Silitysrauta ja sen käyttäminen
- Keskustelun aloittaja fanye
- Aloitettu
Viime aikoina äidin iloksemme ostamien pellavapöytäliinojen avulla ja vuoksi olen viimein oppimassa silittämisen taitoja. Pellava siis tunnetusti on materiaali joka siliintyy lähinnä loitsuilla ja uhkauksilla, jos niilläkään, mutta myös suurin mahdollinen lämpötila ja runsas kosteutus tuntuvat viime aikoina auttaneen. Luulen että lämpörajoituksia noudattaen toimintaperiaate on sama muissakin silitettävissä tekstiileissä (kissoista en uskalla sanoa mitään, en ole koskaan ymmärtänyt niiden sielunelämästä muuta kuin ettei kannata silittää vastakarvaan). Siis: käytä suurinta sallittua lämpöä, kosteuta kangas kunnolla nihkeäksi niin että rypyt lannistuvat ja sitten silitä kunnes kangas on kuiva. Varo aiheuttamasta tarpeettomia vekkejä, sillä silloin saat kyllä aloittaa alusta. Kauluspaidoissa kai idea on se että viimeisenä silitetään ne, joita eniten katsotaan. Toivottavasti tämä täteily tuo jollekin iloa.
Incánus
Welho
Menee offiksi:
Kauluspaitojen tai suorien housujen silittäminen ei ole alkemiaa eikä
edes salatiedettä millään tasolla. Opeteltavissa olevia asioita ja aina
löytynee joku, joka on valmis auttamaan ja neuvomaan (olettaen että
tietää asiasta jotakin).
Miehet, jotka käytätte paljon kauluspaitoja: älkää antako muiden
vaikuttaa kauluspaidan ostoon, vaan etsikää helppohoitoinen, itsestään
siliävä kauluspaita, joka sopii värisilmäänne (valkoinen tai musta,
muissa väreissä joudutte vastakkain kenen tahansa paremman
muotisilmän omaavan kanssa). Niksinsä siinäkin, mutta pärjää
kun laittaa paidan kunnolliseen henkariin kuivumaan.
Kauluspaitojen tai suorien housujen silittäminen ei ole alkemiaa eikä
edes salatiedettä millään tasolla. Opeteltavissa olevia asioita ja aina
löytynee joku, joka on valmis auttamaan ja neuvomaan (olettaen että
tietää asiasta jotakin).
Miehet, jotka käytätte paljon kauluspaitoja: älkää antako muiden
vaikuttaa kauluspaidan ostoon, vaan etsikää helppohoitoinen, itsestään
siliävä kauluspaita, joka sopii värisilmäänne (valkoinen tai musta,
muissa väreissä joudutte vastakkain kenen tahansa paremman
muotisilmän omaavan kanssa). Niksinsä siinäkin, mutta pärjää
kun laittaa paidan kunnolliseen henkariin kuivumaan.
Koska keskusteluun Yhteenmuuttaminen pullahti kolme peräkkäistä viestiä, jotka käsittelevät aihepiiriin varsin löyhästi kuuluvaa teemaa, eli silittämistä, päätin jakaa nämä omaksi keskustelukseen.
Silittämisen tarpeellisuudesta ja vaikeudesta sekä silitysvastuun jakamisesta voidaan toki olla monta mieltä. Tähän asti olemme saaneet lukea jokseenkin negatiivisia (mutta myös positiivisia) mielipiteitä tästä kotiaskareesta. Minäkin esitän positiivisen mielipiteen.
Silittämistä voi pitää jopa meditatiivisena toimintana, yksinkertainen tehtävä jonka suorittaminen vaatii tiettyä keskittymistä mutta sallii kuitenkin ajatusten lentää samalla jokseenkin vapaasti, kunhan varoo polttamasta reikiä vaatekappaleisiin. Lämpö ja kosteus tuottavat miellyttäviä tuoksuja (ellei sitten erehdy silittämään käytössä olleita vaatekappaleita, huhhuh) ja ryppyjen oikeneminen tuottaa alkukantaista mielihyvää.
