Scifi nykytelevisiossa ja -multimediassa (2018+!)

Constantine

Lintu, lentokone tjsp.
Etsiskelin kuuluisimpia termivariaatioita käyttäen otsikkohaulla nopeahkosti scifiaiheista elokuva-/TV-topikkia, vaan en löytänyt. Olisiko aika uuden ja kiilteleväisen, vai liittäytyykö tämä viesti pian johonkin vanhaan ja varmaan? Kuten kuuluisa tohtori Einsteinkin taisi todeta ainakin eräässä aikajanassa — "aika näyttää!"

Itsehän koin vastikään positiivisen scifielämyksen taas pitkästä aikaa ja vieläpä yhdysvaltalaiselta taholta. (!) Kyse oli The Orvillen ensimmäisen kauden jaksosta "Firestorm", jossa sarjapremissin komediallisuus oli qas qummaa jälleen paineltu tehokkaasti taka-alalle vakavan draaman ja (käsikirjoituksellisesti + ohjaustyöllisesti ammattimaisen) tiivistunnelmaisuuden korostamisen voitoksi. Jotkut amerikkalaiset TV-kriitikot ovat ilmaisseet (muodikkaita ja ehkä palkanmaksajiensa odottamiakin) epäilyksiään sarjan tulevaisuudesta mm. juurikin Firestormin tapaisen genrehyppelyn ansiosta, mutta kun vanhana trekkaajana näkee tällaisen "Krillillä" ym. rakennetun mythoskokonaisuuden täydentäjän ja hahmojen syvennytyksen, jonka ratkaisua ei myöskään muista kopioiduksi jostain toisaalta ennen kuin sellaisesta kuulee — ja johon heiteltiin vielä lemmentaiaksi mukaan se yksi ah niin kovin helposti eeppisten mittasuhteiden foreshadowingiksi [?eksy]tahtotulkittavainen pikku lausahdus — niin kaikista bermanilaisista kotiteineistä & Myötätuntoa Oppivista Roboteista huolimattakin olen pakotettu kyllä tässä vaiheessa julkisesti toteamaan, että taitaapa se tämä MacFarlanen uussukkapuvustelunkin kakkoskausi olla nyt sitten taas jossain määrin välttämättömämpää väijyttävää. ;) Olkoonkin että itse olisin kyllä kirjoittanut jakson lopuksi nukkumaan käyneen hahmon X katselemaan vielä avaruusaluksen Mustan ikkunan suuntaan, käyden kokemuksiensa pakottamana miettimään aluksen sekä miehistön tulevaisuudessa odottavaisia juttuja. . . . se olisi sopinut ehdottomasti ainakin jakson (dianeduanelaiseen) kirjaversioon, pyhä navigaatiomakrilli sentään!
 
Last edited:
Olipa Bad Robot(!)in tuottamasta ja maksumuurin takana tarjotusta Star Trek: Discovery -sarjasta mitä mieltä tahansa (he ketkä sitä ovat oikeasti seuranneet tarkemmin, laillisesti eli ei; liekö heitä Käärmeessä?) — niin kas kun ainakin tietyille Tähtilaivaston "alusten sisältä otetuille" stilleille (s.o. käytävät, tai tämä konehuone "Point of Lightissa") altistuessaan sitä joka tapauksessa huomaa, että alkaa näemmä omaakin, wanhan 2000-luvun scifistin luovuutta pikkuhiljaa taas hieman syyhyttämään... Jotain Kovaa, Kiiltävää + Kuutiomaista olisi vielä kovin lähelläkin, mistä voisi omannäköistään teknotarinallista tuhkakytyä rautakeuhkottavia & eteenpäin työnteleviä havainnollistinmalleja alkaa halutessaan tuottamaan suhteellisen nopeastikin... :1420:

... Eikä toki näissä subtiilipäivitetyissä univormuissakaan paljoa moittimisen sijaa ole (sanoi Pohjanmaan mies)! :heart:


Tämän viestin jatkoksi menenkin tarkistamaan vielä Amazon.comin haulla, millaista kirjallisuutta tämä science fictionin uusi merkkitapaus onkaan jo tuottanut, sekä — Galaksin Suuri Lintu minua siinä auttakoon — osaltaan retroaktiivisesti vaikuttanut. :grin:
 
Last edited:
Pieni korjaus: Discoveryn tuottaa CBS Studios, ei Bad Robot joka on näiden uusimpien elokuvien tuottaja. Jaksot tulevat suomalaiseen Netflixiin päivän viiveellä.

Seuraan ja pidän. Visuaalinen päivitys oli ensi alkuun pieni kulttuurishokki, ja yhteen asiaan keskittyvien jaksojen sijasta saamme juonikaaria, joissa moraaliset viestit eivät ole niin selvästi alleviivattuja kuin ennen, mutta kyllä se edelleen on rakkaudella tuotettu Star Trek.
 
Jos oikeasta scifistä pidätte, kehottaisin ottamaan katselulistalle esim. The Expanse, Black Mirror tai Altered Carbon.

