Ainakin Aristoteles käyttää theologikee -käsitettä jostakin mielestään legitiimistä systemaattisen tutkimuksen osa-alueesta. "...kolme teoreettisen filosofian lajia eli matematiikka, luonnontiede ja teologia,..." (Metafysiikka, VI, 1026a 18-19).
Jo Aristotelesta parisataa vuotta aikaisemmat kirjoittajat kuten Ksenofanes ja Herakleitos olivat melko selvästi jonkinlaisia teologeja, hehän esittivät järkeen perustuvia käsityksiä siitä minkälaisia jumalien tai Jumalan pitäisi olla. Tai ehkä teologeiksi voisi laskea vielä varhaisemmat Hesiodoksen tapaiset kirjoittajat jotka järjestelivät, yhdistivät ja selittivät erilaisia jumaltaruja saadakseen aikaan aukottomia jumalien sukupuita. Tässä mennään jo heprealaisten Baabelin vankeutta varhaisempaan aikaan.
Jos ei piitata tietyn kreikankielisen sanan käytöstä, vaan sitä vastaavista asioista, niin Intiassa jonkinlaiseen systemaattisuuteen pyrkivää teologista pohdintaa sisältävät varhaiset upanisadit syntyivät samoihin aikoihin, 600-300-luvuilla e.a.a. Selvästikään monoteismia ei tarvittu teologian lähtöoletukseksi, vaikka monoteismi oli eräs mahdollinen kehityssuunta teologialle.
Poliittiset tapahtumat ja yhteiskunnalliset kehityssuuntaukset voivat synnyttää kysyntää tietyntyyppiselle teologialle, mutta tarjontaa voi syntyä jo pelkästään ihmisen teoreettisen mielenkiinnon ja selittämishalun pohjalta.
"Olematonta ei ollut eikä olevaa ollut silloin,
ei ollut avaruutta eikä taivasta joka tuolla puolen.
Mikä liikkui? missä? minkä suojassa?
Oliko vesi, pohjaton syvyys?
[ ... ]
Kuka todella tietää, kuka täällä julistaisi,
mistä on syntynyt, mistä tämä luominen,
myöhemmin jumalat syntyivät, tämän luomisen avulla,
kuka tietää, mistä se on tullut.
Tämä luominen mistä on tullut -
olipa hän sen luoja tai ei -
joka sen tarkkailija korkeimmassa taivaassa,
hän vain tietää tai ehkei hänkään."
(Rigvedan luomishymni, 10, 129, säkeistöt 1., 6. ja 7. Suom. Klaus Karttunen)