Silmarillion - 23. Tuor ja Gondolinin tuho

Telimektar

Fundamentalisti
Tämä tarina noldorin viimeisen valtakunnan tuhosta on se Silmarillionin (Kadonneiden tarujen kirjan) tarina, jonka J. R. R. Tolkien ensimmäisenä hahmotteli. Sellaiset olivat fiilikset vuosina 1916-1917. Ja mitään Kalevalaa ei tarvittu innoitukseksi!


Merenjumala Ulmo lähettää ihmisen, Tuorin, varoittamaan haltioita lähestyvästä tuhosta. Varoitusta kuunnellaan kohteliaasti, mutta se siirretään ö-mappiin. Petoksen avulla Morgothin joukot tuhoavat kaupungin. Tuor on kuitenkin pakoon päässeiden joukossa. Hän on saanut puolisokseen kuninkaan tyttären, Idrilin, ja tästä liitosta syntyy haltioiden ja ihmisten tuleva pelastaja.


On huojentavaa saada kirjoittaa henkilöstä, jonka nimessä ei ole aksentteja tai erokepisteitä. Kyseessä on siis Tuor, Huorin poika, kovaonnisen Túrin Turambarin noin kahdeksan vuotta nuorempi serkku. Tuorin ja Túrinin elämänkulut ovat rinnasteisia, molemmat joutuvat orvoiksi tai puoliorvoiksi Lukemattomien kyyneleiden taistelun seurauksena, elävät sen jälkeen välillä orjuudessa tai sen uhkaamina, välillä villeinä maankiertäjinä, saavat kasvatusta haltioilta ja nousevat korkeaan arvoon näiden kuningaskunnissa. Tuorin kohtalo on kuitenkin onnekkaampi kuin Túrinin. Johtuuko tämä siitä, että Morgoth ei ollut muistanut kirota myös Tuoria, vai siitä, että Ulmo oli valinnut Tuorin suojatikseen? Ja mitä olisi tapahtunut, jos nämä kaksi eri suuntiin menevää valarillista vaikutusta olisi kohdistettu samaan yksilöön?


Tuorin äidistä Ríanista ja Tuorin syntymästä kerrotaan ”Tuor” -luvun alussa yhdellä virkkeellä, mutta Túrin Turambar -luvun alussa hiukan pidemmin, ikään kuin nämä lukujen aloitukset olisivat vaihtuneet.


Rían Belegundin tytär oli Huorin Galdorin pojan vaimo; ja heidän häänsä vietettiin kaksi kuukautta ennen kuin Huor lähti veljensä Húrinin kanssa Nirnaeth Arnoediadiin. Kun Rían ei saanut mitään tietoja herrastaan, pakeni hän erämaahan; mutta Mithrimin harmaahaltiat auttoivat häntä ja kun hänen poikansa Tuor syntyi, ottivat he hänet kasvatikseen. Sitten Rían lähti Hithlumista ja vaelsi Haudh-en-Ndenginille ja asettui makaamaan sen päälle ja kuoli.

(Silmarillion, Túrin Turambar, vanha suomennos, s.248)


Tuorin, Túrinin ja Berenin elämänvaiheissa toistuu myös tiettyjä aikamääriä ja muita yksityiskohtia:

Tuor on kolme vuotta itäläisten orjana; Túrin viettää miehen mittaan kasvettuaan kolme vuotta sissisotilaana Doriathin rajoilla, josta palattuaan hän on olemukseltaan hoitamaton ja kovia kokenut.

Tuor, orjuudesta paettuaan, eli neljä vuotta yksinäisenä lainsuojattomana. Beren, isänsä kuoleman jälkeen, vaelsi Dorthonionissa neljä vuotta yksinäisenä lainsuojattomana. Tällöin Bereniä auttoivat linnut ja nelijalkaiset, joiden ystävä hänestä oli tullut. Kun Tuor pakeni orjuudesta, häntä auttoi se, että lähestulkoon kaikki itäläisten päällikön Lorganin koirat olivat hänen ystäviään eivätkä aja häntä takaa.


Idrilin rooli itsenäisenä johtajana on merkittävä, ja pidemmissä versioissa vielä selvempi. Hän epäilee kaupunkia uhkaavaa vaaraa ja rakennuttaa omin päin salaisen pakoreitin.


Eräitä huomautuksia tämän tarinan eri versioiden muutoksista, pitkälti Hammondin ja Scullin J.R.R.Tolkien: Companionista luntattuna. (Jos jokin yksityiskohta tässä tiivistelmässä vahingossa vikaan, niin se ei ehkä ole olennaista, vaan toivoakseni mielenkiintoista on huomata vaihtelujen laajuus tietyissä asioissa).


