Silmarillion

Detritus

Kontulainen
passenger sanoi:
Silmarillion on kuitenkin huonontanut kuvaani haltioista, Tarun perusteella pidin heitä melkeinpä erehtymättöminä. Silmarillionissa taas olen saanut huomata heidänkin kansassaan sellaisia piirteitä, jotka eivät ole sopineet tähän kuvaan.
Itse asiassa haltioiden - ainakin noldorin - erehtymättömyys on todella huteralla pohjalla. Ovathan he komiaa kansaa, laulavat nätisti ja tekevät nättejä esineitä. Mutta:

Ensin tekevät kolme kaunista kiveä, jotka varastetaan. Ajattelevatko he, että "sehän oli vain maallista, tehdään jotain muuta kivaa". No ei todellakaan, hampaita kiristellen lähtevät varkaan perään lahdaten siinä sivussa läjän toppuuttelevia serkkuja. No sitten rähjätään varkaan kanssa pitkät ajat ja sotketaan mukaan täysin viatonkin taho - ihmiset. Kun varas osoittautuu liian kovaksi palaksi, pitää entisten isoveljien tulla hätiin.

Koittaa uusi aika, viisastuivatko. No ei. Tehdään taikakaluja jäljelle jääneen pääpahiksen kanssa ja kun hänkin osoittautuu liian kovaksi palaksi, taas pitää avun taas tulla muualta. Tällä kertaa pikkuveljien taholta. Pieni korjaus tilanteeseen tulee kun pääpahis nujerretaan sentään ripirinnan ihmisten kanssa tuhatkunta vuotta myöhemmin.

Mutta pitivätkä haltiat huolen siitä että pääpahiksesta päästään lopullisesti. No ei. Antoivat heikon ihmisen omia päätaikakalun ja häipyivät itse takkatulen ääreen tai puiden oksille laulelemaan muutamaksi tuhanneksi vuodeksi. Ja kun peli taas kovenee, niin mitä tekevät haltiat. Antoivat taas pikkuveljien ja pikkupikkuveljien hoitaa taas hommat. Onneksi tajusivat häipyä viimeisen sotkun jälkeen. Kehtaavat vielä antaa kutsua itseään "jaloksi kansaksi". :wink:
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Aloin lukea Silmaa vasta toista kertaa. Ensimmäisestä lukukerrasta taitaa olla jo 20 vuotta aikaa. En silloin aikoinani juuri tykännyt teoksesta. Pidin sitä raskassoutuisena ja tylsänä haltioiden kovien kohtaloiden valitusvirtenä. Nyt sitä lukiessani tuntuu kuin uisin syvien vetten päällä: nimet ja tarinat ovat vain pintaa ja niissä on vaikka minkälaisia mytologisia kerrostumia. Pelkäänpä, että tartun seuraavaksi HoMeen.

Eddingsien kirjat tulivat mieleen useastakin kohdasta. Ovatkohan he lukeneet Silmarillionin?
 

Deepdelver

Hobitti
Olen lukenut Silman vain kerran, mutta luin sen huolella ja tarkasti, koska yleensä aina kuulee, että Silmarillion on vaikealukuista sekavaa tekstiä haltoiden itkuvirsistä. Toki, olihan se vaikealukuisempaa kuin Taru, mutta aina kun en ollut selvillä jostain sanasta, nimestä tai henkilöstä, otin siitä oitis selvää. Sen takia Silma oli miellyttävä kokemus. Täytyypä lukea se uudestaan. :p

Silmarillion on mahtava ja mielenkiintoinen kokonaisuus, mutta erityisesti Túrinin tarina, eli Húrinin lasten tarina, jäi hyvin mieleen. Samoin myös Berenin ja Lúthienin rakkaustarina. Olin aivan täpinöissä, kun kuulin että Húrinin lasten tarina julkaistaan kirjana.
Heti kun kirja tuli suomenkielisenä kirjakauppoihin, ostin sen heti. :wink:
 
S

Swordo

Vieras
Kerran aloitin lukemaan Silmarillionia, mutta en jaksanut lukea sitä loppuun. Sitten varmaan vuoden päästä aloitin lukemaan uudestaan ja luin sen varmaan kolmessa viikossa.