Kysynpä vain, voiko pesussa olleen pöytäliinan jättää silittämättä? Ei toki, mutta vaikka pöytäliinan silittäminen vaatii aikaa, se on myös jokseenkin helppoa, verrattuna esim. moniin paitoihin (miesten paidat ovat kyllä kohtalaisen helppoja ja harvoin silkkiä, silittäjälle ylen vaativaa materiaalia) ja yleensäkin vaatteisiin, joissa on strasseja ym. killukkeita. Saumat ovat pesun jälkeen usein vetäytyneet ja niistä tulee silittämällä - niin, siistejä. Kyllä silittäminen kannattaa, eikä se vie niin kauheasti aikaa kerralla, jos silittää vain käyttöä varten eikä heti koko pyykkiä. Toki silitettyjä vaatteita (ennen kaikkea paidat) on mukavampi laittaa kaappiin ja henkariin kuin silittämättömiä, liinavaatteista lähinnä pöytäliinat ovat välttämättömiä silittää, lakanoista, tyynyliinoista (pyyhkeistä puhumattakaan) ei ole niin väliä (minun mielestäni).
Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Silkki on se, jota pitää erikseen varoa, mutta kyllä niitä palloilla koristeltuja silitysraudan kuvia kannattaa aina katsoa, tosin minä laitan raudan kolmoselle, jos lapussa on ohjeena kakkosen lämpö, muuten ei tule sileää jälkeä. Ykkönen viittaa jo siihen, että on oltava varovainen, mutta useimmiten kokeilen niihinkin kakkosta. Kyllä se siitä, rohkeasti vain silittämään, sileitä ja silityksestä lämpimiä vaatteita on mukava pukea päälleen.
Silittämisen tarpeellisuudesta ja vaikeudesta sekä silitysvastuun jakamisesta voidaan toki olla monta mieltä. Tähän asti olemme saaneet lukea jokseenkin negatiivisia (mutta myös positiivisia) mielipiteitä tästä kotiaskareesta. Minäkin esitän positiivisen mielipiteen.
Silittämistä voi pitää jopa meditatiivisena toimintana, yksinkertainen tehtävä jonka suorittaminen vaatii tiettyä keskittymistä mutta sallii kuitenkin ajatusten lentää samalla jokseenkin vapaasti, kunhan varoo polttamasta reikiä vaatekappaleisiin. Lämpö ja kosteus tuottavat miellyttäviä tuoksuja (ellei sitten erehdy silittämään käytössä olleita vaatekappaleita, huhhuh) ja ryppyjen oikeneminen tuottaa alkukantaista mielihyvää.
Kysynpä vain, voiko pesussa olleen pöytäliinan jättää silittämättä? Ei toki, mutta vaikka pöytäliinan silittäminen vaatii aikaa, se on myös jokseenkin helppoa, verrattuna esim. moniin paitoihin (miesten paidat ovat kyllä kohtalaisen helppoja ja harvoin silkkiä, silittäjälle ylen vaativaa materiaalia) ja yleensäkin vaatteisiin, joissa on strasseja ym. killukkeita. Saumat ovat pesun jälkeen usein vetäytyneet ja niistä tulee silittämällä - niin, siistejä. Kyllä silittäminen kannattaa, eikä se vie niin kauheasti aikaa kerralla, jos silittää vain käyttöä varten eikä heti koko pyykkiä. Toki silitettyjä vaatteita (ennen kaikkea paidat) on mukavampi laittaa kaappiin ja henkariin kuin silittämättömiä, liinavaatteista lähinnä pöytäliinat ovat välttämättömiä silittää, lakanoista, tyynyliinoista (pyyhkeistä puhumattakaan) ei ole niin väliä (minun mielestäni).
Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Silkki on se, jota pitää erikseen varoa, mutta kyllä niitä palloilla koristeltuja silitysraudan kuvia kannattaa aina katsoa, tosin minä laitan raudan kolmoselle, jos lapussa on ohjeena kakkosen lämpö, muuten ei tule sileää jälkeä. Ykkönen viittaa jo siihen, että on oltava varovainen, mutta useimmiten kokeilen niihinkin kakkosta. Kyllä se siitä, rohkeasti vain silittämään, sileitä ja silityksestä lämpimiä vaatteita on mukava pukea päälleen.
tmdoob
Kontulainen
Oi, miten ihana aihe.
Silittäminen on hyvin ristiriitaisia tunteita herättävää toimintaa. En oikein ole koskaan osannut päättää elääkö elämääni silittäen vaiko kurttuisena.
