Silmarillion - Huomautus ääntämisestä ja Hakemisto

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kappas kehveli, näin lähelle loppua olemme päässeet aikataulussa loistavasti pysytellen, mutta nyt oli vähältä jäädä koko viikon keskustelu sikseen. Mutta onhan tätä viikkoa vielä melkein tunti jäljellä, joten ehtiihän tässä.

Keskustelun aihe ei liene kovin kirjallinen eikä ehkä äärimmäisen jännittävä, mutta tietopuoliselta sisällöltään etenkin Hakemisto on toki merkittävä. Esimerkiksi Kontuwikissä siihen viitataan yli 350 artikkelissa. Mutta ensin Huomautukseen ääntämisestä:

Vuoden 1979 laitoksessa (s. 389) tämä Christopher Tolkienin laatima ääntämisohjeisto (Note on Pronunciation) oli jätetty pois. Johdannon lopussa vain viitataan Sormusten herran Liitteeseen E ja ainoana varsinaisena asiana muistutetaan, että erokepisteelliset ä ja ö eivät tarkoita suomen ä- ja ö-kirjaimia ja ne äännetään a:na ja o:na.

Vuoden 2018 laitoksessa (s. 325-326) Note on Pronunciation sen sijaan on varsinaisesti suomennettuna (suom. Alice Martin), joskin siihen on lisätty suomalaista lukijaa varten kappale, jossa myös viitataan siihen, miksi huomautus on mukana vasta nyt:
  • Suomalaiselta lukijalta haltiakielten ääntämys luonnistuu monessa kohtaa vaistomaisesti oikein. Siitä kenties johtuu, että Silmarillionin aiemmissa suomenkielisissä laitoksissa huomautusta ei ole ollut mukana. Tekstiä on hieman sovellettu suomen kielen oloihin.
Soveltamiseen ei ole ollut paljon tarvetta, hieman kuitenkin. Kirjainyhdistelmän TH ja konsonanttina sanan alussa äännettävän Y:n selitystä ei ole englanninkielisessä alkuteoksessa, ilmeisesti siksi, että englantilainen lukija ääntää ne vaistomaisesti oikein toisin kuin me.

Vokaalien osalta taas me olemme vahvemmilla kuin englanninkieliset. Niinpä diftongien ääntämisohjeet ovat ymmärrettävästi alkuteosta yksinkertaisemmat.

Mitä mieltä olette, onko näistä ohjeista apua ja toimivatko ne hyvin? Toisin sanoen, jääkö niiden lukemisen jälkeen vielä kysymysmerkkejä ajatuskuplaan?

Sitten Hakemistoon:

Hakemiston johdanto on suomennoksen molemmissa laitoksissa sama; toisin sanoen vuoden 2018 laitoksessa on yhä mukana suomennoksen johdantoon liitetty erokepisteellisten vokaalien ääntämisohje, mikä on toki suomalaiselle lukijalle erittäin tarpeellinen, sillä sitä ei ole varsinaisessa ääntämisohjeessa; siinä on vain maininta lopu-ë:stä, tästä Tolkien-ortografian pikku kummajaisesta, jota me emme oikeastaan tarvitsisi, koska ainahan me äännämme sanan lopussa olevan e:n. (Sivumennen sanoen, saksalaisissa Tolkien-käännöksissä tätä ë-merkkiä ei lainkaan käytetä, koska eivät saksalaisetkaan sitä tarvitse. Ja mitä saksalainen ei tarvitse, sitä hän ei myöskään hanki.)

Hakemisto -- jos siitä kaiken sanoisi, pitäisi varmaan valmistella sanottavaansa pitkään ja hartaasti. Sanon vain sen, että huomioitteni mukaan vuoden 2018 laitoksessa on aika runsaasti kaikenlaisia korjauksia ja lisäyksiä vuoden 1979 Hakemistoon nähden. Mutta niiden tarkistaminen vaatii aikaa eikä sen paikka ole tässä alustuksessa, ehkä joskus Kontuwikissä asiaankuuluvassa artikkelissa.

