Silmarillion - 10. Sindar

Haltioiden tarve hierarkioiden rakentamiseen lienee suuri, kun aina on ilmeisesti oltava joku kaikkein korkein hallitsija, jonka alamaisia muut ovat. Luulisi nimittäin, että Círdanin possen, Sinivuorten metsästäjistä puhumattakaan, olisi jo pitkien etäisyyksienkin vuoksi ollut loogisempaa perustaa omat kuningaskuntansa eikä suinkaan ryhtyä Thingolin alamaisiksi.

Menegroth kuulostaa joka lukukerralla yhtä ihanalta ja kuuluu ehdotomasti niihin Keski-Maan paikkoihin, jotka mieluiten näkisin livenä. Jostain sen salista olisi hauska yrittää joskus rakentaa pienoismalli.

Tässäkin luvussa mainitaan örkkien haltia-alkuperä, joskaan ei Melkorin osuutta siinä. Niin kameiksi kuin örkit usein kuvataan, on aika mielenkiintoista, että jalon sindarin jäsenet kykenevät niitä ensi kerran tavatessaan päättelemään niiden alkuperän oikein. Tai ehkä heidän käsityksensä avarista ei vain ollut kovin korkea.

Oma huomioni kiinnittyy väkisinkin siihen, miten Silmassa tämän tästä mainitaan asioiden olleen paremmin näinä muinaisina aikoina. Tässäkin luvussa kääpiöt ovat väsymättömämpiä kuin myöhempinä aikoina, Menegroth on kauniimpi kuin yhdenkään Meren itäpuolisen kuninkaan koti koskaan sen jälkeen ja Belegostin sepät väkertävät sellaisia rengaspanssareita, ettei mitään yhtä hienoa ole sittemmin saatu aikaan. Huomaa kyllä, että yksi Silman pääteemoista on turmeltuminen.

Luvun loppupuolella päästään vihdoin Silmassa sittemmin jatkuvasti toistuvaan teemaan eli hyvisten ja pahisten väliseen sotimiseen. Sitä tuleekin jatkossa riittämään.

Isilmírë sanoi:

Luulisi nimittäin, että Círdanin possen, Sinivuorten metsästäjistä puhumattakaan, olisi jo pitkien etäisyyksienkin vuoksi ollut loogisempaa perustaa omat kuningaskuntansa eikä suinkaan ryhtyä Thingolin alamaisiksi

Click to expand...

Hehän olivat ryhtyneet hänen alamaisikseen jo lähdettäessä Suurelle matkalle Cuiviéneniltä. (Elwën veli Olwë mainitaan jossain toisena telerin ruhtinaana, mutta hän oli joka tapauksessa häipynyt meren taakse.) Todennäköisesti Thingolin valta esimerkiksi satamissa oli toki täysin nimellinen.

Tiedetään että esimerkiksi Irlannissa ennen englantilaisvalloitusta kuninkaat (rí ) muodostivat hierarkkisen järjestelmän. Alimman tason paikalliskuninkaita oli kerralla ehkä 100-150. Tietynsuuruista paikalliskuninkaiden ryhmää hallitsi ylikuningas (ruirí ; "overking"), joita oli parikymmentä. Seuraavalla tasolla oli ylikuninkaiden kuningas (rí ruirech), joita oli ehkä viisi tai kuusi, ja pyramidin huipulla Korkea Kuningas (Ard Rí ; "High King"). Tällaista hierarkioista minä olen aivan haltioissani!
https://en.wikipedia.org/wiki/Rí

Verrattakoon haltiakielten sanoja aran (tietyn alueen kuningas tai ruhtinas) ja taro, tár tai taur (kokonaisen kansan legitiimi kuningas). Esimerkiksi kadonneella ilkorindin kielellä kuningas Thingolista käytetty nimitys Tor Thingol (HoME, V, 389; The Etymologies).

Isilmírë sanoi:

Tai ehkä heidän käsityksensä avarista ei vain ollut kovin korkea

Click to expand...

