska ainakaan Sandmaneissa (joita kirjastolta löytyi suomenkielisinä) käännöksissä ei ollut samasta nimestä huolimatta täysin samoja tarinoita.
Ered Engrin
Hobitti
Löytyisiköhän Gaimanin kotisivuilta aiheeseen valaistusta?
http://www.neilgaiman.com/
http://www.neilgaiman.com/
Sarjakuvia luen enimmäkseen iltapäivälehdistä jne. , mutta poikkeuksiakin löytyy. Suosikkini on ollut jo pitemmän aikaa Jere (Zits), jota olenkin hankkinut kuuden albumin verran ja sen lisäksi luen sen aina Itä-Savosta ja Ilta-Sanomista (ja Hesarin sunnuntain numerosta). Samaistumisesta ei voi aina puhua, mutta erittäin usein tulee tuttuja tilanteita ja tutuntuntuisia hahmoja vastaan.
Jeren lisäksi pitkän aikavälin suosikkeihin kuuluu luonnollisesti ja itseoikeutetusti Aku Ankka. Olen ollut kestotilaaja vuodesta 1990 (ei, en osannut 4-vuotiaana lukea), jonka lisäksi luin oikeastaan kaikki vanhemmat sarjakuvat pienenä mummolassa. Noiden lisäksi taskukirjoja on parisensataa ja Roope Setääkin sadan kappaleen pintaan. Akuissa on paikoitellen erinomaisia juonia, vaikkakin ne ovat ajan myötä huonontuneet. Mikki Hiirestä en ole ylhäässä erinomaisuudessaan koskaan pitänyt. Suosikkipiirtäjistä mainittakoon Don Rosa (ja hänen erinomaiset albuminsa) ja Carl Barks, mutta en ole koskaan ollut italialaisten piirtäjien tyylin ystävä.
Pienenä luin myös Karvista (, joka nykyään on liian itseääntoistava), Korkkareita, Spidermania, Niilo Pielistä, Pikoa ja Fantasiota, Lucky Lukea ja vaikkapa Turtles-oheissarjakuvia. Hyvinkin kaikkiruokainen siis. Paras siltä ajalta oli, ja on kuitenkin isän vanha "Alix seikkailee"-sarja, joka jo silloin antiikista kiinnostuneena iski kuin ... iso taimen. Suomennettuja on melkein kaikki, vain "Gallian sankarit" puuttuu (myyntitarjouksia otetaan vastaan).
Jeren lisäksi pitkän aikavälin suosikkeihin kuuluu luonnollisesti ja itseoikeutetusti Aku Ankka. Olen ollut kestotilaaja vuodesta 1990 (ei, en osannut 4-vuotiaana lukea), jonka lisäksi luin oikeastaan kaikki vanhemmat sarjakuvat pienenä mummolassa. Noiden lisäksi taskukirjoja on parisensataa ja Roope Setääkin sadan kappaleen pintaan. Akuissa on paikoitellen erinomaisia juonia, vaikkakin ne ovat ajan myötä huonontuneet. Mikki Hiirestä en ole ylhäässä erinomaisuudessaan koskaan pitänyt. Suosikkipiirtäjistä mainittakoon Don Rosa (ja hänen erinomaiset albuminsa) ja Carl Barks, mutta en ole koskaan ollut italialaisten piirtäjien tyylin ystävä.
Pienenä luin myös Karvista (, joka nykyään on liian itseääntoistava), Korkkareita, Spidermania, Niilo Pielistä, Pikoa ja Fantasiota, Lucky Lukea ja vaikkapa Turtles-oheissarjakuvia. Hyvinkin kaikkiruokainen siis. Paras siltä ajalta oli, ja on kuitenkin isän vanha "Alix seikkailee"-sarja, joka jo silloin antiikista kiinnostuneena iski kuin ... iso taimen. Suomennettuja on melkein kaikki, vain "Gallian sankarit" puuttuu (myyntitarjouksia otetaan vastaan).
No, monet ovat varmaan nämäkin jo sanoneet mutta sanonpahan nyt sitten minäkin. Minulle tulee Aku Ankka joka on todella hyvä, vaikka välillä käy hiukan sääliksi kun Akulla menee kaikki pieleen... voi raukkaa 
Ja sitten mulle tulee Villivarsa, se on kan hyvä, ja jos on innostunut hevosista niin siitä kyllä löytyy niillekkin paljon heppatietoo sun muuta....
