Vielä kerran: Tervetuloa Silmarillionin pariin koko Konnun väki!
Edessämme avautuu, jos oikein laajasti ajattelee, suunnilleen koko Tolkienin Ardaa käsittelevä legendarium, sillä kirjan viimeinen osuus Mahtisormukset ja kolmas aika kattaa suunnilleen kaikki Sormusten herran tapahtumat pääpiirteissään. Meillä on siis tilaisuus käsitellä tämän maailmankaikkeuden historiaa alusta lähtien ja vielä alkua edeltäviäkin tapahtumia. Niistä lisää ensi viikolla, kun Constantine päräyttää käyntiin keskustelun Ainulindalësta.
Mitä tulee keskustelun kulkuun, voisin vielä todeta, että valittavana on hyvin monenlaista ja -tasoista puhuttavaa. Voimme puhua Ardan sisäisestä historiasta, henkilöistä, tapahtumista, paikoista, sen mukaan kuin Silmarillionissa kerrotaan, ja myös niiden yhteyksistä muihin Tolkienin kertomuksiin.
(Ja koska suomennettuja Silmarillioneja on nyt käytössämme kaksi, saa toki vertailla niitä. Mitä on muuttunut, mitä pitäisi vielä muuttaa, mitä ei olisi kannattanut muuttaa.)
Voimme käsitellä kertomusten kehittymistä nykyään jo melkoisen laajan lähdemateriaalin (The History of Middle-earth -sarja ennen kaikkea) pohjalta, sillä onhan tämä painettu Silmarillion kuitenkin myös paljolti Christopher Tolkienin luomus. Hänelle kiitos siitä, että tiedämme nykyään jokseenkin tarkasti, miten hän sen 1970-luvulla kokosi ja mistä aineksista.
Olisi toki mielenkiintoista lukea myös näkemyksiä siitä, miten Silmarillionin tarinat liittyvät muuhun tarinaperinteeseen, mytologioihin, maailmankirjallisuuteen ja erilaisiin ideoihin -- vaikkapa maailman kansojen luomiskertomuksiin tai monenkirjaviin sankari- ja antisankarityyppeihin.
Mitä enemmän ja mitä monipuolisempaa sanottavaa löytyy, sitä rikkaamman kuvan toki saamme sekä Silmarillionista että tarinankertoja Tolkienin elämäntyöstä -- joka oikeastaan on yhtä kuin Silmarillion laajasti ymmärrettynä. Se että työ jäi häneltä kesken, on toki surullista, mutta toisaalta juuri se antaa meille enemmän pureskeltavaa.
Mutta nyt keskustelun varsinaisen otsikon pariin:
1) Esipuhe
Tässä Christopher Tolkien kertoo muutamalla sivulla sen, minkä hän esittelee hieman laajemmin The History of Middle-earthin osissa 1-5 ja 10-12. Keskeisiä pointteja ovat mielestäni ne, että CJRT sanoo selvästi valikoineensa sen tekstit ja järjestäneensä aineistoa luodakseen mahdollisimman koherentin ja sisäisesti yhtäpitävän tarinan. Se mitä vuonna 1977 (ja suomennoksen ilmestyttyä vuonna 1979) emme vielä tienneet, oli tuon aineiston suuri määrä -- miten paljon oli jätettävä pois ja miten vaikeaa oli saavuttaa mainittu koherenssi, kun Silmarillionin eri versiot jäivät jo alusta alkaen (siis 1910-luvun Kadonneitten tarujen kirjasta) yksi toisensa jälkeen täysin tai melkein kesken ennen loppua. Paljastava lause esipuheen lopussa kertoo, millaiseksi CJRT tunsi olonsa: "Vaikeassa ja epäilyttävässä tehtävässäni kirjan tekstin valmistelussa..." Niin epäilyttäväksi hän tunsi olonsa, että siitä syntyi kaksitoistaosainen Silmarillionin ja Sormusten herran lähteiden kokoelma.
