Tässä tulee uusi pätkä sindar-käännöstä. Suurin osa lukua
5 eli verbit-lukua. Olen sen muutamaan kertaan tarkistanut, mutta virheitä on varmasti. (Maailman puuduttavin homma: tarkistaa alkuperäisestä, että olen varmasti kirjoittanut kaikki sindarinkieliset verbit oikein...) Palautetta olisi tietenkin hyvä saada, mutta vaikuttaa vähän siltä, ettei tämä ole aivan Käärmeen suosituimpia topikkeja.
Muoks. Tämä on tosiaan pitkä, 18 A4:ää, eli nostan hattua kaikille ketkä ylipäänsä jaksavat lukea tämän läpi!
Jälleen, luettavuutta hankaloittaa muotoilujen puuttuminen. Pahoittelen. Sitten kun tämä toivottavasti tulee Konnun puolelle, se ongelma tietysti poistuu.
I. JOHDETUT VERBIT
Johdettujen verbien (A-vartaloiset) taivutus näyttää suhteellisen yksioikoiselta, suurimmaksi osaksi se on sarja päätteitä. Epäsuorat todisteet viittaavat mahdollisesti siihen, että Tolkien olisi nimennyt tämän verbiluokan ”heikoiksi” verbeiksi.
• Infinitiivi muodostetaan päätteellä –o, joka syrjäyttää –a-päätteen:
bronia- > bronio ”kestää”
dagra- > dagro ”sotia”
esta- > esto ”kutsua, nimetä”
ertha- > ertho ”yhdistyä”
lacha- > lacho ”liekehtiä”
linna- > linno ”laulaa”
harna- > harno ”haavoittaa”
• Yksikön kolmannen persoonan preesens on identtinen A-vartalon kanssa:
bronia- ”kestää” > bronia ”kestää”
dagra- ”sotia” > dagra ”sotii”
esta- ”kutsua, nimetä” > esta ”kutsuu, nimeää”
ertha- ”yhdistyä”> ertha ”yhdistyy”
lacha- ”liekehtiä” > lacha ”liekehtii”
linna- ”laulaa” > linna ”laulaa”
harna- ”haavoittaa” > harna ”haavoittaa”
Yllämainitut pronomini- tai monikon päätteet lisätään tähän muotoon: broniar ”kestävät” broniam ”kestämme” jne. Huomaa että yksikön ensimmäisen persoonan pääte –n aiheuttaa viimeisen –a:n muuttumisen –o:ksi: siis bronion ”kestän”, dagron ”sodin” jne.
• Tämän luokan yksikön kolmannen persoonan imperfekti muodostetaan suurimmassa osassa sanoja päätteellä –nt:
bronia- ”kestää” > broniant ”kesti”
dagra- ”sotia” > dagrant ”soti”
esta- ”kutsua, nimetä” > estant ”kutsui, nimesi”
ertha- ”yhdistyä”> erthant ”yhdistyi”
lacha- ”liekehtiä” > lachant ”liekehti”
linna- ”laulaa” > linnant ”lauloi”
harna- ”haavoittaa” > harnant ”haavoittaa”
Jälleen voidaan lisätä pronomini- tai monikon päätteitä, aivan kuin preesensissä. Silloin päätteestä –nt tulee –nne-:
broniant ”kesti” > bronianner ”kestivät” (myös monikko, esim. in Edhil bronianner ”haltiat
kestivät”), broniannen ”kestin”, broniannem ”kestimme” jne.
Esimerkiksi verbin ”lauloivat” olettaisimme olevan linnanner (koska ”lauloi” on linnant), mutta jos sanassa olisi ”tupla-nn”, se todennäköisesti supistuisi: ”lauloivat” voi olla yksinkertaisesti linner.
