Silmarillion

Musta kyllä Silmarillion ei ole mitenkään radikaalisti Tarua vaikealukuisempi. Itse kyllä sain ala-asteiässä aika paljon painiskella Tarunkin kanssa, ei siitä nyt ekalla lukemisella kaikkea tajunnut. Joskus Tarun jälkeen kun luin Silmarillionin niin ei se sen vaikeammalta juuri tuntunut, tosin paljon siinä on sellaista mitä olen kunnolla tajunnut vasta myöhemmillä lukukerroilla. Nykyään pystyn löytämään siitä intertekstuaalisuutta sun muuta mistä en pienenä tiennyt mitään.
 
Tässäpä kysymys, joka koskee Silmarillionin esipuhetta. Sivulla 7:

"...ja näin ollen kirjaan sisältyy koko historia Ainurin Soitosta josta maailma sai alkunsa aina siihen asti kun Sormuksen Haltijat lähtevät Mithlondin Satamista Kolmannen ajan lopussa."

Alkuteoksessa:

...the entire history is set forth from the Music of Ainur in which the world began to the passing of the Ringbearers from the Havens of Mithlond at the end of the Third Age.

Kysymys 1): onko 'Sormuksen Haltijat' tässä korrekti käännös? Käsittääkseni Ringbearers (tai Ring-bearers) tarkoittaa 'Sormuksen Viejiä' eli lähinnä Frodoa (mutta myös Bilboa ja Samia). 'Sormusten Haltijat' [huom. monikko 'sormusten'] puolestaan on sama kuin the Keepers of the Rings (tai vaihtoehtoisesti 'Kolmen Sormuksen Haltijat' = the Three Keepers).

Kysymys 2): onko Christopher Tolkien tässä hieman huolimaton? TSH:n liite D:ssä sanotaan, että Neljännen Ajan katsottiin alkaneen nimenomaan Elrondin lähdöstä. Hänhän oli yksi kolmesta Sormuksen Haltijaista ja samalla laivalla lähti myös kaksi muuta (Gandalf ja Galadriel), mutta vain kaksi kolmesta Sormuksen Viejästä (Frodo ja Bilbo). Sam jäi vielä Keski-Maahan. - Eikä sitä paitsi Sormuksen Viejien lähdön ja Neljännen Ajan alkamisen välistä yhteyttä ole missään painotettu.

Pitäisikö kohdan kuulua siis näin:

...the entire history is set forth from the Music of Ainur in which the world began to the passing of the Three Keepers from the Havens of Mithlond at the end of the Third Age.

"...ja näin ollen kirjaan sisältyy koko historia Ainurin Soitosta josta maailma sai alkunsa aina siihen asti kun Kolmen Sormuksen Haltijat lähtevät Mithlondin Satamista Kolmannen ajan lopussa."

Vai riittäisikö ainoastaan Sormuksen Haltijoiden korvaaminen Sormuksen Viejillä?

Älköönkä kukaan sanoko että tämä on mitätön pikkukysymys (vaikka onkin).

[PS. Siirsin tämän Pikkukysymyksistä Silmarillion-topiikkiin]
 
Tik sanoi:
Kysymys 1): onko 'Sormuksen Haltijat' tässä korrekti käännös?
Käsittääkseni osoitat itse, että se ei ole korrekti käännös. Jos alkutekstissä lukee "Ringbearers", niin käännöksessä pitää lukea "Sormuksen viejät". "Sormuksen Haltijat" on tosin ilmeisesti se, mitä siinä pitäisi lukea, mutta suomentajan tehtävä ei mielestäni tällaisessa tapauksessa ole korjata alkutekstin asiavirheitä, vaan ennemmin huomauttaa niistä alaviitteessä.

Tik sanoi:
Kysymys 2): onko Christopher Tolkien tässä hieman huolimaton?
Ilmeisesti, vaikka eihän J. R. R: :kään aina ollut johdonmukainen ilmauksissaan.

Mutta joka tapauksessa esseen Mahtisormuksista ja Kolmannesta ajasta lopussa todetaan ("The Silmarillion", HarperCollins Paperback 1999, sivu 366)
And latest of all the Keepers of the Three Rings rode to the Sea...