Ja sanonpa vielä toisenkin asian: Suomennoksen ja alkuteoksen hakemistojen merkittävin ero on (sekä vuonna 1979 että 2018) se, että alkuperäiseen hakemistoon kuuluvat sivunumeroviitteet puuttuvat suomennoksesta. Niiden mukaan ottaminen uudessa laitoksessa olisi toki tehnyt hakemistosta vielä käyttökelpoisemman työkalun. Mutta eihän kaikkea voi saada. Ehkä sitten seuraavassa suomennoksen laitoksessa, koska sellainen saataneenkaan.

Sanomiset lopetan tähän ja esitän pari kysymystä keskustelun pohjaksi:

1) Hakemisto koostuu yksityiskohdista. Oletteko huomannut silmään pistäviä yksityiskohtia, siis virheitä, puutteita tai hämäryyksiä (joko alkuteoksesta periytyviä ta suomennokseen pesiytyneitä) jotka voisi nostaa esiin?

2) Oletteko bonganneet hakemistosta sellaista tietoa, jota itse tekstissä ei ole? Keskeneräisten tarujen kirjan hakemistossahan sellaista materiaalia on aika paljon, etenkin esseestä The Rivers and Beacon-hills of Gondor poimittuja tietoja.

Ehkä tämän pohjalta ehdimme vielä keskustella tämän viikonkin aikana (noin 25 minuuttia aikaa!) aiheestamme ja jatkaa seuraavasta viikosta eteenpäin niin kauan kuin huvittaa. Mitään päättymispäiväähän näille keskusteluille ei ole olemassa.
 

Constantine

Kielten löytöretkeilijä
Hildórien . . . Suomennoksen seitsemännestä painoksesta ó:n aksentti näyttäisi ensin puuttuvan; tarkempi tarkastelu tosin kuitenkin osoittaa sen muuttuneen mystisten voimien turvin pienen `-mustetuhrun näköiseksi vokaalin sisälle. Samaa äärimmäisen kiehtovaa painokoneoireenkuvaa esiintyy (johdonmukaisesti) myös muiden hakusanojen selitteissä esiintyvissä nimissä, kuten Laer Cú Beleg (Túrin, Cúthalion) sekä Túrin (Húrin). Tällaiset proverbiaaliset ylösalaisin pörrääjät antavat yhdessä epäilemättä seitsemännelle painokselle sen vuosi vuodelta hitaasti mutta varmasti kohoavan antikvaarisen markkina-arvon. #ChangeMyMind #YouCant #Rmmm
 

Telimektar

Fundamentalisti
(Sivumennen sanoen, saksalaisissa Tolkien-käännöksissä tätä ë-merkkiä ei lainkaan käytetä, koska eivät saksalaisetkaan sitä tarvitse. Ja mitä saksalainen ei tarvitse, sitä hän ei myöskään hanki.)
Tunnen tiettyä sympatiaa tällaista ratkaisua kohtaan.

Tolkien-oikeinkirjoituksesta yleisemmin: oletan että Käärmeeseen on vuosien mittaan jäänyt syntymättä useita Tolkien-aiheisia alustuksia tai kommentteja sen takia, että ihmiset pelkäävät kirjoittavansa erilaiset aksentit tai erokepisteet väärin. Minä kykenen mielestäni muistamaan melko hyvin erikielisten (latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettujen) sanojen oikeita kirjoitusasuja, myös saksan tapaisten kielien pitkiä konsonanttiyhdistelmiä (Nietzsche!). Mutta nuo erilaiset kirjainten päälle lastattavat härpäkkeet eivät vain jää mieleeni. Joskus sitten tarkistan jonkin haltiakielisen nimen aksentit, joskus taas kiireissäni kirjoitan Hurin, Turin tai Feanor (ja samalla kuvittelen, miten tavoittelemani asema Tolkien-konossöörinä rapisee).
 