Muistan että maailmalle lähdettyäni äidin mielestä minun oli välttämätöntä omistaa silitysrauta ja mielellään myös lauta. Raudan sain äidiltäni lahjaksi, hänen arveltua etten sitä koskaan itse hankkisi. Ja koska sitten arvelin etten sitä rautaa koskaan tule käyttämään, ei liene tarpeellista ison laudan hankkiminen. Joten hankin vain sellaisen minimallin. Siltä varalta tietysti että jos joskus sitten tekeekin mieli silittää. Siinä on lauta ja kaksi söpöä pientä jalkaa, ja sen voi asemoida vaikka pöydälle. Ainut huono puoli on se, että sen päällä voi, rajoittuneesta koosta johtuen, silitellä lähinnä sukkia, alushousuja tai hyvin pieniä paitoja, joiden silittämistarve mielestäni ei ole ihan hirvittävän suuri..
No, sitten saatuani perinnöksi mummon vanhoja pellavaliinoja (kuten arvon toverini, pikku myy tuolla aihemmin jo niihin viittasi) - totesin silitysraudan olemassa olon mitä tarpeellisimmaksi. Lautani oli tietystikin ihan väärää koko luokkaa siihen touhuun, joten näpsäkkänä partiolaisena päätin vuorata keittiön pöytäni pyyhkeillä silitysalustaksi. Lopputulos sen kaiken kostuttamisen, kuumentamisen, höyryttämisen ja hankaamisen seurauksena tietysti oli täysin pilaantunut iki-ihana 60-lukulainen keittiönpöytä, tai pikemminkin sen kansilevy ja edelleen suhteellisen kurttuinen perintöpöytäliina. Onnistuin saamaan jopa pyyhkeen jumiin siihen pöytään.
Tuosta episodista opittuani ja uuden pöydän hankittuani, olen luopunut pellavaliinoista ja muista kurtistuvista kankaista. Verhotkin suoristuvat näppärästi ikkunassa parin kuukauden sisällä kun käy välillä niitä nykimässä (kunhan ei nyi liikaa, ne nipsut kun ei tunnetusti kestä liian voimakkaita nykäisyjä..). Meidän perheen tunnistaakin suhteellisen ryppyisestä olemuksesta.
Mutta silti, raudasta ja laudasta en pysty luopumaan. Ajatus, että silittäisin jotain vielä jonain päivänä, on oudolla tavalla kiehtova. Eihän sitä tiedä minä päivänä herään ja haluankin lähteä töihin sileässä kauluspaidassa. Ja näyttäähän ne sivistyneiltä lisiltä siivouskaapissa.
Mitä tästä voimme oppia kaikki? Älä koskaan silitä pellavaliinoja vahatulla pöydällä, pyyhkeetkään eivät sitä pöytää pelasta.
On se niin hyvä että toiset osaa. Ei olla kaikki ryppyisiä.
JK.OT. Ois se niin kiva saada joskus pilkut sattumaan kohdilleen. No, ehkä sitten kerran kirkkaudessa..
Silittäminen on hyvin ristiriitaisia tunteita herättävää toimintaa. En oikein ole koskaan osannut päättää elääkö elämääni silittäen vaiko kurttuisena.
Muistan että maailmalle lähdettyäni äidin mielestä minun oli välttämätöntä omistaa silitysrauta ja mielellään myös lauta. Raudan sain äidiltäni lahjaksi, hänen arveltua etten sitä koskaan itse hankkisi. Ja koska sitten arvelin etten sitä rautaa koskaan tule käyttämään, ei liene tarpeellista ison laudan hankkiminen. Joten hankin vain sellaisen minimallin. Siltä varalta tietysti että jos joskus sitten tekeekin mieli silittää. Siinä on lauta ja kaksi söpöä pientä jalkaa, ja sen voi asemoida vaikka pöydälle. Ainut huono puoli on se, että sen päällä voi, rajoittuneesta koosta johtuen, silitellä lähinnä sukkia, alushousuja tai hyvin pieniä paitoja, joiden silittämistarve mielestäni ei ole ihan hirvittävän suuri..
