Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Silmarillion - 6. Fëanor ja Melkorin vapautuminen

Keskustelu huoneessa 'Lukutupa', aloittanut Laichalaf, 05.07.2018.

  1. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Pikaisesti voisi sanoa että on torstai, ja että kyseessä on jos jonkin sortin uusperhedraamaa kehittelevä luku, jossa Melkor laajentaa draaman kaaren jumalten tasolle. Toki tässäkin varmaan kaikki henkilöt toimivat mielestään oikein. Mitä muutakaan? @Hanna Kullanväärtti . Siirtyykö ny sit jatkot viikolla eteenpäin, lienee paras lomakausi alkamassa ja sateiset kirjan lukemiseen parhaiten käytettävissä olevat rauhalliset hetket saattavat olla monilla vähissä.
     
    Last edited: 05.07.2018
  2. Hanna Kullanväärtti

    Hanna Kullanväärtti Kontulainen

    Pahoittelut etten ihan ehtinyt alustaa eiliseen mennessä. Toivottavasti ehdimme kuitenkin vielä keskustella tästä mielenkiintoisesta luvusta!

    Luku jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kerrotaan lähinnä Fëanorista ja jälkimmäisessä puoliskossa Melkorin vapautumisesta ja uusista suunnitelmista.

    Kuten jo kaikki tiedämme, Fëanor on Finwë-kuninkaan ja vaimonsa Mírielin ensimmäinen ja ainoa lapsi. Tunnen suurta sympatiaa Mírieliä, kaikkien uupuneiden äitien kohtalotoveria, kohtaan. Míriel ilmeisesti vaipui lopulta jonkinlaiseen koomaan Lórienissa? Ei kerrota kuinka hänen ruumiilleen lopulta kävi. Fëanorista on jo aikaisemmin vihjailtu ja tämäkin luku antaa olettaa, että kyseessä on eräs historian merkittävimmistä haltioista. Hän onkin epäilemättä huippuälykäs, omapäinen ja ryhtyy kaikkeen tekemiseensä palavalla kiihkolla; sen sijaan hänen sosiaalisissa taidoissaan vaikuttaisi olevan aikalailla haasteita. Pakko myöntää, että löysin tästä kaikesta edellä kerrotusta runsaasti kosketuspintaa omaan elämäntilanteeseeni!

    Luvun toisessa osassa keskitytään Melkorin kieroiluun. Hänen vankeutensa päättyi ja hänet tuotiin jälleen valarin eteen. Osa valarista todella uskoi Melkorin parantaneen tapansa. Luottamus ei johdu hyväuskoisuudesta vaan siitä, että moinen pahuus ja kieroilu ovat valarille aivan käsittämättömiä asioita (sinänsä jännä ajatus). Osa on kuitenkin edelleen epäilevällä kannalla. Luvun lopussa kerrotaan, että jälleen kerran liiallisesta tiedonjanosta seuraa lopulta murhetta: tällä kertaa noldorille, joista monet uusia tietoja ja taitoja janotessaan kallistavat korvansa Melkorin puheille. Dramaattisesti todetaankin, että Valinorin autuas keskipäivä on päättymässä.
     
  3. Constantine

    Constantine "Hän Joka Juo Maitonsa Mustanaamion Tapaan"

    Pistimekkään intohimoisen Fëanorin tarina ja lapsuus sisältää varsin ilmiselvästi osasia Tolkienin omasta elämästä, vaikkakin muunneltuina. Kuvassa on mukana myös fyysisten ja henkisten voimien imeytyminen äidistä lapseen -juttu, mihin Professori itse uskoi vähintäänkin tarinanelementtinä (vrt. vahvojen muistikuvien periytymisteema HoME-volyymeissa viisi ja yhdeksän). Vaikka ihmiset eivät ole fiktiivisiä (?!!) haltioita vaan todellisia olentoja, niin kuitenkin valehtelisin, mikäli väittäisin, etteikö myös omiin korviini olisi kantautunut samansuuntaisia (sanalla sanoen epätieteellisiä ja vaikeasti tarkistettavia) esityksiä synnyttäjän pysyvästä postnataalisesta persoonan muutoksesta. Mitenköhän muut?