• Futuuri muodostetaan lisäämällä pääte –tha vartaloon:
bronia- ”kestää” > broniatha ”kestää” (”tulee kestämään”)
dagra- ”sotia” > dagratha ”sotii” (”tulee sotimaan”)
esta- ”kutsua, nimetä” > estatha ”kutsuu, nimeää” (”tulee kutsumaan
”)
ertha- ”yhdistyä”> erthatha ”yhdistyy”
lacha- ”liekehtiä” > lachatha ”liekehtii”
linna- ”laulaa” > linnatha ”laulaa”
harna- ”haavoittaa” > harnatha ”haavoittaa”
Jälleen voidaan lisätä pronomini- ja monikon päätteitä, noudattaen samoja sääntöjä kuin preesensissä. Ja samoin kuin preesensissä, yks.1:n pääte –n aiheuttaa viimeisen –a:n muuttumisen –o:ksi: broniathon ”kestän (tulevaisuudessa)” (linnathon, ”laulan (tulevaisuudessa)” on itse asiassa vahvistettu TSH:ssa). Muuten viimeinen –a on muuttumaton: broniatham ”kestämme”, linnathar ”laulavat” jne.
• Imperatiivi muodostetaan päätteellä –o, joka syrjäyttää –a:n. Tässä verbiluokassa imperatiivi on siis identtinen infinitiivin kanssa (katso edellä). –O-imperatiivi kattaa kaikki persoonat (Letters:427); siksi muoto on sama oli käsky suunnattu yhdelle tai usealle ihmiselle. Eräs haltia huusi daro! ”pysähtykää!” koko Saattueelle kun he saapuivat Lórieniin; kts. LotR1/II luku 6. (Quenyassa voi halutessaan erottaa monikon ja yksikön imperatiivissa; emme tiedä onko se ollenkaan mahdollista sindarissa.)
• Aktiivipartisiippi (jota kutsutaan myös partisiipin preesensiksi) on verbistä johdettu adjektiivi. Se kuvailee tekijän tilaa tämän suorittaessa verbin osoittamaa tekoa. (Jos laulat olet laulava, laulava on verbin ”laulaa” partisiipin preesens). Sindarissa johdettujen verbien partisiipin preesens muodostetaan päätteellä –ol, joka syrjäyttää verbin vartalon –a:n:
bronia- ”kestää” > broniol ”kestävä”
glavra- ”lörpötellä” > glavrol ”lörpöttelevä”
ertha- ”yhdistyä”> erthol ”yhdistyvä”
lacha- ”liekehtiä” > lachol ”liekehtivä”
linna- ”laulaa” > linnol ”laulava”
harna- ”haavoittaa” > harnol ”haavoittava”
(Esimerkki glavrol on vahvistettu, LR:358, viitteen GLAM alla; kts myös chwiniol ”pyörivä” verbistä chwinio ”pyöriä”, LR:388 viitteen SWIN alla. Kypsässä sindarissa, toisin kuin Etymologioiden ”noldorissa” pitäisi todennäköisesti olla hw- chw-:n sijasta.) Näyttää siltä, että näin muodostettavilla adjektiivipartisiipeilla ei ole erityistä monikkomuotoa toisin kuin suurimmalla osalla muista adjektiiveista.
• On myös olemassa toinen aktiivinen partisiippi, jota voi kutsua aktiivin partisiipin perfektiksi. Merkitykseltään se on samanlainen kuin –ol –päätteinen partisiipin preesens, paitsi että se ei kuvaile jonkun (tai jonkin) nyt toimivan tilaa; se kuvaa toiminnan jo suorittaneen tilaa. Se ilmeisesti muodostetaan päätteellä –iel, joka syrjäyttää vartalon –a:n (tai –ia-vartaloisten verbien kyseessä ollessa koko päätteen):
esta- ”kutsua, nimetä” > estiel ”kutsunut, nimennyt”
hwinia- ”pyöriä” > hwíniel ”pyörinyt”
linna- ”laulaa”> linniel ”laulanut”
Monien –ia-loppuisten verbien ollessa kyseessä, vastaavat tapaukset antavat ymmärtää, että vartalon vokaali kahdentuu kuten yllä tapauksessa hwíniel vartalosta hwinia-. (Verbit siria- ”virrata”, thilia- ”kimmeltää”, ja tiria- ”katsoa” käyttäytyisivät oletettavasti samalla tavalla: síriel, thíliel, tíriel.) Tällä on kuitenkin jokseenkin monimutkaisia seurauksia. Jos uskallamme luottaa fonologiseen järjestelmään, josta näemme vilauksen Tolkienin töissä, meidän täytyy usein ottaa huomioon, mikä oli näiden verbien alkuperäinen vokaali.