Last edited:

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
"oletan että Käärmeeseen on vuosien mittaan jäänyt syntymättä useita Tolkien-aiheisia alustuksia tai kommentteja sen takia, että ihmiset pelkäävät kirjoittavansa erilaiset aksentit tai erokepisteet väärin.
Sanonpahan vain, että pelko pois! Ei Konnussa irvailla virheille, kaikki niitä tekevät. (Ja jos joku irvailee, konnavahti -- siis minä -- ojentaa irvailijaa.) Tolkienkin, ja hänen poikansa Christopher, ja jopa Hammond ja Scull, tarkkuuden perikuvat, ovat tehneet virheitä, kuten näkyy esimerkiksi täältä, täältä ja ennen kaikkea kootusti täältä. (Ja minä korjasin juuri tämän puutteellisen lauseen tästä viestistä, josko nyt on ymmärrettävämpi.)

Jos pelkäisin kirjoitusvirheitä, en olisi aloittanutkaan Kontuwikiin spämmäämistä. Vihreeni eivät myöskään rajoitu vain diakritiikkiin, mutta onneksi varsinkin netissä korjaaminen on helppoa.

Ja kuten Silmarillionista nähdään, kirjojakin korjataan. Muistan iäti Rayner Unwinin toteamuksen, että Sormusten herran painoasultaan virheettömän laitoksen aikaansaamiseen kuluu hänen arvionsa mukaan noin 300 vuotta (Hammond & Scull, The Lord of the Rings: A Reader's Companion, s. xliv).
 
Last edited:

Harri Perälä

Kontulainen
Suomennettu huomautus ääntämisestä sanoo, että IE "äännetään kuten suomen diftongi ie tai kaksitavuisena". Tämä on ehkä mahdollinen tulkinta Christopher Tolkienin tekstistä, mutta J. R. R. Tolkienin tarkoitusta se ei taida täysin vastata. TSH:n liitteessä E luetellaan quenyan ja sindarin diftongit ja todetaan, että kaikki muut vokaaliparit ovat kaksitavuisia. Koska ie ei esiinny listoilla, sitä ei voine ääntää diftongina, jos tavoittelee aitoa eldarilaista ääntämystä.
 

Constantine

Kielten löytöretkeilijä
Silmarillionin Hakemistosta käy muuten (viimeistään) hyvin ilmi se tosiasia, että useimmilla kronikoihin päässeillä Ensiajan vähänkin sivuroolimaisemmilla ihmislajin edustajilla näyttäisi olevan kaksitavuinen nimi.

Lorgan, Maglor, Ragnor, Uldor, Ulfang, Urthel . . .

Pidemmät ja selvästi "itämaisemmat" /z/- ym. -äänteitä tai äänneyhdistelmiä sisältävät ihmisnimet vaikuttaisivat ilmestyvän kuvioihin vasta Númenorin saarella. Yhtäkään /z/:lla alkavaakaan nimeä ei tämän meidän tuntemamme aikajanan Silmiksen Hakemistosta muuten löydy, sen paremmin paikan kuin henkilönkään.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Vastaan (kysymyksellä) omaan kysymykseeni, onko Hakemistosta löytynyt sellaista tietoa, jota tekstissä ei ole.

Käsittääkseni Hakemistossa on useitakin lähinnä haltiakielisten nimien käännöksiä, jotka Christopher T. on ottanut isänsä ainakin silloin julkaisemattomista käsikirjoituksista. En vain juuri nyt löydä hyvää esimerkkiä, mutta muistaakseni ainakin Words, Phrases and Passages (Parma Eldalamberon 17) on ollut tällaisten tietojen lähteenä.