"Vuosien kirjassa" taas lukee vuoden K. A. 3021 kohdalla, 29.syyskuuta ("LoTR", HarperCollins Paperback 1997, sivu 1071)
Frodo and Bilbo depart over Sea with the Three Keepers. The end of the Third Age.

Eli näissä J. R. R. Tolkienin merkinnöissä Kolmannen ajan loppu näyttää liittyvän nimenomaan Kolmen sormuksen halti(j)oiden lähtöön.
 
Aloitin lukemaan Silmarillionia vasta pari päivää sitten ja alku ainakin vaikuttaa lupaavalta.
Tuntuu hienolta, kun saa lukea TSH:n historiaa alusta asti. Siinä alkaa ymmärtämään sitä kirjaa ja tapahtumia aivan uudella tavalla. ;)
 
Kysymys

Milloin ja missä Tolkien ensimmäisen kerran käytti nimeä (Quenta) Silmarillion kertomuksestaan?
 
Olenko sotkenut nimiä ja asioita, kun luettuani Silmarillionia sain sen käsityksen että Glorfindel kuolee, mutta että hän olisi silti esiintynyt TSH:ssa? Elrondin luona Rivendellissä? Saatoin tietysti sotkea asioita kun nämä nimet ovat hyvinkin samantapaisia näillä haltioilla. En nimittäin pysty nyt tsekkaamaan tapahtumia, kun ei ole kirjoja :(
 
Aerin sanoi:
Olenko sotkenut nimiä ja asioita, kun luettuani Silmarillionia sain sen käsityksen että Glorfindel kuolee, mutta että hän olisi silti esiintynyt TSH:ssa?

Todellisessa maailmassahan esiintyy hyvin usein monia samannimisiä henkilöitä. Tolkienilla tämä on harvinaisempaa, ainakin haltioiden keskuudessa. Sen sijaan haltioilla esiintyy jälleensyntymistä, vaikka TSH:ssa tätä ei kerrotakaan. Itse asiassa Tolkien nimenomaan päätyi siihen, että TSH:n Glorfindel oli kuolleista palannut Gondolinin Glorfindel.
(Tästä aiheesta on itse asiassa keskusteltu enemmänkin jossain muualla näillä sivuilla.)

Lisäsin linkin Glorfindel-topiikkiin. Tik
 
Re: Kysymys

Tik sanoi:
Milloin ja missä Tolkien ensimmäisen kerran käytti nimeä (Quenta) Silmarillion kertomuksestaan?
Tämä on ehkä turhankin ilmeinen vastaus, mutta ainakin Q(u)enta Noldorinwasta tuli Quenta Silmarillion joskus 30-luvun loppupuolella. Alkuperäisessä Quenta Silmarillionin käsikirjoituksessa kansilehdellä luki ensin pelkkä "The Quenta", johon Tolkien lisäsi sanan "Silmarillion" (HoME V, 201). Minun HoMEni alkavat alkavat kuitenkin vasta viitosesta, joten en pysty sanomaan, oliko nimi "Silmarillion" jossain käytössä jo tätä ennen. Tarjotaanko pienempiä vuosilukuja?
 
Olen tässä miettinyt, onko Silmarillionin uudempiin painoksiin korjattu ainakin ensimmäisessä olevia tiettyjä painovirheitä. Voisiko joku uudehkon painoksen (sanotaan 9.-12. p.) omistaja kertoa ovatko esim. seuraavat yhä korjaamatta:

Sisällysluettelo, s. 10, kolmanneksi alin rivi: haltiakansojen kakautuminen

Viidennen luvun otsikko, s. 66, ensimmäinen sana: Eladamar

Luulenpa, että jos jälkimmäinen virhe on yhä paikallaan, sitten ovat varmaan kaikki muutkin.
 
Tik: minulla on 12. painos vuodelta 2002. Molemmat virheet ovat edelleen olemassa, eli korjauksia ei ole tehty.
 
Kun lainasin Silmarillionin kirjastosta, niin äitini varoitti että et kai sitten pelkää tuota.

Sittemmin isäni hankki minulle Silmarillionin englanniksi.

Siksi minusta tuli tällainen. Heh.
 
