Sarjakuvat

Tinttien lisäksi luin vinon pinon Lucky Lukeja taas piiiiitkästä aikaa. Voi mainion mainio että oli mukavaa ajanvietettä ja oikein hyvää vaihtelua jollekin paksulle kirjalle. Hauskasti piirretyt hahmot ja huumori siihen päälle saivat minut jopa nauramaan ääneen. Ikäänkuin sitä olisi unohtanut miten viihdyttäviä sarjakuvien seikkailut ovatkaan. :p

Ja jos joissakin sarjakuvissa on omat "nimikkoidioottinsa" on niitä Lucky Lukessa ainakin kaksi, sekä Ran-Tan-Plan että Daltonin veljeksistä Averell. Vastapainoksi sain nauttia Jolly Jumperin säkenöivästä älykkyydestä. Siinäpä oikea hevonen, jollaisesta kuka tahansa cowboy voi olla ylpeä. :grin:
 
Aku Ankka on se, mitä luen. Lisäksi Weed- mangaa tulee ahmittua kyseisen animesarjan lomassa.

Muuta en sitten taida lukeakaan. Paitsi muutamaa hyvää nettisarjakuvaa, kuten Invasionia.
 
Sama juttu minullakin, että ensimmäiseksi täytyy sanomalehdestä sarjakuvat. Eniten taitaa tulla luettua Korkeajännitystä. En tiedä miksi, mutta kerran ostin kaupasta irtonumerona, ja jäin heti kiinni. Olen tilannut kyseistä sarjakuvaa vasta pari vuotta ja vieläkin tykkään. Joskus vähän epätodellisia asioita, mutta eiköhän sarjakuvissa niitä yleensä ole.

Sitten Karvisia tulee pikkuisen luettua juuri siksi että Karvinen on vain niin laiska niin kuin tulee itsekkin oltua.

Lukeeko kukaan muu korkeajännitystä? Jos, niin kertokaa minulle. Haluan kuulla kaikista jutuista.
 
En tähän väliin liitä pitkää sarjisfanituslistaani, vaan heittäisin kysymyksen teille, arvoisat kuppilan asiakkaat:
Muistaako/tunteeko kukaan sellaista 1970-luvun seikkailijaa kuin MARKOS, ROBOTTIAJAN SANKARI?
Supersankaria piirsi sama taiteilija kuin tuon ajan Tarzan- sarjiksiakin, Russ Manning (tai jotain sinne päin).Itselläni on joitakin HYVIN tarkkaan luettuja numeroita vuosilta 1975-1977.Elin tuolloin koulun aloittamisen varhaisia, onnellisia vuosia. Kiehtoi suunnattomasti tuo tulevaisuuden ihmemies, joka kykeni mäiskimään robotteja paljain käsin. Hän yksinään taisteli koneistumisen uhkaa vastaan toisten ihmisten velttoillessa ja kyseenalaistaessa hänen varoituksensa robottiriippuvaisuuden vaaroista. Tietysti komistuksella piti olla muun ihmiskunnan edellä pelastettavanaan kaunis tuuhearipsinen blondi, senaattorin tytär Leeja.
Supersankariviihdettä ja tieteishömppää? Toki sitäkin. Mutta tässä nytkin istun koneen ääressä. Koko ihmiskunta on enenevässä määrin koneista riippuvainen. Harva se päivä tulee tilanteita, jolloin muistan Markos-sankarin varoituksen sanat... :wink:
 
puputar sanoi:
Kiehtoi suunnattomasti tuo tulevaisuuden ihmemies, joka kykeni mäiskimään robotteja paljain käsin.

Olen varmaan lukenut "Markosista" yhden tai kaksi numeroa. Minusta ei koskaan tullut fania, mutta tarinan bisarri idea jäi kieltämättä mieleen. Markosin kasvattajahan oli maailman vanhin ja viisain robotti A1, joka ei hyväksynyt lajitoveriensa ihmistuhoisia suunnitelmia. Markosin tavalliset vastustajat, polrobit, olivat onneksi aseistamattomia ja helposti karatella taltutettavissa. Mutta kun pieniä, leijuvia panssarivaunuja muistuttavat mellakkarobit rinnasta törröttävine sädetykkeineen (?) tulivat paikalle, Markos joutui muistaakseni nostamaan kytkintä. Olisiko 70-luvun populaarikulttuurissa ollut jokin karate- tai kungfu-buumi, josta tämä sarja osaltaan sai innoituksensa?
 