Sen sijaan esimerkkiä etsiessäni (lopetin aika lyhyeen, tunnustan) vastaani tuli nimi Tumladen, jonka käännökseksi Christopher on antanut "The Wide Valley", suom. "Laaja laakso". Tässähän onkin sellainen käännös, jota täytyy ihmetellä. Tolkien itse on kääntänyt nimen "Etymologioissa" the level vale, ja "Unfinished Indexissä" (tarkoittaen samannimistä laaksoa Gondorissa) flat valley with steep sides, Ja esiintyypä Kadonneitten tarujen kirjassakin (HoME II, s. 163) käännös valley of smoothness.

Mutta ehkä jossakin HoME:n syvyyksissä myös tuo "wide valley" esiintyy, ellei sitten ole Christopherin keksintöä. Käännös on sen puoleen erikoinen, että mikään noista löytämistäni isä-Tolkienin käännöksistä ei aivan viittaa siihen. Toisaalta "level" ja "of smoothness" ovat myös hieman kaukana sanan tum merkityksestä 'syvä laakso' (engl. deep valley, under or among hills; ks. Etymologies s.v. TUB-, HoME V, s. 394). Unfinished Indexissä sentään se on "tasainen laakso jolla on jyrkät sivut".
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Näinpä Telimektarin viestin suunnittelutopiikissa ja totesin, että siihen on paras vastata tässä ketjussa:

Varoitus! Minäpä nyt spoilaan Silmarillionin: Melkein kaikki henkilöt, varsinkin F-alkuiset, kuolevat väkivaltaisen kuoleman.
Hakemiston F-alkuiset henkilöt (kansat jätetty pois) ja heidän kuolintapansa (V = väkivaltainen, R = rauhallinen, ? = tuntematon, E = ei kuollut), olkaat hyvät:

V - Faelivrin (Finduilasin nimi): örkit seivästivät
? - Falathar (Eärendilin merenkävijä):kohtalo tuntematon, palautettiin Amanista itään, minne lie joutunut
V - Fëanor: kuoli Gothmogilta kaksintaistelussa saamiinsa haavoihin
[V x 6, ? x 1 - Fëanorin pojat (seitsemän kpl): jokainen kuoli väkivaltaisesti paitsi ehkä Maglor, josta ei tiedetä. Yksi teki itsemurhan (Maedhros), kolme kuoli hyökkäyksessä Doriathiin (Curufin, Caranthir ja Celegorm), kaksi kuoli taistelussa Eärendilin kansaa vastaan (Amrod ja Amras). Siis peräti viisi seitsemästä kaatui taistelussa omia vastaan, mikä kirous!]
[E - Fëanturi (Mandos ja Lórien): valaria, eivät kuole ollenkaan.]
V - Felagund (eli Finrod): kuoli taistelussa ihmissutta vastaan Tol-in-Gaurhothissa.
E - Finarfin: jäi Valinoriin eikä tiettävästi kuollut laisinkaan, kuten haltioiden kohtaloon kuuluu
Finduilas (ks. yllä Faelivrin)
V - Fingolfin: kaatui kaksintaistelussa Morgothin kanssa.
V - Fingon: Gothmog surmasi Nirnaeth Arnoediadissa
Finrod (ks. yllä Felagund)
V - Finwë: Morgoth surmasi Formenosissa
R - Frodo: selvisi kuin ihmeen kaupalla monista vaaroista ja purjehti lopulta Ammoiseen Länteen, jossa kuoli kaikessa rauhassa
? - Fuinur (númenorilainen luopio): ei tietoa kuolintavasta

Tästä voisi ehkä ottaa Fëanturin pois, koska se ei ole varsinainen henkilönnimi, samaten ehkä Fëanorin pojat, joka viittaa ryhmään ei-F-alkuisia henkilöitä. Sittenkin jäljelle jää kymmenen henkilöä: yksi kuolemalta säästynyt, kuusi väkivaltaista kuolemaa, yksi rauhallinen kuolema ja kaksi tuntematonta kohtaloa. Joten kyllä tuo Telimektarin "varsinkin" pitää melko hyvin paikkansa, 60 prosenttia väkivaltaisia kuolemia. F ei ollut turvallinen valinta etunimen aloittajaksi noina aikoina.

