Serkut

WendyBird

Hobitti
Monella on varmasti serkkuja, yksi tai parikymmentä. Olis mukava kuulla muiden serkuista, koska itse pidän paljon omistani :)
Millaisia serkkunne ovat?
Tapaatteko usein?
Kuinka monta serkkua teillä on?
Oletteko läheisiä?
Mitä teette yleensä yhdessä? ym

Mua on siunattu 9serkulla, viisi on isän ja neljä äidin puolelta. Kaikki serkut, lukuun ottamatta yhtä, joka on vaivaiset 2kk nuorempi, ovat mua vanhempia. Vanhimmat päälle 30, joten heillä on sitten jo lapsiakin.

Näen serkkuja melkeinpä pelkästään kesäisin, sillä he kaikki asuvat keskisuomessa tai lapissa. Yksi serkuistani on asunut meillä parina kesänä, joka oli huippu juttu, kun muuten nähdään niin harvoin.
Ehkä läheisin oon nuorimman serkun kanssa, ollaan kesäisin saaressa yötä ja hypitään veneestä mereen ja voidaan puhuakkin asioista ihan järkevästi ( toisinku siskojen kanssa :urg: )
Pienempänä olin hyvä kaveri vuotta vanhemman serkun kanssa, mutta koska äitini ja tätini, eli serkkuni äidin välit olivat aika huonot, emme enää ole tavanneet kuin joskus kymmenen vuotiana :(
Mun serkuista vain kaks on tyttöjä, joka on ihan kiva siinä mielessä kun mulla itselläni on vain siskoja.

No, areena teille, Wendy kiittää
Toivottavasti tästä ei ollut jo keskustelua, koitin hakea, ei löytynyt.
 
Mulla on viisi serkkua. Kaksi niistä on faijan puolelta, ne on mua huomattavasti vanhempia miehiä. Niitä näen muutaman vuoden välein. Kumpikin asuu sen verran kaukana, että ei tule nähtyä usein, ja toisaalta kun on tuota ikäeroa ja ne on muutenkin niin erilaisia ihmisiä kuin mä, niin aika etäisiksi ovat jääneet.

Mutsin puolelta mulla on kolme serkkua, suunnilleen ikäisiäni, kaksi tyttöä ja yksi poika. Ne asuu ihan eri puolella Suomea, joten en ole moneen vuoteen niitä nähnyt, vaikka kivoja tyyppejä ovatkin.
 
Minulla on isän puolelta 1 ja äidin puolelta 13 serkkua, näin nopeasti laskettuna. Ikäjakauma on neljästäkymmenestä ala-asteeseen.

Pikkuisia kun oltiin niin serkut olivat ne parhaat ystävät, joiden kanssa rakennettiin heinämajoja navetan ullakolle tai patjamajoja kammareihin, ulkoiluettiin koiria ja leikittiin susia ja ties mitä. Nyttemmin ei enää juurikaan tavata kuin sukujuhlissa. Ei ole edes juurikaan puhuttavaa. On se sinänsä sääli, ystävyys hiipuu kun ei tavata kyllin usein. Ne vain kaikki (äidin puoleta) asuvat niin kaukana. Sääli.

*vaipuu lapsuuden maalais-nostalgiaan*
 
Mulla on kolme serkkua, lyhin ikäero on sellainen että olen 14 vuotta vanhempi.. että lähinnä setä osaston puolelle menee. Muistan kun naureskelin kaverille josta tuli 13-vuotiaana setä :)

Huhhuh mitä höpinää taas multa.
 
Serkkuja minulla on hurjanlaisesti, kaiken kaikkiaan viisi kappaletta. Olen aina vähän kadehtinut niitä kavereita joilla on omanikäisiä serkkuja, omani isän puolelta kun ovat kaikki suunnilleen 15 vuotta vanhempia ja yksi äipän puolelta kuusi vuotta nuorempi. Eipä siinä mitään, kyllähän tämän kanssa voi säheltää melkein mitä vain kivaa.

Näitä vanhempia serkkuja tapaan lähinnä sukujuhlissa tjsp eli noin kerran vuodessa tai harvemmin, osa kun viettää aikaa jonkin verran myös ulkomailla. Nuoremman sukupolven riiviötä tapaakin sitten vähän useammin, yleensä näemme mummolassa, ja välillä käydään esim. laskettelemassa. Kesällä sitten ollaan uimassa, ja heinäpellolla, jossa minä yritän tehdä "oikeita" töitä ja tämä juoksee lähinnä ympyrää :grin:

Toisaalta tekisi mieli tavata näitä vanhempiakin vähän useammin, erään näin viimeksi viime vuonna ja hän ihmetteli että onkohan tulossa vanhaksi kun vasta muka oli minunkin ristiäisissäni. Toisen avovaimon kanssa meistä tuli heti kaverit kun löydettiin yhtäläisyyksiä musiikkimausta.