No, sitten saatuani perinnöksi mummon vanhoja pellavaliinoja (kuten arvon toverini, pikku myy tuolla aihemmin jo niihin viittasi) - totesin silitysraudan olemassa olon mitä tarpeellisimmaksi. Lautani oli tietystikin ihan väärää koko luokkaa siihen touhuun, joten näpsäkkänä partiolaisena päätin vuorata keittiön pöytäni pyyhkeillä silitysalustaksi. Lopputulos sen kaiken kostuttamisen, kuumentamisen, höyryttämisen ja hankaamisen seurauksena tietysti oli täysin pilaantunut iki-ihana 60-lukulainen keittiönpöytä, tai pikemminkin sen kansilevy ja edelleen suhteellisen kurttuinen perintöpöytäliina. Onnistuin saamaan jopa pyyhkeen jumiin siihen pöytään.
Tuosta episodista opittuani ja uuden pöydän hankittuani, olen luopunut pellavaliinoista ja muista kurtistuvista kankaista. Verhotkin suoristuvat näppärästi ikkunassa parin kuukauden sisällä kun käy välillä niitä nykimässä (kunhan ei nyi liikaa, ne nipsut kun ei tunnetusti kestä liian voimakkaita nykäisyjä..). Meidän perheen tunnistaakin suhteellisen ryppyisestä olemuksesta.
Mutta silti, raudasta ja laudasta en pysty luopumaan. Ajatus, että silittäisin jotain vielä jonain päivänä, on oudolla tavalla kiehtova. Eihän sitä tiedä minä päivänä herään ja haluankin lähteä töihin sileässä kauluspaidassa. Ja näyttäähän ne sivistyneiltä lisiltä siivouskaapissa.
Mitä tästä voimme oppia kaikki? Älä koskaan silitä pellavaliinoja vahatulla pöydällä, pyyhkeetkään eivät sitä pöytää pelasta.
On se niin hyvä että toiset osaa. Ei olla kaikki ryppyisiä.
JK.OT. Ois se niin kiva saada joskus pilkut sattumaan kohdilleen. No, ehkä sitten kerran kirkkaudessa..
Cirindë
Hobitti
Silittäminenhän on todella mukavaa puuhaa! Yleensä en tosin välty palovammoilta, mutta silti se on kivaa. Ja hyödyllistä ajanvietettä. ^_^Täytyy aina oikein etsimällä etsiä jotakin silitettävää, sillä äitini välttelee kaikkia silitettäviä vaatekappaleita. :roll: Hän sanoo, (ja on luultavasti oikeassa) että on aivan liian vaivalloista silittää jokainen ryppyinen vaate. Perheessänihän on siis 5 henkeä. Olipas sekava viesti.
eowynofmay
Kontulainen
tmdoob sanoi:
Tähän lisäisin, ettei pyyhe pelasta myöskään mattoa, joka on jotain keinoainetta. Kokeiltu on.
Ylläoleva varmaan kertoo kaiken tarpeellisen silitystaidoistani. Lisävalaistuksena: mieheni ei kuvittelisikaan antavansa minun silittää kauluspaitojaan.
Mutta kyllä se sujuu, jos on pakko. Yleensä ei ole.
Tik sanoi:
Olen samaa mieltä, silittäminen todella on kivaa puuhaa. En tosin tiedä, suhtautuisinko silittämiseen yhtä positiivisesti, jos minun pitäisi silittää vaatteita kovin usein. Nyt en omista silityslautaa, joten en silitä käytännössä koskaan, seurauksena ryppyiset verhot, pöytäliinat ja vaatteet. Haaveilen silti silitysraudan omistamisesta. Jonain päivänä.
Silittämistä voi harjoittaa myös patjan avulla. Jos jokin kankainen kappale välttämättä vaatii sileyttä, sen voi pistää patjan alle ja tsa-damm. Näin ainakin olen kuullut.
Minulla on ongelma tässä asiassa.. Tietyn tyyliset kauluspaidat eivät jostain syystä halua ollenkaan suoristua vaikka kuinka koittaisi silitellä. Ongelman tuo myös se, että on pakko pitää pyyhettä (tjs) siinä välissä, koska muuten paita on pilalla.
Tällä hetkellä ei ole koko asunnossa silitysrautaa, mutta käytänkin harvoin paitoja jotka moista kaipaisivat. Olisi kiva kuitenkin oppia silittämisen salaisuudet, koska haluaisin pukeutua hienosti.