Silmarillion on uskomaton kirja!

Kannattaa lukea. :wink: Vaikka henkilöitä Silmarillionissa on paljon ja heissä menee osassa sekaisin, mutta itse tarina on nautittava ja kullanarvoinen lukukokemus. :) :) :)
 

Marikki

Hobitti
Ensimmäisen kerran luin Silmarillionin ehkä ala-asteen lopussa tai ylä-asteen alussa, mutta vuosia siitä alkaa olla jo aika monta. Viimeisen vuoden odotettuani opus ilmestyi viimeinkin kirjaston hyllyyn kuukausi sitten :) (Tietysti olisin voinut varata kirjan tai kysyä kirjastotädiltä, onko se lainassa vai missä, mutta jotenkin vain siirsin ja siirsin, että nyt en ehdi lukemaan sitä kunnolla jne.)

Lukioonkin sattui helppo jakso, joten pystyin lukemaan Silmarillionia ilman muita sekoittavia tekijöitä. Ensimmäisestä lukukerrasta muistan vain sen, että hahmoja oli tuhottamasti enkä enää lopussa ollut yhtään perillä kuka oli kuka ja kaikki menivät iloisesti sekaisin. Joten nyt luin hartaasti ja tarkistin aina liitteiden sukupuista, kuka on sukua kenellekin ja olikos tämä nyt se poika vai isä vai isoisä... Ja kieltämättä, upea teos. Miten voi yksi ihminen keksiä noin paljon? Uskomatonta.

Tolkienien teksteistä on hauskaa tehdä huomioita ja melkein joka sivulla saa aina jonkin sortin ahaa-elämyksen. Lisäksi liitteiden sanastot ovat todella mielenkiintoisia, ja nyt harmittaa eniten kun en omista kyseistä opusta. Pokkaria en osta, kun siinä ei tuota karttaa ole ja kovakantiset ovat loppuunmyyty :( Uutta painosta odotellessa siis... Tosin nyt pääsen vihdoin ja viimein lukeman Keskeneräisten tarujen kirjaa. Jei :grin:
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Marikki sanoi:
Uutta painosta odotellessa siis...
Werner S. kertoo, että uusi painos on tulossa. Liekö sitten kovakantinen vai pokkari, tiedä en, mutta toivo elää, heleijaa.

PS. Ensimmäinen Lohikäärmevuoren (ja pitkän tauon) jälkeen lukemani Tolkien-kirja oli nimenomaan Silmarillion. Spoilasin itseltäni (vai pitäisikö sanoa: "itselleni"?) koko Tarun Sormusten Herrasta lukemalla Mahtisormukset ja Kolmas Aika. Mutta oli se vaivan väärtiä eikä niin kauheasti pilannut Tarun ensimmäistä lukukokemusta, eikä toistakaan, eikä kolmatta, eikä niinedespäinnettäkään. Sainpahan vain tällaisen tien Keski-Maahan eteeni astuttavaksi. Silmarillionista tuli sen ansiosta kuitenkin minulle tärkein osa Professorin tuotantoa.

Tietysti sitten, kun vähitellen aloin päästä perille siitä, miten tuo opus oikeasti oli koottu, petyin hieman ja olin kauan aikaa vihainen Christopherille, mutta väistämättä ajauduin kohti The History of Middle-earthia ja sain takaisin alkuaikojeni tyytyväisen olotilan. Kaikista maailman kirjoittamatta jätetyistä, mutta kuitenkin julkaistuista kirjoista Silmarillion oli ehdottomasti mielenkiintoisin ja monimuotoisin. Nykyisessä räjähtäneessä olotilassaan se on kuin ikivanha hopeakaivos, josta löytyy koko ajan uusia suonia. Harmi vain, että käytäviä on niin paljon (huom. tämä on allegoriaa) että se kuilu, josta aikoinani laskeuduin sisään, on auttamattomasti hukassa. Ssss. Ahh!
 

