Seurustelemisesta

Komppaan eowynofmayta.

Sen lisäksi olet Vampirelady ihan oikeassa siinä, että ihmissuhteilla on mielettömän suuri vaikutus itsetuntoon - hyvässä ja pahassa. Ihastuttavaa lukea tuollaisesta.
 
charlie sanoi:
Suurin ongelma on varmaan se, etten osaa etsiä kumppania aktiivisesti vaan toivon, että sellainen putkahtaisi jostain ikään kuin itsestään kuten elokuvissa.

Samoin. Se minusta onkin niin hankalaa, että jos on epäsosiaalinen, niin ei tule niin helposti tavattua ihmisiä siinä määrin, että rakkautta pääsisi syntymään. Jotain pitäisi asialle tehdä, mutta minusta tuntuu taas vähän, ööh, ikävältä, oikein etsimällä etsiä itselleen seuraa. Jos on "haku päällä" niin katsooko sitten jokaista vastaantulevaa seksuaalista suuntautumistaan vastaavan sukupuolen edustajaa arvioiden: voisiko tuon kanssa olla, voisiko hän tykätä minusta, kuinka hyvin sopisimme yhteen?

Eihän siis minulla, 18-vuotiaalla vielä mikään hätä ole, ei se nyt ole harvinaista ollenkaan ettei minun ikäiseni ole vielä seurustellut, mutta kyllä tämäkin lohikäärme haluaisi jonkun, jota halia. Luulen, että se, etten ole ulospäinsuuntautunut enkä ehkä kovin vetävännäköinenkään, on yksi "hidaste". Kyllä varmasti ulkonäölläkin on merkitystä. Tähän asti tietysti paikkakuntani heikko tarjonta on ehdottomasti ollut se isoin seikka estämässä pariutumista, mutta toisaalta harvoin muissa piireissä tulee ylipäänsä niin läheisiä välejä, että se voisi muuttua seurusteluksi. Toisaalta on ollut riittävän hankalaa löytää ystäviäkään, jotka tykkäävät minusta (yhteiset mielenkiinnonkohteetkin ovta tärkeitä, mutta läheiset aaltopituudet ovat enemmän kuin hyödyksi), sitten vielä pitäisi löytää joku kumppani joka tykkäisi minusta ja vielä jaksaisi minua ainakin suurimman osan ajasta. Jos olisin "tavallisempi", voisi seurustelukumppanin löytyminen olla vähän todennäköisempää. En kuitenkaan aio lähteä baareihin metsästämään miehiä. Olisi vastoin luontoani, tuskin sieltä tulisi muutenkaan vastaan sopivaa tyyppiä.
Sitä paitsi minusta on mieletöntä yhteensattumaa, että kaksi ihmistä sattuvat yhtä aikaa tykkäämään toisistaan. :grin:

You can't hurry love, you'll just have to wait.

Eikä abi-vuonna kuulemma saa rakastua. Tai erota.
 
Olen tässä vuosien varrella ollut havaitsevinani tiettyä keskinäistä pariutumista kontulaisissa. Ahkeraa miiteissä käymistä se kyllä vaatii ja senkin muistamista, ettei kyse kuitenkaan ole mistään seuranhakupalvelusta. Sellaista vain sattuu. Filosofi Didactylos sen tiivisti näin: "Things just happen, what the hell."
 
Minä olen ollut nyttemmin vaimoni kanssa kahdeksan ja puoli vuotta yhdessä. Olen oikeastaan aina seurustellut 16 v alkaen. Puoli vuotta on lyhin aika suhteelleni siitä asti kun olen ylipäänsä seurustellut.

Oikeastaan ainoa asia mikä harmittaa, on että en koskaan mittauttanut ainakaan tietoisesti omaa viehätysvoimaani niinä aikoina kun en seurustellut. Koinkin siitä jonkin verran syyttä suotta itsetunto-ongelmia. Ajatus siitä, että joskus tulee paha esim kolmenkympinvillitys ja alan "mittailemaan" viehätysvoimaani tuolla pitkin kyliä, naurattaa ja kauhistuttaa yhtä aikaa.

Kaikki seurusteluunryhtymiseni on kyllä tapahtunut omasta aloitteestani, mutta ilman sen suurempia kommervenkkejä. Paitsi ehkä vaimoni kohdalla, hän tuli mallikseni ja maalasin hänestä muutamia tauluja. Hauskaa, miten sitä on koko ajan kasvanut toimimaan parisuhteessa. (Idioottihan sitä olisi jos ei mitään olisi tähän mennessä oppinut...) Ensimmäisessä suhteessa oppi sen, että ei riitä että vain haluaa rakastaa. Toisessa opin kunnioittamaan itseäni ja vaatimaan parempaa. Tässä kolmannessa olenkin sitten oppinut kaiken muun.

