Satunnaisia kysymyksiä aivan kaikesta

Fica, minulla ainakin Divisionin digiboksissa ajastukset löytyvät menu->ajastusvalikko, ja sitten kaukosäätimen ylempää sinistä nappia. Ei kai sinulta ole levytila lopussa? Jospa se sen takia ei suostu enää nauhoittamaan...
 
Ringlad, on varmaan erilainen boksi kun ei miun kaukosäätimessä ole kuin yksi sininen nappi. :) Eikä menusta löydy varsinaisen ajastusvalikon nimellä mitään. Löysin listan kymmenestä ajastuksesta, mutta siellä on mukana myös vanhoja... Pitää selvitellä tätä asiaa vielä. Mysteeriboksi.
 
Mihin maailmankaikkeuteen ihan kotona hävinneet pikkutavarat oikein joutuvat? Pitäisi vissiin vierailla siellä.
 
Pikkuesineet katoavat todennäköisesti joka kodin mustaan aukkoon. Yleensä kadonnut esine löytyy siinä vaiheessa, kun etsiskelee seuraavaa kadonnutta esinettä.

Meillä on myös kaikenlaisia esineitä nielevä "varma paikka". Laitamme esineet itse tähän varmaan paikkaan ja sen jälkeen ne katoavat lopullisesti. Olen esimerkiksi laittanut vuonna 1982 ko. varmaan paikkaan miehen isältä saadut verhotangon pidikkeet, eikä niitä ole sen koommin näkynyt. Muutakin tarpeellista on meidän varma paikka niellyt.
 
Miten ihmeessä pukeutua antiikin Kreikka -henkisesti mutta ehkä suhteellisen normaaleihin vaatteisiin? Mihinkään pyyhkeeseen/kangasriepuun kietoutuminen ei kauheasti sytytä eikä aikaa/mielikuvitusta/jaksamistakaan ole rajattomasti.
 
Steelsheen sanoi:
antiikin Kreikka -henkisesti mutta ehkä suhteellisen normaaleihin vaatteisiin? .
Click to expand...

Asiantuntijoiden vastausta odotellessa ehdottaisin hihattoman paidan, nilkkapituisen puolihameen, hartiahuivin ja sandaalien yhdistelmää. Napaa ei näkyviin. (Lyhythihainen mutta alhaalta pitkä yöpaitakin voisi hartiahuivin kanssa menetellä. Ja jonkinlainen vyö rintojen alle?) Ainakin erään lähteen mukaan klassisella kaudella violetti, vihreä ja harmaa olivat suosittuja värejä, tummansininen oli harvinaisempi, musta liittyi surupukuun. Kalevalakorut tms. somisteet olisivat hyvinkin voineet miellyttää muinaisia helleenejä.

www.richeast.org/htwm/Greeks/costume/Costume.html
 
Aika hyvä asiantuntija kaikessa tärkeässä on Paavo Castrénin ja Leena Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirja, joka sanoo vaatteista mm. seuraavaa: ”Pitkä kitoni oli myös naisten vaatteena 500-luvun jälkipuolelta eKr. lähtien. Se tehtiin kahdesta suuresta suorakulmaisesta kankaankappaleesta, ja vaate oli leveimmillään, kun sen leveydeksi mitattiin sivulle suoriksi ojennettujen käsivarsien väli sormista. Valmiissa vaatteessa oli silloin runsaasti laskoksia ja valehihat. Sivusaumat ommeltiin kiinni ja vastakkain asetetut kankaankappaleet kiinnitettiin yläreunasta yhteen painonapin tapaisilla kiinnittimillä; päälle ja käsivarsille jätettiin aukot - - putkimaisia hihoja ei ollut. Tavallisesti kitonin kanssa käytettiin vyötä, toisinaan kahtakin, ja joskus viittaa.”

Varmaan googlella löytää lisää, jos hakee khitonilla tai kitonilla. Materiaaliksi AK ehdottaa villaa tai pellavaa, mutta en tiedä onko sillä niin väliä.
 
Jaamarin Konnun pändi -kysymykseen liittyen: kappaleessa Parannuksen tarha on jäänyt hiertämään yhden sanan epäselvyys. Kohdassa "Voi kuinka vapauttavaa oli käsitellä miekkaa..." onko seuraava sana "örkkiverin" vai millä siinä oikein kuvioidaan Pelennorin hiekkaa?
 
Jaamar sanoi:
Onko konnun bändin laulujen sanoja kukaan koskaan kirjannut ylös ja jos on niin onko niitä yleisesti saatavilla jossain?
Click to expand...

Maanpakolaisen valituslaulun sanat löytyvät täältä, Parannuksen tarhan ja Rohanin sanat puolestaan täältä. ^_^ Vaan kenen käsialaa ovat Ilúvatarin ylistyksen oivalliset sanoitukset?
 
Sûlwen Niniel sanoi:
Vaan kenen käsialaa ovat Ilúvatarin ylistyksen oivalliset sanoitukset?
Click to expand...
Old skool-Hattuahan ne. täältä löytyy ammoin ylös naputteleminani The Miitissä 2003 esitettyjen Konnun Pändin kipaleiden sanoitukset.
 