Tolkien

Hobitti
Käydään äitteen kanssa varmaan ens viikolla kirjastossa niin ajattelin lainata Silmarillionin, ensimmäistä kertaa rupean lukemaan sitä. Odotan kyllä innolla et pääsen sen kimppuun. :D
Ja suomalaiseen kirjakauppaan taitaa olla tulossa Silmarillionin uusi painos 10.10.2007 samoin myös keskeneräisten tarujen kirja
http://www.suomalainen.com/sk/servlets/LoginServlet :)
 

Marikki

Hobitti
Tik sanoi:
Marikki sanoi:
Uutta painosta odotellessa siis...
Werner S. kertoo, että uusi painos on tulossa. Liekö sitten kovakantinen vai pokkari, tiedä en, mutta toivo elää, heleijaa.
Jee, hieno homma :) Toivokaamme että kyseinen opus olisi sitten se kovakantinen... Jos 10.10.2007 päiväyskin on taattu, voin toivoa sitä sopivasti synttärilahjaksi.... (Buahhaahaa.)
 
Tolkien sanoi:
Niin tuolla suomalaisessa lukee että kovakantisena olisi tulossa :)
Uhuh, pakko hankkia Silmarillion kovakantisena ku muutkin Tolkienit on kovakantisena hyllyssä ja Silmarillionista itsellä on tuo pokkariversio tällä hetkellä. Juuri tuossa viime viikonloppuna tutukaillessani kirjahyllyäni mietiskelinkin että saisikohan Silmarillionin kovakantisena jostakin vieläkin, noh kohta saa ainakin (toivottavasti).
 

H

Kontulainen
Minä olen myös pokkariversion kärisvä omistaja. Kyllä tuo muuten menisi, mutta se kartta... Minulla oli se kopioituna, mutta olen jo hukannut sen. Kyllä se pokkari muuten on ihan lukukelpoinen ja hyväkin...

Silmarillion on tosiaan upea kirja. Pidin sen lukemisesta kuukauden taukoa (olin lukenut sivulle 70jotain) leirin takia. Ajattelin useana päivänä, että ei jaksa nyt lukea. Sitten luin yhden sivun, enkä voinut lopettaa ennen kuin meinasin nukahtaa kirja sylissäni (nuokuin jo). Tämä on siis toinen kerta kun luen sitä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Ai niin, eipä ole tullut mainittua: nyt sitä saa (taas). Uusi (kolmastoista ja kovakantinen) painos on ollut kaupoissa jo jonkin aikaa; karttaliite on toki mukana ja sisältö on tismalleen sama kuin aiemmissakin painoksissa.

Jäämme siis odottelemaan esim. 45 Ted Nasmithin värikuvalla ja väritetyillä kartoilla varustetun vuoden 2004 The Silmarillionin suomennettua laitosta...
 

Eriol

Kontulainen
Kunpa vain olisi rahaa mitä tuhlata. :roll: Itsellä on vain kurja Loisto-pokkariversio silmasta, ja tekisi mieli saada kovakantinen. Vieläpä Ted Nasmithin kuvituksella, joka on suosikkini näistä Tolkienpiirtäjistä.
 

Centaurea

Montana
Pitänee hankkia Ted Nasmithin kuvittama Silmarillion, jos haluaa kuvitetun teoksen. Muutoin taitaa tulla pitkä odotusaika tai maailman loppu ennen kuin suomalainen kustantaja julkaisee kuvitetun painoksen.

En ole muuten huomannutkaan, että Silmarillionin uusi, kovakantinen painos on jo ilmestynyt. Pitää asioida kirjakaupassa seuraavana tilipäivänä (vasta joulukuun puolivälissä) - edellyttäen, että laskujen maksamisen jälkeen jää rahaa jäljelle. Lisäksi pitää vielä keksiä hyvä perustelu, miksi tuokin pitäisi vielä hankkia, koska kirjahyllyssä jo on pokkaripainos. Perheen miesväki ei aina ymmärrä kirjahankintatarpeitani. Siis, että on PAKKO saada se...
 