Re: Kysymys

Harri Perälä sanoi:
Tik sanoi:
Milloin ja missä Tolkien ensimmäisen kerran käytti nimeä (Quenta) <a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a> kertomuksestaan?
Tämä on ehkä turhankin ilmeinen vastaus, mutta ainakin Q(u)enta Noldorinwasta tuli Quenta <a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a> joskus 30-luvun loppupuolella. Alkuperäisessä Quenta Silmarillionin käsikirjoituksessa kansilehdellä luki ensin pelkkä "The Quenta", johon Tolkien lisäsi sanan "<a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a>" (HoME V, 201). Minun HoMEni alkavat alkavat kuitenkin vasta viitosesta, joten en pysty sanomaan, oliko nimi "<a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a>" jossain käytössä jo tätä ennen. Tarjotaanko pienempiä vuosilukuja?
Tarjoan itse 1938: "isäni kirjoitti tarinasta ["Tuor ja Gondolinin pakolaiset"] lyhyen, tiivistetyn version osaksi Silmarillionia (tämä nimi muuten esiintyy ensimmäisen kerran hänen kirjeessään The Observerille 20. helmikuuta 1938) - - " (KTK s. 11). Letters s. 31.
 
Sellainen hassu juttu, että kun tuota ketjun Silmarillion-nimeä klikkaa, niin siitä ei päädykään keskusteluun, vaan KontuWikin Silmarillionia koskevaan artikkeliin.

Mutta itse kirjasta. Silmarillion on todella yksi parhaita lukemiani kirjoja. Ensimmäisen kerran luin sen noin viikossa suorastaan ahmien sisääni Keski-Maan mitä kiehtovinta varhaishistoriaa. Samalla taustalla soi Imperiumin vastaiskun soundtrack, joka edelleen vie vahvasti ajatukset Silmarillioniin tai päin vastoin... jääplaneetta Hothin musiikki ja mielikuvat Morgothin valtakunnasta kylmässä Pohjoisessa jotenkin kietoutuivat toisiinsa. Harmi, että ensimmäisen lukukokemuksen tunnelmaa ei voi millään tyystin toistaa. Kirjan ja musiikin yhteisvaikutus sai aikaan olon, joka oli todellakin kuin olisi sukeltanut toiseen maailmaan.


Tämä on nyt korjattu poistamalla Silmarillionin automaattilinkitys teksteistä. -Merri
 
Itse luin Silmarillionin ennen TSH:aa. Täytyy sanoa, että TSH tuntui Silmarillionin tykityksen jälkeen hieman... no, söpöilyltä :oops:.

Silmarillionissa viehätti/viehättää tappion ja häviön komeus. Olisiko siinä jotain peribrittiläistä - tarkoitan että todella monet Brittien "suuret kertomukset" ovat itse asiassa komeita häviöitä joissa tärkeinä teemoina ovat kuitenkin uhrautuvaisuus ja kunnia.

Pari suomennosdetaljia Silmarillionissa hieman häiritsee:

"Korkea Kuningas" - esim. "Noldorin Korkea Kuningas". Kielikuva on sinänsä tyylikäs, mutta hieman epätarkka. Alkuperäinen "High King" tarkoittaa enemmänkin "Suurkuningasta", esikuvana todennäköisesti Brittien saarten kelttiläiset ja varhaiskeskiaikaiset pienoiskuningaskunnat jotka valitsivat toisinaan keskuudestaan "pomokuninkaan" - siis suurkuninkaan.

"Ylpeä Haltiaruhtinas". Adjektiivillä "ylpeä" on suomen kielessä hieman negatiivinen arvolataus ("kopea"/"korskea" l. "arrogant"). Alkuperäinen "proud" viittaa enemmänkin positiiviseen ylpeyteen - omanarvontuntoon ja itseluottamukseen. Proud kääntyisi paremmin sanaan "uljas" - jota kyllä JRR:n suomennoksissa käytetäänkin.
 
Mistä lähtien 'The Silmarillion'?