Miksi etenkin urheilutoimittajilla on tapana käyttää kolmannessa persoonassa puhuttaessa sanaa mies? Esimerkki: "Selänne teki kolme maalia. Mies oli suoritukseensa tyytyväinen." Mihin on unohtunut vanha kunnon "hän"? Lisäksi käytäntö tuntuu ulottuvan ainoastaan miehiin, naisia ei naisitella.
 
Ehkä termin "mies" käytöllä korostetaan jotakin arkaaista käsitystä urheilusta ah-niin-miehisenä kulttuurin osa-alueena, jossa ne kaikkein miehuullisimmat yksilöt ottavat mittaa toisistaan.

Naisistahan urheilutoimittajilla on vieläkin paha tapa puhua tyttöinä. Ihan kuin he olisivat vain lapsukaisia, joita voi kiltisti taputtaa päähän, jos sattuvat vaikka vahingossa menestymäänkin.
 
Isilmírë sanoi:
Ehkä termin "mies" käytöllä korostetaan jotakin arkaaista käsitystä urheilusta ah-niin-miehisenä kulttuurin osa-alueena, jossa ne kaikkein miehuullisimmat yksilöt ottavat mittaa toisistaan.
Click to expand...

Ärsyttävää äijäilyä totta tosiaan. :x
 
Olen pureskellut kynsiäni niin kauan kuin osaan ja jaksan muistaa, käytännössä katsoen koko ikäni (ainakin jo 4-vuotiaana valokuvissa on nähtävissä pureskeltuja kynsiä). Neljä kuukautta sitten päätin kuitenkin lopettaa, ja vaikeaa se oli. En käyttänyt mitään apuvälineitä, vaan tein sopimuksen hyvän ystäväni kanssa: hän lopettaa tupakoinnin ja minä kynsien pureskelun. Aluksi sormet hakeutuivat suuhun omia aikojaan, mutta sitten muistin lupaukseni, ja lopetin syömästä. Muutamassa viikossa pääsin eroon tavasta, aj sen jälkeen en ole purrut kynsiäni.

Lupauksesta oli hyötyä, sillä aina pureskeltuani kynsiäni mietin, että tahdonvoimani ei voi olla niin heikko, ettenkö pystyisi lopettamaan kynsieni pureskelua kun kerran kaverini lopettaa tupakoinnin (johon sentään oikeasti jää riippuvaiseksi!) Lisäksi mainostin lopettamispäätöstäni kaikille kavereilleni ja perheelleni, jotka sitten muistuttivat lupauksesta hyvin pian. Lisäksi soimasin itseäni typerykseksi ja muuksi aina purressani kynsiäni. Sen lisäksi nukkumaan mennessäni päätin, että seuraavana päivänä en syö kynsiäni ollenkaan. Lopulta tämä kaksinkertainen paine (sisäinen ja ulkoinen) sai aivoni hylkäämään tavan purra kynsiäni!

Toisaalta kyllä vieläkin saatan viedä sormeni suuhun, mutta en pure kynttäni, vaan pikemminkin puren koko sormeani niin että se sattuu, jolloin siis lakkaan puremasta sitä. Tällainen kivulle (vaikka onkin melko pientä) altistaminen tehokkaasti vähentää sormi-suuhun -reaktiotam, ei kai kukaan nyt sormeaan halua satuttaa!

Eli kaksi keinoa voivat olla joissain tapauksissa oiva apuväline: sisäinen ja ulkoinen paine.

muoks Tämän piti olla vastaus edelliseen viestiin (siksi ei lainausta), ja nyt en löydä koko kynsienpureskelukeskustelua mistään! :shock: Missähän ne viestit sitten olivat...
 
Eikö se mennyt jotenkin niin, että liikenneympyrä on isompi hässäkkä jossa on vähän niin kuin monta risteystä samassa, ja kiertoliittymä on pienempi pyöröhärdelli joka on lykätty yhden risteyksen päälle. Tjsp. Ainakin täällä vantaalla tuntuvat tavalliset risteykset toinen toisensa perästä muuttuvan kiertoliittymiksi. Vai liikenneympyröiksi... äh... mitenkähän päin se oikeastaan meni... pitäisi kai jaksaa googlettaa.

Muoks Jaaha, ainakin Wikipedian mielestä kiertoliittymä ja liikenneympyrä ovat sama asia. Hassua, kun autokoulussa aikoinaan puhuttiin mielesäni kahdesta eri ympyräviritelmästä, joilla kummallakin oli omat määritelmänsä.

Muoks 2 Ah-ha! Poliisi osaa kertoa, että pieniä liikenneympyröitä usein kutsutaan kiertoliittymiksi, mutta Suomen laki tuntee vain termin liikenneympyrä.


Asiasta toiseen: mitä tarkoittavat ruotsin kielen sanat tuppakam ja hönsaskank? Molemmat esiintyvät Ronja Ryövärintyttären Susilaulussa asioina, joita heitetään sudelle syötäväksi, mutta sen paremmin google kuin paksu sanakirjanikaan eivät osanneet kertoa, mistä tarkalleen ottaen on kyse.
 
Minun kaikista paksuin (laina)sanakirjani sanoo näin:

tupp = kukko ja kam = [kukon]heltta
höns = kana[t] ja skank = koipi, kinttu
 
You must log in or register to reply here.
Ylös