Telimektar

Fundamentalisti
Centaurea sanoi:
miksi tuokin pitäisi vielä hankkia, koska kirjahyllyssä jo on pokkaripainos. Perheen miesväki ei aina ymmärrä kirjahankintatarpeitani
No mutta onhan kovakantinen "käyttöliittymä" teknisiltä ominaisuuksiltaan ylivoimainen surkeaan pokkariin verrattuna.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tolkien Library on juuri kertonut muhkeasta uutuudesta: The Silmarillion - Thirty Years On. Siinä olisi vaikka jos mitä luettavaa - jopa meidän Elias Lönnrotistammekin. Siis maineikkaiden Tolkien-tuntijoiden artikkeleita Silmarillionista sen 30-vuotisen taipaleen kunniaksi.

TL on ollut yhteydessä Jason Fisheriin, yhteen kirjaan kirjoittaneista, ja saanut ennakkotietoja sisällöstä (otsikot ovat voineet muuttuakin):

- Nils Ivar Agøy, The Supposed Audiences of the Ainulindalë, Valaquenta, and Quenta Silmarillion
--- (tarkoittaakohan meitä 6. tai 7. ajan lukijoita vai haltiakansaa?)

- Rhona Beare, A Mythology for England
--- (tämä on kuulemma täysin uudelleen kirjoitettu versio R. B.:n kauan sitten loppuunmyydystä johdannosta Silmarillioniin)

- Michaël Devaux, The Origins of the Ainulindalë
--- (niissä origineissa onkin selvittelemistä, sekä tekstihistorian että aineiston puolesta)

- Michael D. C. Drout, Reflections on Thirty Years of Reading The Silmarillion
--- (mielenkiintoista tämäkin, eikö vain?)

- Jason Fisher, From Mythopoeia To Mythography: Tolkien, Lönnrot, And Jerome
--- (niin, siis tosiaan Lönnrot!)

- Anna Slack, Moving Mandos: Subcreation and the Voice in the Tale ‘Of Beren and Luthien’
--- (huum, höm, mikä on siis "Voice"? Erun ääni vai kertojan? Sormia sen kun syyhyttää yhä enemmän...)

Mitenköhän tuon kirjan saisi parhaiten käsiinsä? Amazonistapa tietenkin. Ahh, ssss. Kustantaja Walking Tree Publishers on niin pieni ja marginaalinen, että tokkopa tuota saisi Suomen kirjakauppoihin yrittämälläkään. Vaan tiedä vaikka saisikin. Josko sitten hintaa tulisi paljonkin enemmän kuin Amazonin 7,71 puntaa + postikulut. Sivuja tosin on arviolta vain 176, mutta täyttä tavaraa lienee luvassa. Ssss, ahh.
 

fanye

Hobitti
Ah, nyt on pakko kommentoida melkein aiheen vierestä! Kaksi vuotta sitten Birminghamissa The Ring Goes Ever On -konferensissa sain kuulla rouva Rhona Bearen esitelmää, ja että siinä oli kyllä suloisin särmikkäin Tolkien-täti jonka voi kuvitella. Melkein voisin Ms. Bearen (ei, en tiedä todellista siviilisäätyä) kunniaksi opuksen hankkia! Konferenssissa Beare puhui otsikolla "Influence of climate on myth", mikä tuskin sisältyy uudistettuun esipuheeseen... vaan kuka tietää.