Harri Perälä sanoi:
Harri Perälä sanoi:
Tik sanoi:
Milloin ja missä Tolkien ensimmäisen kerran käytti nimeä (Quenta) <a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a> kertomuksestaan?
Tämä on ehkä turhankin ilmeinen vastaus, mutta ainakin Q(u)enta Noldorinwasta tuli Quenta <a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a> joskus 30-luvun loppupuolella. Alkuperäisessä Quenta Silmarillionin käsikirjoituksessa kansilehdellä luki ensin pelkkä "The Quenta", johon Tolkien lisäsi sanan "<a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a>" (HoME V, 201). Minun HoMEni alkavat alkavat kuitenkin vasta viitosesta, joten en pysty sanomaan, oliko nimi "<a href="http://kontu.merri.net/wiki/Silmarillion">Silmarillion</a>" jossain käytössä jo tätä ennen. Tarjotaanko pienempiä vuosilukuja?
Tarjoan itse 1938: "isäni kirjoitti tarinasta ["Tuor ja Gondolinin pakolaiset"] lyhyen, tiivistetyn version osaksi Silmarillionia (tämä nimi muuten esiintyy ensimmäisen kerran hänen kirjeessään The Observerille 20. helmikuuta 1938) - - " (KTK s. 11). Letters s. 31.

Merkillistä - siis se että CJRT tosiaan sanoo näin UT/KTK:n johdannossa. Lueskelin juuri <i>Letters</i>iä ja ainakin kirjeessä Stanley Unwinille 16.12.1937 JRRT kirjoittaa näin:

<i>My chief joy comes from learning that the Silmarillion is not rejected with scorn. - - - But I shall certainly now hope one day to be able, or to be able to afford, to publish the Silmarillion!</i> (Letters #19, p. 26)

Kirjeen johdannossa viitataan JRRT:n ja S. Unwinin lounaskeskusteluun 15.11.1937, jolloin professori kertoili käsikirjoituksistaan; tämän jälkeen hän lähetti Allen & Unwinille Quenta Silmarillionin silloisen version. Kirje 19 käsittelee Allen & Unwinin koelukijan raporttia.

Liekö CJRT tarkentanut mainintaansa jossakin?
 
Olen ottanut tämän Silmarillionin tällaiseksi pidemmän aikavälin projektiksi: luen sen yhä uudestaan ja uudestaan, ja pikkuhiljaa se alkaa jäsentymään mielessäni.

Tosin en vieläkään muista/erota näitä noldoreita toisistaan: kuka oli isä, kuka poika ja kenen poika kukakin oli:)
Samoin käy Huriniin, Turinin, Huorin ja Tuorin kanssa...Nimiä on todella vaikea muistaa.

Pitäisi varmaan kehittää joku muistiloru tai -kikka.

Yksi asia minua erityisesti on harmittanut Silmarillionissa: se, että Beleriandin vajoaminen ja yleensäkin se Morgothin vangitsemishässäkkä on mielestäni sivuutettu liian ylimalkaisesti.

Olisin halunnut lukea enemmän siitä, miten haltiat ym. saatiin äkkiä veden alta pois, vai saatiinko? Ja miten ne antoivat Sauronin sillälailla päästä lipettiin.Liian lepsua touhua!

Olisin kovasti kaivannut Beleriandin karttaa lukemisessa, mutta koska minulla on vain pehmeäkantinen versio, niin sitä ei sen mukana tullut.
Jostain luin ,että kustantaja harkitsee uuden kovakantisen painoksen ottamista,mutta siitä en ole sen enempää kuullut sen koommin. Onko kukaan onnistunut löytämään kartallista versiota tänä vuonna, esim. Lahdesta...?

Lopuksi sanoisin niille, jotka tuskittelevat Silmarillionin vaikealukuisuuden kanssa,että jos selviätte ensimmäisestä lauseesta,niin kyllä varmaan lopustakin kirjasta:)
 
Aerin sanoi:
Samoin käy Huriniin, Turinin, Huorin ja Tuorin kanssa...Nimiä on todella vaikea muistaa.

Pitäisi varmaan kehittää joku muistiloru tai -kikka.

Tämän nelikon suhteen se ei ole vaikeaa: hoolla alkavat ovat teellä alkavien isiä (Húrin Túrinin ja Huor Tuorin). Ja h on aakkosissa ennen teetä. :wink:
Lisäksi g on ennen hoota, ja Húrinin ja Huorin isähän oli geellä alkava Galdor. (Valitettavasti ennen tätä sukupolvea tulee taas vastaan h-kirjain eli Hador.)
 
