Sienet

Husky

Ilmaanhaukkuja
Sienet! Oon sisimmiltäni hobitti eli rakastan sieniä. Olen nyt käynyt tuossa Keskuspuistossa lähimetsikössä melkein päivittäin ja aina sieltä on keiton verran irronnut. Mutta ei sen enempää. Tänään luvassa haudutettua kassler-pihviä, sienikastiketta ja oman palstan paistettuja nauriita.

Huomenna ajattelin lähteä aamusta ihan naapurikuntaan asti sieneen. Jos saisi talven varallekin kerättyä. Täällä pyörii nykyään niin paljon sienestäjiä että lähipuskat on äkkiä koluttu tyhjiin.

Luin vastikään että potentiaalinen vuosittainen sienisato on 1,5-4 miljardia kiloa, ja siitä kerätään talteen 2-10 miljoonaa kiloa. Murto-osa siis, eli kaikille kyllä riittää kehnompanakin sienivuonna. Pitää vaan lähteä vähän kauemmas. Aattelin ottaa nuotiokamat mukaan ja syödä samalla aamupalan nuotiopaikalla. Mikäs sen hienompi tapa aloittaa sunnuntai.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Sienet! sanon minäkin. Tatit, kantarellit, suppikset... NAM!

Ja tämän syksyn uusi tuttavuus: limanuljaska. Joo, nimi on mitä on, ja limaisen nahan irrottaminen on hieman sotkuista ja työlästä, mutta niitä on paljon! Ja ennen kaikkea ne ovat hyviä! Pannulle vain voin, sipulin ja persiljan kanssa ja siinä se.

Suosittelen erittäin lämpimästi. Sitä paitsi LN on erinomaisen helppo tunnistaa, joten ei ole vaarana sekoittaa sitä mihinkään vihulaisesn.
 

Luvailin

Kontulainen
Kertokaapa ideoita, mitä tehdä epähobittimaisen pienelle määrälle sieniä. Esimerkiksi tänä kesänä löysin parikin kertaa metsäretkellä vain pienen kourallisen kanttarelleja. Päädyin paistamaan ne sipulin kanssa pannulla ja syömään leivänpäällisenä (minusta ruisleipä sopii siihen parhaiten), mutta onko muita ideoita?

Joskus laitan yksittäisiä sieniä jonkun muun ruokalajin sekaan, mutta tuntuu, että ne menevät siellä vähän hukkaan, kun ne eivät siellä kovin paljon maistu.

Entä mitä teette, jos metsästä löytyy vain yksittäisiä erilajisia sieniä? Poimitteko kaikkea syötävää sekaisin, valitsetteko etukäteen, että poimitte vain ryöpättäviä tai ei-ryöpättäviä sieniä, vai mitä? Onko perinteinen sienimuhennos (sieniä, sipulia, kermaa/maitoa, ehkä jauhoja) paras sekasienistä tehtävä ruoka? Itse olen usein valinnut yhden lajin ja poiminut kerralla vain sitä, mutta ehkä kannattaisi olla joustavampi.

Minullakin on sienestystä suunnitelmissa huomenna, tosin en ole vielä päättänyt minne menen...
 

Laichalaf

ben enyd
Pakko sanoa jotain, ryöpättävät koetin pitää eri korissa, mutta eihän siinä aina onnistunut. Ja äikätatti tosiaan pilaa sekatateista tehdyn ruuan lahjakkaasti, ihan niinkuin M.Korhosen Sienikirjassa sanottiin. Mustesienten antabusvaikutus on myös erittäin totta. Tämän vuoden merkittävin sienihavainto itselle oli herkkusieni omalla kotipihalla. Moottorisahan puru ja halkomisjätteet on maatuneet n.5 vuotta tuossa. Se vaan että tämä on niin kaupunkia ettei tiedä kehtaako syödä, ainakin siinä maassa on teräketjuöljyä, vaikka muuten pitäisikin olla aika puhdas paikka.
 

Isilmírë

Kuukivi
Poimin tietämättäni ryöpättäviä ja ei-ryöpättäviä sieniä samaan pussiin viime keruureissulla. Äidin pyytämiä karvalaukkuja löytyi vain viisi tai kuusi kappaletta, ja täydensin saalista suppilovahveroilla. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että karvalaukut pitää ryöpätä ennen käyttöä, joten olisi ollut järkevää pitää suppilovahverot niistä erillään.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Karvarouskun löytyminen ilahduttaa mua aina ihan erityisen paljon. Ensinnäkin se on mun mielestäni kaikkein kaunein sieni. Läpimitaltaan viisisenttinen nuori karvarousku on ilo silmälle. Toisekseen kun löytää yhden, niitä on lähistöllä yleensä enemmänkin. Se ei tunnu myöskään isompanakaan olevan kovasti toukkien mieleen. Ja tietenkin se on erinomainen ruokasieni.
 

Dracaena

Raseena
Karvarousku ilostutti minuakin eilen!