Kun alkuperäisessä, primitiivisessä juuressa tai vartalossa oli vokaali A, partisiipin perfekti olisi ó (edustaen pitkää á:ta, sillä aiempi pitkä á oli muuttunut ó:ksi sindarissa):
beria- ”suojella” (kanta BAR) > bóriel ”suojellut”
gweria- ”pettää” (kanta WAR) > gwóriel ”pettänyt”
henia- ”ymmärtää” (kanta KHAN) > hóniel ”ymmärtänyt”
pelia- ”levittää” (kanta PAL) > póliel ”levittänyt”
penia- ”asettaa (paikalleen)” (kanta PAN) > póniel ”asettanut”
renia- ”harhautua” (kanta RAN) > róniel ”harhautunut”
revia- ”lentää, purjehtia” (kanta RAM) > róviel ”lentänyt”
telia- ”leikkiä” (kanta TYAL) > tóliel ”leikkinyt”
Huomaa erityisesti egleria- ”ihannoida, ylistää” (sukua sanalle aglar ”kunnia”), jonka partisiipin perfekti saattaa olla aglóriel ”ylistänyt”.
Sanojen, joiden alkuperäisessä vartalossa oli vokaali O tai U, partisiipin perfekti on ú (joka edustaa aiempaa pitkää ó:ta, josta on sindarissa tullut ú):
delia- ”piiloutua, salata” (kanta DUL) > dúliel ”piiloutunut, salannut”
elia- ”sataa” (kanta ULU) > úliel ”satanut”
eria- ”nostaa” (kanta ORO) > úriel ”nostanut”
heria- ”alkaa yhtäkkiä” (kanta KHOR) > húriel ”yhtäkkiä alkanut”
(Arkaaisessa sindarissa oli helpompi pitää tämä kategoria erillään yllä olevasta, koska verbeissä oli aiemmin ö e:n tilalla: dölia- jne. Kun ö:stä sittemmin on tullut e, nämä verbit täytyy opetella ulkoa.) Verbi bronia- ”kestää” (kanta BORÓN-) tuottaa vastaavasti muodon brúniel ”kestänyt”. On tosiaan mysteeri, miksi bronia- ei ilmene muodossa *brenia- (arkaainen *brönia-); kaikissa vastaavissa tapauksissa pääte –ia aiheuttaa umlautin (vertaa esim. delia-, vanhempi dölia-, muodosta *duljâ- tai myöhempi *dolja-).