Agoyta lukuunottamatta loput ovatkin itselleni tuntemattomia nimiä. :hups:

Jos saisin aikamatkustaa kymmeneen eri viikkoon elämässäni, Ring Goes Ever On olisi niin totaalisen varmasti yksi niistä. :p
 

Haltiamieli

Kontulainen
Tik sanoi:
Tolkien Library on juuri kertonut muhkeasta uutuudesta: The Silmarillion - Thirty Years On.
Hups, oli niin somat joutsenet kannessa että ihan yllättäen noin vaan klopsahti Amazonista saman tien tilaukseen. :p Noh, onneksi ei ole sentään ihan niin julmetun hintainen kuin useimmat akateemisemmat Tolkien-kirjat... tosin sivujakin sitten oli tosiaan vähän vähemmän.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Silmarillionin kehyskertomuksesta

Luin juuri hyvillä mielin Harri P:n tuoreen wikiartikkelin Silmarillionin kehyskertomus. Lukekaa te muutkin!

Yksi mielenkiintoinen kysymys koskien tämän kehyskertomuksen sangen muuttuvaista lajia (tiedä sitten, mihin ratkaisuun professori olisi päätynyt, jos olisi saanut työnsä valmiiksi, tämä on hyvä esimerkki hänen työskentelytavastaan ja tekee entistä ymmärrettävämmäksi sen, että työ ei tosiaan ollut lähelläkään valmistumista, kun hän purjehti Frodon perään) on se, perustuuko Silmarillion Bilbon Rivendellistä hankkimiin eldarilaisiin lähteisiin (niin kuin annetaan TSH:ssa ymmärtää) vai onko se númenorilaista perua (niin kuin käy ilmi professorin myöhäisistä kirjoituksista, jotka on julkaistu HoMEssa).

Voisiko nämä kaksi vaihtoehtoa kuitenkin sovittaa toisiinsa? Josko Bilbon Rivendellistä löytämät tekstit, joista hän muotoili turhan vähälle huomiolle jääneen suurteoksensa Käännöksiä haltiakielestä, ovat samoja lähteitä, joiden perusteella Númenorissa muotoiltiin Silmarillion. Eli Elrosilla olisi ollut nippu kopioita velipojan kirjastosta Saarelle lähtiessään?

Tällaiseen mahdollisuuteen tuskin missään suoraan viitataan, mutta olisihan se ymmärrettävää, vai olisiko?
 
Mielenkiintoista. Minusta olisi tarinansisäisesti loogisempaa, että Silma on haltia-alkuperää. Suurin osa Númenorin tiedosta hukkui sen mukana - en jaksa kuvitella että Elendil suuressa hädässään rupesi pakkaamaan kirjastoaan mukaansa. Niinpä leijonanosa Gondorin Esiaikoja käsittelevästä kirjoituksista on pikemminkin Toisella Ajalla haltioilta saatua tai kopioitua. Ne olisivat voineet ''turmeltua'' eli ihmismäistyä ajan mittaan, vaikka yleensä erityisen merkittävinä pidettyjä tekstejä onnistutaan säilyttämään vuosituhansia ilman suurienkaan erojen syntymistä.

Ja joka tapauksessa, jos nämä gondorilaiset teokset olisivat Silman lähde, kuka ne olisi välittänyt meille? Olisivatko Pip & Merri tuoneet niitä Kontuun, ja Professori olisi löytänyt ne samasta paikasta kuin Punaisen Kirjan kopion? Kahden esimuinaisen kirjalähteen säilyminen erillään toisistaan vaikuttaa himpun epätodennäköiseltä. Näin minä pienessä päässäni päättelen.

Teoria että Elrondilla olisi ollut suoria kopioita Elrosin perijöiden kirjastoista kuulostaisi hyvältä, mutta miksi hän haalisi sellaisia? Númenorilaiset oppivat haltioilta, ei toisteppäin. Ja siksi toiseksensa, hän ei varmastikaan olisi tuhonnut omaa haltiatietoon perustuvaa kokoelmaansa vain ihmistiedolle tilaa tehdäkseen. Jos Bilbo olisi halunnut hankkia tietoa menneestä, hän olisi varmasti lukenut Elrondin suosittelemaa kirjallisuutta.
 
Ylös