Kun ei ole sisaruksia eikä ihan samanikäisiä serkkuja ja kun lapsenakaan en ollut missään päivähoidossa niin aika tynnyrissähän minä olen kasvanut. En tiedä muusta maailmasta mitään :wtf:
 
Itselläni on (omien laskujen mukaan) 16 serkkua äidin puolelta ja isän puolelta pyöreät nolla. Ikähaarukka on noin 40-13 v. ja omaa ikäluokkaa on viitisen serkkua. Jonkin verran olen heidän kanssa ollut tekemisissä, enemmän nuorempana, mutta koska välimatkaa on kuitenkin melkoisesti, tapaamiset ovat jääneet harvaksi.

Kolme läheisintä serkkuani ovat jo saaneet lapsia ja asuvat vakituisessa parisuhteessa (yksi heistä on menossa viikon päästä naimisiin) joten yhteiset jutut ovat vähentyneet. Tuntuu oudolta, että he ovat jo perheellisiä, vaikka vanhinkin on vain 4 vuotta vanhempi kuin minä. Itse en osaisi kuvitella itseäni vielä äidiksi, varsinkin kun opinnotkin ovat kesken. Ehkä elämä siellä maalla on erilaista kuin kaupungissa.
 
"Pienen kylän pojat rakastuvat serkkuihin / geenit rasittuvat minä tiedän" laulaa Absoluuttinen nollapiste. Itselläni on myös kokemusta noista vanhoista serkuista, sekä äidin, että isän puolelta. Isän puolella on neljä yli 10 vuotta vanhempaa serkkua, ja yksi, joka on 4 vuotta nuorempi (vai vainko 3, en muista...). Äidin puolella taas on kolme vanhaa käppänää, kaikki taitavat jo yli 40 olla, ja niillä on yhteensä jo 9 lasta, mutta ne onkin brittejä ne. Isän puolen serkuilla taas ei oo lapsia ollenkaan, eikä kukaan ole naimisiin asti ehtinyt. Tavoitteenani on tietenkin päihittää nuo saamattomat molemmissa asioissa, saapa nähdä miten käy. Mummo kysyi viime keväänä "koskas meet naimisiin?", ja turpiin olisin vetänyt ellei se olisi 90-vuotias ja minä pasifisti.

Näistä ikäeroista varmaan johtuu, etten myöskään ole pahemmin serkkujen kanssa leikkinyt tahi mitään muutakaan paljoa puuhastellut, lukuunottamatta tuota nuorinta serkkua ja sitten yhtä noista vanhemmista, joka on lievästi cp-vammainen. Nyt aikuisiällä on ruvennut harmittamaan, että on aika harvoin mahdollisuuksia nähdä Englannin serkkujani, ne kun ovat sangen leppoista ja mukavaa porukkaa.
 
Mulla on kaksi serkkua, eli varsin niukalti. Mutta laatu korvaa määrän, selkeästi. :D Serkkupoika on minua kolme vuotta nuorempi, serkkulikka viisi vuotta nuorempi. Hyvin tullaan toimeen ja aika lailla yhteyksiä pidetään, kun samalla paikkakunnalla asutaan. Lapsena asuimme eri paikkakunnilla, mutta vietettiin kesät yhdessä. Loma-ajat olin usein heillä kun olin hiukan heitä vanhempi - tätini ja miehensä kävivät töissä ja mä olin ensin serkkupojan kanssa työpäivät heillä kotona, siskonsa oli päivähoidossa, sitten kun serkkulikka alkoi koulun oli hänkin kesälomat kotona. Mökilläkin oltiin monet kesäviikot, mun vanhempien lomalla otettiin usein serkut sinne mukaan jos vanhempansa olivat töissä. Ja päinvastoin, olin heidän mukana kun mun vanhemmat oli töissä.

Tuli pitkä selostus, mutta tarkoitus oli ilmaista jotain... Selittää, miksi serkut mulle on niin läheisiä. Sisaruksia mulla ei lapsena ollut, veli syntyi kun olin täyttämässä 18 vuotta. Joten lapsuudessa serkut olivat oikeastaan jonkinlaiset veli ja sisko mulle.

