Sauronin henki ja "silmääntyminen"?

Eli Silmä ei siis ole sinun mielestäsi itse Sauron vaan jokin Sauronin väline jolla Hän tarkkailee Keski-Maata ja viestii Sarumanin kanssa?
 
Last edited:
Minusta silmä ei ole fyysisesti silmä. Eikä edes mikään silmän muotoinen tulipallo tms. Frodohan näki silmän mielessään sulkiessaan silmänsä ja tunsi silmän katseen. Minusta silmä oli nimenomaan enemmän tunne tai näky omassa mielessä. Sellainen minkä saattoi kyllä oikeasti aistia. Ei mikään tornin päällä mollottava juttu.
Leffassa silmä toimi minusta ihan hyvin noin. Oli hyvä että Sauronia voitiin kuvata jonain silmin havaittavana hahmona ja siihen silmä oli oikea ja itsestäänselvä valinta, mutta kirjan tarinassa silmä ei ollut leffan kaltainen.

Edit. Sauronin kannattajathan myös ottivat tunnuksekseen silmän (vai valitsiko Sauron itse tunnuksensa?) joka varmasti kuvasi hyvin sitä tunnetta että heitä tarkkaillaan. He myös puhuivat silmästä, mikä on loogista tunteen sekä tuon tunnuksen kautta.
 
Silmä ei varmaankaan tuhonnut tornia vaan Sauron oli omilla voimillaan pystyttänyt tornin ja kun Sauronin voima kuoli ei mikään enää pitänyt näitä rakennelmia kasassa.

Sauron oli Maia joka oli muistaakseni valinnut ottaa fyysisen muodon monien muiden joukossa (tämä valinnan mahdollisuus taisi olla kaikilla valarilla ja maiarilla) ja tämä fyysinen olomuoto tuhottiin, mutta henki jäi elämään. Sauron oli vuodattanut paljon voimiaan sormukseen ja minä olen aina jotenkin ajatellut että sormus oli itse osa Sauronia. Vähän kuin Rowlingin hirnyrkit (enpä muuten olekaan ennen osannut yhdistää näitä kahta ajatusta, mutta nyt se tuntuu itsestäänselvältä) jotka pitivä Voldemortin elossa.

Sauron jäi kokoamaan voimiaan ja aloitti uuden armeijan kasaamisen ja asettui uudelleen Mordoriin. Ehkä Sauron pystyi edelleen ottamaan jonkunlaisen fyysisen tai fyysiseltä näyttävän hahmon, mutta ei enää kaunista ja mahtavaa vaan kuten joku aiemmin on kirjoittanut (Klonkun mainitseman nelisormisen käden vuoksi) mustan, ehkä palaneen ja pahan näköisen. Sauron varmaan käytti tätä olomuotoa harvemmin, mutta juuri esimerkiksi vankeja tai jopa omia alaisiaan kuulusteltaessa tai puhuteltaessa fyysinen olemus olisi varmasti ollut kätevä. Muuten ajattelisin hänen oleilleen tornissa henkisessä muohossaan.

Sauronilla oli vahva yhteys sormukseen ja sitä kautta hän pääsi myös henkisesti lähemmäs Frodoa, Klokkua ja jopa Samia kun hän käytti sormusta. Palantirin kautta taas Sauron piti yhteyttä Sarumaniin ja galadrielin peilissä näkynyt silmä oli samanlainen. Minä luulen että tuo silmä oli se mitä katsojan oma mieli loi siitä tunteesta ja yhteydestä joka hänellä sillä hetkellä oli Sauroniin. Myös mainittu valo joka pyyhki maata Sauronin katsellessa Mordoria olivat niin vahvasti henkisesti tunnettavissa että aivot luulivat jopa näkevänsä sen valon kaltaisena.

Mitä tulee kirkaisuun minusta tuntuu vähän hassulta että silmä kirkuisi. Kirkuja oli Sauronin henki joka huusi kuollessaan.
 
Silmä ei varmaankaan tuhonnut tornia vaan Sauron oli omilla voimillaan pystyttänyt tornin ja kun Sauronin voima kuoli ei mikään enää pitänyt näitä rakennelmia kasassa.

Kuten Jaamar jo tuossa ylempämä mainitsi, niin tämähän se oli se syy miksi Barad-dûr (eli Musta torni) tuhoutui. Sauron oli liittänyt sormukseen suuren osan voimistaan ja myöhemmin, rakentaessaan Mustan tornin, hän teki sen perustukset sormuksen voimalla. Elrondhan kertoo tämän meille neuvonpidossaan:
"Hänen sormuksensa oli kadonnut mutta ei olemattomiin. Musta Torni oli hajotettu, mutta ei perustuksia myöten; sillä ne oli tehty Sormuksen voiman avulla ja niin kauan kuin se oli olemassa, ne kestävät."

Kun sormus sitten tuhoutui,, tuhoutui samalla suuri osa Sauronin voimista, kuten myös tornin perustuksia ylläpitävä voima. Ja jos perustukset pettävät niin ei ole vaikea kuvitella miten mille tahansa rakennukselle käy.


