Silmarillion

Mirabella

Hobitti
Toivottavasti tässä aiheessa keskustellaan kirjasta nimeltä Silmarillion, jos ei niin käy niin tämä aihe saa kauniin lukko aiheisen koristeen. Alku tässä aiheessa ei ainenkaan näytä kovin lupaavalta.
 
Joo, siis voisitte ihmiset hieman miettiä mitä kirjoitatte ennen kuin kirjoitatte niitä tänne.

Mutta koitanpa siis elvyttää tätäkin nyt.

Silmarillion on mielestäni ehdottomasti parhaita kirjoja koko maailmassa. Jos Tolkienin tuotannosta kysytään, on vaikea minun sanoa TSH:n ja Silmarillionin väliltä kumpi lopulta on se houkuttelevampi ja parempi.
Onneksi ei siis tarvitse valita. Silmarillion on toki erittäin vaikeaa luettavaa, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Karttoja tarvii pitää apuna jatkuvasti jne, mutta kyllä tuo kirja on aivan mahtava kun sen "makuun" pääsee.
 
Kirjaan ei pääse *sisälle' ekalla lukukerralla, kuten on muualla todettu jo monta kertaa. tokalla kerralla ymmärtää vähän paremmin kun tietää jo pääpiirteittäin tapahtumat.

On totta, että karttoja ja muita joutuu pläräämään mutta se on sen arvoista.

Kirja ei ole ollenkaan niin tylsä kuin sen tyylisestä kirjasta voisi olettaa (kaverini ovat sitä mieltä että se on tylsä vaikka eivät ole sitä lukeneet). Omasta mielestäni se ei ole ollenkaan tylsä vaan erittäin mielenkiintoinen

Toisaalta, kirjan kanssa itselläni meni joskus taju kankaalle siinä, että mitkä tapahtumat tapahtuivat samaa aikaa ja mitkä milloinkin. Mutta uskon, että kun sen nyt pari kertaa (monta kertaa) vielä luen niin sama ongelma ei välttämättä toistu.
 
Kun luin ensi kertaa Silmarillionin, pidin karttaa vieressäni. Alussa asioiden nimet olivat mennä sekaisin, mutta keskivaiheilla eivät enää, vaikka hahmot vaihtuivat kaiken aikaa. Sitten, kun luin sitä toista ja kolmatta kertaa, en tarvinnut enää karttaa, vaikka siihen vaikutti se, että olin katselut sitä usein ja tarkasti lukukertojen välissä. Jostain syystä en ole koskaan pitänyt Silmaa vaikealukuisena, vain hieman laajana :wink:

Silma ja Taru ovat kummatkin lempikirjojani, enkä minäkään voi valita niiden väliltä. Silman kerrontatyyli, jatkuvuus, katoavaisuus ja kaikki muu tempaisivat minut nopeasti mukaansa. On uskomatonta, että Tolkien kykeni kirjoittamaan mielenkiintoisen ja kauniin kirjan, jonka tapahtumat sijoittuvat niin pitkälle ajalle. Melkein kuin lukisi historiaa.
 
Silmarillion on erinomainen kirja, mutta ei se ehkä Sormusten herralle pärjää. Ehkä se minua silmassa jäi kyrsimään kun asioista kerrottiin vain niin suurpiirteisesti (tottakai, koska käsiteltävä alue on niin laaja), kun taas TSH:ssa asioihin pureuduttiin kunnolla. Kirja oli suht raskasta luettavaa ja takana olevia selostuksia ja karttoja sai kokoajan olla lurkkimassa.
 
Mitämitämitä... Vanha lohari loggas mut itsestään ulos (tekee sitä muuten aika usein). Toi äskönen viesti oli siis mun mielipide silmasta. Erinomainen kirja.piste.
 
Silmarillion on upea teos, mutta kuten Nefalphiel sanoi, ensimmäisestä lukukerrasta voi olla sekava muistikuva. Silmarillion kannattaa kyllä lukea pariin kertaan (itse olen lukenut sen nyt kolme kertaa). Kartat tosiaan auttavat ymmärtämään kirjan tapahtumia paremmin. Olen Icegornin kanssa samaa mieltä, on vaikea valita Silman ja TSH:n väliltä.
Voi olla että kallistuisin kuitenkin Silmarillionin puoleen... Ei! En minä tiedä :cry: . No joo, molemmat ovat mahtavia teoksia!

Paras luku Silmarillionissa on Lúthien ja Beren (oikein kunnon nyyhky-stoori :cry:), ja parhaat henkilöt ... no kaikki Fingolfinin ja Finarfinin huoneiden jäsenet, kun ovat niin urhoollisia ja kestäviä.