Lisään myös tuohon Telimektarin viestiin, että Huor ja Tuor kun ovat isä ja poika omistavat melkein saman nimen. Vain ensimmäinen kirjain on eri. Sama on Húrinilla ja Turinilla.
Ja sitten itse asiaan, eli Silmarillioniin. Kirjan olen lukenut kerran ja luen paraikaa uudestaan. Kun aloin lukea kirjaa ensimmäistä kertaa, en alussa ollut ymmärtää yhtään mitään. Kun luin hieman pitemmälle aloin ymmärtää ja olinkin sitten lopulta aivan koukussa koko kirjaan. Eli siis Silmarillion on aivan mahtava kirja, kuten melkein kaikki muutkin Tolkienin kirjoittamat. Koko se maailma missä Silmarillion ja myös Sormusten Herra tapahtuvat on niin suuri ja todellinen. Tolkien on todellakin käyttänyt aikaa ja vaivaa tämän fantasia maailman luomisessa.
Tietenkin, kuten Aerin sanoi, on Silmarillionin nimien määrä kovin suuri ja nimi on joskus vaikea muistaa. Jos kuitenkin lukee kirjan uudestaan alkavat nimetkin muistua ja lopulta muistaa ne jo todella hyvin.
Sormusten Herraa ja Silmarillionia on hyvin vaikea verrata toisiinsa, sillä toinen (Sormusten Herra) on yksi tarina ja siinä kerrotaan melkeinpä samasta ajasta koko ajan. Se on myös paljon helppo lukuisempi kuin Silmarillion. Silmarillion taas vuorostaan on mahtavan kiehtova ja kiinnostava teos. Siinä avautuu kaikkea mahdollista tietoa, mikä on ennen ollut aivan varjoissa. Minusta oli varsin ihanaa saada tietää lisää haltioiden historiasta, sillä Tsh:ssa on kerrottu siitä vain ohimennen tai sitten vain mainittu joku nimi, joka ei sitten merkitse mitään, kun ei tiedä kuka kyseinen henkilö on.
 
Tolkien Library tietää kertoa (vaikka kovin tarkkoja tietoja ei vielä ole saatavilla), että loppuvuodesta ilmestyy Silmarillionin 30-vuotisjuhladeluxe-editio, 60 puntaa maksava kovakantinen pötikkä, jonka teksti on uudestaan ladottu ja korjattu. Saapa nähdä, onko tässä paljonkin uutta viimeisimpään (vuoden 1999) editioon verrattuna. Ja saapa nähdä myös, tuleeko karvahattuversiota pienemmällä T-budjetilla operoiville faniparoille (enkä tarkoita paroja samassa mielessä kuin Eoin Colfer viimeisimmässä A. Fowl -opuksessaan).
 
Itse olen juuri aloittanut Silmarillionin ja se on edelleen kesken, mutta uskallaudun jo siitä keskustelemaan. (Antakaa anteeksi edellä mainitusta syystä johtuvat typeryyteni.)

Tuosta vaikealukuisuudesta. Minusta Silmarillionia on helpompi lukea ja seurata kuin Tarua. Ehkä se johtuu takana olevasta sanaluettelosta, johon voi aina turvata ja sukupuista. Lukiessani vilkuilen niitä vähän väliä. Minusta Silmarillionin kieli on helpommin tajuttavaa ja ehkä jopa kevyempää kuin Tarun. Olen edennyt siinä paljon nopeammin kuin Tarussa. Tosin olen aina ihan sekaisin kaikkien haltioiden sukulaisuussuhteista, tuntuu, että he kaikki ovat jotain sukua keskenään. Lisäksi nämä eri haltiaryhmät, noldorit ja sindarit ja muut. Olen niiden kanssa ihan hukassa ja asiaa ei helpota eri ryhmien monet nimet. Silmarillion on kuitenkin huonontanut kuvaani haltioista, Tarun perusteella pidin heitä melkeinpä erehtymättöminä. Silmarillionissa taas olen saanut huomata heidänkin kansassaan sellaisia piirteitä, jotka eivät ole sopineet tähän kuvaan. Varsinkin Feanorin kiivasluontoisuus oli täysin aikaisempaa mielikuvaani vastaan.
 
Ylös