JES! Vihdoinkin joku muukin on lukenut Markos-sarjiksia! Sellaista kung fu fighting- meininkiähän se oli. Ei sankarimme suinkaan pakosalle luikkinut, vaan käytti ylivertaista älyään ja oveluuttaan. Robottiguru A1 huomioi kyllä kaiken suuressa viisaudessaan :grin:
Bisarri idea, että robotti kouluttaa ihmisen mäiskimään robotteja? :o :wink: Eikö A1 juuri ollutkin hoksannut, ettei robotteihin ole luottamista. Lienee ollut silläkin romuläjällä melkoinen identiteettikriisi. :D
No jaa, liekö noissa Marvelin jutuissakaan sen enempää logiikkaa. ( Ah, Wolverine... :heart: )
Mutta, asiaan: Markos ON käyttänyt muitakin aseita kuin omaa kehoaan.Joissakin jaksoissa hän on turvautunut sädepistooliin. Ja siinä numerossa, missä pudonnut meteoriitti muutti öisellä kuplimisellaan ( :eyepop: ) pol-robit&kumppanit jättiläishirviöiksi, sai sankarimme käyttää järeää atomisärjinsädetykkiä. Nam.
Mitkähän nimenomaiset Markos-numerot olet lukenut? Lienevätkö uudempaa vai vanhempaa tavaraa? Loppuhännillä sankarimme joutui taistelemaan kokonaista robottiplaneettaa, Malev 6:tta vastaan. Siinä tarvittiin jo maagikoksi muuttuneen entisen roiston apuakin ( Tri Lazlo Noel ) mustaa robottimagiaa vastaan.( Ah, miten ihastuttavan hämärää! ) Onko tällaisesta muistikuvaa?
Minua on aina viehättänyt supersankarimme pään sisään asennettu laite, jolla hän kuulee robottien väliset radiolähetykset painamalla ohimoaan kahdella sormella. Itselläni on sama maneeri aina päänsäryn iskiessä. Mutta pahus kun en koskaan kuule niitä robottilähetyksiä :lol:
 
Tarkoitin bisarrilla idealla tätä robottien pätkimistä karatella, en sitä että robotti A1 (vai 1A?) oli Markosin isähahmona. Jonkinlainen outo epärealismin tunne hiipi mieleen jo tuolloin pikkupoikana (vähän niinkuin Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat, joissa sankareilla olisi periaatteessa käytössään satojen kilometrien päähän ampuvia radiumaseita, mutta taistelut käydään silti miekoin!). En oikein osannut päättää olisiko Markosiin pitänyt suhtautua vakavasti vai ei, niinpä minusta ei tullutkaan fania. (En muuten pitänyt myöskään Tarzan-sarjakuvista, vaikka luin innolla Tarzan-kirjoja. Ehkä piirrostyyli ja värityskin vaikutti jotenkin, olin enemmän mustavalkoisen Mustiksen ja Tex Willerin kannattaja).

En tosiaankaan muista, mitä Markos-numeroita olisin lukenut. Jostakin minulle on jäänyt sellainen käsitys, että olisin nähnyt nimenomaan ensimmäisen suomenkielisen numeron. Eikös siinä eletty vuotta 4000. Tässä numerossa esittäytyi joka tapauksessa pahisrobottien johtaja, jolla oli H-kirjaimella alkava tunnus. Tämä metalliheppu selitti Halveksuvansa ja vihaavansa ihmiskuntaa (englanniksi kyseessä oli epäilemättä viittaus "Hate"-sanaan). Tässä tai jossain toisessa numerossa oli myös rodeotarina, jossa Markos oli kolmimetrisiksi jalostettujen tulevaisuuden hevosten selässä.