Tällä hetkellä ei ole koko asunnossa silitysrautaa, mutta käytänkin harvoin paitoja jotka moista kaipaisivat. Olisi kiva kuitenkin oppia silittämisen salaisuudet, koska haluaisin pukeutua hienosti.
Liian kuuma lämpötila?Vinku sanoi:
Oma suhteeni silittämiseen kulkee melko neutraalia tietä. Kuivatan mahdollisimman monet vaatteet kunnollisissa henkareissa (josta Incánus jo mainitsikin) ja loput silitän mukisematta. En pidä kovinkaan paljoa ryppyisistä vaatteista, joten silittää ne täytyy. Ja koska huushollissa ei ole ketään muutakaan, niin itse se on tehtävä. Silitän myös tyynyliinat, lakanat ja pussilakanat, jota moni pitää tosin (jostain kumman syystä) kajahtaneena toimintana.
Minustakin silittäminen on ihan leppoisaa puuhaa. Perheessämme oli pitkään tietty kotityöjako lasten kesken ja minä nappasin mielelläni silittämisen itselleni, koska se oli paljon mukavampaa kuin esim. tiskikoneen tyhjentäminen.
Silittäessä on esimerkiksi näppärää katsoa elokuvia, eikä tarvitse kytätä jokaisen vaatteen hoitomerkintälappua siinä samalla kun laittaa ne järjestykseen jo ennen silittämisen alkua. Kuumasta kylmään tai kylmästä kuumaan, ei ole väliä minulle. Yhden kokopitkän elokuvan aikana kuusihenkisen perheen viikossa kertyneet ryppyvaatteet siliävät kyllä. Kesäisin myös parvekkeella voi silittää, jos haluaa katsella live-maisemia, kunhan jatkojohtoa vaan riittää.
Meillä silitetään tyyny-, laude- ja pöytäliinat - ainakin ne "hienommat-, minkään sortin lakanoita ei. Palovammoja on muutaman kerran tullut, eräskin juuri ennen rippijuhlaa pöytäliinoja silittäessä... Hihattomassa mekossa oli sitten mukavaa selitellä vieraille käsivarressa olevan pitkän arven alkuperää.
Kauluspaidat ovat minustakin hankalimpia silitettäviä, itse käytän apuna laudan pyöreää päätyä ja silitän kaulukset aivan lopuksi. Onneksi isä ei ole kovin nirso. Tai jos minun työni ei kelpaa, jokainen tyytymätön on täysin vapaa hoitamana asian itse.
Silittäessä on esimerkiksi näppärää katsoa elokuvia, eikä tarvitse kytätä jokaisen vaatteen hoitomerkintälappua siinä samalla kun laittaa ne järjestykseen jo ennen silittämisen alkua. Kuumasta kylmään tai kylmästä kuumaan, ei ole väliä minulle. Yhden kokopitkän elokuvan aikana kuusihenkisen perheen viikossa kertyneet ryppyvaatteet siliävät kyllä. Kesäisin myös parvekkeella voi silittää, jos haluaa katsella live-maisemia, kunhan jatkojohtoa vaan riittää.
Meillä silitetään tyyny-, laude- ja pöytäliinat - ainakin ne "hienommat-, minkään sortin lakanoita ei. Palovammoja on muutaman kerran tullut, eräskin juuri ennen rippijuhlaa pöytäliinoja silittäessä... Hihattomassa mekossa oli sitten mukavaa selitellä vieraille käsivarressa olevan pitkän arven alkuperää.
Kauluspaidat ovat minustakin hankalimpia silitettäviä, itse käytän apuna laudan pyöreää päätyä ja silitän kaulukset aivan lopuksi. Onneksi isä ei ole kovin nirso. Tai jos minun työni ei kelpaa, jokainen tyytymätön on täysin vapaa hoitamana asian itse.
Minä katson yleensä jotain hömppäsarjaa, siten ei tule aivan niin huono omatunto kuin yleisesti :wink: Ja vaatteiden lämpötilat oppii myös hiljalleen ulkoa, eikä lopulta tarvitse kamalasti jaotella.
Kunnollinen hihalauta voi helpottaa kauluspaidan silittämistä ainakin jonkin verran.
Poistin lainauksen, edellistä viestiä ei yleensä tarvitse lainata. t: douv
Kunnollinen hihalauta voi helpottaa kauluspaidan silittämistä ainakin jonkin verran.