Varsinaiseen aiheeseen eli "Sauronin silmääntymiseen" ? ei minulla ole tällä kertaa lisättävää. Vahvasti olen vain edelleen sitä mieltä, että Sauronilla oli kolmannella ajalla fyysinen, ihmismäinen olemus ja "silmä" oli vain hänen tahtonsa ja vallan- ja kontrollihimonsa ilmentyvä, symböli. Asia, jonka henkilöt kokivat, tunsivat (tai mielsivät) mielessään kun joutuivat kosketuksiin sen kanssa.
 
Muistin että täällä on tällä otsikolla keskustelua, elikkäs Sauronin "silmääntymisestä." Ensin kerrotaan Numenorin tuhon yhteydessä, jolloin siis Sauron vajosi mereen, nousi sieltä ruumiittomana henkenä ja matkasi kohti Mordoria, jossa hän vielä kykeni "pukeutumaan näkyvään hahmoon", mutta ei enää kauniiseen, vaan kauheaan ja hirvittävään. Tämä kauhea hahmo tosin oli pukeutunut haarniskaan silloin kun Isildur sai leikattua Sormuksen pois. Arvoitukseksi jää kuinka ruma ja kauhea hän oikein olikaan? Yllä olevassa viestissä on vinhaa pohdintaa asiasta.

Sauron siis "silmääntyi" kun menetti Sormuksen ja oli taas kerran ilman selvää muotoa. Voisin kuvitella että hän oli ehkä samankaltainen kuin sormusaaveet, eli hahmoton, mutta vain musta viitta antoi hengelle hahmon? Ja tämä henki sitten vietti aikansa Mustan Tornin Palantirin äärellä. Ja sellaisen taikuuden äärellä, että hän oli aistittavissa erinäisissä paikoissa heikommin tai vahvemmin. Ja vaikka nyt Palantirin kautta erittäin vahvasti, onhan meillä esimerkkejä (Pippin, Aragorn ja Denethor).
 
Voisin kuvitella että hän oli ehkä samankaltainen kuin sormusaaveet, eli hahmoton, mutta vain musta viitta antoi hengelle hahmon?

Ehkä Sauron olisi tuolloin tosiaan näyttänyt suurin piirtein samanlaiselta kuin sormusaaveet (vain vielä vähän isommalta ja ilkeämmältä kuin Yhdeksän). Hänhän oli tavallaan itsekin "sormusaave". Sauronin sormus ylläpiti hänen fyysistä olomuotoaan ja auttoi aina rakentamaan sen uudestaan tarpeen tullen.

Mutta mitä nazgulien viittojen sisällä oikein oli? Tolkien ei ilmeisesti missään varsinaisesti selitä tätä. Toisista kohdin saa sen kuvan, että viitat olivat tyhjiä:
"...voimme nyt toivoa, että sormusaaveet ovat joutuneet eroon toisistaan ja että niiden on ollut pakko pyrkiä miten parhaiten taisivat Herransa luon Mordoriin tyhjinä ja vailla muotoa" ("Sormus vaeltaa etelään")
"Mutta katso! Kaapu ja haarniska olivat tyhjät. Ne lojuivat maassa vailla muotoa, repaleina, runneltuina, ja värisevää ilmaa viilsi huuto joka oheni ja kimeni ja katosi tuulen mukana..."("Taistelu Pelennorin kentällä")

Toisaalta tuossa samassa kohdassa jossa ykkösnazgul saa maistaa miekaa, vaikuttaa siltä että haarniskojen sisällä oli jotain fyysistä johon miekka puree:
Merrin miekka oli pistänyt sitä takaapäin, pureutunut haarniskan alle ja lävistänyt sen voimakkaasta polvesta takajänteen [had pierced the sinew behind his mighty knee]...
Mikään muu miekka, mahtavampienkaan käsien käyttelemänä, ei olisi voinut antaa tuolle viholliselle niin ilkeää haavaa, kyennyt yhtälailla pureutumaan epäkuolleeseen lihaan, katkaisemaan sitä taikaa joka sitoi näkymättömät jänteet tahtoon.[cleaving the undead flesh, breaking the spell that knit his unseen sinews to his will]
("Taistelu Pelennorin kentällä").

Jos viittojen ja haarniskojen sisällä oli vain ruumiittomia henkiä, niin eivätkö fyysiset aseet olisi vain kulkeneet niiden läpi? Ja miksi varusteensa Bruinenin kahlaamolla menettäneiltä sormusaavelilta olisi vienyt aikaa etsiytyä takaisin Mordoriin, jos ne olivat täysin aineettomia? Ja kun kerrotaan miten tuhoisan osuman saaneen ykkösnazgulin huuto (sen varusteiden jo tyhjennyttyä) oheni, kimeni ja katosi, niin tästä tulee kirjaimellisesti mieleen että jostakin on "päästetty ilmat". Veikkaisin että kaapujen sisällä oli jonkinlainen ektoplasmatiivistymä, ikäänkuin kaasumainen ruumis, jossa oli ainakin jonkinlaisia jänteitä. Muualla Sormusten herrassa mainitaan myös nazgulien sihisevä ja kuolettavan pahanhajuinen hengitys.
 
Ylös