Picard kuulostaa ihan siltä, että kun ei ole parempia ja itse keksittyjä ideoita, otetaan ja lämmitetään uudelleen vuosikymmenien takainen suosikkihahmo. Ihan niin kuin uusissa tähtirekileffoissakin on tehty: uusien ideoiden ja kehityksen sijaan uusi versio Kirkistä. Ehkäpä ajatus Picard-sarjasta lähtikin juuri siitä, kun uusio-Kirk toi rahaa, niin ehkä kierrätetty Picardkiin? [22]
 
Kokeilin Black Mirroria, mutta aloitusjakso ei vakuuttanut. DNA:han on varastoitu yksilön siihen astisen elämän kaikki muistot ja persoonallisuus? Älkää nyt viitsikö! Scifissä on monenlaisia uusia teknologioita, mutta jos tekniikka perustuu jo tunnettuun tieteeseen, sen pitäisi olla uskottavaa. Pelkkä perimä ei tee persoonallisuutta.

Nightflyers ei ole saanut silkkaa suitsutusta osakseen, mutta minusta se on ihan viihdyttävä esimerkki rosoisemmasta scifisarjasta.

Serenityä aloin eilen katsoa uudelleen ja jatkan Fireflyn jaksoilla. Ennestään tuttua huttua, mutta katsoinhan minä uudet Sherlockitkin uudelleen, vaikka ammoin olin jättänyt sarjan kesken vasta loppupuolella.

Stark Trek Enterprise on yhä kesken. Joistakin sarjan piirteistä en pidä ja kausia piisaa katsottaviksi. Taidan katsoa ensin uudet Discoveryn jaksot.
 
Kokeilin Black Mirroria, mutta aloitusjakso ei vakuuttanut. DNA:han on varastoitu yksilön siihen astisen elämän kaikki muistot ja persoonallisuus? Älkää nyt viitsikö! Scifissä on monenlaisia uusia teknologioita, mutta jos tekniikka perustuu jo tunnettuun tieteeseen, sen pitäisi olla uskottavaa. Pelkkä perimä ei tee persoonallisuutta..
Jos Star Trek ja nörttikulttuuri viehättää, etsi käsiisi Black Mirrorin jakso U.S.S. Callister. Muutenkin, kun sarjan jaksot ovat itsenäisiä ja perustuvat kaikki omalle idealleen, ei ehkä kannata tuomita sarjaa pelkän ensimmäisen jakson perusteella. Ja kuten kaikissa sarjoissa, Black Mirrorin jaksoissa on sekä helmiä että huteja. Muutaman kauden katsottuani olen kuitenkin ollut erittäin vaikuttunut siitä, miten kirjoittajat ovat ottaneet olemassa olevia teknisiä ja sosiaalisia ilmiöitä ja näyttäneet, mitä todella pelottavaa niistä voisi kehittyä meidän maailmassamme, jos ihmisten huonoimmille ominaisuuksille annetaan vapaat kädet. Esim. Nosedive -jakson pisteytyssysteemi on jo käytössä tai ainakin yritettiin ottaa käyttöön Kiinassa. Shut up and Dance -jakson kiristyksen tapaisia tapahtuu oikeasti, mutta ei onneksi mene yhtä pitkälle kuin jaksossa. White Christmas on myös karmiva näyttäessään, mihin ihmiset pahimmillaan kykenisivät, kun kyse on "vain ykkösistä ja nollista".
 
Hmmm, näyttää siltä, että aloitin Black Mirrorin katsomisen neljännestä kaudesta ja juuri tuosta U.S.S. Callister -jaksosta. Kritiikkini kohdistui siihen. Mielenkiintoni lopahti seuraavan jakson, Arkangelin, jälkeen. Oli kuin olisin katsonut takavuosien Twilight Zonen jaksoa. Taidan vain olla sarjalle liian vanha katsoja.
 
U.S.S. Callisterin pointti taisikin olla enemmän siinä, miten kieroutuneeseen egonpönkitykseen ja kyykyttämiseen näennäisen kiltti tyyppi ryhtyi, kun sai teknologian avulla siihen keinot ja uskoi voivansa tehdä sen kenenkään tietämättä.

Muissakin jaksoissa on herätelty miettimään, onko ihmisen digitaalisella kopiolla tai tekoälyllä, jolla on tietoisuus ja muisti siellä tietokoneen sisällä, mitään oikeuksia, ts. onko hänen kärsimyksellään merkitystä? Vai voiko häntä käyttää kuin väsymätöntä ja tunnotonta konetta, leikkiä hänellä kuin lelulla tai kiduttaa omaksi huvikseen, kun eihän hän ole oikea ihminen, vaikka tietää, että hänelle kärsimys on todellista?
 
Black Mirror on minun lempisarjani. On totta, että toiset jaksot ovat selkeästi parempia.

Erityisen karmiva oli mielestäni jakso, jossa murhasta tuomittu nainen joutui elämään saman päivän yhä uudestaan ja uudestaan - tajuamatta mistä on kysymys. Ja se ei oikeastaan ole se pahin juttu vaan se, kuinka muut, tavalliset ihmiset, osallistuvat hänen rangaistukseensa. Huh - tällaista voisi tapahtua todellisuudessakin (päätellen mm. somessa vallitsevasta lynkkausmeiningistä niitä kohtaan, jotka ovat tehneet jonkun pienenkin virheen).
 
Ylös