Poistin lainauksen, edellistä viestiä ei yleensä tarvitse lainata. t: douv
Detritus
Kontulainen
Tekee sen piruuttaan... Itse ratkaisin silittämisongelman lähes lopullisesti kun aloin käyttämään virallisissa tilanteissa (joita on onneksi vähän) poolopaitaa puvuntakin kanssa. En edes muista milloin olisin viimeksi käyttänyt silitettyä vaatetta. Tai muistan, mutta sekin vaatekappale oli vuokrattu... 
Poistin lainauksen, edellistä viestiä ei yleensä tarvitse lainata, ainakaan kokonaan. t: douv
Poistin lainauksen, edellistä viestiä ei yleensä tarvitse lainata, ainakaan kokonaan. t: douv
Sen takia se onkin ex-anoppi. Ei vaiskaan. Tai siis on, muttei siksi.
Silti tein nyt pyhääkin pyhemmän päätöksen; JOS jaksan hakea jouluverhot kellarista, niin LUPAAN silittää ne - ainakin yritän saada ne sileiksi... :roll:
Ja samma här - lainaus edellisestä viestistä poistettu. t: douv
Silti tein nyt pyhääkin pyhemmän päätöksen; JOS jaksan hakea jouluverhot kellarista, niin LUPAAN silittää ne - ainakin yritän saada ne sileiksi... :roll:
Ja samma här - lainaus edellisestä viestistä poistettu. t: douv
Juhliin silitetään. Ja sitten jos jonkin on oltava funktionaalisesti sileä, se silitetään - esimerkiksi valkoinen pöytäliina (joita käytetään tosin lähinnä juhlissa, pöytäliinat eivät ole järin funktionaalisia).
Eivät vaatteissa olevat rypyt minua häiritse, joten ei niiden pitäisi häiritä muitakaan. Ja jos häiritsevät, se on heidän ongelmansa, ei minun. (Toki hautajaiset on aina eri asia kuin kaverin 19-vuotissynttärit.)
Silittäminen sinänsä on ihan kivaa, mutta enimmäkseen ajanhukkaa.
Eivät vaatteissa olevat rypyt minua häiritse, joten ei niiden pitäisi häiritä muitakaan. Ja jos häiritsevät, se on heidän ongelmansa, ei minun. (Toki hautajaiset on aina eri asia kuin kaverin 19-vuotissynttärit.)
Silittäminen sinänsä on ihan kivaa, mutta enimmäkseen ajanhukkaa.
En kyllä silitä juuri mitään, mut aiemmin ketjussa pellavaa on kovastipaljon haukuttu... kyseessä lienee enemmän sitten semmonen ohut ja tiivis ja jotenkin muotivaatekankaaksi käsitelty pellava, koska mun henkilökohtanen kokemus pellavapaidoista kertoo, että niitä nyt ei ainakaan tarvii ikinä silittää ja muutenki ovat mukavimpia ikinä <3
Normaalisti siis ripustan paidat narulle suorina kuivumaan ja taittelen hihat niin, että nekin on suorina jos kohta taitoksilla. Näin paitaan jää semmonen pieni rypynpoikanen merkiksi siitä roikkumisesta ja se taas oikenee päällä ollessaan parin tunnin kuluessa.
Normaalisti siis ripustan paidat narulle suorina kuivumaan ja taittelen hihat niin, että nekin on suorina jos kohta taitoksilla. Näin paitaan jää semmonen pieni rypynpoikanen merkiksi siitä roikkumisesta ja se taas oikenee päällä ollessaan parin tunnin kuluessa.
En minä pellavaa hauku, se on kaunis ja toimiva materiaale, mutta kun pestyt ja kaapissa vuoden verran viikattuna olleet liinat taas otetaan käyttöön, niin rypyt on kyllä sen mukaiset. Pellava kun ainakin oman liinakokemukseni mukaan tuntuu olevan materiaali joka rypistyttyään siliää hyyyvin hankalasti. Tosin voisi kyllä uskoa että hyvinsilitetty pellava rypistyykin yhtä hankalasti, empiiristä kokemusta rajoittaa vaan liinojen vikkelä korjaaminen pois arkikäytöstä pyhien jälkeen...