Lähdin lapsuudenkodissa käynessä sienestämään tarkoituksenamme kiertää parhaat kantarelliapajat. Löytyihän niitä, mutta aika vähän loppujen lopuksi. Sen sijaan tatteja löytyi paljon! Meidän perheessämme ei jostain syystä ole kerätty kuin kantarelleja ja mustiatorvisieniä, mutta minä päätin että jos tatteja vastaan tulee niin nehän poimitaan ja syödään.

Loppujen lopuksi saaliina oli herkkutatteja ja punikkitatteja, jotka kuivasin. Lisäksi oli joitain lehmäntateiksi epäilemiäni. Harmi, että osa tateista oli kuitenkin liian toukkaisia ja meni roskiin.

Ja se karvarousku – löysin metsästä yhden. Poimin sen toiveikkaana, mutta koska kavereita ei sille löytynyt, niin en sitten sitä ainokaista ruvennut käsittelemään...

Metsässä oli myös paljon kangassieneksi epäilemiäni kavereita, mutta jätin sinne, kun en ollut varma. On niin kauan siitä, kun olen kerännyt muita kuin niitä kantarelleja ja torvisieniä.

Kuivurin pörhältämä sienien aromi oli kyllä todella ihana!
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Metsässä oli myös paljon kangassieneksi epäilemiäni kavereita, mutta jätin sinne, kun en ollut varma.
Ja niinhän pitää tehdäkin jollei varmasti tunnista. Lakritsirouskua löytyy ainakin meiltä päin tosi paljon, ja se muistuttaa kovasti kangasrouskua. Se on vähän vaaleampi, rakenteeltaan jämäkämpi ja siitä tulee kirkasta nestettä. Lakritsirouskua ei pidä käyttämän, voi tulla maha kipeäksi.

Mä teen rouskuille aina lapsuudessa oppimani viiltotestin jos olen yhtään epävarma: jos helttoja viillettäessä sienestä tihkuu valkoista nestettä, kyseessä on varmasti syötävä rousku. Tästä tulee myös rouskujen kansanomainen nimitys maitosieni. Poikkeuksena ovat kuusen- ja männynleppärouskut, joiden neste on oranssia. Ne ovat vaan yleensä niin toukkaisia ettei paljon tartte poimia. Ja yöhallojen jälkeen myös syötävien rouskujen neste voi olla kirkasta, jolloin tunnistuksen pitää olla varma muulla tavoin.

Meillä kotona poimittiin pääosin rouskuja ja kantarelleja, joten olen vasta viime vuosina oppinut keräämään suppiksia ja tatteja. Tattien nauttima suuri arvostus muihin sieniin verrattuna on mulle vähän käsittämätön juttu. Ehkä se johtuu siitä, että tattien käyttö on mulle vielä uutta, mutta kyllä mulle ne rouskut ovat aina vaan sienilaji numero uno vaikka kaikista sienistä tykkäänkin.
 
Last edited:

Luvailin

Kontulainen
Oho, joko on karvarouskuaika? Täytyypä pitää silmät auki!

Olen käynyt noin viikon välein muutaman tunnin retkillä sieniä etsimässä ja löytänyt toistaiseksi hyvin vähän: lähinnä muutamia kanttarelleja. Minulla ei oikein ole tuttuja hyviä sienipaikkoja (ainakaan sellaisia mihin pääsisin helposti), joten yleensä vain kiertelen ympäriinsä sopivien metsätyyppien perässä. Viime kerralla sieniä oli niin vaikea löytää, että hetken aikaa tuntui siltä että olin käynyt jokaisen metsässä olevan koivun luona kanttarelleja etsien. :)

Oletteko poimineet haperoita - kannattaako? En ole opetellut niitä tarpeeksi hyvin, että uskaltaisin poimia, ja ehkä siksi niitä tuntuu olevan metsässä muita sieniä enemmän...
 

Dracaena

Raseena
Mä teen rouskuille aina lapsuudessa oppimani viiltotestin jos olen yhtään epävarma: jos helttoja viillettäessä sienestä tihkuu valkoista nestettä,
Joo, yhdelle tutulta näyttäneelle tein tämän testin. Ei maltoa, ei mukaan.

Haperoita olin joskus lapsena naapurin perheen sieniretkellä mukana keräämässä, ja muistan vain, että naapurit niistä olivat innoissaan, mutta oma perheeni oli kantarellipuristi joten ei koskaan päätynyt niitä sieniä minun lautaselleni.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Oletteko poimineet haperoita - kannattaako?
Kannattaa! Olen itsekin oppinut käyttämään haperoita vasta viime vuosina, hyviä ruokasieniä ovat. Osa haperoista on pippurisia (selviää maistamalla ja ei tod jää epäselväksi) mutta ne voi ryöpätä suolasieniksi yhdessä rouskujen kanssa. Testasin tätä viime syksynä ja ryöppäämällä tuli oikein hyviä. Muutenhan ne voi paiskata suoraan pannuun.

Oikeaoppisissa suolasienissä saisi kuulemma olla vain yhtä sientä (esim. haaparouskua), eikä ainakaan saisi sekoittaa eri sienilajeja kuten rouskuja ja haperoita samaan. Huihai sanon minä.
 
Ylös