Ja sitten mulle tulee Villivarsa, se on kan hyvä, ja jos on innostunut hevosista niin siitä kyllä löytyy niillekkin paljon heppatietoo sun muuta....
Tiikeripommi
Hobitti
Itseäni tuppaa viehättämään sarjakuvissa yksinkertainen ja selkeä piirrostyyli. Hyvä esimerkki tästä ovat Jukka Tilsan sarjikset, joista löytyy kuitenkin älyllisiä ulottuvuuksia ja loistavaa, järjetöntä huumoria. Kotimaisista selvästi ylitse muiden. Hyvänä kakkosena seuraavat Ornette Birks Makkosen seikkailut. "Se, etten pidä korkeista paikoista, ei tarkoita että pitäisin matalista paikoista!" Erityisesti Ville Pirisen piirrostyyli (muissakin hänen kuvittamissaan ja käsikirjoittamissaankin teoksissa) on loistavaa. ..ja Black Audio on mahtava bändi. Joissain Orneten seikkailuissakin on "ovelasti" tuota Pirisen orkesteria mainostettu.
Kamut on myös aivan ylittämätön. Muista eläinsarjakuvista en ole erityisemmin pitänyt. Ja Tenavat on aivan klassikko.
Erityisesti Ville Pirisen piirrostyyli (muissakin hänen kuvittamissaan ja käsikirjoittamissaankin teoksissa) on loistavaa. ..ja Black Audio on mahtava bändi. Joissain Orneten seikkailuissakin on "ovelasti" tuota Pirisen orkesteria mainostettu. Kamut on myös aivan ylittämätön. Muista eläinsarjakuvista en ole erityisemmin pitänyt. Ja Tenavat on aivan klassikko.
Minä haluaisin tietää Elfquest-sarjakuvista. Mikä niiden idea on? Onko niitä suomennettu (muistaakseni taisi olla suomennettuja)? Meidän kaupungin kirjasto on onnistunut sotkemaan Elfquestit ja hävittämään puolet kaikista kirjoista ja ois kiva tietää minkä nimisestä kirjasta koko sarja alkaa. Enkä löydä niitä mistään kaupoistakaan. Ei ole helppoa!
Mutta joka tapauksessa kiitos, jos joku viitsii vastata!
Mutta joka tapauksessa kiitos, jos joku viitsii vastata!
En ou niin tarkasti lukenu.Joo-o. Ite en tykkää hirveesti sarjakuvista. Kirjoja on hauskempi lukea. Mutta poikkeuksia löytyy. Esim. Elfquestit on tosi huippuja ja Witchejäkin oon jaksanu lukea monta lehteä, mutta nyt ne alkaa jo kyllästyttään. Ja Aku Ankkakin oli joskus aikamoinen hitti, eipä sitäkään oo tullu enää pitkään aikaan luettua.
Niin ja lisäänpä tänne vielä Neminkin, hurmaavan goottitytön :roll: , niitä lehtiä vois vaikka ostaakki (Elfquestien lisäksi ).
Niin ja lisäänpä tänne vielä Neminkin, hurmaavan goottitytön :roll: , niitä lehtiä vois vaikka ostaakki (Elfquestien lisäksi
).
Bietu
Hobitti
Itselläni tuo sarjakuvien lukeminen ei ole koskaan ollut muuta kuin Aku Ankkojen lukemista muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Aku Ankan luen joka viikko ja taskukirjojakin tulee välillä lukea. Sin City - elokuvan
katsottuani pari kertaa kiinnostuin siitä niin paljon että päätin hankkia jonkun albumin käsiini. Ensimmäinen elokuvahan koostui osista 1, 3, 4 ja yksi tarina siinä oli osasta 6. Ostin albumin Sin City 2 "Kaiken takana on nainen" (A Dame To Kill For), josta seuraava elokuva pääosin koostuu. Pidin siitä niin paljon että pian lainasin kirjastosta osat 5 ja 6 ja tänään ostin viimeisen ja selvästi paksuimman osan 7. The Hard Goodbye, The Big Fat Kill ja That Yellow Bastard (1, 3 ja 4) aion lainata jos sattuu kirjastossa silmään, koska tarina on jo selvä elokuvien ansiosta. Suosittelen silti kaikille Sin City - sarjakuvia, koska tarina ja visuaalisuus on mahtavasti toteutettuja. Sin Cityt ja Aku Ankat ovat suunnilleen ainoat sarjakuvat, joista pidän.