Nyt serkkulikka on mun rakas ystävä, ollaan läheiset ja voidaan jutella vaikka mistä, kyläillä toisillamme ja käydään yhdessä hurvittelemassa.

Siitä kätevää on, kun on serkut ystävinä, että vaikka muut ystävät katoaisivat elämässä, niin sukulaisista ei pääse eroon millään. :D
 
Minulla on yhdeksäntoista serkkua, vanhin heistä on kymmenen vuotta vanhempi, nuorin kolmetoista vuotta nuorempi. omanikäisiä serkkuja on kolme, kaikki asuivat samassa kaupungissa kuin minä ja yksi kävi saman lukionkin. En kuitenkaan ikinä ole ollut läheinen heidän kanssaan, tosin yhden kanssa yritin lukion jälkeen. Läheisin serkkuni on kaksi vuotta vanhempi ja asuu ulkomailla, läheisyys tarkoittaa sitä että juttelemme tavatessamme helpommin kuin muiden serkkujen kanssa. En kyllä tapaa serkkujani kovin usein, lähinnä vain sukujuhlissa. Isäni puolella suurin osa serkuistani on noin viisi vuotta vanhempia, he ovat hyvin läheisiä keskenään ja ovat toistensa lasten kummeja. Minä vierastin heitä aina lapsena, olin mieluummin tätieni kanssa.

Tuosta voi saada kuvan ettei sukuni tule toimeen, mutta siitä ei ole kyse. Kaikki ovat mukavia ihmisiä ja meillä ei ole riitoja, ehkä koska olemme niin erillämme toisistamme ja tapaamme lähinnä vain juhlissa, joissa on helppoa olla iloinen ja ystävällinen.
 
Minulla menee serkusten määrä yksiin WendyBirdin kanssa. 5 isän puolelta ja 4 äiten puolelta.

Serkuistani ainoastaan yksi on minua vanhempi ja hänkin vain vuoden. Sitten on yksi minua vajaan vuoden nuorempi ja loput ovat sitten nuorempia akselilla 6-13 vuotta tms.

Äidin puolen serkkuja tulee nähtyä todella harvoin, joskin puhun parin kanssa mesessä aina toisinaan. Isän puolen serkkuja näenkin sitten hieman useammin, asuin yhdessä vaiheessa tätini asunnossa joten parista serkusta tuli melkein sisaruksia minulle ja nykyisin asun noin kahden kilometrin päässä heistä, joten tuleepa siinä käytyä edelleen kylässä.
 
Toi on ihan edistyksellinen idea noin yleisemminkin pitää yhteyttä omanikäisiin sukulaisiin, joskin tulisko sitä sitten tehtyä on täysin toinen idea.
 
Itselläni noita serkkuja on virallisesti kolme; äidin puolelta kaksi, jotka ovat noin kymmenisen vuotta tai hieman alle vanhempia, ja isän puolelta yksi, jota olen itse kymmenen vuotta vanhempi. Ironista.
Lisäksi isäpuolelta tulee serkkuja lisää neljä, joista pidän kaikista muista paitsi yhdestä. Tämä yksi teeskentelee liikaa minun makuuni.

Isän puolista serkkuani en ole nähnyt kahteen vuoteen, sukulaisriitojen takia. Äidin puolelta olen nähnyt nuorempaa serkkuani hieman enemmän, vanhempaa varmaan kuuteen vuoteen.
Isäpuolen puolelta serkkuja näen vähän useammin, käyvät kylässä ja käymme kylässä. Ovat myös enemmän saman ikäisiä, joten heidän kanssaan viihtyy.
 
Mulla on tasan kaksi serkkua, toinen on 5v ja toinen 2v. Tapaamme lähinnä silloin kun he tulevaan käymään isovanhempiemme luona, juhlissa ja tietenkin silloin kun lähdemme kyläilemään.
Mitä teen heidän kanssaan?
mitä nyt ton ikästen kanssa voi tehdä, hoidan, leikin ja luen satukirjoja. Osaan muutaman jo melkein ulkoa.
 