Sindarin suhtautumisesta itseään rumempiin ja vähäisempiin rotuihin muistettakoon että vähäkääpiöitä sindar kutsuivat nimellä levain tad-dail eli "kaksijalkaiset eläimet", ja metsästivät näitä (kunnes solmivat tuottoisat kauppasuhteet täysimittaisiin kääpiöihin). (HoME, XI, 388)

Nimi Drengist on myyttisen kaukaisen ajan nimeksi oudon pätevä myös (muinais)islantilaisena yksikön preesensinä — "muistiin merkitsemättömästä" refleksiiviverbistä *drengjast < drengja. "The Elvish etymology of the name Drengist itself, however, appears to have been nowhere explained by Tolkien." (tolkiengateway.net). — Todisteiden valossa *drenc (< #DERÉK, Gateway s. 297) kuitenkin merkitsisi "paennutta, paonomaista / pakenevaisuuden piirteeseen assosioitua konkreettia" (kun katsoo muotoja kuten thanc < STAK [*-nā, Gateway s. 168] vs. flinc < PHILIK, trunc < TURUK) tai "(äkki)pakoa" (paralleeli rinc < RIK/RIKH) ja ist taas tietoa. Sindarissahan -nc + V[okaali]- oletettavasti tapasi tuottaa -ngV- (myös monikkopäätteen -ath liittämisen yhteydessä!), vaikka yhdyssanojen kohdalla tätä kehitystä ilmeisesti kontrastoikin yksittäinen nimi Anc-alagon. Vuonojen kohdalla "tietoa" yleisempi liittymämielle olisi tosin kylläkin sumu... (KHIS, IS... hmm hmm. )

Telimektarin aiemman luvun yhteydessä mainitsema Tolkienin suunnitelma antaa myös Keskimaalle valonlähde hämärinä aikoina olisi kiva kyllä tuntea tarkemmin. En ole lukenut kyseistä HoMEn osaa, mutta luonnontieteelliseltä pohjalta katsottuna homman saattaisi saada toimimaan niin että tähdet ovat Ardan Kiekkomaailma-aikoina sijainneet lähempänä kuin myöhemmin. Tämä sallisi hyvin hitaan kasvun jonka Morgothin luomat pilvet, sumut ja usvat keskeyttäisivät.

Kääpiöistä kertova osuus HoMEsta sopisi hyvin tämän luvun jälkeen tai tätä ennen yhdistettäväksi Silmarillioniin, jos tuon saisi tehtyä samaan tyyliin kuin muutkin luvut. Samoin tarinat pimentohaltioista, miksei lyhyt enttilukukin. Veikkaan että erojaiset entvaimojen kanssa tapahtuvat vähän tämän luvun jälkeen kun kasvit heräävät uuteen valoon. Lisää ehkä sitten kun pääsen luvun loppuun.

Laichalaf sanoi:

Telimektarin aiemman luvun yhteydessä mainitsema Tolkienin suunnitelma antaa myös Keskimaalle valonlähde hämärinä aikoina olisi kiva kyllä tuntea tarkemmin

Click to expand...

Ensi viikon alustuksessa sitten.

Charles Douglas Kane kertoo teoksessaan Arda Reconstructed tämän luvun erikoisesta asemasta painetussa Silmarillionissa. Kerrotaanpa siitä tässäkin, siis Kanea (s. 116-121) jokseenkin pinnallisesti referoiden:

Tätä lukua ei ole lainkaan Tolkienin Silmarillion-käsikirjoituksissa. Aina 1950-luvun "The Later Quenta Silmarillioniin" saakka Noldorin pakoa seuraa luku Aurinko ja kuu ja Valinorin vetäytyminen. Kyseessä on siis Christopher Tolkienin päätös upottaa tähän väliin luku, joka kertoo tilanteesta Keski-Maassa ennen noldorin paluuta. Kane huomauttaa, että vaikka tämä on perinteinen tarinankerronnan väline, on varsin mahdollista, ettei Tolkien olisi halunnut kuvailla näyttämöä etukäteen vaan mieluummin jättänyt lukijan odottamaan, mitä tuleman pitää. Kane mainitsee väitteensä tueksi Tolkienin Sormusten herrassa käyttämiä samanlaisia kerronnallisia keinoja, kuten kohtauksen, jossa Merri ja Pippin kertovat Rautapihan tuhoamisesta vasta jälkikäteen. Kane ottaa esiin myös Verlyn Fliegerin mainitseman otteen Tolkienin kirjeestä Christopherille. Siinä Tolkien toteaa, että "kertomattomat tarinat ovat kaikkein liikuttavimpia".

Mistä luku sitten on kaavittu kasaan? Pääasiallinen lähde on Harmaat annaalit, §17-41, mutta luvun alkupäässä (s. 83, vuoden 2018 laitos) toinen kappale (joka alkaa sanoilla "Melkorin vankeuden toisena aikana..:" ja päättyy sanoihin "... Sinivuorten kääpiöiden puheissa kuultu.") on kokonaan (mutta ei suoraan, vaan siellä täällä muutettuna ja muilla lähteillä ryyditettynä) peräisin "The Later Quenta Silmarillionin" kolmannestatoista luvusta Concerning the Dwarves (§7-8), jota ei painetussa Silmarillionissa ole lainkaan omana lukunaan.

Samaisesta luvusta on otettu seuraavaan kappaleeseen (s. 84, alkaa sanoilla "Nogrodista ja Belegostista...") pitkiä pätkiä, siis suurin osa kappaleesta:


Harmaiden annaalien tekstiinkin on tehty erilaisia muutoksia ja poisjättöjä, kappaleiden keskinäistä järjestystä on muutettu ja muitakin lähteitä on upotettu sinne tänne. Näin ollen voi hyvällä syyllä sanoa, että tämä luku on ennen kaikkea Christopher Tolkienin tekoa, leikkaa ja liimaa -tekniikan riemuvoitto ja ilmentymä siitä, mikä oli hänen näkemyksensä Silmarillionista.

Telimektar sanoi:

Tiedetään että esimerkiksi Irlannissa ennen englantilaisvalloitusta kuninkaat (rí ) muodostivat hierarkkisen järjestelmän. Alimman tason paikalliskuninkaita oli kerralla ehkä 100-150. Tietynsuuruista paikalliskuninkaiden ryhmää hallitsi ylikuningas (ruirí ; "overking"), joita oli parikymmentä. Seuraavalla tasolla oli ylikuninkaiden kuningas (rí ruirech), joita oli ehkä viisi tai kuusi, ja pyramidin huipulla Korkea Kuningas (Ard Rí ; "High King").

Click to expand...

Tämä menee nyt vähän ohi aiheen, mutta irlantilaiset tarut ovat vallan kiehtovia! Todellinen historia ja tarusto sekoittuvat esim. kertomuksissa päälliköiden ja kuninkaiden teoista. Esikoisemme toinen nimi on iirinkielinen (eräs legendojen "korkea kuningas"), koska teimme hänet Irlannissa

Hanna Kullanväärtti sanoi:

Tämä menee nyt vähän ohi aiheen, mutta irlantilaiset tarut ovat vallan kiehtovia!

Click to expand...

Tämä olisi kiinnostava keskustelunaihe.

Tolkienin mahdollisiin kelttiläisiin vaikutteisiin kiinnitettiin jo varhain huomiota. Hän toi itse myöhemmin esille kymrin kielen vaikutuksen sindarin tärkeimpänä esikuvana, mutta pyrki muuten vähättelemään legendariuminsa ”kelttiläisyyttä”. Ehkä Tolkien halusi korostaa omaperäisyyttään. Hän ei myöskään ollut idean tasolla erityisen innostunut kelteistä (Tolkien sanoi olevansa nimenomaan englantilainen, ei ”britti”). Kiistatonta kelttiläisyyden harrastusta osoittaa kuitenkin esimerkiksi Tolkienin vuonna 1930 julkaisema ”The Lay of Aotrou and Itroun”.

