Seksuaalisuus Ardassa

Lohikäärmeessä on keskusteltu haltioiden (homo)seksuaalisuudesta (täällä) ja kääpiöiden (synkästä ja karhumaisesta) seksuaalisuudesta (täällä) sekä aihetta sivuten haltioiden lisääntymisestä (täällä) mutta Keski-Maan ihmisten, enttien, ainurin ja kenties muidenkin kansojen seksuaalisuuden puimiseen ei toistaiseksi ole ollut alustaa, joten ehkä yleinen seksuaalisuuskeskustelu olisi paikallaan (haltiat ja kääpiöt mukaan lukien). Tiedä sitten, onko keskustelua varten olemassa kovin paljon lähteitäkään -- kuten kaikki Tolkienin teoksia lukeneet lienevät huomanneet, hän ei juurikaan kuvannut hahmojaan seksuaalisina olentoina. Eipä hän seksuaalisuutta kieltänytkään (naiset tulivat raskaaksi avioliiton solmimisen jälkeen) mutta harvemmin hän edes mainitsi hahmojensa seksuaalisista haluista tai kuvaili näitä mitenkään osoittamassa olevansa seksuaalisia olentoja.

Tässä keskustelussa voisi kenties ottaa esiin aihepiiriin liittyviä kohtauksia ja kuvauksia ja kenties pohtia Tolkienin lähestymistavan syitä ja seurauksia.

Keskustelun aloittaminen tuli mieleeni siitä, kun sattumalta Aldarionin ja Erendisin tarinassa vasttani tuli lause, joka kuuluu Erendisin kyyniseen esitelmään "Númenorin miehet":


Tässä siis tosiaan käytetään ilmaisua "ruumiin tarpeet", joka on Tolkienin kielenkäytössä siitä uskaliaimmasta päästä. Aldarion ja Erendis on kyllä muutenkin tietyllä tavalla seksuaalisesti jännittynyt kertomus ja vieläpä synkkä kuvaus pieleen menneestä rakkaustarinasta ja avioliitosta. Mutta kaikki jää oikeastaan lukijan päässä viriävän raksutuksen varaan. Onko se sitten ovelasti miljoona kertaa eroottisempaa kuin jokin 50 shades of gray vai kuitenkin miljoona kertaa vähemmän eroottista?

Tässä nyt oli vain yksi esimerkki yhdestä tarinasta. Lisääkin varmaan löytyy, ainakin jos tiheää kampaa käyttää.

Jotkut hobitit olivat ainakin hanakoita lisääntymään.
Haltioista tulee mieleen lähinnä Finwe joka lienee ainoita uudelleen naimisiin menneitä koko legendariumissa. Mitä siitäkin sitten seurasi lienee heijastumaa kirjoittajan katolisuudesta. Sukutauluista voisi varmaan laskeskella eri kansojen lisääntymisnopeuksia, vaikka niissä käsitelläänkin lähinnä johtajia, ja useassa kohdassa jätetään naiset mainitsematta. Örkit ainakin sikisivät kuin heinäsirkat, vai mikä se kielikuva olikaan. Voitaneen siis todeta että haltiat oppivat kerrasta (Finwe) perhesuunnittelun tärkeyden.

Itse olen lukenut niin paljon fanfictionia että on mahdotonta nähdä lähestulkoon ketään Tolkienin hahmoa täysin heteroseksuaalisessa valossa. Sitä paitsi haltioita hyödyttäisi homous: ikuisesti elävien keskuudessa väestönkasvu olisi automaattisesti älytöntä jossain kohtaa, ellei suurin osa olisi queerväkeä ja vain harvat lisääntyisi. Tietysti voi miettiä minkälainen ehkäisy haltioilla oli käytössään: varmasti neidot voisivat joidenkin kasvien yms käytöllä estää "vahinko"raskauden, esimerkiksi athelas oli melko tujua tavaraa, niin varmasti haluttuja ominaisuuksia löytyisi jostain paikallisesta flooran edustajasta.

Toisaalta haltioiden kuukautiskierto saattaa olla todella pitkä ja munasolujen määrä hyvin rajallinen, joten siinä mielessä homoseksuaalisuutta ei tarvittaisi "ehkäisykeinona". Koska kuitenkin seksuaalisuuden kirjo kaikissa ihmiskulttuureissa kaikkina aikoina on ollut suuri ja laaja, en näe mitään syytä, miksei asia olisi samoin myös muiden Iluvatarin lasten joukossa.

"siellä yhä kasvaa haltioiden luku", taidettiin jossain kohtaa sanoa Rivendellistä, että aivan kokonaan ei touhu lasten suhteen ollut heilläkään loppunut kolmanteen aikaan mennessä.

Kuten aloitusviestissä sanoin, mielestäni lisääntyminen ainoastaan sivuaa kysymystä Ardan olennoista seksuaalisina olentoina. Ajattelen siis sitä, ilmaisivatko he itseään seksuaalisuuden kautta? Voisiko esimerkiksi Puuparran puheet Fimbrethilistä ymmärtää pilkahduksena näiden kahden välisestä eroottisesta jännitteestä? Sanoisin että kyllä: he olivat selvästi olleet aikoinaan rakastavaiset ja Puuparta yhä kaikkien vuosien jälkeen halusi päästä hivelemään Virpijalan pehmeää kaarnaa... Enttisetkin pulpahtivat Puuparran mieleen.

Sitten on tietysti Morgoth, johon voi liittää helpommin hillittömiä haluja, eiväthän häntä sitoneet mitkään moraalinormit tai häveliäisyyssäännöt. Ja niinhän Berenin ja Lúthienin tarinassa kerrotaan jokseenkin suoraan, että Morgoth himosi Lúthienia:


Tässä lienee ainoa (?) kohtaus, jossa nainen käyttää seksuaalista vetovoimaansa hyväkseen omien päämääriensä vuoksi. Ei voine kuvitella, ettei Lúthien tiennyt, mitä sai Morgothissa aikaan. Myöhemmin Lúthien pehmittää itsensä Mandosin sydämen laulullaan. Häneen olivat rakastuneet myös Daeron sekä jossakin määrin kai veljekset Celegorm ja Curufin, joiden aikeet tuskin olivat pelkästään valtapoliittisia. Jos Lúthienin tarinan lukisi uudestaan, voisi kehties havaita hänet koko Ardan avoimesti seksuaalisimmaksi naiseksi. Miten tämä sitten liittyy siihen, että Lúthienin esikuva oli kirjailijan ensimmäinen ja ainoa rakastettu, Edith Bratt? Varmasti jotenkin.

Sanokaahan sitten, olenko väärillä jäljillä vai en? Ajatukseni saattaa hyvinkin olla keskentekoinen, sillä se syntyi juuri äsken tätä kirjoittaessani.

Tolkien ei tosiaan juuri käsitellyt seksuaalisuutta/eroottisuutta ainakaan niin, että olisi sitä suoraan kuvaillut kirjoissaan. Ellei sitten todellakin hienovaraisesti kielikuvien ja lukijoidensa niistä tekemien johtopäätösten kautta, jollaisesta Tik edellisessä postauksessaan antoi mielestäni aika hyvän esimerkin Puuparan suulla.

Morgothin lisäksi on sitten tietysti myös Eöl, joka otti Aredhelin vaimokseen ainakin osittain pakottamalla. Hänhän heitti Aredhelin ylle lumouksen, jottei tämä enää löytäisi ulos Nan Elmothin metsästä. Ja Silmarillionissa sanotaan aika suoraan, että tähän oli syynä Eölin halu/himo Aredhelia kohtaan. Kuten Silmarillionissa kerrotaan:

" Ja hänestä hän oli hyvin kaunis ja hän halusi häntä ..."

Täytyy myös muistaa, että yksi Kärmekielen motiiveista pettää Rohan oli hänen halunsa Eowyniä kohtaan. Gandalfin sanoin:

" Kuinka kauan siitä on, kun Saruman sinut osti? Paljonko hän lupasi? Kun kaikki miehet olisivat vainajia, sinun oli määrä ottaa oma osasi aarteesta ja se nainen jota himoitset, niinkö?..."

En kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä muista, että Morgothin, Eölin ja Kärmekielin lisäksi olisi muita joiden kohdalla olisi viitattu näinkään suorasti ruumilliseen haluun toista osapuolta kohtaan.

Húrinin lasten tarinassa on kohta, jossa Túrin lainsuojattomiin liityttyään tappaa yhden omistaan, koska iskee sattumalta kohdalleen osunutta kauhun vallassa pakenevaa tyttöä jahtaavaa henkilöä miekallaan katsomatta lainkaan, kuka pensaikosta oikein on säntäämässä. Hetken kuluttua käy ilmi, että jahtaajia oli kaksi, ja on varsin selvää, että heidän tarkoituksensa oli raiskata tyttö. Jälkimmäinen mies sanoo tyttöä puolustavalle Túrinille suuttuneena, että "Lainsuojattomilla ei ole muuta lakia kuin omat tarpeensa. Pidä huoli omistasi ja jätä meidät huolehtimaan omistamme."

... ja heti perään muistin, että onpas kuitenkin. Esimerkiksi Keskeneräisten Tarujen Kirjasta löytyy kohtaus.

Kun Turin elää lainsuojattomien parissa ajavat Forweg ja Andróg takaa nuorta naista. Ja kun Turin on surmannut Forwegin luullen tätä örkiksi joka ajaa tyttöä takaa ja kyselee sitten miksi he niin tekivät, vastaa Andróg hänelle suoraan:

"Mitkä örkit?" kysyi Andróg. "Houkka! Sinä sanot olevasi lainsuojaton. Lainsuojattomilla ei ole muuta kuin omat tarpeensa. Pidä huoli omistasi ja jätä meidät huolehtimaan omistamme."

Isilmire ehti juuri näköjään huomauttamaan samasta kohdasta..