    Entä mitäpä ovat voineet olla ne Melkorin paljastamat hyvän- ja pahantiedon "puheet, joita noldorin ei olisi koskaan pitänyt kuulla"? Alkoiko horcruxin tapaisten esineiden hirmuisa historia Gárs-ecgin (Wiktionary :heart:) rannoilla mahdollisesti aikaisemmin kuin tiedämmekään?
     
    Last edited: 09.07.2018
    Hanna Kullanväärtti tykkää tästä.
  4. Hanna Kullanväärtti

    Hanna Kullanväärtti Kontulainen

    Minulle tuli mieleen niinkin proosallinen selitys kuin synnytyksen jälkeinen masennus. Se voi olla juuri noin lamauttavaa. Ilmeisesti aivan kaikkea ei voida parantaa edes Valinorin autuudessa.
     
    Isilmírë tykkää tästä.
  5. Luvailin

    Luvailin Kontulainen

    Tämä kuvaus sopii aika hyvin myös Homeroksen Iliaassa kuvattuihin Olymposvuoren tapahtumiin :) mutta muuten nämä kaksi kertomusta ovat aika erilaisia.
    Tarinan aiemmissa versioissa on tässä kohdassa monta sivua lisää Finwën ja Mírielin kohtalosta ja varsinkin valarin suhtautumisesta siihen. Luvun otsikkokin oli pitkään Of Finwë and Míriel. Jostain syystä Christopher on jättänyt Silmarillionia toimittaessaan tästä paljon pois, ja olen oikeastaan ihmetellyt miksi. Ehkä koska poisjäänyt teksti on sivujuonne, joka katkaisee päätarinan hetkeksi aikaa, ja kirjoitustyyliltäänkin enemmän esseemäinen kuin kertova.

    Poisjätetty teksti on julkaistu muutamana versiona Morgoth's Ringissä (HoME X) ja kertoo, että valar väittelivät pitkään siitä, miten avioeroon pitäisi suhtautua ja mitä se tarkoittaa haltioiden uudelleensyntymisen kannalta. Yhtäaikaiset vaimot olivat ilmeisesti täysin mahdoton ajatus, ja tästä syystä Finwën uudelleenavioituminen vaati sen, että Mandos kävi kysymässä kuolleelta Mírieliltä, aikooko tämä koskaan palata ruumiiseensa tai syntyä uudelleen. Vasta tämän (ja vielä 12 vuoden harkinta-ajan) jälkeen Manwë antoi Finwën mennä uudelleen naimisiin.

    Haltiat tallensivat valarin väittelyn omiin lakikirjoihinsa uutena lakina Namna Finwë Míriello, the Statute of Finwë and Míriel - sivuhuomiona tästä siis selviää myös se, että haltioilla oli jonkinlainen kirjoitettu laki.

    Mírielin ruumiista ei tässäkään sanota enempää kuin julkaistussa Silmassa. Hoitivatkohan Estën neidot sitä edelleen huolimatta siitä, että Míriel ei varmasti enää palaisi? Mírielin sielusta (fëa) sanotaan, että hän oli Mandosin luona Vairën talossa, varmaankin siis apuna tekemässä niitä maailman koko historiasta kertovia kudelmia, joita salien seinät olivat täynnä. Mahtoikohan Míriel ikuistaa niihin myös poikansa Fëanorin edesottamuksia...

    Mutta oikeastaan (niin ymmärsin) tästä tapauksesta teki niin merkittävän se, että tämä oli ensimmäinen kerta kun kuolema ja "turmelus" eli Melkorin pahuuden vaikutus (miten marring of Arda pitäisi suomentaa?) tuli Valinoriin, valarin suojelupyrkimyksistä huolimatta. Mitään tällaistahan ei pitänyt tapahtua Lännessä. Vasta nyt valar käsittivät, etteivät he voi pitää edes Valinoria täysin puhtaana Melkorin vaikutuksesta, jos sinne tuodaan haltioita pahasta maailmasta. Mírielin tapaus ja koko uudelleenavioitumisen ongelma olivat siis seurausta siitä pahuudesta, jonka Melkor oli levittänyt koko Ardaan, ehkä Amania lukuunottamatta.