Odottelinkin jo muuten tätä topicia...
 
Tapahtumat on kuvattu jotenkin "kaukaa" toisin kuin Tarussa. Sitä on hankala selittää mutta taistelut(ja niissä kuolleiden henkilöiden/olioiden tapot esim.), matkaamiset, puhuminen ja kaikki tapahtumat ovat aivan kuin jonkun muisteloa kun hän on pistänyt asiat paperille.Kerrottava on surullista tai jotenkin vain sellaista että sitä ei kerrota tunteilevasti vaan "kaukaa" ehkä kuin harson läpi.Tulos on todella historiallinen ja mielettömän hyvä mutta verrattaessa Silmaa Lotriin niin se ero on suuri kuilu.
Kumpikin saman kirjailijan mutta koko tunnelma niin erilainen.
Olen käynyt Silmarillionin läpi ensin vain palavasta halusta.Sitten katsoakseni henkilöitä tarkemmin.Sen jälkeen kartan kanssa. Ja myöhemmin täytyy lukea aikajanaa silmällä pitäen.Tiedän että senkin jälkeen pitäisi lukea vielä koska silloin voisi katsoa tapahtumia Keskeneräisten Tarujen Kirjan tietoja muistelemalla samalla jotta saisi pikkutiedot mukaan.Niin voisi sitten muodostaa uusia mielipiteitä henkilöistä ja kirjan päätöksistä...Olen joskus pikkutarkka(vai olenko)..
 
D
Silmaa on vaikea vertailla Lotriin, koska omalla tavallaan on tärkeä osa sitä ja lisäksi historiaa Lotrille ja Hobballe.
Mä pidän myös tästä Beren ja Lúthien luvusta eniten..nyyhkis..
mutta Túrin Turambarkin on aina kiinnostanut mua.
Yks parhaista Silman henkilöistä on mun mielestä Olwë.
Se on niin salainen jotenkin.
Tietääkö kukaan muuten mikä oli Olwën kohtalo. Kaatuiko se jossaan taistelussa? En just nyt vaan jaksa muistaa. cry
 
Olwë ei ainakaan kuollut Fëanorin johtaman noldorin hyökkäyksessä ja tämä taisi olla ainoa taistelu jonka Olwë kävi. Joten Olwë luultavasti eli Viimeiseen taisteluun asti.
 
Mielestäni silmarillion on aivan loistava kirja. Taidan jopa kuulua siihen vähemmistöön(?) jonka mielestä se on kenties jopa parempi kuin taru. Olen itse tainnut lukea sen ainakin 3 kertaa. Kuten joku muukin oli tehnyt, niin minäkin pidin ensi kertaa lukiessani karttaa tiukasti vieressäni. Tästä huolimatta en pidä silmaa vaikealukuisena, tai itse asiassa se saattaa kyllä olla vaikelukuinen, mutta itse valtavan Eä:aa koskevan tiedonjanoni takia suorastaan ahmin sitä. Silmasta on huomattava myös se että siinä kirjoitustyylit vaihtelevat tarinoiden välillä valtavasti, esimerkkinä Narn i Hin Hurinin yksityiskohtainen kuvaus, ja vihan sodan historiankirjatyyppinen ilmaisu. Kolmannella lukemiskerrallani muuten oli vieressäni juuri hankkimani Karen Fynn Fonstadtin The Atlas of Middle Earth, ja taas uusia näkökulmia kirjasta avautui.
 
Silmarillion on loistava teos. Minun mielestäni se ei ole vaikea selkoinen kirja. Pääsin sen sisälle jo ensimmäisellä luku kerrallani, mutta silti siitä saa joka lukemis kerralla tietoon lisää asioita. Olen itse sitä mieltä että Silma on kenties parempi kirja kuin Taru.
 
On on, hieno teoshan tuo.
Olen lukenut Silman vasta kerran, mutta useaan otteeseen olen todennut, että kyllä se pitää pian uudelleen lukea. Silloin kun Silmaa luin, olin varma etten jaksa lukea sitä toiseen kertaan, koska ainakin minun mielestäni se oli hieman vaikeaselkoinen. Varsinkin alussa se meni vähän kahlaamalla. Mutta nyt kun veljeni luki Sormusten Herran ja kyseli joitakin sellaisia asioita mitä Sormuksessa ei käy ilmi, mutta mikä kerrotaan Silmassa, tajusin, että minunhan täytyy lukea se äkkiä uudelleen, koska monet asiat ovat jo nyt mielessäni vähän hämärtyneet. Toinen lukukerta on sitä paitsi varmasti helpompi ja mielenkiintoisempikin jopa kuin se ensimmäinen.
 