Ideaalini tämänhetkisten käsitysteni mukaan on se, että kun kaksi hyvällä itsetunnolla varustettua ihmistä ovat yhdessä - ei siksi että eivät tulisi toimeen ilman toisiaan, vaan siksi koska he täyttävät toisensa emotionaaliset, älylliset ja fyysiset tarpeet erittäin hyvin. Ei mitään taloudellisia tai muita riippuvaisuuksia, ei ajatuksia siitä etteikö voisi tulla toimeen ilman toista. Idea on nimenomaan siinä, että molemmat ovat vahvoja elämässä, toki kaikkine inhimillisine heikkouksineen, mutta sellaista selviäjätyyppiä kuitenkin.

En voi sanoa koskaan olleeni välinpitämätön tai mielenkiinnoton suhteen fyysisen puolen hoitamisen suhteen, mutta aiemmin korostin kyllä ehkä tarpeettoman paljon emotionaalista ja älyllistä yhteyttä. Ei vahvasta fyysisestä yhteydestä voi ainakaan mitään vahinkoa olla. Ja hyvä fyysinen yhteys kaiken lisäksi parhaillaan vahvistaa myös emotionaalista ja älyllistä yhteyttä. Olen ahminut viime aikoina aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, eikä loppua näy. Mutta joo, en tiedä oliko tässä nyt päätä tai häntää, mutta näillä eväillä mennään :)
 
Olen huomattavasti nuorempi ja asun nyt jo viidettä vuotta yksinäni.

...

"Seurusteluhistoriani" on siis perin mitätön, miltei olematon. Ehkä jonakin päivänä kumminkin? Tahtoisin joskus lapsiakin... Mutta ainahan minulla on kissat :p

Selasin aikani kuluksi vanhoja keskusteluita ja kappas vaan, tähänkin ketjuun olen näköjään kirjoittanut neljä vuotta sitten :D

Juuri viime viikolla vietettiin ystäväni polttareita ja siellä tuli keskusteltua paljon parisuhteista. Ihan tänä vuonna olen tajunnut miten onnellinen olen ilman parisuhdetta ja tuntuisi suorastaan ahdistavalta ajatella minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa! Viime vuonna oli omat säätönsä ja sain niistä tarpeekseni, nyt tuntuu hirmuisen hyvältä ettei ole kiinnostunut kenestäkään eikä kukaan ole vastaavasti tehnyt mitään epätoivottavia lähestymisyrityksiä :)

Perhettä ajattelen edelleen joskus, mutta nekin ajatukset ovat muuttuneet ajan saatossa. Edellisestä viestistä on nyt neljä vuotta, enkä edelleenkään ole asunut kenenkään kanssa. Nyt en todennäköisesti enää osaisikaan, kymmenen vuotta tulee ensi vuonna täyteen omilleni muuttamisesta. Oma tupa, oma lupa... Ja paljon kissoja! :D

Mitä tajusin tuolla polttareissa, niin viime aikoina olen päässyt siitä "häpeästä" mikä tulee yksinelämiseen ja -olemiseen. Se onkin todella mukavaa eikä sitä tarvitse hävetä. Jos jollain on siitä ongelma, niin se on jollain muulla kuin minulla! ;)
 
se mikä täältä vielä puuttuu on Kontu(/Konnun) Deitti-osio
(onhan täällä jo muitakin Keski-Maan / Konnun / J R R Tolkienin henkeen
"sopimattomia/kuulumattomia" keskusteluja..)

siitäkin huolimatta ettei tämä ole mikään seuranhaku alusta (;
 
No, onhan meillä kyllä useampiakin "Kontu-pareja", joten sellaisessa hyvin pienessä ja sattumanvaraisessa mielessä tämän voi nähdä myös eräänlaisena seuranhakualustana. Mutta ei tänne kyllä ensisijaisesti parisuhdetta etsimään kannata tulla ;)
 
Chatin palautuskin olisi toki jo jotain. Tosiconcarit muistanevat varmasti vielä vuodenkin jona siellä pystyi viettämään aikaansa. . . silloin muinoin kun teknosauronilaiset älypuhelimetkaan eivät olleet vielä vallanneet maailmaa. ;-]
 
Ylös