    Tämä lainaus kuvannee valarin pohdinnan syvyyttä (tämä on kai tekstin viimeinen versio "FM 4"): For the Valar were greatly concerned to see that their labour for the guarding of Valinor was unavailing, if any thing, living or unliving, was brought thither out of Middle-earth, and they perceived now more clearly how great was the hurt that Melkor of old had done to the substance of Arda, so that all those who were incarnate and drew the sustenance of their bodies from Arda Marred, must ever be liable to grief, to do or to suffer things unnatural in Arda Unmarred. And this marring could not now be wholly undone

    Kaikki haltiat varmaankin tunsivat tarinan hyvin. Selittääköhän se, miksi myöhemmin mm. Doriathissa ja Lothlórienissa oltiin niin tarkkoja siitä, etteivät ketkään ulkopuoliset saa tulla maahan sisään kuin erityisluvalla?
     
    Hanna Kullanväärtti tykkää tästä.
  6. Hanna Kullanväärtti

    Hanna Kullanväärtti Kontulainen

    @Luvailin , onpa äärettömän mielenkiintoista! Itseäni juurikin tämän luvun alkupuoli on, kuten sanottu, koskettanut kovasti. Ensimmäinen kerta kun haltioiden kokemusmaailma tuntuu edes jossain määrin tutulta myös ihmiselle. Mietin myös, että tosiaan jotain hyvin outoa on siinä, että Valinorin paratiisissa tapahtuu jotain tällaista. Olet varmasti aivan oikeassa:
     
  7. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Toistuuko eri vaiheissa tietty teema? Melkor on voimakkain, taidoilta ja kyvyiltä suurin valarista; Fëanor on lahjakkain, tiedoilta ja taidoilta suurin noldorista; myöhemmin Saruman on tiedoilta ja taidoilta suurin velhoista ja näiden johtaja...

    Sss, lukee enemmän, lukee myös Laws and Customs...
    Finwën hengen jouduttua aikanaan Mandosin saleihin Míriel palasi tiettyjen neuvottelujen jälkeen vuorostaan omaan ruumiiseensa, mutta ei halunnut enää elävien maille vaan jäi asumaan Vairën työhuoneisiin. Vaikea hänen olisikaan ollut kutoa niitä seinävaatteita ilman ruumista...

    Then the fëa of Míriel was released and came before Manwë and received his blessing; and she went then to Lorien and re-entered her body, and awoke again, as one that cometh out of a deep sleep; and she arose and her body was refreshed. But after she had stood in the twilight of Lorien a long while in thought, remembering her former life, and all the tidings that she had learned, her heart was still sad, and she had no desire to return to her own people.
    (HoME, X, 249-250)
     
    Last edited: 06.07.2018
    Luvailin ja Hanna Kullanväärtti tykkäävät tästä.
  8. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Joskus olen nähnyt sanaa 'martaantua' käytettävän vastaavissa yhteyksissä mutta onhan se hieman kömpelö vääntää tähän substantiiviksi 'Ardan martaannutus', ehkä, tms. En tiedä onko tämä alunperin joku murresana vai peräti latinasta 'mortua'-sanasta, vai tulisiko samasta kannasta ehkä marraskuu ja marraskesi. (Muoks. Google antaa näköjään tasan 0 vastinetta tälle sanalle, sen sijaan 'marrastuva'-sana löytyy netistäkin.)

    Lisää muokkausta... Englannin kielen sanakirjamääritelmä näköjään sallisi suomeksi paljon lievemmätkin ilmaukset 'to impair less perfect', huononnus, pahennus, vääristäminen, vajaannutus, jos kohtuu kaikessa on hyvä, kohtuuttomuus, jne. Morgothin toiminta on tekemässä maailmaa meille tutummaksi, vähemmän ideaaliksi ja valarin yhtenäiskulttuuria edustavaksi, ja hyvin ymmärtää miksi Valinoria on tämän tästä verrattu Taivaaseen. Sielläkin, pyhimykset, Ingwën kansan tavoin lakkaamatta ylistävät rauhan hallitsijaa.
     