On väitetty että eräät ”Sormusten herran” ideat, esimerkiksi tapa jolla suurhaltiat tässä nimenomaisessa kirjassa kuvataan yhtäaikaa kahden rinnakkaisen maailman asukkaina, sekä Lothlorienin, Kalmansoiden ja Kuolleiden kulkuteiden kuvaus olisivat selvästi kelttiläisvaikutteisia. Edelleen on muistutettu että Silmarillionin ajatus lännessä, meren takana sijaitsevasta kuolemattomasta maasta (”Avalon”, hmm.) löytyy kelteiltä. Tolkienin kuvaamia haltioita vastaavien olentojen hitaasta tappiosta ja katoamisesta kertova tarinasykli löytyisi irlantilaisista legendoista.
(Hammond & Scull, Companion, ss.150-151) En itse pysty ottamaan tähän kantaa.

(En nyt löydä sitä kohtaa jossa sanottiin että gaelin kielen sana nazg tarkoittaisi ”sormusta”. Kun asiasta huomautettiin Tolkienille, hän arveli että oli luultavasti joskus nähnyt tämän sanan, mutta unohtanut sen tietoisesta muististaan.)

Tolkien kustantaja Unwinille vuonna 1937 Silmarillionin käsikirjoituksen väitetyistä kelttiläisvaikutteista:
Needless to say they [names] are not Celtic! Neither are the tales. I do know Celtic things (many in their original languages Irish and Welsh), and feel for them a certain distaste: largely for their fundamental unreason...They are in fact ‘mad’ as your reader say – but I don’t believe I am.
(Letters, sivu 26.)

Kun Silmarillionin julkaiseminen ei edistynyt, niin vuonna 1951 Tolkien kirjoitti toiselle kustantajalle, Milton Waldmanille, myönteisemmin suunnittelemiensa legendojen ”kelttiläisistä” sävyistä:
[It should possess] (if I could achieve it) the fair elusive beauty that some call Celtic (though it is rarely found in genuine ancient Celtic things)...
(Letters, s.144)

Vuonna 1954 Tolkien kirjoitti Naomi Mitchisonille:
[Sindarin had] a linguistic character very like (though not identical with) British-Welsh: because that character is one that I find, in some linguistic moods, very attractive; and because it seems to fit the rather ‘Celtic’ type of legends and stories told of its speakers.
(Letters, s.176)


Itse en ole mikään kelttiläisintoilija. Esimerkiksi varhaiskeskiajan irlantilaisten kulttuurisia saavutuksia on käsittääkseni liioiteltu irlantilaisten nationalistien historiankirjoituksessa, joka on jostain syystä laajalti hyväksytty populaarissa historiakäsityksessä Brittein saarten ulkopuolella. En myöskään – ilmeisesti monista suomalaista poiketen – ollut mikään Skotlannin uusimman itsenäisyyshankkeen hehkuttaja. Toki mielelläni joskus kävisin Irlannissa ja Skotlannissa.

Joka tapauksessa kun youtubessa törmäsin eräisiin irlantilaisen ”The Chieftains” -yhtyeen 1960-1970-luvun kappaleisiin, niin minulle tuli välittömästi mieleen Silmarillion. Esimerkiksi ”O´Sullivanin marssi” (Skotlannissa ”Montrosen marssi”) nimenomaan seuraavalla, ehkä kliseisellä rannikkomaisemataustafilmillä sopisi mielestäni täydellisesti vaikkapa tarinaan ”Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin”, Keskeneräisten tarujen kirjan yksityiskohtaisemmin kuvattuun Nevrast-osuuteen. (Jacksonin elokuvien musiikista en erityisesti pidä, liian paksusti tuotettua. Sormusten herrasta tehdyn, minua miellyttävän elokuvan taustamusiikkina olisi ehkä bluegrassia.)