Mitä tulee yksittäisten lukujen kokoamisen historiaan, niihin voimme varmaan keskittyä erikseen joka luvussa, mutta tässä vaiheessakin voi siitä halutessaan kukin sanansa sanoa. Toki lukukokemuksen kannalta voisi olla helpompaa unohtaa taustamateriaali ja keskittyä kirjaan sellaisena kuin sen edessään näkee. Niille, jotka ovat vähänkin perehtyneet lähteisiin, se voi olla kuitenkin ylivoimaisen vaikeaa.
P.S. Varmaan huomasitte esipuheen lopussa kiitokset Guy Kaylle. Hänen fantasiakirjojaan on moni varmaan lukenut. Kirjojen kansissa hän tosin esiintyy yleensä nimellä Guy Gavriel Kay.
2) Toisen laitoksen esipuhe
Tämä löytyy vain vuoden 2018 kuvitetusta laitoksesta. Suomentaja on Alice Martin.
Niille, joilla kuvitettua laitosta ole käytössään, todettakoon, että kakkosesipuheen pääasiallinen sisältö on alkuteoksen vuoden 1999 toiseen laitokseen lisätyn kirjeen (siitä lisää alempana) esittely.
Lopussa CJRT vielä toteaa tehneensä toiseen laitokseen joitakin korjauksia, niistä tärkeimmät Númenorin hallitsijoiden järjestysnumeroihin. Korjaukset ovat luonnollisesti mukana suomennoksen kuvitetussa laitoksessa.
3) J. R. R. Tolkienin kirjeestä Milton Waldmanille 1951
Kirjeen on suomentanut Tero Valkonen. Se on julkaistu kokonaisuudessaan teoksessa Kirjeet (WSOY, 2007, kirje 131, s. 182-205). Silmarillionissa julkaistuun tekstiin on CJRT tehnyt pieniä korjauksia ja jättänyt pois muutaman alaviitteen (Kirjeet, s. 183, 190, 191, 192) sekä lisännyt kaksi uutta (Silmarillion, 2018, s. xxiiii [alaviite 6], xxvii [alaviite 9]). Alkuperäinen kirje jatkuu vielä kolmannen ajan eli Hobitin ja vielä julkaisemattoman Sormusten herran tapahtumien esittelyllä, joka on jätetty pois Silmarillionista (Kirjeet, s. 200-205).
Tästä olikin jo puhetta lukupiirimme taustakeskustelussa: SPOILERIVAROITUS! Niille, jotka tarttuvat Silmarillioniin nyt ensimmäistä kertaa, kirjeen lukemisella voi olla tuhoisa vaikutus, sillä siinä kerrotaan pääpiirteissään koko kupletin juoni -- sellaisena kuin se oli Tolkienin mielessä vuonna 1951, muutama vuosi ennen Sormusten herran ilmestymistä.
Toisaalta ne jotka ovat Sormusten herran lukeneet liitteitä myöten, tietävät jo Liite A:n alkuosasta ja viimeistään Liite B:n ensimmäisistä virkkeistä, mitä ensimmäisellä ja toisella ajalla tapahtui ja miten Silmarillionin taru päättyi. Niinpä on varmaan asiallista todeta tässä vaiheessa, että kaikenlainen tulevien tapahtumien spoilaaminen on sallittua. Uskokaa pois, se ei vähennä lukunautintoa turhan paljon. Minäkin luin Silmarillionin aikoinani ennen Sormusten herraa ja tiesin Mahtisormukset-luvun ansiosta pääpiirteittäin kaiken, mitä TSH:ssa tapahtui. Ja silti oli jännää (vielä neljännellätoista lukukerrallakin).