Pahoittelen, ettei minulla ole mitään voimakkaita Markos-elämyksiä jaettavaksi :wink:
 
Arvoisa Telimektar, nimenomaan tällaista Markos-elämystä kaipasinkin jaettavaksi! En nimittäin itse koskaan päässyt käsiksi näihin ensimmäisiin suomenkielisiin numeroihin. Koen päässeeni kauttasi suuren salatiedon ääreen. Omassa kokoelmassani on enemmänkin tuota loppupäätä näistä sarjakuvalehdistä. Aivan oikein, turvallisen kaukaisessa ja epärealistisessa tulevaisuudessa eli 4000-luvulla niissä seikkailtiin.
Ei Markosiin voikaan suhtautua vakavasti. Ainakaan sen vakavammin kuin aloitusviestissäni kirjoitin. Pääsääntöisesti kyseisen sarjakuvan viehätys on varsin camp-henkistä.
Mainitsin edellisessä viestissäni Marvelin sarjakuvat. Eivätkö nämä mainitsemamme sarjikset kuulu samaan epäloogiseen mäiskintäsarjis- tyyppiin? Voiko niihin suhtautua vakavasti?
Robottien pätkimisestä karatella on nyt ihan pakko offailun uhallakin mainita musiikillinen esimerkki, Flaming Lipsin "Yoshimi battles pink robots". Siinä taistelija on pikkutyttö eikä muskelisankari. Taide on vapaa ja alakulttuuri vielä korkeakulttuuriakin vallattomampi. :wink:
 
Kiitos mainiosta linkistä, FreakyMike! Nyt sain todeta, että omistan lehdet alkaen Sigmasta päättyen Nadmotiin, alkaen uudestaan Meteoriitista ja siitä melkein kaikki loppuun asti. Ei huonompi kokoelma, sääli että osa kansista on vuosikymmenten saatossa kulunut pois. No,tuossahan nuo näkyivät. Eipä siis kokoelmallani ole keräilyarvoa, mutta onpahan tunne( ja kulttuuri-? )arvoa.
Onko FreakyMike lukenut Markosta, kun tiesi linkin? Olen nyt niin tohkeissani... :)
 
Hyvä maininta, Telimektar! Tulin katsoneeksi uudestaan mainitsemiasi kansikuvia. Kerroit lukemastasi ihan ekasta tarinasta, jossa esiintyi H8-robotti. Samaisella kansikuvalla mainostettiin Markosta Tarzan-lehdessä, kun se tuli markkinoille. Autoit minua samalla ratkaisemaan arvoituksen. Kyseinen kansikuva on jostain syystä omistamassani Mekman-numerossa(6), jonka teemaa selvästi käsitellään tuossa ihan ekassa kansikuvassa. Näyttää siltä, että kansikuvat vaihtuivat silloin aikanaan. Lienevätkö alunperinkin väärin päin, vai lieneekö suomalaisten moka?
Mahtavaa, pojat! Tässä on historian siipien havinaa...
 
Puputar, Olen minä lukenut joskus Markos sarjakuviakin, mutta kaikista 70-80 luvun sarjakuvista pidin eniten kuitenkin John Carterista, Flash Gordonista, Star Warsista, Apinoiden planeetasta ja Conan Barbaarista

Tuolla sivulla on mainio kokoelma suurinpiirtein kaikkien aikoinaan suomessa ilmestyneiden tieteissarjakuvien kansista, joten helpostihan ne Markositkin sieltä löytyivät. :) http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/
 