Minä olen varsinkin ennen ollut aika "keltti-intoilija" Siihen maailmaan minut johdatti irlantilainen musiikki (kiitos @Telimektar linkistä) ja tanssi. En väitä tietäväni tarustosta kovin paljoa, mutta kyllä siinä minun mielestäni jotain samaa henkeä on aistittavissa kuin Tolkienin teoksissa (sanoipa hän itse asiasta mitä hyvänsä ). Esimerkiksi tuon legendojen kuninkaan, jolta poikamme toinen nimi on lainattu, tarina muistuttaa monelta osin Silmarillionin haltiakuninkaiden kohtaloita.

Minäkin muistan jostain lukeneeni, että Tolkien olisi jo nuorena ihastunut kymrin kieleen ja että sindar perustuisi suurelta osin siihen.

(Sittemmin minua on jonkin verran alkanut häiritä kelttiläisyyden tietty popularisoiminen ja "massatuotanto" - koko asiasta on tehty jotenkin vähän niin kuin muovista turistikrääsää - Lord of the Dance sun muut, aivan järkkyä!)

Tässä luvussa mainittiin, että Khazad-dûm oli olemassa jo tähän aikaan - näemmä se siis on yksi Keski-Maan vanhimmista ja pitkäikäisimmistä asuinpaikoista. Avari-haltioista kerrotaan muutama asuinpaikka Anduinin tienoilta, mutta jostain syystä niille ei anneta nimiä. Oliko jokin näistä avarin asuinpaikoista jo tässä vaiheessa Suuressa Vihermetsässä sillä seudulla, missä Thranduil myöhemmin asui (ei vielä Menegrothia muistuttavissa luolissa, mutta metsässä niiden lähellä)?

Kovin monesta muusta pitkällä Sinivuorten itäpuolella olevasta valtakunnasta tai asuinpaikasta Silmarillion ei taida kertoa? Asuivatko entit jo Fangornissa, vai vaelsiko Puuparta laulunsa mukaan Dorthonionissa ja Tasarinanissa juuri siksi, ettei hänellä vielä ollut pysyvää kotia? Luultavasti avari-haltioilla oli useampiakin asuinpaikkoja idässä, mutta onko niistä kerrottu meille edes nimiä?

Kääpiöihin liittyen huomasin myös heidän mieltymyksensä helmiin, ja Nimphelos-helmen kuvaus muistuttaa minusta kovasti Yksinäisen vuoren Arkkikiveä, paitsi että Arkkikivi taisi löytyä vuoren sisältä.

Luvailin sanoi:

Avari-haltioista kerrotaan muutama asuinpaikka Anduinin tienoilta, mutta jostain syystä niille ei anneta nimiä. Oliko jokin näistä avarin asuinpaikoista jo tässä vaiheessa Suuressa Vihermetsässä sillä seudulla, missä Thranduil myöhemmin asui

Click to expand...

Jos tarkoitat kappaletta joka alkaa (ainakin vanhassa suomennoksessa): "Kuten kerrottu on, eräs Lenwë Olwën joukoista jäi eldarin matkasta niihin aikoihin kun teleri pysähtyivät Suuren Virran rannalle...
niin siinä ei puhuta avarista tiukassa mielessä, siis niinä haltioina jotka alun perin kieltäytyivät kutsusta länteen. Myös nandor olivat eldaria sanan laajimmassa mielessä, vaikka Fëanorin pojat toki kutsuivat Thingoliakin "pimentohaltiaksi". (Taulukko "Haltiakansojen jakaantuminen")

Nandorin asuinpaikoista ainakin joissain osissa myöhempää Synkmetsää kertoo Keskeneräisten tarujen kirjan kohta (s.323):
Siinä maassa asui haltioita jotka olivat jättäneet kesken Suuren Matkan Cuivieneniltä ja asettuneet Anduinin laakson metsiin ja se levittäytyi Suuren virran molemmille puolille pitkälle metsiin ja myös se alue joka myöhemmin sai nimen Dol Guldur kuului siihen. Näillä haltioilla ei ollut ruhtinaita eikä hallitsijoita ja he elivät huoletonta elämää kun kaikki Morgothin mahti oli keskittynyt Keski-Maan luoteisille seuduille...