Muissa kuin –ia-päätteisissä johdetuissa verbeissä saattaa esiintyä yksinkertainen umlaut, kun lisätään pääte –iel (emme voi olla tästä varmoja). Jos näin on, vokaaleista a ja o molemmista tulee e (o:sta siis tuli arkaaisessa sindarissa ö, joka myöhemmin yhdistyi e:n kanssa):
awartha- ”hylätä” > ewerthiel ”hylännyt”
banga- ”vaihtaa” > bengiel ”vaihtanut”
dortha- ”pysyä, jäädä” > derthiel ”pysynyt” (arkaainen dörthiel)
edonna- ”siittää” > edenniel ”siittänyt” (arkaainen edönniel)
Verbivartaloissa, joissa on e tai i, ei tapahdu umlautia:
critha- ”niittää” > crithiel ”niittänyt”
ertha- ”yhdistää” > erthiel ”yhdistänyt”
Myöskään vartalot, joissa on diftongi (ei, ui, ae, au jne.), eivät muutu:
eitha- ”loukata” > eithiel ”loukannut”
gruitha- ”kauhistaa”> gruithiel ”kauhistanut”
maetha- ”taistella” > maethiel ”taistellut”
baugla- ”alistaa” > baugliel ”alistanut”
• Viimeinen partisiippimuoto, josta mitään tiedämme, on passiivin partisiippi, adjektiivi, joka kuvaa jonkun tai jonkin tilaa, joka on, tai on ollut, teon kohde: Jos joku näkee sinut, sinut on nähty; ”nähty” on siis verbin ”nähdä” passiivin partisiippi. Sindar muodostaa normaalisti passiivipartisiipin lisäämällä adjektiivipäätteen –en yksikön kolmannen imperfektimuotoon. Koska johdettujen verbien imperfekti muodostetaan päätteellä –nt, vastaava passiivin partisiippi päättyy –nnen, joka edustaa päätettä –nten (sindarin fonologia kun vaatii, että konsonanttipari nt muuttuu vokaalien välillä nn:ksi):
gosta ”pelätä suunnattomasti” > gostannen ”pelätty” (vrt. gostant verbin imperfektimuotona)
egleria ”ylistää” > egleriannen ”ylistetty”
eitha- ”loukata” > eithannen ”loukattu”
esta- ”kutsua, nimetä” > estannen ”kutsuttu, nimetty”
ertha- ”yhdistää” > erthannen ”yhdistetty”
gruitha- ”kauhistua” > gruithannen ”kauhistettu”
harna- ”haavoittaa” > harnannen ”haavoitettu”
maetha- ”taistella” > maethannen ”taisteltu”
baugla- ”alistaa” > bauglannen ”alistettu”
Verbin linna- ”laulaa” passiivipartisiipiksi voisi odottaa muotoa linnannen (”laulettu”), mutta kuten muissa tapauksissa, joissa ”tupla-nn” esiintyisi, muoto todennäköisesti supistetaan: linnen.
Muodoltaan partisiipin passiivi on samanlainen kuin yksikön ensimmäisen imperfekti: gostannen voisi tarkoittaa myös ”pelkäsin”, egleriannen on myös ”ylistin” jne. Asiayhteydestä on pääteltävä, kumpaa kulloinkin tarkoitetaan.
Joissain tapauksissa, joissa verbi on intransitiivi (eli kun verbillä ei voi olla suoraa objektia, esim. mennä), passiivipartisiippi voi kuvata tilaa, jossa teon suorittanut on teon suoritettuaan. Esimerkiksi se, joka menee on sen jälkeen mennyt. (”mennyt” on verbin ”mennä” passiivipartisiippi). Vastaavasti intransitiiviverbin, kuten lacha- ”leimahtaa” partisiipin passiivia (lachannen) voidaan kenties käyttää kuvaamaan leimahtanutta tulta. Mutta sindarissa saattaa olla parempi käyttää aktiivin partisiipin perfektiä sen sijaan (kuten tässä tapauksessa lechiel); kts. yllä.
Toisin kuin aktiivipartisiipeilla (näin ajattelemme), partisiipin passiivilla on erityinen monikkomuoto (jota käytetään, kun partisiippi kuvaa monikollista sanaa). Tämä muodostetaan muuttamalla pääte –nnen päätteeksi –nnin, yhdistettynä koko sanan kattavaan I-umlautiin. Kuten tavallista, tämän seurauksena vokaalit a ja o, missä ne esiintyvät, muuttuvat e:ksi (mutta jälleen, e:ksi muuttuva o oli itse asiassa ö arkaaisessa sindarissa):
harnannen ”haavoitettu” > hernennin ”haavoitetut”
gostannen ”pelätty” > gestennin ”pelätyt” (arkaainen göstennin)
Huomaa, että pääte –a itse verbin vartalossa, tässä viimeinen –a sanoissa harna- ja gosta-, muuttuu myös umlautin vaikutuksesta e:ksi: monikossa muodosta –annen tulee aina –ennin.