Mieltä lämmittää havaita että meitä Markosta lukeneita on sentään muutama!
Vaikka olen Star Wars-friikki, en sarjakuvana omista kuin Tähtien Sota:Surman ruletti-albumin vuodelta1979. Löytyy myös Buck Rogers- albumi samalta vuodelta.
Omistan muuten käsittämättömän psykedeelisen sarjisalbumin vuodelta 1974 Chaplinin "Nykyaika"-leffaan pohjautuen. Onko kukaan koskaan kuullutkaan moisesta? Äiti osti sen joskus silloin, kuvitellen että kaikki sarjakuvat ovat lapsille tarkoitettuja. En väitä että kyseinen sarjis täysin lapsille sopimatonkaan olisi, mutta muistan joidenkin repliikkien (kuten:"Joku seksihullu ajaa minua takaa!") hämmentäneen minua suuresti.
En muuten ole huomannut kenenkään maininneen Benoit Sokalia ja Tarkastaja Ankardo-sarjisalbumeja näillä sivuilla. Aivan loistavaa piirrosjälkeä ja nokkelaa, karua tarinankerrontaa. Itse en omista kuin Usvahäät, mutta kirjastosta niitä on tullut ahkeraan lainattua. Löytyykö muita Ankardo-diggareita? Entä kolahtaako pelkistetty ja jotenkin goottilainen Didier Comes? Erityisesti Lumikko on albumi, josta pidän.
Lasten sarjakuvista: Lucky Lukeja minulla on liuta, Asterixit omistan kaikki. Tunnetteko muuten Asterixin tekijöiden luomaa mainiota intiaanipoikaa nimeltä Umpah-Pah? Minulla on nekin kaikki albumit. Se satsi ei tosin ollut iso, ilmestyi (yllätys yllätys) vähän aikaa 1970-luvulla.Mutta Ahmed Ahne ei jostain syystä koskaan ole pahemmin kolahtanut tähän Coscinny-faniin.
Lisää sarjakuvamieltymyksistäni myöhemmin...
 
Pitkäkestoisin suosikkini on monen muun suomalaisen tavoin tuo tunareista ja kiukkupusseista kuuluisin, eli Aku Ankka. Lehteä on tainnut tulla meidän talouteen vuodesta 1991 vuoteen 2006, jolloin tajusin etten enää tarvitse enempää, sillä varastoon ei mahdu ja hylly on täysi. Taskukirjoja ja kokoelmiakin löytyy liikaa. Aku on vaan niin inhimmillinen ja vaikka melkein kaikki menisi pieleen, loppujenlopuksi on Akulla aina Tupu, Hupu ja Lupu seuranaan. Don Rosan sarjat ovat toki taiteellisimpia monine yksityiskohtineen ja viimeisteltyine juonineen, mutta myö Rotat ja Barksit ovat lähellä sydäntä. Eikä myöskään saa unohtaa Taliferron "Päivästä päivään" strippejä, jotka kuvaavat osittain myös elämää jenkeissä lama-aikoina.

Tenavat, Lassi ja Leevi ja Kamut ovat myös mieluista luettavaa. Kamuista pidän erityisesti, ne ovat yksinkertaisuudessaan täynnä tärkeää sanomaa elämästä, ystävyydestä ja maailmasta. Itse lueskelen sitä mieluiten alkuperäiskielellä, eli englanniksi (Mutts). Löytyy osoitteesta http://muttscomics.com
 
Olen sarjakuvafriikki.

Kuten varmaan kaikilla, ensimmäinen sarjakuva, jota aloin lukea, oli Aku Ankka. Voisi sanoa, että tämän lehden avulla opin ylipäätänsä lukemaan. Sittemmin kiinnostus ankkoihin on lopahtanut, paitsi tietty mestareiden Barksin ja Rosan tarinoihin, joita jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Ilmiönä toki myös mielenkiintoinen, mutta lehteä en ole jaksanut enää tilata vuosiin.

Ensimmäinen "aikuisten sarjakuva" jonka luin on myöskin varmasti monelle tuttu; Sandman. Tämä oikeastaan herätti kiinnostuksen sarjakuviin, kun sai huomata, että tälläkin medialla voi tehdä taiteellista ja intellektuellia luettavaa, jotain erilaista kuin sanomalehtistripit ja Niilo Pielinen -albumit. Neil Gaimanista on helppo johdattaa itseään puhekuplien johdattamalle polulle Garth Ennisin, Frank Millerin, Warren Ellisin ja Alan Mooren töihin. Koko joukkio koostuu suoranaisista neroista, jotka näyttävät, miten sitä sarjakuvaa oikein kuuluu tehdä.