Monet hahmot Nancy lukuunottaen ovat sarjakuvissa hieman vähemmissä pukeissa kuin elokuvassa.
katsottuani pari kertaa kiinnostuin siitä niin paljon että päätin hankkia jonkun albumin käsiini. Ensimmäinen elokuvahan koostui osista 1, 3, 4 ja yksi tarina siinä oli osasta 6. Ostin albumin Sin City 2 "Kaiken takana on nainen" (A Dame To Kill For), josta seuraava elokuva pääosin koostuu. Pidin siitä niin paljon että pian lainasin kirjastosta osat 5 ja 6 ja tänään ostin viimeisen ja selvästi paksuimman osan 7. The Hard Goodbye, The Big Fat Kill ja That Yellow Bastard (1, 3 ja 4) aion lainata jos sattuu kirjastossa silmään, koska tarina on jo selvä elokuvien ansiosta. Suosittelen silti kaikille Sin City - sarjakuvia, koska tarina ja visuaalisuus on mahtavasti toteutettuja. Sin Cityt ja Aku Ankat ovat suunnilleen ainoat sarjakuvat, joista pidän.
Monet hahmot Nancy lukuunottaen ovat sarjakuvissa hieman vähemmissä pukeissa kuin elokuvassa.
sarjakuvat on ihania! kaikkein parhaita on kyllä karviset! niihin on todella helppo samastua! olen itsekkin niin laiska myös Aku Ankat on hyviä! ne on kyllä jo niin legendoja, että meiltä löytyy niitä jo vuosilta 1972 lähtien itse asiassa vanhin taitaa olla jostain 1950 luvulta tai jotain sinne päin! mutta niiden loisto ei ole silti sammunut! aina yhtä hyviä! itse tykkään eniten niistä kalevalasta tehdyitä jutuista! niitä on paljon helpompi lukea kuin oikeata kalevalaa ja samoja asiota kuitenkin niissä käsitellään!
sarjakuvat kunniaan!!
myös Aku Ankat on hyviä! ne on kyllä jo niin legendoja, että meiltä löytyy niitä jo vuosilta 1972 lähtien itse asiassa vanhin taitaa olla jostain 1950 luvulta tai jotain sinne päin! mutta niiden loisto ei ole silti sammunut! aina yhtä hyviä! itse tykkään eniten niistä kalevalasta tehdyitä jutuista! niitä on paljon helpompi lukea kuin oikeata kalevalaa ja samoja asiota kuitenkin niissä käsitellään!sarjakuvat kunniaan!!
Löysin myöhäisheränneenä Luupäät vasta äskettäin ja olen porhaltamassa vasta nelosalbumia läpi, minä kun koetan ostaa ne samalla tarinaa lukiessani omaksi. Vaikka tarinassa on heikotkin kohtansa, minun täytyy sanoa että vahvuudet peittoavat ne mennen tullen. Tarinassa on yhdistelty erilaisia elementtejä ronskein elein ilman että loppuvaikutelma kuitenkaan hajoaisi. Huumori, eeppisyys, koskettavuus ja toisaalta erilaiset seikkailulliset elementit nivoutuvat sangen nätiksi ja epätavalliseksi kokonaisuudeksi. Aivan ihastuttavaa, suosittelen lämmöllä muillekin.
Luen lähinnä Lucky Luke, Asterix, Ahmed Ahne, Lassi ja Leevi, Kamut, Viivi ja Wagner ja Aku Ankka -sarjakuvia, satunnaisesti myös muuta. Manga ei ole minuun oikein iskenyt. Naisen kanssa -sarjiksesta en pidä. Sen huumorintajuttomuus ja suoranainen sovinismi eivät minuun iske. Vaikka myös Wagner on sovinisti, Juba osaa käsitellä asiaa toisella tavalla, myös naisen näkökulmaa ymmärtäen. Viivi ja Wagner on hauska sarjakuva ja Juban piirrosjälki hienoa!