Tolkienin eräistä kirjoituksista löytyy kyllä idea avarin, siis varsinaisten "pimentohaltioiden" varhaisesta asumisesta jopa Beleriandissa:
Eöl...the Dark Elves were his kindred that wander without home. (HoME, III, s.146.) Tosin Tolkien harkitsi myös ajatusta siitä, että "Dark Elf" -nimitystä oltaisiin käytetty Morgothin turmelemista haltioista, jollainen myös Eöl olisi voinut olla. (Elves captured by Morgoth and enslaved and then released to do mischief among the Elves., HoME, XI, 320)

Tosiaan tarkoitin myös nandoria tai ylipäätään kaikkia haltioita, mutta noldor eivät tainneet vielä tähän aikaan mennä Beleriandia kauemmas itään. Näemmä siis Moriassa ja Synkmetsässä (tai siis Khazad-dûmissa ja Suuressa Vihermetsässä) oli jonkin verran asutusta, mutta muusta Tolkien ei ole tainnut kertoa.

En ollut aiemmin ajatellut Morian olevan näin vanha: ilmeisesti siis paljon vanhempi kuin Rivendell, Lothlórien, Númenor, Harmaat satamat jne. Tarussa vanhoina esitellyt paikat. Mutta nyt kun selasin Tarua uudelleen, huomasin, että Gimli kyllä kertoo laulussaan Maa nuori oli ja keväinen - - kun Durin heräsi sekä Esiaikoina silloin, ennen kuin ylhät / kukistuivat kuninkaat Nargothrondin / ja Gondolinin - - oli Durinin aikaan kaunis maa.

Luvailin sanoi:

En ollut aiemmin ajatellut Morian olevan näin vanha: ilmeisesti siis paljon vanhempi kuin Rivendell, Lothlórien, Númenor, Harmaat satamat jne. Tarussa vanhoina esitellyt paikat. Mutta nyt kun selasin Tarua uudelleen, huomasin, että Gimli kyllä kertoo laulussaan

Click to expand...

Myös Sormusten herran liitteissä (jotka moni on varmasti ainakin kertaalleen lukenut) kerrotaan aivan suorasanaisesti Morian esiaikoihin ulottuvasta asutuksesta.
Annaalit kuninkaista ja hallitsijoista - Durinin heimo: Siellä [Moriassa] hän asui niin kauan että hänet tunnettiin kautta maan Durin kuolemattomana. Lopulta hän kuitenkin kuoli ennen esiaikojen loppua...
Vuosien kirja - Toinen aika, vuosi n. 40: Kääpiöt lähtevät suurin joukoin vanhoista kaupungeistaan Ered Luinista ja menevät Moriaan jonka väkiluku kasvaa

Gimlin laulun ajatus siitä että Durin ensimmäisenä nimesi eri paikat on toki nähtävä kääpiöiden myyttisenä käsityksenä historiasta (myös Kuun tahrattomuus yms.).
Todellisuudessahan haltiat olivat aina kaikkialla ensin ja tekivät kaiken ensimmäisinä ja parhaiten.

Tik sanoi:

on varsin mahdollista, ettei Tolkien olisi halunnut kuvailla näyttämöä etukäteen vaan mieluummin jättänyt lukijan odottamaan, mitä tuleman pitää.

Click to expand...

Sellainenkin käytännön ongelma luvussa on, että lukijan oletetaan tietävän, missä esimerkiksi Celon, Narog ja Aros ovat, vaikka niiden sijainti selitetään vasta luvussa "Beleriandista ja sen valtakunnista".