Välietappi II - Carlo di Araneno
Francescon neuvonantaja Carlo di Araneno Dragon kujilla ja tavernassa:
Carlo di Araneno käveli pitkin Dragon kaupunginosa katuja ja kujia. Hänen vakojaansa olivat ilmoittaneet, että salaseuran kokouksessa olleita ihmisiä oli siirtynyt runsain mitoin johonkin syrjäiseen kapakkaan näillä kulmilla, ja ei Carlo halunnut jäädä paitis mistään, ei yhtikäs mistään jos puitiin jotakin Sienan tulevaisuudelle merkittävää. Ensinäkin, jos hän epäonnistuisi, hän roikkuisi hirressä ennen kuin kukko seuraavan kerran kiekaisee ja onnistuessaankin olisi se vaara, että armon herra kardinaali päättäisi laittaa armoitetun sukulaispoikansa inkvisition tutkimuksiin, Carlo tiesi sen vallan hyvin. Edellinen Aranenon varakreivi Lorenzo V oli kuollut kuusitoista vuotta sitten (Carlo oli ollut silloin kuusi, eikä muistanut miehestä muuta, kuin että Lorenzo oli lihava ja pöhöttönyt), ja vieläkään ei ollut selvää kuka perisi varakreivin tittelin.
Kuolin hetkellä lähin perijä olisi ollut mieslinjassa Carlon isoisä, Lorenzon serkku, ja lähimpänä sukulaisena Lorenzo V:n sisarenpoika Piero Giovanni da Osimo, Francescon isä. Carlon isoisä ja isä olivat kuitenkin molemmat jo menehtyneet, joten Carlo oli tällä hetkellä mieslinjan lähin perijä (jos ei hänen omaa serkkuaan laskettu lukuun). Asioita kuitenkin mutkisti se, että Piero da Osimo, joka olisi ollut oletettavin perijä, kuoli muutama vuoden sisällä Lorenzon kuolemasta ja perijäehdokkaiksi jäivät Pieron veli Ferdinand III ja Pieron pojat (joihin Francesco kuului), joista vanhin Lorenzo hänkin, katosi merkillisissä olosuhteissa ja nuorin Fabian ilmoitti varsin selkeästi, ettei halua asettua veljensä Francescon tielle.
Carlo huokasi, Francesco oli Catharinan kohtalon jälkeen muuttunut täysin, tullut vallanhimoiseksi, mielessään vain oma etu (tai no, kyllähän Francesco yritti pohjustaa tietä omalle lapsenlapselleen, Francesco nuoremmalle). Tuskinpa Cabricia Genestakaan oli auttanut asiaa, nainen oli vain vaatinut osaa Pieron perinnöstä, ja tiesiväthän kaikki miten Francescon sisar Isabella ja nyt jo edesmennyt Pieron äiti Maria, suvun ehdoton matriarkka, olivat asiaan suhtautuneet (eikä Francescon äiti Catharinanakaan ilahtunut).
Edessä siinsi puinen tavernanovi ja Carlo avasi sen narahtaen ja astui sisään. Ensimmäinen asia, minkä hän huomasi, oli keskellä tavernan lattiaa makaava nainen, jonka ympärillä parveili muutamia ihmisiä, yritellen ravistella naista hereille. Carlo puuskahti ja huikkasi heille, että kokeilkaa saavillista vettä naisen kasvoille, kyllä siitä pitäisi toeta, jos ei ollut ihan juovuksissa. Hän lähestyi tavernan nurkkapöytään, vastapäätä tutunnäköistä salaseuralaista ja nyökkäsi päätään tervehdykseksi vastapäätään istujalle. "Saanen istua tähän?" hän kysyi äänenpaino siihen suuntaan, että vaikkei saisi, istuisi silti. Istujan nimestä hän ei ollut varma, mutta se varmaankin selviäisi ajan myötä.
Francescon neuvonantaja Carlo di Araneno Dragon kujilla ja tavernassa:
Carlo di Araneno käveli pitkin Dragon kaupunginosa katuja ja kujia. Hänen vakojaansa olivat ilmoittaneet, että salaseuran kokouksessa olleita ihmisiä oli siirtynyt runsain mitoin johonkin syrjäiseen kapakkaan näillä kulmilla, ja ei Carlo halunnut jäädä paitis mistään, ei yhtikäs mistään jos puitiin jotakin Sienan tulevaisuudelle merkittävää. Ensinäkin, jos hän epäonnistuisi, hän roikkuisi hirressä ennen kuin kukko seuraavan kerran kiekaisee ja onnistuessaankin olisi se vaara, että armon herra kardinaali päättäisi laittaa armoitetun sukulaispoikansa inkvisition tutkimuksiin, Carlo tiesi sen vallan hyvin. Edellinen Aranenon varakreivi Lorenzo V oli kuollut kuusitoista vuotta sitten (Carlo oli ollut silloin kuusi, eikä muistanut miehestä muuta, kuin että Lorenzo oli lihava ja pöhöttönyt), ja vieläkään ei ollut selvää kuka perisi varakreivin tittelin.
Kuolin hetkellä lähin perijä olisi ollut mieslinjassa Carlon isoisä, Lorenzon serkku, ja lähimpänä sukulaisena Lorenzo V:n sisarenpoika Piero Giovanni da Osimo, Francescon isä. Carlon isoisä ja isä olivat kuitenkin molemmat jo menehtyneet, joten Carlo oli tällä hetkellä mieslinjan lähin perijä (jos ei hänen omaa serkkuaan laskettu lukuun). Asioita kuitenkin mutkisti se, että Piero da Osimo, joka olisi ollut oletettavin perijä, kuoli muutama vuoden sisällä Lorenzon kuolemasta ja perijäehdokkaiksi jäivät Pieron veli Ferdinand III ja Pieron pojat (joihin Francesco kuului), joista vanhin Lorenzo hänkin, katosi merkillisissä olosuhteissa ja nuorin Fabian ilmoitti varsin selkeästi, ettei halua asettua veljensä Francescon tielle.
Carlo huokasi, Francesco oli Catharinan kohtalon jälkeen muuttunut täysin, tullut vallanhimoiseksi, mielessään vain oma etu (tai no, kyllähän Francesco yritti pohjustaa tietä omalle lapsenlapselleen, Francesco nuoremmalle). Tuskinpa Cabricia Genestakaan oli auttanut asiaa, nainen oli vain vaatinut osaa Pieron perinnöstä, ja tiesiväthän kaikki miten Francescon sisar Isabella ja nyt jo edesmennyt Pieron äiti Maria, suvun ehdoton matriarkka, olivat asiaan suhtautuneet (eikä Francescon äiti Catharinanakaan ilahtunut).
Edessä siinsi puinen tavernanovi ja Carlo avasi sen narahtaen ja astui sisään. Ensimmäinen asia, minkä hän huomasi, oli keskellä tavernan lattiaa makaava nainen, jonka ympärillä parveili muutamia ihmisiä, yritellen ravistella naista hereille. Carlo puuskahti ja huikkasi heille, että kokeilkaa saavillista vettä naisen kasvoille, kyllä siitä pitäisi toeta, jos ei ollut ihan juovuksissa. Hän lähestyi tavernan nurkkapöytään, vastapäätä tutunnäköistä salaseuralaista ja nyökkäsi päätään tervehdykseksi vastapäätään istujalle. "Saanen istua tähän?" hän kysyi äänenpaino siihen suuntaan, että vaikkei saisi, istuisi silti. Istujan nimestä hän ei ollut varma, mutta se varmaankin selviäisi ajan myötä.
