Siiderin valmistus

Tässä viestiketjussa on tarkoitus keskustella siiderin valmistamisen saloista ja suloista. Minä ainakin tulen tässä ketjussa kertomaan vaimoni ja minun yhteisestä kokeilusta. Eli pidän täällä päiväkirjaa siiderin valmistamisesta.


Yleistä

Aloitimme tämän kokeilun oikeastaan aika useasta syystä. Kokeilunhalu lienee yksi, mieltymys maalaistyyppiseen omenasiideriin toinen, tarve keksiä vanhempien omenapuiden hedelmille käyttöä kolmas ja tekemisenhalun tyydyttäminen loppuvuodeksi neljäs syy.
Tavoitteena on saada valmis 25 litran erä kuivaa, sameaa, noin 5-6% vahvaa omenasiideriä Uudeksi vuodeksi. Eräänlaisena esikuvana lienee Westonsin tuottama Old Rosie Cloudy Scrumpy. Toive on korkealla, realismi kuitenkin pakottaa hyväksymään ajatuksen, että siideristä voi tulla iso ämpärillinen jotain aivan kammottavaa kuraa.

Lähdeaineistona meillä on ollut:

Puolikuiva Siiderikirja, Kemppainen & Laakio 1999

Lauri Ahosen blogi
http://www.helsinki.fi/~lakahone/cider/index.html

Gillian Graftonin verkkosivu http://homepage.ntlworld.com/scrumpy/cider/cider.htm


Raaka-aineista

Omenat

Omenat kerätty syyskuun viimeisellä viikolla (40) ja viety kaupalliselle mehuasemalle seuraavana päivänä

10 kg Punakaneli (ostimme torilta 1,5€ kilohinnalla)
2 kg Valkea Kuulas
20 kg Sariola
15 kg Melba
Yhteensä noin 47 kiloa

Lopputuloksena 25 litraa käymisastiassa ja kaksi viinipullollista maisteltavaksi.


Muut aineet

1 kg Valkoista sokeria
4,3g pektolaasia
7g Ale-tyyppistä oluthiivaa
1 l vettä

Astioiden desinfointiaine


Prosessi

Maanantai 28.9.2009

Olimme pesseet lukuisia ämpäreitä, joihin keräsimme vanhempieni luona noin 37 kiloa eri omenoita. Jätimme pehmeät yksilöt pois. Vaimoni oli ostanut aamulla torilta 10 kiloa hyviksi siideriomenoiksi kehuttuja Punakaneleita. Illalla omenat pestiin yksitellen rakkaudella sekä napattiin veitsellä mössääntyneet kohdat. Ehkä liioittelua tuo hullu peseminen, mutta tuskin se haittaakaan.

Tiistai 29.9.2009

Poimimamme omenat puristettiin suoraan 30 litran käymisastiaan täkäläisessä mehustamossa. Mehua ei pastöroitu, eli iskukuumennettu. Se oli väriltään oranssin sahtimaista. Maultaan se oli mehevää- paksu makea ensimaku ja mukavaa hapokkuutta lopussa.
Käytimme Ale-tyyppisten oluiden käyttämiseen tarkoitettua hiivaa, tässä tapauksessa ”Coopers Home Brew”-paketista. Käytimme kirkastusaineena ”Codessa”-pektolaasia.
Mittasimme näppituntumalla (kukkienkasteluveden huoneenlämpöön verraten ) veden, että se on 20-25 ºC. Lisäsimme hiivan litraan vettä, sekoitimme hyvin ja kaadoimme sen käymisastiaan.
Laitoimme siiderin käymään pariksi päiväksi huoneenlämpöön keittiön baaripöydän alle, pyyhe toimii kantena. Pyyhkeen idea on että astia hengittää vapaasti, jotta kovimman käymisen aiheuttama paine pääsee vapaasti ulos astiasta.

1.10.2009

Siideri on käynyt nyt noin 42 tuntia. Tuloksena on tuuman paksuinen tiheä vaahtopatja mehun päällä. Käymislämpötilana on ollut 22-23 ºC. Maussa selvää makeuden vähenemistä, kun osa omenoiden omasta sokerista on muuttunut alkoholiksi. Tänään illalla, kun 2 vrk on kulunut, otamme kantena toimineen pyyhkeen pois, kuorimme ehkä vaahtoa ja pistämme tiiviin kannen ja vesilukon. Sitten vaan odottelemaan ainakin kuudeksi viikoksi.

Jos satsista tulee onnistunutta, niin saako sitä ostaa? Nimim. "en saa sielulleni rauhaa muutoin". Tosin hassua kyllä en ole erityisemmin välittänyt real ciderista niinä kertoina kun olen sitä maistanut, vaikka Old Rosie pullotuotteena on todennäköisesti universumin paras juoma, alkoholilla tai ilman. (Janxin ponun kannattajat menkööt häpeämään.)