Yllämainitusta kohtauksestahan voi lukija mielestäni mieltää muunkinlaista "kemiaa" sillä ainakin minä olen tulkinnut sen aina niin, että pelastettu tyttö "syttyy" Turiniin. Hän pyytää tätä tappamaan toverinsa ja lähtemään mukaansa isänsä luo. Toki tyttö voi Turinissa nähdä nopean tavan päästä pälkähästä ja kostaa ahdistelijoilleen mutta kun Turin kieltäytyy tästä ja lähettää hänet kotiinsa, kääntyy tyttö monta kertaa katsomaan taakseen. Myös Andróg kiusoittelee Turinia hiukan myöhemmin tytöstä:
"Ei hälytystä! Kenties neito toivoo kohtaavansa sinut uudestaan."

Turinista tässä keskustelussa puhuttaessa ei tietysti voi välttää ottamasta esiin hänen ja Nienorin tapausta,. Veljen ja sisaren suhde on aika raju aihe, vaikka kumpikaan ei ole tietoinen sukulaisuudestaan, eikä Tolkien mitenkään suhteen tätä puolta kuvaile. Tuo vain tietoon, että sekin on tapahtunut, koska Nienor tulee raskaaksi. Tämä aihehan tulee suoraan Kalevalan Kullervon tarusta, joka on muutenkin Turinin tarun idean perusta ja mallikuva. Olisikohan Tolkien ilman "suomalaista apua" uskaltanut koskaan tällaista käännettä taruihinsa tuoda? Vaikea sanoa. Klassisissa saduissa, mytologioissa ja sankarieepoksissa vastaavia kuitenkin löytää, joten ei ajatus toki ole uniikki.

Tulee myös mieleen ainakin kaksi "serkkuavioliittoa" Keskimaan historiasta. Ar-Pharazon nai serkkunsa Mirielin päästäkseen Numenorin valtaisuimelle. Tästähän sanotaan tarussa, että se oli kaksin verroin väärin. Miriel olisi ollut valtaistuimen laillinen perilllinen ja serkun kanssa naimisiin meno oli vastoin lakia. Tekstistä saa tosin myös sen käsityksen, että Pharazon teki näin pelkästä vallanhimosta.
Toinen tapaus ei kylläkään avioliittoon asti päätynyt mutta Maeglinhan rakasti ja halusi serkkuaan Idriliä, jopa niin paljon, että toivoton ja täyttymätön halu ja sen haaveen täyttymisen toive ajoivat hänet ensin sydämen synkkyyteen ja aina petturuuteen asti.

Tom Bombadilin ja Kultamarjan suhteessa on aistivinaan tiettyä eroottista kipinää. Runo "The Adventures of Tom Bombadil" on tässä suhteessa ilmaisuiltaan ehkä vielä selvempi kuin Sormusten herran kuvaukset.

Said Tom Bombadil: "Here' s my pretty maiden!
You shall come home with me! The table is all laden
...
You shall come under Hill! Never mind your mother
in her deep weedy pool: there you'll find no lover!"
...
Old Tom Bombadil had a merry wedding;
crowned all with buttercups, hat and feather shedding;
his bride with forgetmenots and flag-lilies for garland
was robed all silver-green. He sang like a starling,
hummed like a honey-bee, lilted to the fiddle,
clasping his river-maid round her slender middle.

Lamps gleamed within his house, and white was the bedding;
in the bright honey-moon Badger-folk came treading
danced down under Hill, and OId Man Willow
tapped, tapped at window-pane, as they slept on the pillow...

Muutenkin iloista aistillisuutta pursuavien Tomin ja Kultamarjan suhteen aistillisuus on merkillepantavaa sikäli, että sen tarkoituksena ei ilmeisestikään ole jälkeläisten tuottaminen. Tämä voisi siis olla sellainen tapaus Tolkienin legendariumissa, jossa seksuaalisuus olisi hyväksyttävää jonkinlaisena partnereiden itseilmaisun muotona ilman reproduktiivista funktiota.

Niille, jotka ovat olleet sen hieman virheellisen käsityksen vallassa, että haltiat eivät olleet varsin seksuaalisia olentoja, tässä lause (vielä ilmestymättömästä) kirjasta The Nature of Middle-earth ("The Quendi compared with Men", s. 15):


Tosin tässä viitataan haltioiden varhaisiin aikoihin; meidän aikanammehan heidän henkensä ovat ehtineet kuluttuaa ruumiit sisältäpäin niin tyystin, etteivät raukat ole enää juurikaan näkyviä. Tiedä sitten, miten semmoisessa olemassaolossa bodily pleasures enää kuuluvat asiaan.

Uusimmassa Kosmoskynässä on pohdintaa örkkien sukupuolisuudesta niin Keski-maassa kuin muissakin fantasiamaailmoissa. Örkit, tuo vanha miekanruokalaji, on vuosien saatossa inhimillistynyt tälläkin saralla ja jopa feministiytynyt.

Suomalaista örkkikirjallisuutta kaivataan, kuinkahan ne tänne sopisivat...