Umlaut ei vaikuta vokaaleihin e ja i:
linnen ”laulanut” > linnin ”laulaneet”
erthannen ”yhdistetty” > erthennin ”yhdistetyt”
Eikä edelleen myöskään diftongeihin (ei, ae, ui, au jne.):
eithannen ”loukattu” > eithennin ”loukatut”
gruithannen ”kauhistettu” > gruithennin ”kauhistetut”
maethannen ”taisteltu” > maethennin ”taistellut”
bauglannen ”alistettu” > bauglennin ”alistetut”
Samankaltaisesta syystä saattaa olla, että verbin boda- ”kieltää” passiivin partisiipin tulisi olla bodennin, ei **bedennin, jossa on umlaut o > e, koska tämä o edustaa vanhempaa diftongia au (vertaa sukulaissanaa baw! ”ei! älä!”)
• Viimeinen verbimuoto, josta tiedämme mitään, on gerundi, itse asiassa johdettu substantiivi, tekoa pidetään ”asiana”. Englannissa gerundit muodostetaan päätteellä –ing, esim. thinking verbistä think. Englannissa gerundia ja aktiivin partisiippia ei voi muodoltaan erottaa toisistaan; molemmat päättyvät –ing. [Suomessa tavallinen gerundin pääte on –minen, esim. ajatteleminen verbistä ajatella. Suomessa muotojen päällekkäisyyksiä ei tässä kohtaa ole. suom.huom.] Partisiipilla on kuitenkin adjektiivinen merkitys ja gerundi on substantiivi, ja [myös] sindarissa näiden muodot ovat erilaiset. Kaikkien johdettujen, tai A-vartaloisten verbien gerundi muodostetaan päätteellä –d:
bronia- ”kestää” > broniad ”kestäminen” (= kestävyys)
nara- ”kertoa” > narad ”kertominen” (kuten ”tarun kertominen”)
ertha- ”yhdistää” > erthad ”yhdistäminen” (abstraktina =unioni)
(Vertaa Mereth Aderthad, Jälleennäkemisen Juhla, joka mainitaan Silmarillionissa.)
Vaikuttaa siltä, että gerundia käytetään usein paikoissa, joissa englannissa [ja suomessa] käytettäisiin infinitiiviä. Kuninkaan Kirjeessä (Kings Letter SD:129) Aragorn kirjoittaa että hän aníra
suilannad mhellyn în = ”haluaa
tervehtiä ystäviään”, kirjaimellisesti ”haluaa
ystäviensä tervehtimistä”. On todella mahdollista, että Tolkien oli päättänyt hylätä –o ja –i –infinitiivit (jälkimmäistä koskien: katso edellä) ja korvata ne gerundilla. –O ja –i –infinitiivejä ei esiinny missään Etymologioita uudemmassa lähteessä. Tämän ei tarvitse merkitä paljoa, sillä Etymin jälkeiset todisteet ovat hyvin hajanaisia, mutta yleisesti käyttäisin gerundeja vastaamaan englannin infinitiiviä sindarissa.
HUOM. Kuten yllä mainitaan, lauseen objekti lenitoituu (sille tapahtuu pehmeä muunnos). Täytyy huomata, että lauseessa aníra
suilannad mhellyn în = ”haluaa
tervehtiä ystäviään” tai kirjaimellisesti ”toivoo
ystäviensä tervehtimistä”, objekti olisi kieliopin näkökulmasta epäilemättä suilannad eli tervehtiminen. Lauseen looginen objekti on kuitenkin mellyn ”ystävät”, ja tämä sana lenitoidaan (mhellyn). Gerundia suilannad ei lenitoida (*huilannad). Tämä on vahva osoitus siitä, että gerundi käsitetään tässä infinitiivinä - ei substantiivina, joka voitaisiin lauseen objektina lenitoida. Lenitio vaikuttaa tässä loogiseen objektiin, sanaan ”ystävät”.