Lehdestä luen aina Touhulan perheen, Lassin ja Leevin, Viivin ja Wagnerin ja Kamut. Useimmiten luen myös Maisteri Jaatisen ja Karvisen, mutta Ferdinandia ja Helmiä siolle en välttämättä jaksa lukea. (Ja nyt sitten arvaamaan, mikä lehti meille tulee...)
Pidän sarjakuvista, joissa on selkeä piirrosjälki. Pientä töherrystä ja mustaa suttua täynnä olevaa ruutua en jaksa tutkia. Sarjakuva pitää olla nopeasti lukaistavissa, ikään kuin maukas välipala. Mikäli mukaan saadaan vielä oivaltavaa huumoria, sellainen on herkkua!
MUOKS//Unohdin Tintin, Tinttiä luen myös!
Lehdestä luen aina Touhulan perheen, Lassin ja Leevin, Viivin ja Wagnerin ja Kamut. Useimmiten luen myös Maisteri Jaatisen ja Karvisen, mutta Ferdinandia ja Helmiä siolle en välttämättä jaksa lukea. (Ja nyt sitten arvaamaan, mikä lehti meille tulee...)
Pidän sarjakuvista, joissa on selkeä piirrosjälki. Pientä töherrystä ja mustaa suttua täynnä olevaa ruutua en jaksa tutkia. Sarjakuva pitää olla nopeasti lukaistavissa, ikään kuin maukas välipala. Mikäli mukaan saadaan vielä oivaltavaa huumoria, sellainen on herkkua!
MUOKS//Unohdin Tintin, Tinttiä luen myös!
SundanceKid
Hobitti
eikö kukaan tunnusta joskus lukeneensa tai edes kuulleensa
Darby Conleyn Vastakarvaan (Get fuzzy) sarjasta? Tai ehkä sitten luin liian huonosti nuo edelliset viestit..
Vastakarvaan 1 ja 2 ovat parhaita koskaan lukemiani sarjakuvia. Hahmot ovat aivan ihania. Pääosassa nähdään hiemanseko ja hyvin itseriittoinen Nökö kissa, joka kiusaa parhaansa mukaan isäntäänsä ylistressattua Roopea ja Roopen tyhmää labbiksen ja ryppykoiran sekoitusta Väsyä.
Asetelma kuulostaa harvinaisen paljon Karviselta, mutta Nökö vetää pitemmän korren näistä kahdesta katista.
Muita sarjakuvia en oikein lue, ainoastaan hesarin sarjakuvat.. mutta niitä nyt ei lasketa.
Mangasta olen pari ranmaa lukenut, kirjastosta niitä joskus löytää.
Minäkin voin myöntää, etten erityisemmin aku ankoista pidä. Tuntuu että ne etevät aina samaa kaavaa.. :roll: Don Rosan kuvitukset saavat ehkä joskus niitä lukemaan.
Darby Conleyn Vastakarvaan (Get fuzzy) sarjasta? Tai ehkä sitten luin liian huonosti nuo edelliset viestit..
Vastakarvaan 1 ja 2 ovat parhaita koskaan lukemiani sarjakuvia. Hahmot ovat aivan ihania. Pääosassa nähdään hiemanseko ja hyvin itseriittoinen Nökö kissa, joka kiusaa parhaansa mukaan isäntäänsä ylistressattua Roopea ja Roopen tyhmää labbiksen ja ryppykoiran sekoitusta Väsyä.
Asetelma kuulostaa harvinaisen paljon Karviselta, mutta Nökö vetää pitemmän korren näistä kahdesta katista.
Muita sarjakuvia en oikein lue, ainoastaan hesarin sarjakuvat.. mutta niitä nyt ei lasketa.
Mangasta olen pari ranmaa lukenut, kirjastosta niitä joskus löytää.
Minäkin voin myöntää, etten erityisemmin aku ankoista pidä. Tuntuu että ne etevät aina samaa kaavaa.. :roll: Don Rosan kuvitukset saavat ehkä joskus niitä lukemaan.
