Jos joku tuhlaa kallisarvoista karanteeniaikaansa pidemmän sanan etsimiseen ja väistämättä huomaa lopulta kyseisen aktiviteetin turhaakin turhemmaksi tuulen tavoitteluksi (riippumatta siitä, löytyykö pidempää sanaa vai ei), älköön syyttäkö siitä tämän viestin kirjoittajaa, joka kehottaa pidättäytymään moisesta hulluudesta. Ylläsiteerattuja sanoja (etenkin 26-kirjaimista) tämän viestin kirjoittaja (jatkossa "minä") ei ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä. Sattumalta satuttiin, niin kuin Keski-Maassa on tapana sanoa.
P.PS.S. Perun puheeni. Kaikkien Tolkien-tekstien läpikahlaaminen ei toki ole turhaa turhempaa tuulen tavoittelua (riippumatta siitä, tekeekö sen löytääkseen 27-kirjaimisen tahi pidemmän sanan vaiko jostakin muusta, kenties hieman paremmasta syystä). Kirja käteen vain, juhhei!
Saatuani jonkinmoisen yleiskuvan Tikin tavasta ilmaista itseään otan yllä olevat lainaukset merkkeinä siitä, että kulkutautiaika koetteli melkoisesti jonkun muunkin hermoja kuin minun. (Vaikka en täydellistä romahdusta kokenutkaan, harvoin olen aikuisiällä erehtynyt yhtä paljon kuin kuvitellessani, että mahdollisimman runsas kasvokkaisten kohtaamisten vältteleminen kuukaudesta toiseen olisi minulle vain elämää latistava hidaste.)
Asiaan (alla olevaa lainausta muokkailtu tiivaistämistarkoituksessa):
Tolkien-suomennosten lyhimpiä sanoja ovat ainakin "A" ja "O". Lisäksi täytyy mainita oiva örkkitoteamus, jossa esiintyy kolmas yksikirjaiminen eli "U". Tätä ennätystä ei voine alittaa.
Ensimmäinen reaktioni oli palikkamainen »niin, tuskinpa leipätekstissä esiintyy puolen kirjaimen mittaisia sanamuotoja». Sitä seurasi huomattavasti järjellisempi »pelkistä kerakkeista eli konsonanteista muodostuvat sanat kuten tšekin
k ja
s ääntynevät foneettisesti selvästi lyhyempinä kuin yhden ääntiön eli vokaalin sanat... mutta en muista Tolkienin luomista kielistä yhtään ääntiötöntä prepositiota, ainakaan omaksi sanamuodokseen kirjoitettua».
Lopulta seurasi kolmas: »Hm, voisiko olla mahdollista, että jossakin Ardan kielessä olisi redusoituneen tai muuten
ylilyhyen ääntiön muodostamia prepositioita ja Tolkien olisi tästä vielä jollekin 60-luvun paperilapulle sutaissut maininnan? Ei kai?»
(...)
Iltaulkoilun tapaisella käydessäni alitajunta teki työtään. Pintaan nousi lopulta
Narn i Chîn Húrin, jossa esiintyy sindarin sana
i, näköjään määräinen artikkeli. Lisäksi myös quenyassa on
i, itse asiassa kolme erimerkityksistä sanaa, joitten kirjoitusasuna on
i. Äkkiseltään muistin vain jonkun harrastelijan laatiman Isä meidän ‑käännöksen, jossa esiintyy quenyan
i ’ja’. Sitten mieleeni palautui Fingonin armeijan taisteluhuuto
Auta i lómë! ’Yö väistyy!’, jossa uskoakseni on mukana quenyan
i (määräinen artikkeli).
Hämärän muistikuvani mukaan olisi tavallista, että annetun kielen (esim. suomen) lyhyistä redusoimattomista vokaaleista
i ääntyy foneettisesti lyhyimpänä. Jos oletamme, että näin oli myös quenyassa ja sindarissa, esittäisin arvauksen, että sindarin painoton
i oli aavistuksen verran lyhyempi kuin quenyan. Näin siksi, että sindarissa vokaalien pituudet tuntuvat muutenkin vaihdelleen enemmän, käytetäänhän kielen latinalaisessa kirjoitustavassa kahta erillistä pituusmerkkiä. Jos olen ymmärtänyt TSH:n liitteet oikein, sindarin pitkien ja ylipitkien vokaalien välillä
ei ollut merkityseroa, mutta foneettinen ero oli niin suuri, että äidinkieliset puhujat tiedostivat sen.
Teoriani kuuluu siis: sindarin lyhyt
i on hiukkasen lyhyempi kuin quenyan lyhyt
i, joka on selvästi lyhyempi kuin sindarin pitkä
í, joka on ainakin hiukan lyhyempi kuin quenyan pitkä
í, joka puolestaan on ainakin jonkin verran lyhyempi kuin sindarin ylipitkä
î. Ja ne näistä, jotka voivat esiintyä painottomina, ovat tietysti painottomina lyhyempiä kuin painollisina, vaikka eron kuuleminen ihmiskorvalla vaatisikin suurta harjaantumista. Mahdolliset viron äänneoppia tuntevat foorumitoverit kenties huomaavat, mistä olen ammentanut pääinnoitukseni.
Vielä voisi esittää vastaväitteen: entäpä jos örkkikielen painottomat lyhyet vokaalit olivat selvästi lyhyempiä kuin sindarin vastaavat? Tämä sisältäisi melko roimasti kantaa ottavan arvoargumentin, että koska örkit eivät kyenneet arvostamaan saati rakastamaan sanoja, niitten puheessa painottomat vokaalit redusoituivat (ainakin kestollisesti) helpommin kuin eldarilaisissa kielissä. Tällöin vakavimmin otettava ehdokas Tolkien-suomennosten lyhimmäksi sanaksi saattaisikin olla mordorilaisen örkin lausuma
u.