19 serkkua taitaa olla. Isän puolelta yhtä vaille kaikki on vanhempia ja etäisempiä, äidin puolen serkkuja näen muutaman kerran vuodessa. Lapsena serkkujen kanssa oli ihanaa leikkiä, varsinkin partaharjulla asuvien serkkujen luona, heillä kun oli ihana hiekkarinne pihassa jonne oli helppo keksiä oma satumaailma (kaikilla oli roolit ja tarina oli aika hieno lasten keksimäksi, tosin itse olin sen verran pieni etten ollut siinä kovin paljon mukana, amtjoska varmaan ideoi suurimman osan isompien serkkutyttöjen kanssa). Nyt vanhempana eivät nämäkään serkut ole kovin läheisiä, ne on niin erilaisia ihmisiä, eivät lue fantasiaa...

Sitten on vielä neljä pientä serkkupoikaa joitten kanssa on ihana leikkiä ja lukea satuja ja laulaa ja jutella.
 
Tulitikku laski väärin, meillä on 21 serkkua yhteensä. Hassua kun en koskaan ole ajatellut että meillä mitenkään paljon on serkkuja, surrut korkeintaan sitä, että todennäköisesti jos omia lapsia siunaantuu, niille ei ole tulossa niin paljon serkkuja äitinsä puolelta.
Minusta omissa serkuissa hyvin tärkeä asia on, että kaikki asuvat melko kaukana. (niinkuin oikeastaan kaikissa sukulaisissa...) Ei ettenkö pitäisi serkuistani kovastikkin, mutta kun olemme tosiaan niin erilaisia ihmisiä kaikkien kanssa, niin emme välttämättä pysyisi niin hyvissä väleissä jos näkisimme liian usein.. (tämä on helppo todeta kun on kasvanut paikkakunnalla, jossa melkein kaikki muut ovat sukua keskenään ja serkukset yleensä naapureita, tai ainakin naapurikylässä asumassa)
Parasta serkkuihin liittyvää on muistot lapsuuden lomista mummulassa tai serkkujen luona.
 
Minulla on yksi serkku, 7 vuotta vanhempi. Pikkuserkkuja taas olisi lukematon liuta, mutta nimeltäkään heistä tiedän vain kolme kappaletta ja tuskin olen edes tavannut puoliakaan. Suurin osa suvuista asuu ihan muilla kulmilla Suomea, joten kanssakäymistä on vähän; eritoten nyt kun yhdistävä isovanhempien ikäpolvi alkaa olla kanttuvei. Äidin puolelta suvussa on myös niin oikeistokonservatiivia väkeä, ettei moisten kanssa oikein juttuun tulisikaan.

Tuohon yhteen serkkuunkaan en ole koskaan oikeastaan tutustunut, ikäero on kuitenkin sen verran iso (ja sen verran pieni). Tämän talven olen asunut miltei serkun naapurissa, silti olen käynyt vain kerran, kuukausi sitten suunnilleen, kun äiti päätti siellä yöpyä hesanreissullaan ja tulin seuraksi. Serkku on kuitenkin ihan mukava tyyppi, joten tapaaminen ollut mitenkään epämukava ajatus, ja oli edellisestä näkemisestä (yo-juhlissani) jo kuitenkin likemmäs kaksi vuotta.

Onhan se tavallaan sääli, nämä olemattomat sukusuhteet. Eritoten kun näillä näkymin minä ja veljeni tuskin onnistumme oma-aloitteisesti pitämään sukuun yhtikäs mitään yhteyksiä tulevaisuudessa. Ehkä korkeintaan tuohon serkkuun kymmenvuositasolla. :p
 
Minulla on moneen verrattuna ilmeisen tiiviissä tahdissa syntynyt serkusparvi ympärilläni. Vanhin serkkuni taitaa olla 25 (itse olen siis 18), ja nuorin ehkä (en ole nyt aivan varma) noin 10 vuotta, joten erotus ei ole kovin suuri. Sekä vanhin että nuorin serkku ovat äitini puolelta, jolta serkkuja on (todennäköisesti, en tunne äitini sukulaisia hirveän hyvin emmekä ole heidän kanssaan juurikaan tekemisissä) neljästä viiteen, riippuen keneltä kysytään. :roll: En ole lähtenyt asiaa sen kummemmin selvittelemään, koska yhteydet ovat melko huonot varsinkin isoisän kuoleman jälkeisten perintöriitojen myötä. Sen kuitenkin tiedän että ihan hyvin tulen juttuun ainakin vanhemman serkuspolven (päälle kuusitoista) kanssa. Nuoremmat ovat lähinnä rasittavia, kuten kakarat yleensä. :p
Isän puolen serkut sen sijaan ovat tutumpia, mikä voi johtua myös siitä että heidän kohdalla hajonta on vielä pienempää: vanhin on neljä vuotta minua vanhempi, ja nuorin pikkuveljeni, joka taas on neljä vuotta minua nuorempi. Siihen väliin mahtuu kaksi veljesparia (mm. veljeni ja minä) ja yksi tripletti (sisko ynnä kaksi veljeä). Isän puolen serkuista pidän kovasti, he ovat melko samanhenkisiä kuin minä, eivätkä ole kovinkaan rasittavia useimmiten. En tosin ole tavannut heitä taas vähään aikaan, kun suhteiden pito tuonnekin suuntaan rajoittuu lähinnä vanhemman sukupolven kanssa jutusteluun. Mikko-serkkuni (Siis tämä vanhin) tapasin jokin aika sitten, mutta hän oli sen verran humalassa, että juttu ei oikein luistanut kummankaan puolelta.

