Sienet

Täällä Länsi-Vantaalla tuli heinäkuussa sen verran vettä, että viime vuonna poissaolollaan loistaneet keltavahverot uskaltautuivat maan pinnalle ja sain niitä poimittua useamman litran. Mutta nyt kuiva metsänpohja ammottaa tyhjyyttään, enkä sunnuntaina tuttuja sienipaikkoja kiertäessäni nähnyt tatin tattia enkä vahveron vahveroa enkä mitään muitakaan sieniä lukuunottamatta kahta lahopuun rungosta varovasti pilkistänyttä pientä yksilöä, joiden lajia en tunnistanut. Elämme vaikeita aikoja. Luvailinin tavoin laitan toivoni siihen, että tulisi vielä syyssateita ja niiden myötä suppilovahveroita.

Erittäin vähäinen sienisato surettaa & harmittaa. (Sieniä suuresti inhoava mieheni ei ole niinkään harmissaan...) Tähän mennessä tänäsyksyisten kolmen sienetyskerran sato on tässä: kymmenkunta kanttarelliä, neljä herkkutattia, yksi punikkitatti ja kolme syötäväksi kelpaavaa haperoa. No - sai niistä tehtyä kolme kertaa yhden hengen sienimunakkaat. Torpan lähimetsissä sienisato ei lisääntynyt edes loppukesän sateista. No - lähi-Prismasta olisi saanut rahalla Virosta tuotuja keltavahveroita, mutta ei se ole olleskaan sama asia kuin itse metsästä kerätyt sienet.