charlie sanoi:
Suurin ongelma on varmaan se, etten osaa etsiä kumppania aktiivisesti vaan toivon, että sellainen putkahtaisi jostain ikään kuin itsestään kuten elokuvissa.
Samoin. Se minusta onkin niin hankalaa, että jos on epäsosiaalinen, niin ei tule niin helposti tavattua ihmisiä siinä määrin, että rakkautta pääsisi syntymään. Jotain pitäisi asialle tehdä, mutta minusta tuntuu taas vähän, ööh, ikävältä, oikein etsimällä etsiä itselleen seuraa. Jos on "haku päällä" niin katsooko sitten jokaista vastaantulevaa seksuaalista suuntautumistaan vastaavan sukupuolen edustajaa arvioiden: voisiko tuon kanssa olla, voisiko hän tykätä minusta, kuinka hyvin sopisimme yhteen?
Eihän siis minulla, 18-vuotiaalla vielä mikään hätä ole, ei se nyt ole harvinaista ollenkaan ettei minun ikäiseni ole vielä seurustellut, mutta kyllä tämäkin lohikäärme haluaisi jonkun, jota halia. Luulen, että se, etten ole ulospäinsuuntautunut enkä ehkä kovin vetävännäköinenkään, on yksi "hidaste". Kyllä varmasti ulkonäölläkin on merkitystä. Tähän asti tietysti paikkakuntani heikko tarjonta on ehdottomasti ollut se isoin seikka estämässä pariutumista, mutta toisaalta harvoin muissa piireissä tulee ylipäänsä niin läheisiä välejä, että se voisi muuttua seurusteluksi. Toisaalta on ollut riittävän hankalaa löytää ystäviäkään, jotka tykkäävät minusta (yhteiset mielenkiinnonkohteetkin ovta tärkeitä, mutta läheiset aaltopituudet ovat enemmän kuin hyödyksi), sitten vielä pitäisi löytää joku kumppani joka tykkäisi minusta ja vielä jaksaisi minua ainakin suurimman osan ajasta. Jos olisin "tavallisempi", voisi seurustelukumppanin löytyminen olla vähän todennäköisempää. En kuitenkaan aio lähteä baareihin metsästämään miehiä. Olisi vastoin luontoani, tuskin sieltä tulisi muutenkaan vastaan sopivaa tyyppiä.
Sitä paitsi minusta on mieletöntä yhteensattumaa, että kaksi ihmistä sattuvat yhtä aikaa tykkäämään toisistaan.
You can't hurry love, you'll just have to wait.
Eikä abi-vuonna kuulemma saa rakastua. Tai erota.