Satunnaisia kysymyksiä aivan kaikesta

en tiedä mistä olen sen keksinyt.

Ehkä linkittämästäsi Heikki Ojan "Aikakirjasta" (s.39-40):
Sodankyläläinen tähtitieteilijä Johannes Kultima arvelee, että vanhat suomalaiset eivät sijoittaneet vuoden alkua mihinkään: "Olen sitä mieltä, että vuosi on ollut vain ajanjakso, esim. keväästä seuraavaan kevääseen, syksystä seuraavaan syksyyn. Mikäli vuosi aloitettiin jostakin hetkestä, luonnollisin alku on kevät; olihan myös silloin suomalaisilla käytössä kuu- ja aurinkovuoden tasauskuukausi, ns. vaahtokuu (Vilkuna); samaten puhuttiin keväällä ja nimenomaan keväällä 'vuodentulosta' erilaisten ennusteiden yhteydessä."

Kevätpäiväntasauksen tienoille sijoittuva Marianpäivähän oli kyllä keskiajalla uudenvuodenpäivänä useassakin Euroopan maassa, en tähän hätään löytänyt mainintaa siitä olisiko ollut myös Ruotsissa.
 
Tuosta muistui mieleen jostain lukemani huomio, että ennen vanhaan ihmisten ja eläinten ikää ei laskettu päivissä tai vuosissa vaan öissä ja talvissa: kolmiöinen varsa, viisitalvias lapsi. Tämä johtui siitä täysin loogisesta ajatuksesta, että koska yö on vuorokauden vaarallisin aika ja talvi puolestaan vuoden vaarallisin, niistä selvinnyt oli voittanut itselleen elinaikaa aina seuraavaan yöhön/talveen asti.
 
Pitkä viesti, anteeksi että tulee osittain toistoa edellisiin viesteihin.
Kuunkierto on eri kuin auringonkierto. Kuuvuosi on 354,37 vuorokautta joten se tarvitsee karkauspäiviä, jotta se pysyisi aurinkovuoden tahdissa. Aurinkovuosi on keskimäärin 365 päivää 5 tuntia 48 minuuttia ja 45 sekuntia, mutta se muuttuu kun maapallon pyörimisnopeus vaihtelee.

Kuun vaiheet toistuvat suunnilleen samoina päivinä 19 vuoden välein. Ateenalainen tähtitieteilijä Meton laski vuonna 432 ennen ajanlaskun alkua, että 19 aurinkovuotta (trooppista vuotta) on melkein yhtä pitkä aika kuin 235 kuunkiertoa (synodista kuukautta). Molemmat kestävät n. 6940 vuorokautta (oikeasti niiden ero on 2 tuntia 5 minuuttia 0,4704 sekuntia). 19 vuoden sykli tunnettiin jo ennen Metonia. Kultainen luku kertoo missä kohtaa Metonin jaksoa ollaan menossa eli mikä merkki vastaa uuttakuuta tänä vuonna.

Metonin kultaista lukua käytetään nykyäänkin pääsiäisen ajankohdan arpomisessa tai oikeastaan voi katsoa uudenkuun ajankohdan taulukosta ja siitä sitten katsoa eteenpäin.

Le Placardin luolasta Ranskasta on löytynyt kotkan luu johon on mahdollisesti kaiverrettu kuun vaiheet. Se on ajoitettu n. 11 000 eaa. Kuuvuosi on 354 päivää pitkä ja vaatii karkauspäiviä pysyäkseen aurinkovuoden tahdissa.

Noin 4 000 eaa. egyptiläiset valitsivat ajanlaskunsa perustaksi kuun sijasta auringon ja laskivat vuoden pituudeksi 365 päivää. Siitä muodostui kalenteri jossa on 12 kappaletta 30 päivän kuukausia ja viisi lisäpäivää.

Mayoilla oli yhtä aikaa käytössä kolme kalenteria. Aurinkokalenteri, jossa 365 päivää oli jaettu 18 kuukauteen, joissa oli 20 päivää, ja viisi lisäpäivää. Mayat tiesivät kyllä että 365 oli liian epätarkka, mutta silti sitä käytettiin. Toinen ajanlaskutapa oli 260 päiväinen Tzolkin kiekko, joka liittyi 365 päiväiseen kalenteriin 52 vuoden sykleissä ja kolmantena pitkä lasku, jolla kerrotaan pitkiä ajanjaksoja (1 baktun oli 144 000 päivää).

Noin vuonna 130 eaa nikealainen astronomi Hipparkhos (n. 190-120 eaa) sai vuoden pituudeksi 365 päivää 5 tuntia ja 55 minuuttia. Vuonna 46 eaa Julius Caesar määräsi juliaanisessa kalenterissaan karkauspäiväksi 24.2. ja se lisättiin kalenteriin joka neljäs vuosi. Se oli sama päivä, jolloin aiemmin oli aloitettu karkauskuukausi, jotta vuosi pysyisi saman pituisena kuin aurinkovuosi. Caesarin kalenteri laski vuoden pituudeksi 365 ¼ päivää, jolloin tuhannessa vuodessa tulee n. 8 päivää virhettä aurinkovuoteen nähden.

Intialainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Aryabhata (476-550) sai vuoden pituudeksi 365 d 6 h 12 min 30 s ja arabialainen astronomi Ulugh Beg (1394-1449) 365 d 5 h 49 min 15 s.

Roger Bacon (1214-1294) aiheutti hämmennystä kristityssä Euroopassa kertoessaan, että pääsiäistä on vietetty 8 päivää väärän aikaan. Italialainen lääkäri Aloysius Lilius (1510-1576) kehitti kalenterin, jonka paavi Gregorius XIII omi omiin nimiinsä tämän kuoltua. Gregoriaaninen kalenteri tuli käyttöön Etelä-Euroopassa 4.10.1582 siirtymällä 15.10. päivään. Ruotsissa (ja Suomessa) se tuli käyttöön 1753, jolloin siirryttiin 17.2. päivästä 1.3. päivään. Juliaaninen kalenteri heitti silloin jo 11 päivää. Gregoriaanisessa kalenterissa joka neljäs vuosi on karkausvuosi lukuunottamatta 400:lla jaollisia vuosia. Gregoriaanisessa kalenterissa virhettä kertyy yksi päivä 3000 vuodessa.
Suomessa karkauspäivä siirtyi päivälle 29.2. vasta 1998. Nykyisin vuoden pituus mitataan cesiumatomin sykkeenä, jolloin yksi vuosi on 290 091 200 500 000 000 sykäystä. Tähän mittaan pitää vuoden mittaan lisätä tai vähentää korjaussekunteja maapallon huojunnasta johtuen.

Entisaikaan valveillaoloaika jaettiin talvella kahteen ja kesällä kolmeen jaksoon eli rupeamaan joiden välillä oli ruoka ja lepotauko. Vuorokausi ajateltiin alkavaksi auringonlaskusta ja vuosi alkoi syksystä. Vuosi jaettiin suveen ja talveen. Suvi tarkoittaa suojasäätä ja varsinainen suvi alkaa kun kaura, ohra, herne ja pavut on kylvetty toukokuun lopulla. Suvi alkoi suviöinä 13.-15.4. ja loppui 13.-15.10. talviöinä. Vuosi jaettiin neljään 13 viikon jaksoon joista puolet olivat suvena ja puolet talvella. Nämä puolikkaat jaettiin vielä puoliksi jolloin talvella jakson vaihdos osuu vuoden kylmimmän yön kohdalle (13.1.) ja suvena lämpimimmän päivän (13.7.). Viikkojaosta jäi puuttumaan yksi päivä joka korjattiin viettämällä ylimääräinen viikko joka seitsemäs tai kahdeksas vuosi. Karkausviikon ajankohta saattoi vaihdella naapurikylienkin kesken. Monet vanhat ajanmittaukseen liittyvät sanonnat ovat juliaanisen kalenterin peruja, eivätkä siksi enää pidä aivan paikkaansa. Ruotsissa (ja Suomessa) siirrettiin vuoden ensimmäinen päivä tammikuun ensimmäiseen päivään vuonna 1559. Juliaaninen kalenteri vakiintui Suomessa käyttöön vasta 1600-luvulla, vaikka olikin saapunut tänne vuosisatoja aikaisemmin. Paikalliset ajanlaskutavat olivat olleet pitkään käytössä sen rinnalla.

Lainaukset pätkiä näyttötyöstäni vuodelta 2014 (eli saattaa olla virheitäkin, korjatkaa jos/kun huomaatte), jonka lähteistä löytyvät mm.
David Ewing Duncan, Kalenteri – Ihmiskunnan historiallinen taistelu todellisen ja tarkan vuoden määrittämisestä
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto
Matti Sarmela Suomen perinneatlas
Heikki Oja, Aikakirja

Ja muistan joskus lapsena ihmetelleeni kun kirjoissa puhuttiin että joku oli niin ja niin moni kesäinen eli esim 17-kesäinen. Eikös se tarkoita että vaikka olisi syntynyt edellisen vuoden syksyllä niin laskettiin ikä kesien mukaan?
 
Olen luvannut vetää ylihuomenna keskusteluryhmää otsikon "Hyvän mielen kuvia: kuvataide elämän rikastajana" puitteissa. Tarkoitus olisi myös heijastaa seinälle ainakin joitakin kuvia. Olisiko antaa kuumia vinkkejä taiteilijoista?
 
Tilaisuuden todennäköisestä yleisöstä olisi hyödyllistä tietää jotain.
Sanotaan nyt kuitenkin Giuseppe Arcimboldon vihannesmuotokuvat, Hugo Simbergin hyväntuulisemmat piru- ja kuolemamaalaukset, esim. "Piru padan ääressä", naivistinen taide, vaikkapa Martti Innasen ihmissusimaalaukset.