Ja jos nimet rajataan vain varsinaiseen Quenta Silmarillioniin eli Frodo ja Fuinur putoavat pois, esiintyväthän he vain erillisessä tarinassa Mahtisormukset ja kolmas aika, henkiöitä on kahdeksan, joista kuusi (75%) kuolee väkivaltaisesti, yksi (Finarfin) jää eloon ja yhden (Falathar) kohtalo on tuntematon.

(Ja jos joku haluaa tehdä laajempaa tilastollista tutkimusta kaikkien hakemistossa esiintyvien henkilönnimien parissa ja/tai vertailla eri alkukirjaimien vaarallisuusastetta [ottaen huomioon eri alkukirjainten yleisyyden tilastollisen merkittävyyden saavuttamiseksi], siitä vain! Minä en kuitenkaan nyt viitsiydy moiseen. Sentään.)
 

Telimektar

Fundamentalisti
(Ja jos joku haluaa tehdä laajempaa tilastollista tutkimusta kaikkien hakemistossa esiintyvien henkilönnimien parissa ja/tai vertailla eri alkukirjaimien vaarallisuusastetta [ottaen huomioon eri alkukirjainten yleisyyden tilastollisen merkittävyyden saavuttamiseksi], siitä vain!
Itse esitin oman f-heittoni lähinnä sukutaulujen pohjalta. Sieltähän Silmarillionin päähenkilöt löytyvät. Jos nyt niistä katsotaan, niin A oli esiaikoina vielä vaarallisempi alkukirjain: sukutaulujen kaikki viisi varsinaisessa Silmarillionissa vaikuttanutta henkilöä eli Amrod, Amras, Aredhel, Angrod ja Aegnor kokevat väkivaltaisen kuoleman. (Kuusi ja puoli vuosituhatta myöhemmin Aragorn ja Arwen toki paikkaavat tilannetta.)

Eldarin kuninkaallisiin sukuihin kuuluneille tai liittyneille henkilöille E tuntui Auringon ensimmäisellä ajalla ehkä vähiten vaaralliselta alkukirjaimelta; seitsemästä henkilöstä vain kaksi, siis Elwë ja Eöl kuolevat väkivaltaisesti (ja molemmat vielä, näin voisi sanoa, omaa tyhmyyttään).

Se, että nostin nimenomaan äffän esiin, johtuu tietysti siitä että tämä oli noldorin kuningassuvun keskuudessa kaikkein näkyvimpien henkilöiden nimen alkukirjain. (Kiinnostavaa muuten, että kellään Fëanorin pojista ei ollut f-alkuista nimeä.)
 

Luvailin

Kontulainen
Se, että nostin nimenomaan äffän esiin, johtuu tietysti siitä että tämä oli noldorin kuningassuvun keskuudessa kaikkein näkyvimpien henkilöiden nimen alkukirjain. (Kiinnostavaa muuten, että kellään Fëanorin pojista ei ollut f-alkuista nimeä.)
Ehkä Finwën suvun sukujuhlissa kaukaisemmat sukulaiset kertoivat menevänsä esittelykierroksen nimissä sekaisin jo Finrodin kohdalla. :)

Itse olen ajatellut, että fin-nimi olisi jonkinlainen kunnianosoitus Finwëlle. Tämä tuli mieleen, kun huomasin HoMEsta, että joskus Fingolfin oli nimeltään Nolofinwë (taitava finwë?) ja Finarfin oli Arafinwë (korkea finwë?). Nämä nimet löytyvät ainakin HoME X:n Laws and Customs -esseestä. Finwë-nimen merkitys on Kontuwikin mukaan epävarma.
 
Ylös