Niille, jotka ovat lukeneet Silmarillionin ja muistavat suunnilleen mitä siinä tapahtui, kirje on vallan mielenkiintoinen, sillä sehän on tavallaan Tolkienin itsensä alusta loppuun kirjoittama (mini-)Silmarillion, mitä tämä painettu teos kokonaisuudessaan ei ole, koska se on CJRT:n kokoama ja sisältää myös aineksia kirjoituksista vuoden 1951 jälkeen.
Tähän väliin lisäselvennystä niille, joilla ei ole kyseistä kirjettä käytössään: Milton Waldman oli Collinsin (myöh. HarperCollins) kustannustoimittaja ja tuohon aikaan Tolkien oli rimpuilemassa irti Allen & Unwinista ja toivoi, että Collins julkaisisi sekä Sormusten herran että Silmarillionin niin kuin hän toivoi. Allen & Unwin ei halunnut sitoutua Silmarillioniin vaan halusi julkaista vain Sormusten herran. Siinä syy teoksen esittelyyn. Siitä ei lopulta tullut mitään, Silmarillion oli ja pysyi keskeneräisenä ja Tolkien palasi Allen & Unwinin huomaan. Lisää tarinaa Tolkienin ja Waldmanin episodista Kontuwikin artikkelissa Milton Waldman.
Kirje ei silti ole pelkästään Silmarillionin juonikuvaus, vaan sen alussa (kolme ja puoli sivua) Tolkien kertoo siitä, miksi ja miten hän ryhtyi mytologiaansa luomaan. Allegoriasta irtisanoudutaan tässäkin -- oikeastaan Sormusten herran esipuheen maininta allegoriasta näyttää olevan peräisin tämän kirjeen sanamuodoista.
Kirjeen loppuosa (kymmenen ja puoli sivua) käsitteleekin sitten sekä alkuaikojen ja ensimmäisen ajan että toisen ajan historiaa ja sitä, mitä teemoja Tolkien näkee tarinoidensa takana. Huomatkaa, että sana lankeemus esiintyy useaan kertaan. Löytyisikö siitä Silmarillionin keskeinen teema? Toinen sana, joka alkoi pyöriä mielessäni kirjettä lukiessani, oli kuolevaisuus. Mutta hieman epämääräisempänä, enemmän ihmisiin liittyvänä. Täytyy sanoa, että tämä teeman hakeminen on minulla vielä vakavasti kesken. Ehkä joku osaisi eritellä sitä paremmin kirjeen pohjalta -- siis eritellä vuoden 1951 Tolkienin ajatuksia. Kokonaan toinen kysymys on se, mitä hän ajatteli esimerkiksi vuonna 1917 aloittaessaan tarinoidensa punomista ja mitä hän ajatteli viimeisinä vuosinaan 1970-luvun alussa.
Näistä haja-ajatuksista toivottavasti saa jonkinlaista innoitusta keskusteluun. Voi myös olla parempi jättää ne omaan arvoonsa ja yksinkertaisesti kertoa omat vaikutelmansa siitä, millaisin odotuksin esipuheet ja kirjeen luettuaan kääntää esiin seuraavan sivun.
Enkä yhtään moiti sitä, joka harppaaa kaiken tämän yli ja palaa siihen vasta loppuun päästyään. Niinhän me kaikki jotka olemme ensimmäisen laitoksen lukeneet, tavallaan teemme.
Pitemmittä puheitta, antaa mennä!
P.S. Vielä yksi juttu Silmarillionin uudesta kuvitetusta laitoksesta. Sen nimiöaukeamalla on alkuteoksen tapaan nyt tengwarilla kirjoitettu teksti sivun ylä- ja alalaidassa. Sormusten herran suomennoksen uusimpien painosten tapaan tämäkin teksti on tengwarilla kirjoitettua suomea (suom. Alice Martin, kalligrafia Lotta Raatikainen).
Mitä siinä tarkkaan ottaen lukee, käy selville Kontuwikin artikkelista Suomennetut riimu- ja tengwarkirjoitukset., jos tengwar-taidot ovat päässeet ruostumaan.