Joillekuille voi tuottaa hyvää mieltä harmoninen perinteinen maisemamaalaus, varsinkin vesiaiheet. Vanhojen suomalaisten mestarien ohella voit vilkaista vaikkapa Isaak Levitanin venäläisiä maisemia.
 
Tämä on se vanhuskeskuksen keskiviikkoryhmä, josta olen välillä maininnut jotain. Ikämediaani lienee päälle 80 vuoden. Voisi siis olettaa maun olevan melko perinteistä.
 
Luullakseni Isilmírën mainitsema Carl Larsson ilahduttaisi monia senioreita. (Ehkei kuitenkaan Midvinterblot -maalaus.)
 
Ideoita satunnaisessa järjestyksessä:

Ehdottaisin jotain klassisen kaunista maisemaa, mutta ehkä ei suomalaisilta mestareilta, koska ne saattavat olla monille liiankin tuttuja. Vaikkapa Thomas Cole Hudson-joen koulukunnasta tai Norjasta esimerkiksi Hans Gude. Larssonia suosittelisin myös - ehkä vaihtelun vuoksi häneltä joku muu kuin maisema.

Keskustelua herättämään voisi kokeilla myös jotain yllättävämpää, esimerkiksi kallio- tai luolamaalausta. Vaikka klassikko Lascaux:sta tai suomalainen kuva Astuvansalmelta. Tai vaikka jotain muinaisesta Egyptistä.

Jos uskonnollinen aihe ei haittaa niin tässä esimerkiksi 500-vuotias lämminhenkinen "joulukortti" Corregiolta. Raphaelilta löytyy myös paljon kaunista - sekä kuva missä on vihreä lohikäärme, mutta ehkä siinä ei ole mitään erikoista muille kuin kontulaisille :)

Tai voisi mennä matkailun suuntaan ja katsoa, miltä Tokio näytti noin 150 vuotta sitten Hiroshigen silmin.

Jos haluat ottaa muukaan muutakin kuin maalauksia, niin esimerkiksi I.K. Inhan valokuvat varmaankin herättävät mielikuvia vanhoilta ajoilta.
 
Kiitoksia kaikista kuvataidevinkeistä! Keräsin netistä kuvatiedostoja, joista teen vielä powerpoint-esityksen, mutta vasta kahden viikon päästä. Henkinen vointi tuntuu vaativan tänään kotiin jäämistä. Ensi viikon keskiviikkona taas minulla menee aika päällekkäin kokemuskeikan kanssa.
 
Osallistun joululahjavaihtoon jossa minun pitää hankkia lahja tuntemattomalle. Hän harrastaa roolipelausta ja kirjoitti olevansa iloinen esim. nopista. Katsoin paria nettikauppaa mutta valinnanvaraa näyttää olevan kauheasti. Osaako joku suositella jotain hyvää merkkiä tai nettikauppaa tai jopa noppia (budjettini on alle 20 euroa)? Vai voinko vain valita jotain noppia jotka näyttävät minusta hyviltä?
 
Muistelen, että asut kaupungissa, jossa on Fantasiapelien ja Puolenkuun Pelien liike, jos kuljet likeltä, voi semmoisessa käydä kyselemässä vinkkejä. Itse en ole niin innokas noppien hamstraaja. Tietysti noiden nettisivuiltakin näkee, mitä noppia on juuri tullut myyntiin; niitä ei ehkä olisi siten lahjojesi uhreilla? Mutta nämä asiat tulivat joka tapauksessa heti mieleen.
 
Onhan noita erikoisnoppia olemassa, maksavat tietty enemmän, itse harkitsin joskus d24 ('tuntinoppa'), d30('päivänoppa') ja d36 (kirjaimilla) hankintaa (olikin d30 tämäkin, (saattaa olla loppu monesta paikasta nykyään) https://www.dicegamedepot.com/amp/alphabet-dice-set-of-100/ )

Kirjaimet saa toki heitettyä vaikka d8/d10-d20 yhdistelmällä (vokaali-konsonantti), mutta tulee työlääksi muuntaa luvut numeroiksi jos paljon tavuja tuottaa.

Sen tiedän että d60 on melkoisen huono pysähtymään, mutta kaverilla on kuriositeettina semmoinen, en tiedä onko hän koskaan käyttänyt sitä vetämissään peleissä.
 
Last edited:
Asun Poromagian lähellä ja sielläkin näyttää olevan jotain noppia niin ehkä heittäydyn heidän armoilleen. Tiedän mitä pelejä kohteeni pelaa niin ehkä se sanoo jotain heille. Minulla on muutakin hankittuna niin periaatteessa voin jättää nopat väliinkin mutta ehkä niistä on jotain iloa hänelle.
 
En ole käynyt Fantasiapelien Helsingin liikkeessä, mutta olen ymmärtänyt että sen valikoima olisi monin verroin sivuliikkeitä parempi. Mutta toki jos joutuisit kauas menemään, niin eivätköhän melko tavallisetkin nopat kelpaa, varsinkin jos muutakin lahjaa on tulossa. :)
 
Ylös