Niin, kyllähän sitä tulee sen 25 litraa ja tuskin me sitä kahteen pekkaan juodaan. Voihan sitä katsoa sitten lähempänä ajankohtaa. Sikäli kun siitä tulee hyvää, niin hinnan määrittäminen on vaikeaa/epämiellyttävää. Vaihtokaupankäynti voisi olla harkinnan arvoista.

Iloinen pulputus muuten kuuluu tuolta keittiöstä. Kun asensimme eilen kannen, niin molemmat jäi odottamaan ensimmäisiä pulpahduksia, kuin tulevat vanhemmat vauvan ensi potkaisua. On tämäkin...

Kuulkaas kontulaiset, nyt tarvittaisiin pätevä nimi tälle valmistuvalle erällemme. Etikettiin on suunniteltu jotain Mucha-tyylistä, Absinthe-mainoksissakin paljon käytettyä naisfiguuria kauniiden värien ja omena-aiheisten ornamenttien kehystämänä. Mutta nimi... Nimi, nimi, nimi. Siihen sen kaiken tulisi tiivistyä. Ei mitään makeaa tai imelää, huumoria saa mutta ei välttämättä tarvitse olla. Tolkien aiheista - mikä ettei! Mutta nyt tarvitsisimme rakkaiden kontulaisten harmaita soluja tässä nimi-probleeman ratkaisussa.
Keskustelu avattu!

Äkkiseltään tulee Tolkien-aiheisena mieleen vain aika ilmeinen ja mielikuvitukseton Appledore, briiläinen sukunimi (suomennoksessa Omppu, varsinaisesti tarkoittaa omenapuuta). Toisaalta kannattaisin tietysti kyllä ennemmin suomenkielistä nimeä.

Olisipa hauskaa, jos etikettiin tulisikin kaunis mies. Naisvartalolla kun on kaikenlaista tavaraa koristettu jo ihan kyllästymiseen asti, mm. herra Muchan toimesta.

Tietysti jos siihen naisen haluaa lykätä, niin juoman nimeksi voisi käydä vaikkapa Pomona. Ei tosin tolkienistinen, mutta mytologinen nimi kuitenkin

Minulle tulee mieleeni vain varsin yksinkertainen ehdotus: Joen tytär.

Yritetään varmaan suomenkielistä nimeä etsiä. Joen tytär kuulostaa hienolta, mutta ehkä liiankin ylevältä, koska siideri voi pahimmassa tapauksessa olla kotikutoista omenakiljua... mutta tavoitteet kai pitäisi olla korkealla.
Mietimme, pitäisikö Isilmírë:lle lähettää pullo varustettuna poikakalenterin kiiltokuvapoju-henkisellä etiketillä :wink:

Lathron & Parempi Puolikas

Minä sanoin kaunis mies, mistään kiiltokuvapojuista saati poikakalenteritavarasta ei ollut puhe

18.10.2009

Käyminen oli hidastunut jo huomattavan alhaiselle tasolle. Uusi-Seelantilaisen ystävämme, joka on ammatiltaan viinintekijä, neuvon mukaan vältämme käymisen totaalista loppumista kuin ruttoa. Käyminen on kuulemma vaikea saada uudelleen käyntiin, mikäli kaikki sokeri ehtii muuttua alkoholiksi. Niinpä käärimme hihamme ja lapoimme (eli siirsimme letkulla) kirkastuneen siiderin toiseen astiaan. Heitimme vanhasta astiasta pohjasakat menemään ja palautimme siiderin takaisin mistä tulikin. Lisäsimme myös kilon verran valkoista sokeria veteen liuotettuna.
Siideri on lähtenyt taas käymään, mutta verrattain iso osa hiivasta taisi mennä pohjasakan mukana viemäriin, joten kestää aikaa ennen kuin hiivakanta regeneroituu.
Maistoimme siideriä ja se oli mielenkiintoista. Maku oli varsin kuiva, melko hapokas, mutta omenainen. Eli: mehevyyttä odotellessa... parin kuukauden kylmäsäilytys tuonee sitä.

8.11.2009

Mehevyyttä oli tullut jo huomattavasti toisen käymisen myötä. Väri oli puolisamea oranssi. Tuoksu oli kypsän omenainen, oikein raikas. Testihenkilön mukaan maku oli "tosi hyvää, oikeesti". Itse myös yhdymme tuohon kommenttiin. Mausta tuntee, että prosentteja löytyy, mutta ne eivät maistu pahalta.

Siideri siis lapottiin sunnuntaina taas kerran, nyt kylmäsäilytystä varten. Se vietiin noin 5 asteen lämpötilaan muutamaksi viikoksi. Sen jälkeen se valmistellaan pullotusta varten lisäämällä vielä vähän sokeria. Saa nähdä ehtiikö uudeksi vuodeksi. Nyt on keruussa vielä hienoimman sortin pullot, eli esimerkiksi Grolsch-tyyppiset patenttikorkkipullot. Nyt ei enää poika pulputa kotikeittiössä, vaan on jo muuttanut muualle. Saa nähdä heräämmekö öisin siihen ettei vierushuoneesta enää kuulu hengitystä ;-)

Nimiä on pyöritelty ees sun taas. Kaikkea Yavanna Clubista (vrt. Havana Club-rommi) Kiljuvaan Omppuun, joka lienee tämän hetken suosikki. Kiljuvan Ompun nimi valmistelee maistajan pahinta varten, mutta juoma toivottavasti yllättää ennettä paremmalla maulla. Miltä kuullostaa?