Edessämme avautuu, jos oikein laajasti ajattelee, suunnilleen koko Tolkienin Ardaa käsittelevä legendarium, sillä kirjan viimeinen osuus Mahtisormukset ja kolmas aika kattaa suunnilleen kaikki Sormusten herran tapahtumat pääpiirteissään. Meillä on siis tilaisuus käsitellä tämän maailmankaikkeuden historiaa alusta lähtien ja vielä alkua edeltäviäkin tapahtumia. Niistä lisää ensi viikolla, kun Constantine päräyttää käyntiin keskustelun Ainulindalësta.
Mitä tulee keskustelun kulkuun, voisin vielä todeta, että valittavana on hyvin monenlaista ja -tasoista puhuttavaa. Voimme puhua Ardan sisäisestä historiasta, henkilöistä, tapahtumista, paikoista, sen mukaan kuin Silmarillionissa kerrotaan, ja myös niiden yhteyksistä muihin Tolkienin kertomuksiin.
(Ja koska suomennettuja Silmarillioneja on nyt käytössämme kaksi, saa toki vertailla niitä. Mitä on muuttunut, mitä pitäisi vielä muuttaa, mitä ei olisi kannattanut muuttaa.)
Voimme käsitellä kertomusten kehittymistä nykyään jo melkoisen laajan lähdemateriaalin (The History of Middle-earth -sarja ennen kaikkea) pohjalta, sillä onhan tämä painettu Silmarillion kuitenkin myös paljolti Christopher Tolkienin luomus. Hänelle kiitos siitä, että tiedämme nykyään jokseenkin tarkasti, miten hän sen 1970-luvulla kokosi ja mistä aineksista.
Olisi toki mielenkiintoista lukea myös näkemyksiä siitä, miten Silmarillionin tarinat liittyvät muuhun tarinaperinteeseen, mytologioihin, maailmankirjallisuuteen ja erilaisiin ideoihin -- vaikkapa maailman kansojen luomiskertomuksiin tai monenkirjaviin sankari- ja antisankarityyppeihin.
Mitä enemmän ja mitä monipuolisempaa sanottavaa löytyy, sitä rikkaamman kuvan toki saamme sekä Silmarillionista että tarinankertoja Tolkienin elämäntyöstä -- joka oikeastaan on yhtä kuin Silmarillion laajasti ymmärrettynä. Se että työ jäi häneltä kesken, on toki surullista, mutta toisaalta juuri se antaa meille enemmän pureskeltavaa.
Mutta nyt keskustelun varsinaisen otsikon pariin:
1) Esipuhe
Tässä Christopher Tolkien kertoo muutamalla sivulla sen, minkä hän esittelee hieman laajemmin The History of Middle-earthin osissa 1-5 ja 10-12. Keskeisiä pointteja ovat mielestäni ne, että CJRT sanoo selvästi valikoineensa sen tekstit ja järjestäneensä aineistoa luodakseen mahdollisimman koherentin ja sisäisesti yhtäpitävän tarinan. Se mitä vuonna 1977 (ja suomennoksen ilmestyttyä vuonna 1979) emme vielä tienneet, oli tuon aineiston suuri määrä -- miten paljon oli jätettävä pois ja miten vaikeaa oli saavuttaa mainittu koherenssi, kun Silmarillionin eri versiot jäivät jo alusta alkaen (siis 1910-luvun Kadonneitten tarujen kirjasta) yksi toisensa jälkeen täysin tai melkein kesken ennen loppua. Paljastava lause esipuheen lopussa kertoo, millaiseksi CJRT tunsi olonsa: "Vaikeassa ja epäilyttävässä tehtävässäni kirjan tekstin valmistelussa..." Niin epäilyttäväksi hän tunsi olonsa, että siitä syntyi kaksitoistaosainen Silmarillionin ja Sormusten herran lähteiden kokoelma.
