Seitsemän (ja muut luvut Tolkienin legendariumissa)

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
(Tunnustan heti, että aloitan tämän keskustelun Kontuwikin päivittämistä silmälläpitäen)

Tietyillä luvuilla on Tolkienin legendariumissa merkittävä asema. Ajatellaanpa lukua yhdeksän: sormusaaveet, Sormuksen ritarit... Yksi: Eru Ilúvatar tai Sormusten sormus; Kolme: haltioiden mahtisormukset ja niin edespäin. Tällä kerralla mielessäni on erityisesti luku seitsemän: Mihin kaikkeen tuo luku mahtaa legendariumissa liittyä? Tähän mennessä olen bongannut 1) kääpiöiden seitsemän sormusta, 2) Ossiriandin seitsemän jokea, 3) seitsemän näkykiveä, 4) Fëanorin seitsemän poikaa. Löytyykö lisää viittauksia lukuun seitsemän? Entä muut luvut, edellä mainitut yhdeksän, yksi ja kolme mukaan lukien? Liitetäänkö jokin luku merkitsevästi joihinkin henkilöihin, paikkoihin, esineisiin? Jaa, ainakin kolmetoista oli Keski-Maassakin epäonnen luku, koska Thorinin retkueeseen täytyi saada neljästoista jäsen, olkoonkin että tämä oli kurja hytkyvä hobitti.
 
Ainakin 5) kääpiöiden seitsemän isää ja 6) Gondolinin seitsemän porttia.
Muista luvuista 1) haltioiden kolme sormusta, 2) kolme silmarillia, 3) haltioiden kolme sukukuntaa ja 4) ihmisten kolme huonetta.
Sitten 1) ihmisten yhdeksän sormusta ja 2) Elendilin yhdeksän laivaa.
Gondorin tunnuksessa taisi olla seitsemän tai yhdeksän tähteä.
 
Eikös Minas Tirithissä ole seitsemän kehää?

Gondoriin Pippin kyydissään ratsastaessaan Gandalf taisi lisäksi muistella vanhaa taruntietoutta runon muodossa jokseenkin näin:

"Mitä toivat maasta uponneesta yli aaltojen mukanaan
mahtavat laivat ja kuninkaat, kolme kolmesta luvultaan?
seitsemän tähteä, seitsemän kiveä,
puun yhden valkean vaan."

Muoks: Kuningatar Berúthielilla taisi olla yhdeksän mustaa kissaa ja yksi valkoinen.

Muoksmuoks: Kun kyseessä ovat valot, Tolkien tykkäsi ilmeisesti luvusta kaksi. Sillä lamppuja oli kaksi, Illuin ja Ormal, ja puita oli kaksi, Telperion ja Laurelin, ja puiden viimeinen kukka ja viimeinen hedelmä ovat kaksi, kuu ja aurinko, Isil ja Anar.

Toki myös sinisiä velhoja oli kaksi, muun värisiä taas kolme. Yhteensä viisi, mikä ei kai ole kovin yleinen luku Tolkienin legendariumissa.
 
Last edited:
Päivitin viimein Kontuwikin Seitsemän-artikkelia. Kiitos kaikille tämän keskustelun osanottajille lisämateriaalin löytämisestä!

Jos jostakin löytyy vielä lisää lisättävää, sinne vain kirjoittamaan (tai tänne asiasta kertomaan).
 
...tekaisin päivän kunniaksi Kontuwikiin artikkelin kolmetoista, jossa todistetaan tunnetun (länsimaihin keskittyvän) taikauskon olemassaolosta myös Keski-Maassa.

On tosin spekulaatioiden varassa, mistä juuri tähän lukuun liittyvä taikausko on syntynyt maailmassa, jossa ei tiedetty mitään kolmestatoista läsnäolijasta ensimmäisellä ehtoollisella. Spekulaatioista ensimmäisenä tulee toki mieleen haltioiden käyttämä kaksitoistalukujärjestelmä, jonka harmonian luku 13 rikkoo. Mutta olisiko se silti riittänyt tekemään luvusta pahaenteisen? Eihän meilläkään lukua 11 pidetä huonon onnen tuojana.

Olisin taipuvainen pitämään Bilbon mukaan ottamisen eräänä perusteluna käytettyä triskaidekafobiaa veturin vihellyksen tapaisena anakronismina tai Länsikairan punaisen kirjan englannintajan eurooppalaisille lukijoille suuntaamana kulttuurisena adaptaationa.

Jos kuitenkin mietitään eri lukujen syvempää merkitystä ("taikausko" on jotenkin vähättelevän tuntuinen ilmaus) Keskimaan läntisten osien asukkaille Auringon kolmannen ajan lopulla, niin mieleeni tulee näin kesäkuun neljännentoista päivän iltana eräs ajatus. Kenties kyse ei ollutkaan kolmestatoista epäonnen lukuna (huolimatta Gandalfin tällä tavoin tulkittavasta toteamuksesta), vaan neljästätoista erityisen onnekkaana lukuna. (Bilbo Smaugille: I was chosen for the lucky number.) Jos kyse olisi ollut vain luvun kolmetoista välttämisestä, niin tähän olisi helposti päästy jättämällä Bombur kotiin, jolloin myös retkikunnan ruokahuollon järjestäminen olisi merkittävästi helpottunut.

Neljätoista täydellisyyden lukuna olisi voinut perustua esimerkiksi valarin valtiaiden ja valtiattarien lukumäärään (huomattakoon että Tolkien kenties tarkoituksellisesti vältti useissa jumal- ja sankaripantheoneissa esiintyvän luvun 12 käyttöä jumalluetteloissaan). Tosin 1930-luvulla Tolkienin käsitys valarin lukumäärästä ei vielä ollut vakiintunut, eivätkä kääpiöt välttämättä olisi kovin tarkkaan tienneet näitä asioita. Mutta kääpiöillä olisi ollut omastakin takaa syytä neljätoistaluvun korostamiseen: kääpiöiden seitsemän isää ja näiden puolisot. (Toki kääpiöiden isien määräkään ei ollut Tolkienille vielä Hobittia kirjoitettaessa selvinnyt, mutta harvoinkos kirjan henkilöt tietävät enemmän kuin sen kirjoittaja.) Muista kääpiöiden isistä poiketen Durin heräsi yksin ja vaelsi laajalti, mutta hänellekin täytyi löytyä puoliso jossain vaiheessa, muuten hän ei olisi voinut olla Thorinin esi-isä. Voisi kuvitella ajatusmallin jossa kääpiöt jotain tärkeää hanketta aloittaessaan halusivat että luku neljätoista saavutetaan, että "myös Durin löytää puolisonsa", tai muuten asiat jäävät kesken?

Mitä lukuun kolmetoista meidän kulttuurissamme tulee, niin en usko Juudakseen. Oma hatusta vedetty viisisenttiseni: kaksitoista täydellisyyden lukuna voisi tulla vuoden kahdestatoista kuukaudesta. Kahdentoista kuukuukauden jälkeen aurinkovuoteen jää kuitenkin vielä ylimääräisiä päiviä, joista muinaisissa kalentereissa voitiin muodostaa jonkinlainen jakoaika tai vajaamittainen kolmastoista kuukausi. Varsinkin vuoden pimeimpään aikaan sovitettuna tämä saattoi olla pohjoisessa maailmassa hyvinkin pahaenteistä aikaa.
 
Last edited:
Ylös