Kadonneiden tarujen kirjassa Tuor ei ole sukua muille ihmisten suurmiehille, eikä ilmeisesti edes mitään päällikkösukua (tosin Hadorin huonetta ei ehkä vielä ole keksittykään). ”Tuor, Pelegin poika, Indorin pojanpoika, pohjoisen ihmisten Joutsenen huoneesta”. Hän ei ole elänyt orjana eivätkä haltiat ole kasvattaneet häntä, hän ei kulje Vinyamarin kautta eikä ole Gondoliniin tullessaan pukeutunut haltiahaarniskaan vaan karhuntaljoihin. Ulmo on valinnut viestinviejäksi ihmisen, koska Morgoth ei pidä näitä vaarallisina eivätkä hänen vakoojansa seuraa näitä kovin tarkkaan, joten ihminen pääsee helpommin livahtamaan saartorenkaan läpi kohti Gondolinia. Tuor vie Turgonille Ulmolta viestin valmistautua taisteluun, sillä aika on koittanut, tai vaihtoehtoisesti rakentaa laivoja ja lähettää viestinviejiä Valinoriin. Ja mikä huomionarvoista, Tuorin ja Idrilin avioliitto on ensimmäinen ihmisen ja haltian välillä solmittu (Beren on taruston tässä kehitysvaiheessa vielä haltia).


Tässä ensimmäisessä tarinaversiossa Gondolinissa käytyjä taisteluja kuvaillaan sivukaupalla. Kukin Gondolinin haltioiden kahdestatoista ”huoneesta”, nimettyine päälliköineen, yksityiskohtaisesti kuvailtuine vaakunoineen, aseineen ja hienoine varusteineen marssii sekavissa katutaisteluissa orkesterit soittaen vuoronperään vihollista vastaan ja tappaa enemmän örkkejä, balrogeja ja rautalohikäärmeitä kuin kukaan koskaan sitä ennen, kunnes vuorollaan uupuu ylivoiman ja ennenkaikkea sotakoneiden alle. Monet Morgothin lohikäärmeistä ovat tässä tarinassa nimenomaan mekaanisia (saattavat kuljettaa sisällään örkkejä ja balrogeja) , ja myös haltioilla mainitaan olevan jonkinlaisia ”koneita”.


”Sketch of the Mythology” vuodelta 1926: Tuor on Lukemattomien kyynelten taistelussa kaatuneen Huorin poika. Hän on välillä orjana, mutta ei saa varhaista kasvatusta haltioilta. Ulmolta (Ylmiriltä) saatu viesti on nyt sellainen että jos Turgon haluaa paeta niin Ylmir auttaa häntä rakentamaan laivoja ja palaamaan Valinoriin; jos Turgon haluaa taistella, niin Tuorin tehtäväksi tulee hankkia ihmisiä hänen liittolaisikseen. Tuorin ja Idrilin avioliitto on nyt toinen ihmissten ja haltioiden välillä (Beren on jo ihmistynyt).


”Quenta Noldorinwa” n.1930: Tuorin lapsuus harmaahaltioiden kasvattina mainitaan nyt.


”Harmaat annaalit” n. 1951: Ulmon viesti Turgonille on nyt paeta merelle.


1950-l. alun hahmotelmat (Keskeneräisten tarujen kirjassa): Tuor ei saa Ulmolta mitään viestiä, vaan käskyn mennä Turgonin eteen ja lupauksen siitä, että Ulmo antaa tällöin tarvittavat sanat suuhun.
 
Last edited:
Kun nyt ollaan ehditty näin pitkälle Silmarillionissa, Christopher on joutunut turvautumaan yhä useammin omiin sepittelyihinsä vanhojen tekstien pohjalta (luku 22) tai käyttämään tekstin pohjana pääasiassa vuoden 1930 Quentaa (tämä luku) lähinnä muokaten nimistöä muuhun teokseen sopivaksi.

Mukana on (näin olen antanut itselleni kertoa nettikeskustelujen kautta) myös eräs yksityiskohta suoraan Kadonneitten tarujen kirjasta, nimittäin se tieto, että petturi-Maeglinin ruumis pudotessaan iskeytyy kolmasti kiviin, kun (ja kolmasti iskeytyi Maeglinin ruumis Amon Gwarethin kiviin ennen kuin putosi alla leimuaviin liekkeihin).

Tämä versio on tosiaan tiiviimmästä päästä. On todella suuri harmi, että Keskeneräisten tarujen kirjassa julkaistu tarina katkeaa niin tylysti. Vaan onneksi meillä on The History of Middle-earth ja vielä suuremmaksi onneksi The Fall of Gondolin jo nyt englanniksi ja ensi keväänä myös suomeksi. Ei niin, että siinä olisi mitään sellaista, mitä ei ole HoME:ssa jo julkaistu, mutta ennen kaikkea on hauska päästä lukemaan Kadonneitten tarinoiden versiota suomeksi.
 
Luin The Fall of Gondolinin vähän aikaa sitten, ja tämä luku tosiaan tuntuu siihen verrattuna aivan liian lyhyeltä...

Alustuksessa mainittujen lisäksi huomioni kiinnittyi vielä yhteen yksityiskohtaan: tapojensa mukaan (?) Morgoth hyökkää Gondoliniin juhlan aikaan, jolloin vartio on kevyempi. Tämäkin taisi löytyä jo Kadonneiden tarujen kirjan versiosta. Mutta mikseivät kotkat varoittaneet Turgonia edes vähän aiemmin?
 
Ylös