Le Placardin luolasta Ranskasta on löytynyt kotkan luu johon on mahdollisesti kaiverrettu kuun vaiheet. Se on ajoitettu n. 11 000 eaa. Kuuvuosi on 354 päivää pitkä ja vaatii karkauspäiviä pysyäkseen aurinkovuoden tahdissa.
Noin 4 000 eaa. egyptiläiset valitsivat ajanlaskunsa perustaksi kuun sijasta auringon ja laskivat vuoden pituudeksi 365 päivää. Siitä muodostui kalenteri jossa on 12 kappaletta 30 päivän kuukausia ja viisi lisäpäivää.
Mayoilla oli yhtä aikaa käytössä kolme kalenteria. Aurinkokalenteri, jossa 365 päivää oli jaettu 18 kuukauteen, joissa oli 20 päivää, ja viisi lisäpäivää. Mayat tiesivät kyllä että 365 oli liian epätarkka, mutta silti sitä käytettiin. Toinen ajanlaskutapa oli 260 päiväinen Tzolkin kiekko, joka liittyi 365 päiväiseen kalenteriin 52 vuoden sykleissä ja kolmantena pitkä lasku, jolla kerrotaan pitkiä ajanjaksoja (1 baktun oli 144 000 päivää).
Noin vuonna 130 eaa nikealainen astronomi Hipparkhos (n. 190-120 eaa) sai vuoden pituudeksi 365 päivää 5 tuntia ja 55 minuuttia. Vuonna 46 eaa Julius Caesar määräsi juliaanisessa kalenterissaan karkauspäiväksi 24.2. ja se lisättiin kalenteriin joka neljäs vuosi. Se oli sama päivä, jolloin aiemmin oli aloitettu karkauskuukausi, jotta vuosi pysyisi saman pituisena kuin aurinkovuosi. Caesarin kalenteri laski vuoden pituudeksi 365 ¼ päivää, jolloin tuhannessa vuodessa tulee n. 8 päivää virhettä aurinkovuoteen nähden.
Intialainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Aryabhata (476-550) sai vuoden pituudeksi 365 d 6 h 12 min 30 s ja arabialainen astronomi Ulugh Beg (1394-1449) 365 d 5 h 49 min 15 s.
Roger Bacon (1214-1294) aiheutti hämmennystä kristityssä Euroopassa kertoessaan, että pääsiäistä on vietetty 8 päivää väärän aikaan. Italialainen lääkäri Aloysius Lilius (1510-1576) kehitti kalenterin, jonka paavi Gregorius XIII omi omiin nimiinsä tämän kuoltua. Gregoriaaninen kalenteri tuli käyttöön Etelä-Euroopassa 4.10.1582 siirtymällä 15.10. päivään. Ruotsissa (ja Suomessa) se tuli käyttöön 1753, jolloin siirryttiin 17.2. päivästä 1.3. päivään. Juliaaninen kalenteri heitti silloin jo 11 päivää. Gregoriaanisessa kalenterissa joka neljäs vuosi on karkausvuosi lukuunottamatta 400:lla jaollisia vuosia. Gregoriaanisessa kalenterissa virhettä kertyy yksi päivä 3000 vuodessa.
Suomessa karkauspäivä siirtyi päivälle 29.2. vasta 1998. Nykyisin vuoden pituus mitataan cesiumatomin sykkeenä, jolloin yksi vuosi on 290 091 200 500 000 000 sykäystä. Tähän mittaan pitää vuoden mittaan lisätä tai vähentää korjaussekunteja maapallon huojunnasta johtuen.