Joo Silmarillion on kyllä yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut mutta olen lukenut sen vasta yhden kerran ja minusta tuntuu että olisi hyvä jos sen lukisi uudestaan kun kaikki ei tuntunut jäävän mieleen :roll:
Kartat kyllä auttoivat kirjan lukemisessa(niin LilŽArwen taisi jo mainita tämän)
Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja paras luku oli Beren ja Lúthien se oli jotenkin niin surullinen.
 
Juu, justiinsa aloin lukemaan Silmaa jälleen kerran (englanniksi!). (Itse asiassa minulla ei suomenkielistä olekaan.)
Kyllä Silma on vähintään yhtä hyvä kuin Tary, ellei parempikin. Siinä on vain jotain niin suurta, mutta ei kuitenkaan liioitellusti. Ja englanninkielisestä Silmasta vasta huomaakin, että kirjoittaja oli englannin professori. Sanavarastoa on erittäin laajalti, eikä samaa ilmaisua käytetä (onneksi) moneen kertaan samalla sivulla (ellei lasketa lausahduksia "ja katso!" tai "ja niin tapahtui").
Mandos, Fëanor ja Túrin ovat omia suosikkejani. Mandosissa (tai no, Námossa) on jotakin melkein huvittavaa, kun se laukoo aina välillä huomautuksia tyyliin "kappas, Finwë kuoli mantereen toisella puolella". :p Muutenkin Kuolema on aina ollut ihqu hahmo monissakin kirjoissa.
 
Tuli nyt lueskellessa kiistaa mitä Morgothille tapahtuu lopussa erään toisen kanssa ja sitten minä reippaana tyttönä alan ottaa selvää(en muistanut tarkasti).Ja tosiaan Morgothia EI TUHOTTU vaan hänet heitettiin tyhjyyteen maailman ulkopuolelle.Tämä sitten jäi hiukan kaihertamaan että minne tyhjyyteen.Kuvaako Silman tyhjyys avaruutta paitsi ettei siellä ole mitään.Ja jos jossain ei ole mitään niin mitä siellä sitten on?Missä on Ilúvatar? Hänhän loi valarit ja niin edelleen...Tiedän ettei pitäisi ajatella liian pitkälle koska eihän Tolkienillakaan varmasti kaikkia vastausia olisi ollut (sanoo ihminen joka ei ole lukenut John Tolkienin elämänkertaa).Kiistassa todistin kumminkin ettei tuhoamista tapahtunut koska eiväthän valarit voineet tuhota toisiaan.
 
Kannataako tota silmarillionia lukee kun en oikeen oo varma että haluisiko kun mun sisko sano että se on vähän outo... :roll: niin kertokaa että onko se hyvä ja mistä se niinkun kertoo.. niin katon sitten luenko sitä...
 
Öh, no jos luet edes vähän taaksepäin tätä topiccia, niin huomaat, että aika monen mielestä se kannattaa lukea. Mielipiteistähän ei kyllä kannata kiistellä, toiset pitää, toiset ei.

Sinäkö et siis yhtään tiedä mistä tuo kirja kertoo? Jos näin on, kehotan taas lukemaan topiccia vähän taaksepäin, niin se selviää varmasti hetkessä. Sanoisin, että jos vain olet kiinnostunut tietämään enemmänkin Tolkienin kehittämän maailman historiasta, siitä miten kaikki alkoi, niin kannattaa silloin ehdottomasti lukea. Jos taas se ei kauheasti sinua kiinnosta, niin kirja saattaa olla aika vaikea lukea.
 
Kannattaa lukea!!!
Itse pidän itseäni Tolkien-fanina, ja olenkin lukenut Silman monia, monia kertoja - yksin tänä vuonna 30 kertaa... ainakin -, vaikka en osaakkaan sanoa tarkkaa lukumäärää, koska luen yleensä jostain keskeltä n. 100 sivun pätkiä ja muistankin kirjan oikeastaan ulkoa. Itse pidän Silmaa parempana kuin tsh:ta, koska olen ollut kiinnostunut Ardan historiasta siitä asti kun luin Silmasta ensimmäisen sivun.

[offtopic]
Juuri tuosta syystä perheeni pitää minua jotenkin outona (ja yksi lisäsyy on juuri tämä paikka :p ), ja koska ostan fantasiakirjoja hillittömään tahtiin, niin minusta liikku kaikenlaisia huhuja kylällä (täällä asuu n. 250 henk.) esim.: olen sulkeutunut huoneeseeni usean päivän ajaksi enkä ole syönyt mitään kok aikana, koska olen lukenut niin "syventyneesti" jne. mutta eipä ole minun ongelma, nauran vain noille jutuille. :D
[/offtopic]
 
Ylös