En tiedä mikä ylläluetelluissa henkilöissä kiehtoo, mutta heillä tuntuu olevan täysin omanlaisensa kategoria sarjakuvan maailmassa. Jokainen sekoittaa oman keitoksensa magiasta, väkivallasta, vulgaarisuudesta, surrealismista ja mystisyydestä. Mestariteoksiin kuten Sandman, Preacher, The League of Extraordinary Gentlemen, Books of Magic, Hellblazer ja Hellboy jaksaa palata uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Mangaakin luen jonkin verran, mutta mielestäni se ei ole yhtä selkeä portti japanilaiseen kulttuuriin kuin anime. Akira on eepos erikseen, jonka liikkuva versio mentiin sotkemaan, mutta ei siitä sen enempää. Dirty Pair on myös nokkelaa scifiä, mutta selvästi länsimaalaisvaikutteista. Dragonball, Chobits, Salapoliisi Conan ja muut (joita en jaksa edes kursivoida) ovatkin minulle sitten Aku Ankan tapaista viihdeluettavaa.

Star Wars -intoilija kun olen, hylly suorastaan notkuu oheissarjakuvia. Pelkästään kaikki Suomessa julkaistut sarjakuvat vievät liki puolitoista metriä tilaa (kyllä, minulta löytyy jokaikinen albumi ja irtonumero vuosilta 1977-2006, nörtti mikä nörtti), ja englanninkielisiä löytyy toiset puolitoista metriä. Näiden taso vaihtelee huomattavasti, loistavasta Tales of the Jedi -sarjasta aina Empire's Endin tapaiseen kuraan. Pääsääntö on, että mikäli sarjasta ei ole ennen kuullut, se on huono. :p

Olen sarjakuvafriikki.
 
Olin juuri viime viikonlopun Helsingissä ja perjantain divarikierroksella löytyi viimeinen suomennettu Star Wars sarjakuva joka minulta vielä puuttui, joten tässä toinenkin friikki jolla on täydelllinen setti niitä lehtiä ja albumeja 70-luvulta tähän päivään. :D
Löysin samalla reissulla myös Sarjakirja numero 59:n, joka viimeisteli myös Flash Gordon kokoelmani, sekä kolme Mustanaamio-lehteä jolla sain Thorgal kokoelmanikin täydelliseksi. (En esityisesti pidä varsinaisesta Mustanaamio sarjakuvasta, mutta siinä lehdessä ilmestyy aina välillä jotain muita varsin laadukkaita jatkosarjoja, kuten tuo edellä mainittu Thorgal joka yhdistää scifiaihetta historialliseen viikinkiaikakauteen.)

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen saanut peräti kolme eri sarjaa täyteen saman päivän aikana.
 
Kun täällä on selvästi sarjakuvatietäjiä, niin osaisiko joku sanoa onko Frank Millerin The Dark Knight Returns-minisarjaa suomennettu?
 
Tarina ilmestyi "Yön Ritari" nimellä neljässä Batman-lehden numerossa jo 80-luvulla. http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/batman/1987.php Ne vaan maksavat nykyisin ainakin noin kympin kappale, joten ostin itsekin neljä vuotta sitten sen englanninkielisen originaalin missä on koko tarina samoissa kansissa. Se maksoi Helsingin Fennica Comicsissa muistaakseni vain 19 euroa.

Myös "The Dark Knight Returnsin" jatko "The Dark Knight Strikes Again" on suomennettu vuonna 2002, mutta se on mielestäni huomattavasti heikkotasoisempi. http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/batman/2002.php
 
FreakyMike sanoi:
Myös "The Dark Knight Returnsin" jatko "The Dark Knight Strikes Again" on suomennettu vuonna 2002, mutta se on mielestäni huomattavasti heikkotasoisempi.
Sitä olen juuri jatkosta lukenutkin. Sitä löytyisi tosin Kuopion kirjastosta.
 
Ylös