Projektin eteneminenhän kuulostaa vallan hyvältä, ja kenties se alkaa hiljalleen olemaan jo voiton puolellakin?

Niin tyylikkään kuuloista tavaraa tuntuu olevan tulossa pulloinen kaikkineen, että minä, melkein-absolutistikin, seuraan projektia mielenkiinnolla

(Missä kuvat..? )

Anewielh sanoi:

Niin tyylikkään kuuloista tavaraa tuntuu olevan tulossa pulloinen kaikkineen, että minä, melkein-absolutistikin, seuraan projektia mielenkiinnolla

Click to expand...

Sanos muuta! Tässä jo harkitsen tunikan hakemista henk.koht. ;D...

Nimiongelma jäi huomiotani vaille, kunnes Lathron laittoi yksäriä. Tähän hätään en keksi parempaa nimeä naisfiguurin kanssa kuin harhaanjohtava Absinthminded Lady. Se juontuu joidenkin tolkienistien ulkomaanreissusta, joka sujui mm. absinttia nautiskellen. He kertoivat olleensa "absinthminded".

Kuviakin on nyt

Naisfiguuri ei ole ehdottomuus, vaan kaikki hyvät ideat huomioidaan. Eräs kaveri tuunasi Kiljuvaa Omppua astetta pidemmälle - Kiljahtava Omppu. Suomen kielen monimuotoisuus on ihana asia. Etikettiluonnoksia on tällä hetkellä kaksi.

http://www.imagesforme.com/out.php/i670842_AbsintheRobette73KB.jpg

Tästä olen koittanut vesiväreillä tehdä sellaisen hieman haltiamaisemman Yavanna Club-version, mutta en ole siihen niin tyytyväinen, että sitä edes skannaisin.

Tämä taasen on tehty ihan vaan Paint Shop Prolla:

http://kuvat.kontu.info/index.php?showimage=2322

Muutkin kuvat löytyvät parhaiten siideri-tagilla galleriasta:

http://kuvat.kontu.info/index.php?x=browse&tag=Siideri&pagenum=1

Se on mielestäni ihan kiva, mutta se voisi olla paljon iskevämpikin. Siitä ehkä puuttuu vielä sitä Jotain. Ja ainahan voi tehdä useita etikettejä, kun on tarkoitus tehdä pieniä maustettuja eriä tuosta siideristä.

Kiljahtava omppu nimeen sopisi mielestäni paremmin tuo kansikuvatyttö.

Mutta voih... olen ihan heikkona noihin ranskalaistyyppisiin mainoksiin. Joskus nuorena piirtelinkin niitä. Ei vain sovi tuohon nimeen (minun mielestäni).

No ei se tuohon kiljahtavaan omppuun sovi tuo ranskis. Sillä täytyisi olla joku tyylillisesti sopiva nimi, vaikka ihan Melba, mikä on yksi käyttämistämme omenalajikkeista.

Kiljuva Omppu tai Kiljahteleva Omppu ovat kyllä loistavia nimiä!

Kun kurkkasin Galleriaan miettien että mitäköhän sieltä löytyy ensimmäisenä eteeni sain Kiljuvan Ompun etiketin, jäi mietityttämään että mikähän ihme tämä... Tämä aihe sitten paljasti mistä oli kyse.

Saako muuten edes myydä itse tekemäänsä alkoholia? Tätä mietin jo kesällä kantaessani käsivarret venyen kauheaa kasaa raparperia. Sain nimittäin hienon idean raparperilikööristä tai jostain...

Eiköhän siihen tarvittaisi A-lupa tai jotain vastaavaa. Lahjaksihan kukaan ei kylläkään kiellä antamasta juominkeja, kunhan muistaa että lahjan saajan ikä oikeuttaa hänet tähän

Alkoholilainsäädäntö ei ole tehty mitenkään liian sallivaksi. Eli jos tuosta minun erästä tulee sen vahvuista kuin oletan, niin se on käytännössä laitonta. Muistaakseni keskioluen 4,7% alc on se raja, mitä saa itse valmistaa ja normaalisti kaupan kautta myydä. Sen yli täytyy olla joku erityinen lupa ylipäätään valmistaa sitä ja sen lisäksi vielä anniskeluoikeudet mikäli aikoo käyttää sitä kaupallisessa tarkoituksessa. Mikäli oikein muistan, niin korni ristiriita on siinä, että itse saa tehdä likööriä lantraamalla vaikka 30% väkeväksi, mutta siideriä ei saa käyttää 5%:ksi. Kai siinä on joku sellainen juttu, että lainsäätäjä on halunnut varjella monopoliaan ja kansalaisten terveyttä epämääräisimmiltä 'kotipolttoisilta'.