Mitä tulee yksittäisten lukujen kokoamisen historiaan, niihin voimme varmaan keskittyä erikseen joka luvussa, mutta tässä vaiheessakin voi siitä halutessaan kukin sanansa sanoa. Toki lukukokemuksen kannalta voisi olla helpompaa unohtaa taustamateriaali ja keskittyä kirjaan sellaisena kuin sen edessään näkee. Niille, jotka ovat vähänkin perehtyneet lähteisiin, se voi olla kuitenkin ylivoimaisen vaikeaa.
P.S. Varmaan huomasitte esipuheen lopussa kiitokset Guy Kaylle. Hänen fantasiakirjojaan on moni varmaan lukenut. Kirjojen kansissa hän tosin esiintyy yleensä nimellä Guy Gavriel Kay.
2) Toisen laitoksen esipuhe
Tämä löytyy vain vuoden 2018 kuvitetusta laitoksesta. Suomentaja on Alice Martin.
Niille, joilla kuvitettua laitosta ole käytössään, todettakoon, että kakkosesipuheen pääasiallinen sisältö on alkuteoksen vuoden 1999 toiseen laitokseen lisätyn kirjeen (siitä lisää alempana) esittely.
Lopussa CJRT vielä toteaa tehneensä toiseen laitokseen joitakin korjauksia, niistä tärkeimmät Númenorin hallitsijoiden järjestysnumeroihin. Korjaukset ovat luonnollisesti mukana suomennoksen kuvitetussa laitoksessa.
3) J. R. R. Tolkienin kirjeestä Milton Waldmanille 1951
Kirjeen on suomentanut Tero Valkonen. Se on julkaistu kokonaisuudessaan teoksessa Kirjeet (WSOY, 2007, kirje 131, s. 182-205). Silmarillionissa julkaistuun tekstiin on CJRT tehnyt pieniä korjauksia ja jättänyt pois muutaman alaviitteen (Kirjeet, s. 183, 190, 191, 192) sekä lisännyt kaksi uutta (Silmarillion, 2018, s. xxiiii [alaviite 6], xxvii [alaviite 9]). Alkuperäinen kirje jatkuu vielä kolmannen ajan eli Hobitin ja vielä julkaisemattoman Sormusten herran tapahtumien esittelyllä, joka on jätetty pois Silmarillionista (Kirjeet, s. 200-205).
Tästä olikin jo puhetta lukupiirimme taustakeskustelussa: SPOILERIVAROITUS! Niille, jotka tarttuvat Silmarillioniin nyt ensimmäistä kertaa, kirjeen lukemisella voi olla tuhoisa vaikutus, sillä siinä kerrotaan pääpiirteissään koko kupletin juoni -- sellaisena kuin se oli Tolkienin mielessä vuonna 1951, muutama vuosi ennen Sormusten herran ilmestymistä.
Toisaalta ne jotka ovat Sormusten herran lukeneet liitteitä myöten, tietävät jo Liite A:n alkuosasta ja viimeistään Liite B:n ensimmäisistä virkkeistä, mitä ensimmäisellä ja toisella ajalla tapahtui ja miten Silmarillionin taru päättyi. Niinpä on varmaan asiallista todeta tässä vaiheessa, että kaikenlainen tulevien tapahtumien spoilaaminen on sallittua. Uskokaa pois, se ei vähennä lukunautintoa turhan paljon. Minäkin luin Silmarillionin aikoinani ennen Sormusten herraa ja tiesin Mahtisormukset-luvun ansiosta pääpiirteittäin kaiken, mitä TSH:ssa tapahtui. Ja silti oli jännää (vielä neljännellätoista lukukerrallakin).
