Seppä ja Satumaa (JP lukupiiri) osa 4: loppuun asti

Sepän salaperäinen matkaseuralainen paljastuu mestarikokki Alfiksi, joka näyttää kumman paljon nuoremmalta itseltään. Kokki kehottaa Seppää luopumaan tähdestä. Samalla saadaan lisää tietoa siitä, sekin että se on ollut Sepän Ratsumies-isoisällä. Satumaasta poistuttuaan he menevät tutun kylämme Juhlasaliin, jonka Alf on entisöinyt komeaan kuntoon. Kun Seppä on palauttanut tähden taas maustelaatikkoon (joka sekin on entisöity), on aika tuon Satumaan ihme-esineen siirtyä eteenpäin. Ehdokkaaksi päätetään pikku Tim, Sepän tyttärenpoika -sukua myös aikaisemmalle kokille Nokesille. "Aika on koittanut. Valitkoon hän". Nuo Kuningattaren sanat saavat merkityksensä. Niin tajuaa mies viimein kulkijan ja Kokin todellisen henkilöllisyyden: Satumaan Kuningas itsehän se siinä!
Onpa toisellekin tyttärenpojalle lahja Satumaasta: kellojen lailla soiva lilja. Katsellessaan lahjaa poikansa kanssa Seppä toteaa matkustelujensa päättyvän tähän.
Nokes ei ole muuttunut asenteeltaan, ulkonäöltään vaan pulskistunut. Kuitenkin jossain hänen sisimmässään kaihertaa hänen kokkikaudellaan leivottu Kahdenkymmenenneljän Juhlan Suuri Kakku. Alf saapuu häntä jututtamaan. Entinen Kokki suhtautuu nykyiseen kuin tämä olisi edelleen hänen oppipoikansa. Kun salaperäinen tähti on taas paikallaan maustelaatikossa, epäilee Nokes sen olleen siellä koko ajan ja koko juttua oppipojan jekuksi. Mutta Alf ei enää alistu vanhan ukon ylimielisyyteen, vaan paljastaa niin mielipiteensä kuin todellisen minänsä. Myöhemmin Nokes luuli koko kohtaamisen olleen ruoansulatusvaivoista johtunutta pahaa unta, ja muutti radikaalisti ruokailutottumuksiaan.
Lapset saavat Kestinsä, Tim kakunpalansa. Alfin on aika palata kotiinsa Satumaahan.

Vaatimaton kulkija paljastuu kuninkaaksi. Ihminen (tässä Seppä) ei suostu luopumaan taianomaisesta lahjastaan (tässä tähdestä): "Ja miksi tekisin niin? Eikö se ole minun? Se tuli minulle, ja eikö ihminen saa pitää mitä hänelle tulee, edes muistona?" Jotain tuttua, aarre?
Ja Nokes, tuo jästien jästi! Ihminen, jota kiinnostaa vain oma arkitodellisuutensa. Mutta näyttipä (Gand?)Alf todellisen muotonsa kasvaessaan suuremmaksi ja ihmeellisemmäksi epäuskoisen ukkelin silmien edessä.

Tämä loppu käsitteli paljon luopumista jostain itselle rakkaasta asiasta ja siitä, että on hyvä, kun siitä lopulta luopuu vapaaehtoisesti. (vrt. Sormus). Tähden saajaksi valittiin joku sellainen lapsi, jolle siitä on iloa ja hyötyä tulevina vuosina ja aina aikuisikään asti. En kyllä ihan selvittänyt iselleni mitä hyvää oli Sepän matkoissa, koska hän matkasi yksin ja perhe jäi aina häntä kaipaamaan. Ja toisinaan matkat olivat vaarallisiakin, ei aina pelkkää hilpeyttä. Mutta yhtäkaikki, seikkailut tekivät hänelle hyvää.

Kirjan loppu ja alku vaikuttivat jollain lailla olevan yhtenäisempiä, kuin sen jotenkin irrallinen keskiosa. Keskivaiheilla mainitaan paljon paikkoja ja tapahtumia nopeasti, mutta mihinkään ei pureuduta sen enempää. Alussa esitellään ihmisiä ja asioita ja lopussa monille kysymyksille löytyy vastaus. Tässä lopussa oli myös jotain "narniamaista" koska Narniassakin seikkailivat lapset ja nimenomaan lapset saattoivat päästä sinne. Tähti siirtyy nyt lapselle, joka tarvitsee Satumaan vaikutusta itselleen.

Minusta kirjassa on hyvä tällainen laskeutuminen loppuun. Se valmistelee myös lukijaa sitä lopullista loppua varten. Jostain syystä minulle vaan jää aina kaipuu tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten se poika jolle tähti siirtyi sitä käyttää ja miten kaikki jatkuu. Mutta jos jatko-osa olisi se olisi varmasti huono. Ristiriitaista.

Nokesin näpäyttäminen on lempikohtiani kirjassa, mutta äh, miksi piti viedä se ihana ja ilkeä tyytyväisyyden tunne kirjoittamalla Nokesin luulevan koko juttua uneksi. Tokien taisi olla kiltimpi luonne kuin minä. Loppu hyvin kaikki hyvin siitä huolimatta