En tiedä aionko enää edes pitää yhteyttä sukuuni. Mukavia ihmisiä useimmat, mutta viitsimistä ei taida kummaltakaan puolelta löytyä. Jos tässä nyt jotain sukujuhlia joku jaksaa järkkäillä niin totta kai menen, mutta en itse ryhtyisi moisia järjestämään, jääköön tuo jollekulle muulle.
 
Minulla on kaksi serkkua, molemmat poikia. He ovat aika piskuisia vielä, toinen on viisi ja toinen yhdeksän. Käyn serkkulassa yleensä lomilla. Itse asiassa siellä on aika mukavaa. Pelaillaan tietokonepelejä ja kaikkea muuta kivaa...

Pikkuserkkuja minulla on miljoonia, nimittäin ukillani on muistaakseni kymmenen sisarusta, joten kyllähän niiden jälikasvua kertyy jo melkoisesti. Luonnollisesti en muista kaikkien nimiä enkä todellakaan tunne kaikkia. Yhtään ikäistäni en tunne, mutta pari vanhempaa pikkuserkkua on, joiden kanssa olen aika paljon pienempänä riehunut. Ne asuivat maalla ja oli aina kiva härnätä siellä lehmiä ja lampaita ja poimia mansikoita. Heidän äitinsä (itseasiassa kummitätini) pitää mehustamoa, joten mansikan poimimista riittää...
 
Serkkuja on siunaantunut isän puolelta kaksi ja äidin puolelta neljä, joista nuorimmainen syntyi viime kesänä. Isän puolen serkkujani en ole nähnyt kuin pari kertaa elämäni aikana, sinänsä sääli he kun asuvat aika lähellä ja ikäeroakin on vain pari vuotta kumpaankin suuntaan.

Äidin puolen serkut ovat kohta kolmekymppisiä ja välimatkaakin on sata kilometriä, joten en näe heitä kuin ehkä kerran vuodessa. Viime kesänä syntynyttä nuorimmaista en ole nähnyt vielä kertaakaan. Täytyisi kyllä pitää enemmän yhteyksiä, koska vanhempana varmasti harmittaa nämä vähäiset sukulaisuussuhteet. Jotenkin olen omien sisarusteni kanssa vain niin erilainen verrattuna serkkuihini, joten yhteistä jutun juurta ei oikein ole, mitä nyt moikataan, jos sukujuhlissa satutaan tapaamaan.
 
Tällä hetkellä serkkuja on viisi kappaletta, kaksi vanhempaa ja kolme nuorempaa. Ikäerot ovat niin suuret, ettemme juurikaan ole toistemme kanssa aikaa viettäneet. Vanhin serkkuni on 17 ja seuraavaksi vanhin 6 vuotta minua vanhempi. Jälkimmäinen on vastakkaista sukupuolta, joten yhteistä jutunjuurta ei ole juurikaan löytynyt. Nuoremmat serkut ovat puolestaan 11, 12 ja 14 vuotta minua nuorempia. Heille olen joskus lukenut tarinoita, mutta siinä se. Välimatkakin on pitkä. Tapaamme suurinpiirtein kerran, kaksi vuodessa. Arvostan kuitenkin vallan suuresti kaikkia, etenkin vanhinta.

Ihan vaan huvin vuoksi mainittakoon, että pikkuserkuista ei kannata edes puhua. Neljä niistä olen elämäni aikana tavannut, jotka kaikki yli 10 vuotta itseäni nuorempia. Edes vanhempani eivät tiedä montako niitä oikeasti on, liikkunee jossakin useamman kymmenen paikkeilla tuo määrä.
 
Ylös