    Last edited: 06.07.2018
    Luvailin ja Hanna Kullanväärtti tykkäävät tästä.
  9. Súlien

    Súlien Kontulainen

    En ole itse ikinä ajatellut tarkemmin kääntää 'marring of Arda' -termiä, jotenkin olen aina ajatellut sen Ardan turmeltumisena tai tahraantumisena. En tiedä liippaako läheltäkään :joy:.
    Hauska sattuma, että olen lukiessani merkannut marginaaleihin muistiinpanoja käyttäen juurikin termejä 'kooma' ja 'synnytyksen jälkeinen masennus'. Tuo Valinorinkin kykenemättömyys parantaa kaikkea saa minut myös miettimään, mitä lopulta kävi sinne silti sen toivossa matkanneille, kuten Celebríanille ja hobittisankareillemme. Tykkään ajatella, että hyvin :D.

    Luvussa viitataan mielestäni myös Palantírihin, sillä "-- ja muitakin kiteitä hän [Fëanor] teki, sellaisia joissa katsoja saattoi nähdä kaukaisia seutuja pienenä mutta selvänä", vaikka niillä kommunikoinnista ei mainita mitään ja 'kide' eroaa kokoluokassa Palantírin myöhemmästä kuvauksesta TSH:ssa, jossa myös Gandalf kertoo Pippinille: "Kukaties Fëanor itse teki ne niin kaukaisina aikoina, ettei niitä voida mitata vuosissa." (Mikä on muuten hauska yksityiskohta, sillä Pippin-paralla tuskin oli aavistustakaan, kuka Fëanor oli - mutta harvalla ensilukijallakaan on.)
     
    Hanna Kullanväärtti ja Luvailin tykkäävät tästä.
  10. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Näin on ajatellut myös Kersti Juva suomennoksessaan, ainakin "Eärendilin matka" -luvun viimeisessä kappaleessa.
    [Varoitus! Saattaa spoilata Silmarillionin!]

    ...sellainen on aina ollut turmeltuneen Ardan kohtalo; josko siihen joku muutos tulee ja turmellus korjataan, sen ehkä Manwë ja Varda tietävät...

    "that was of old the fate of Arda Marred; and if any change shall come and the Marring be amended, Manwë and Varda may know; but they have not revealed it, and it is not declared in the dooms of Mandos."
     
    Hanna Kullanväärtti tykkää tästä.
  11. Sidhiel

    Sidhiel Rajatapaus

    Filosofinen ajatus: ilman Ardan turmeltumista siitä ei olisi tullut niin epämääräisen viehättävän yllättävää. Yritän sanoa, että ilman Melkoria ja hänen sakkiaan muut Valar olisivat vain istuneet tyytyväisinä paikallaan ja valuneet tylsyyteen. Niennaakaan ei tarvittaisi jos kaikilla menisi koko ajan loistavasti. Tai että jos kaikki on ihanaa ja auvoista, se ei tunnu miltään enää, koska juuri "voihan himpuran simpura!" -tyyliset hetket saavat ilon hetket tuntumaan iloisilta, kun on jotain, johon verrata.
     
    Súlien, Hanna Kullanväärtti ja Isilmírë tykkäävät tästä.
  12. Luvailin

    Luvailin Kontulainen

    Oho, olinpa unohtanut että siellä on valarin väittelyn lisäksi tuollaistakin. Kiitos! :)
    Tosiaan... Minäkin haluan ajatella niin. Oli kai kuitenkin aika poikkeuksellista, jos Valinor ei parantanut kaikkea, ja ehkäpä Mírielkin oli lopulta ainakin jollain tavalla tyytyväinen kutojan rooliinsa?
    Joo. Elleivät ne olleet samoja, ehkä Fëanor teki palantírit myöhemmin näistä pienemmistä kiteistä oppimallaan tekniikalla? Voi myös olla, ettei Gandalfkaan tiennyt meitä enempää (vaikka hän oli varmaankin ainakin nähnyt ja ehkä myös puhunut Fëanorin kanssa Valinorissa), ja Gandalf arvasi näiden kiteiden perusteella, että palantíritkin voivat olla Fëanorin tekosia.