Niille, jotka ovat lukeneet Silmarillionin ja muistavat suunnilleen mitä siinä tapahtui, kirje on vallan mielenkiintoinen, sillä sehän on tavallaan Tolkienin itsensä alusta loppuun kirjoittama (mini-)Silmarillion, mitä tämä painettu teos kokonaisuudessaan ei ole, koska se on CJRT:n kokoama ja sisältää myös aineksia kirjoituksista vuoden 1951 jälkeen.
Tähän väliin lisäselvennystä niille, joilla ei ole kyseistä kirjettä käytössään: Milton Waldman oli Collinsin (myöh. HarperCollins) kustannustoimittaja ja tuohon aikaan Tolkien oli rimpuilemassa irti Allen & Unwinista ja toivoi, että Collins julkaisisi sekä Sormusten herran että Silmarillionin niin kuin hän toivoi. Allen & Unwin ei halunnut sitoutua Silmarillioniin vaan halusi julkaista vain Sormusten herran. Siinä syy teoksen esittelyyn. Siitä ei lopulta tullut mitään, Silmarillion oli ja pysyi keskeneräisenä ja Tolkien palasi Allen & Unwinin huomaan. Lisää tarinaa Tolkienin ja Waldmanin episodista Kontuwikin artikkelissa Milton Waldman.
Kirje ei silti ole pelkästään Silmarillionin juonikuvaus, vaan sen alussa (kolme ja puoli sivua) Tolkien kertoo siitä, miksi ja miten hän ryhtyi mytologiaansa luomaan. Allegoriasta irtisanoudutaan tässäkin -- oikeastaan Sormusten herran esipuheen maininta allegoriasta näyttää olevan peräisin tämän kirjeen sanamuodoista.
Kirjeen loppuosa (kymmenen ja puoli sivua) käsitteleekin sitten sekä alkuaikojen ja ensimmäisen ajan että toisen ajan historiaa ja sitä, mitä teemoja Tolkien näkee tarinoidensa takana. Huomatkaa, että sana lankeemus esiintyy useaan kertaan. Löytyisikö siitä Silmarillionin keskeinen teema? Toinen sana, joka alkoi pyöriä mielessäni kirjettä lukiessani, oli kuolevaisuus. Mutta hieman epämääräisempänä, enemmän ihmisiin liittyvänä. Täytyy sanoa, että tämä teeman hakeminen on minulla vielä vakavasti kesken. Ehkä joku osaisi eritellä sitä paremmin kirjeen pohjalta -- siis eritellä vuoden 1951 Tolkienin ajatuksia. Kokonaan toinen kysymys on se, mitä hän ajatteli esimerkiksi vuonna 1917 aloittaessaan tarinoidensa punomista ja mitä hän ajatteli viimeisinä vuosinaan 1970-luvun alussa.
Näistä haja-ajatuksista toivottavasti saa jonkinlaista innoitusta keskusteluun. Voi myös olla parempi jättää ne omaan arvoonsa ja yksinkertaisesti kertoa omat vaikutelmansa siitä, millaisin odotuksin esipuheet ja kirjeen luettuaan kääntää esiin seuraavan sivun.
Enkä yhtään moiti sitä, joka harppaaa kaiken tämän yli ja palaa siihen vasta loppuun päästyään. Niinhän me kaikki jotka olemme ensimmäisen laitoksen lukeneet, tavallaan teemme.
Pitemmittä puheitta, antaa mennä!
P.S. Vielä yksi juttu Silmarillionin uudesta kuvitetusta laitoksesta. Sen nimiöaukeamalla on alkuteoksen tapaan nyt tengwarilla kirjoitettu teksti sivun ylä- ja alalaidassa. Sormusten herran suomennoksen uusimpien painosten tapaan tämäkin teksti on tengwarilla kirjoitettua suomea (suom. Alice Martin, kalligrafia Lotta Raatikainen).
Mitä siinä tarkkaan ottaen lukee, käy selville Kontuwikin artikkelista Suomennetut riimu- ja tengwarkirjoitukset., jos tengwar-taidot ovat päässeet ruostumaan.
Last edited: