Joltisenkinmoiseksi yllätyksekseni tapasin Tolkienin nimen ainakin itselleni yllättävässä yhteydessä, lukiessani Carl Barksin Kootut -kirjasarjaa. Eikä siis vain missään kommentaareissa, vaan mammuttimaisen opussarjan 23:nnen osan loppuun liitetyissä "ankkamaestron" omissa kirjeissä! Tolkienin ja Barksin vertaaminen itsessään ei toki ole aivan originelli idea, mutten olisi arvannut Barksin itse päässeen Tolkienista näin tietoiseksi (joskin nämä kirjeethän sijoittuvat vuoteen -65, käytännössä Barksin aktiiviuran aivan viime hetkille):
8.10.1965:
Hyvä neiti Anderson,
ystävällisesti lahjoittamanne J.R.R. Tolkienin teokset saapuivat viikko sitten. Pahoittelen, etten ole kiittänyt niistä aiemmin. Sairaustapaus suvussa on estänyt minua perehtymästä kirjoihin muuten kuin lyhyinä hetkinä, eikä vastaukseni siis missään tapauksessa ole kirja-arvostelu.
Olen lukenut ensimmäistä osaa siihen asti, missä Bilbo lähtee Konnusta juhlien jälkeen. Kuinka kukaan kirjailija voi keksiä kaikki ne sukuhistoriat (ja paikat) ja pitää ne vielä järjestyksessä päässään, ellei hän ole nero? Tässä vaiheessa olen valmis tunnustamaan J.R.R. Tolkienin neroksi ilman mitään taka-ajatuksia.
Olin huomaavinani hiukan yhteiskunnallista satiiria juhlavieraiden kuvauksessa - erityisesti kiitollisuudessa, jota he osoittivat ilmaisista eineistä. Se muistutti P.G. Wodehousen rivien väliin kätkemiä piikkejä.
Nämä kirjat ovat ensimmäiset fantasiakirjani. En ole lukenut Liisaa Ihmemaassa, Grimmejä enkä Hans Christian Andersenia. Minua hätkähdyttää se, että Tolkien kirjoittaa tarinansa aikuislukijoille. Silti hän painottaa jatkuvasti, että hänen hobittinsa ovat mielikuvituksen tuotetta. Olin jostakin saanut sellaisen kuvan, että fantasiakirjallisuus on vain lapsille ja tieteiskirjallisuutta kirjoitettiin aikuisille.
Outo yhteensattuma tapahtui juuri. Vaimoni toi äsken ihailijakirjeen postista. Se on eräältä tyypiltä Seattlesta. Tässä on lainaus kirjeestä:
"Pitkät Aku ja Roope -seikkailut [herättävät] sen 'ihmetyksen tunteen', joka puuttuu suurimmasta osasta fantasiakirjallisuutta."
Huomatkaa fantasiakirjallisuus. Tässä on toinen lainaus:
"Loit hienon fantasiamaailman - mutta aikuisille suunnattu huumori teki siitä samalla todentuntuisen. Ja hahmojesi viat tekivät heistä sympaattisen inhimillisiä."
Huomatkaa fantasia... aikuisille suunnattu huumori... sympaattisen inhimillinen. Olen aina pitänyt ankkoja ihmisten karikatyyreinä. Ehkä olen kirjoittanut 23 vuotta tarinoita J.R.R. Tolkienin kuvaamasta keskimaailmasta aivan tietämättäni.
Aion tarkkailla kirjailija Tolkienia lukiessani hänen monimutkaisia tarinoitaan. Uskon hänen jossakin kohdassa päästävän ilmoille lauseen, joka paljastaa hänenkin kirjoittavan ihmisten karikatyyreistä.
---
28.12.1965:
---
ilahduin löytäessäni postilaatikostani paketin, jossa oli kirja Hobitti. Suurkiitos huomaavaisuudestanne ja avokätisyydestänne.
Minua on häirinnyt tunne, että pääsin mukaan hobittiuden eeppiseen draamaan kesken toisen näytöksen ja jäin esittelyistä paitsi. Tästä alkuperäisestä hobittiteoksesta saan varmasti kaipaamani taustatiedot.
Kirjailija Tolkien hämmästyttää minua yhä. Hänen kykynsä pitää vaikkapa jonkin sivuhahmon satunnaiset mietteet kahdeksankymmenen tai kahdensadan sivun takaa järjestyksessä on aavemainen. Ehkä J.R.R. Tolkien onkin Gandalf ihmismuodossa. Minkä maailman hän on luonutkaan, ja tyystin käyttämättä tärkeileviä homo sapieneja [Halt. huom. Barks ei kenties ollut lukenut TSH:ta Briihin saakka eikä siten tavannut Tolkienilla vielä lainkaan varsinaisia ihmisiä; hän ei Blumin mukaan koskaan lukenut kirjaa loppuun saakka].
Roope-setä ja Aku jatkavat puuhiaan puoli-inhimillisessä elementissään. En aio yrittää tehdä heidän seikkailuistaan syvällisiä tai mutkikkaita. Tolkienin tyyli ylittää täysin kykyni.
---
Näin, kuten Geoffrey Blumkin kommentaariosassa toteaa, Tolkieniin tutustumisen kautta Barks saattoi ilahtua siitä, että aikuisetkin nauttivat fantasiakirjallisuudesta ja siihen saattoi suhtautua vakavasti: "Barks ei ollut asiaa liiemmin ajatellut, mutta hän oli huolissaan sarjakuvien tekemisen kunniallisuudesta. Olivathan sarjakuvat halpahintaista viihdettä lapsille."
Ja vielä sokerina pohjalla Blumin kiteytys: "Barbara Anderson --- saa siis suurimman kunnian henkilönä, joka teki Barksin tietoiseksi omasta asemastaan kirjailijana ja myytintekijänä." - Kiitos Tolkienin kirjojen, voisi Haltiamieli lisätä?