    PS. Tämä on näköjään sadas viestini Käärmeeseen. Kiva että sen aiheena on lempikirjani Silmarillion :)
     
    Hanna Kullanväärtti tykkää tästä.
  13. Tik

    Tik Konnavahti Vastuuhenkilö Konnavahti

    Joitakin huomioita:

    1. "...mutta hänen äitinsä kutsui häntä nimellä Fëanor, Tulenhenki" -- Hassua, miten pitkälle Thingolin aikaansaama sindarisointi ulottui. Tässäkin tarinassa, joka kertoo ajoista kauan ennen noldorin pakoa, annetaan Nerdanelin kutsua poikaansa Fëanároa sindarisoidulla nimellä. Kertoo siis jotakin ajasta ja kenties paikasta, jolloin tarina merkittiin muistiin. Ja ilmeisesti siitä, että se on joko alun perin kirjoitettu sindariksi tai ainakin meidän aikaamme säilynyt kopio on sindarinkielinen käännös.

    2. "...ja muitakin kiteitä hän teki, sellaisia joissa katsoja saattoi nähdä kaukaisia seutuja pienenä mutta selvänä" -- alkutekstissä crystals joka on siis suomennettu 'kiteiksi'. Antaako 'kide' rajoitetumman ja pienikokoisemman mielikuvan näiden palantír-tyyppisten esineiden koosta kuin 'crystal'? Mutta olisiko ollut väärin kääntää "ja muitakin kristalleja hän teki"? Mielestäni olisi ollut.

    3. "hän [= Indis] oli läheistä sukua Ingwelle" -- Shibboleth of Fëanorin (HoME XII, 343) mukaan Indis oli Ingwën sisarentytär (ja hän oli rakastunut Finwëen jo kauan sitten, kun noldor ja vanyar vielä elelivät lähinaapureina).

    4. "hän [= Melkor] katsoi Ilüvatarin lapsia jotka istuivat Mahtien jalkojen juuressa" -- tässä on nähdäkseni luvun mainittavin korjaus vuoden 2018 laitoksessa (eikä sekään ole kovin suuri): vuoden 1978 laitoksessa the Mighty on käännetty "Mahtaviksi". Toisaalta voi kysyä, olisiko pitänyt korjata? Nimittäin yleensä "Mahdit" on käännös alkutekstin nimityksestä the Powers. Kyseinen the Mighty (isolla alkukirjaimella) esiintyy vain ja ainoastaan tässä.

    5. "silä Manwë oli vapaa pahuudesta eikä käsittänyt sitä" -- tämä kuulostaa sekä uskomattomalta että järjettömältä heikkoudelta maailman käskynhaltijassa. Miten joku jumala voi ymmärtää noin huonosti luomakuntaansa ja sen virtauksia? Eipä ihme, että piti sotia ja kärsiä niin kauan. Ihme, että Melkor lopulta hävisi. Vai alkoiko Manwë jossakin vaiheessa päästä perille pahuuden olemuksesta? Pitääkö pahuuden olla osa omaa itseä, jotta sitä voisi ymmärtää? Mutta koska "Ulmoa ei petetty, ja Tulkas puristi kätensä nyrkkiin aina kun hän näki vihollisensa Melkorin kulkevan ohi", ainakin nämä kaksi olivat enemmän perillä maailman tavoista.

    6. "...Fëanor Finwën poka, joka antoi hänelle [= Melkorille, tietty] nimen Morgoth" -- Otettakoon tässäkin esille se tosiasia, että Amanissa annettu nimi annettiin tietysti quenyankielisessä muodossaan. Asian tiimoilta lainaan Kontuwikin Morgoth-artikkelia:
    • Koska Morgoth on selvästi nimen sindarinkielinen asu, Fëanor ei voinut vielä Amanissa antaa nimeä juuri tässä muodossa. Vuonna 1951 tehdyissä Quenta Silmarillionin käsikirjoituksen muokkauksissa Tolkien kirjoitti nimen olevan "muinaisemmassa muodossa" Moringotto (HoME X, 194) Työstäessään tarinaa jälleen 1950-luvun lopulla hän ilmoitti, että "Fëanorin käyttämässä muinaisessa muodossa" nimi oli Moriñgotho (HoME X, 294).
     

Jaa somessa