II. PERUSVERBIT
Perus- eli päätteettömien verbien (joita kutsutaan myös primaariverbeiksi) taivutus on jonkun verran monimutkaisempaa kuin johdettujen verbien. Tolkien on saattanut pitää tätä verbiryhmää ”vahvoina” verbeinä, kts. WJ:415.
• Infinitiivi muodostetaan päätteellä –i (ei –o kuten A-kantaisilla):
fir- > firi ”kuolla, haipua”
gir- > giri ”puistattaa”
ped- > pedi ”puhua”
pel- > peli ”kuihtua”
redh- > redhi ”kylvää”
Tämä pääte aiheuttaa e-umlautin vokaaleille a ja o:
blab- > blebi ”läpättää, lyödä”
dag- > degi ”surmata”
dar- > deri “pysähtyä”
nor- > neri ”juosta” (arkaainen nöri)
tol- > teli ”tulla” (arkaainen töli)
tog- > tegi ”johtaa” (arkaainen tögi)
Jotkut verbit ovat infinitiivissä väistämättä samanmuotoisia; esimerkiksi verbien can- ”kutsua, huutaa” ja cen- ”nähdä” molempien infinitiivi on ceni. On pääteltävä asiayhteydestä kumpaa tarkoitetaan. (Mutta kuten yllä ehdotetaan, sindarissa käytetään usein gerundia siinä, missä infinitiiviä englannissa [tai suomessa], ja silloin ero säilyy: caned ”huutaminen”, mutta cened ”näkeminen”.)
• Näiden verbien preesens muodostetaan kahdella eri tavalla. Yksikön kolmas persoona, joka ei tarvitse erityistä päätettä, on sama kuin verbin vartalo, mutta yksitavuisten verbivartaloiden vokaali pitenee:
dar- ”pysähtyä” > dâr ”pysähtyy”
fir- ”kuolla, haipua” > fîr ”kuolee, haipuu”
ped- ”puhua” > pêd ”puhuu”
tol- ”tulla” > tôl ”tulee”
(Tämä kattaa kenties myös englannin yhdistetyt aikamuodot: ”is stopping”, ”is fading” jne., mutta emme voi olla varmoja tästä; katso HUOM.(i) alla.) Vahvistettuihin esimerkkeihin kuuluu blâb vartalon blebi- preesensinä ”läpättää, lyödä” (LR:380 viitteen PALAP alla), ja - selkeämmin ilmaistuna - hakusana TUL- LR:395, missä tôl- on käännetty ”tulee”, ja siten selvästi infinitiivin teli ”tulla” yksikön kolmas muoto. Se, että muoto itsessään on yksinkertaisesti yksikön kolmas eikä välttämättä ”maskuliininen” tai edes elollinen (engl. ”he comes”) käy ilmi toisesta vahvistetusta lauseesta: tôl acharn ”kosto tulee” (WJ:254; WJ:n sivun 301 mukaan Tolkien kirjoitti myöhemmin sen sijaan tûl acharn, mutta tämän muutoksen hyväksyminen aiheuttaisi niin suuren sekasorron verbijärjestelmässä ja fonologiassa, että on paras jättää se huomioimatta tässä vaiheessa). Sanaan acharn ”kosto” ei tavallisesti viitattaisi pronominilla ”hän”.
HUOM (i): Pêd verbin ”puhua” preesensinä on myös vahvistettu (sattumalta lenitoidussa muodossa: bêd) VT41:11:ssa, jossa sen nähdään vastaavan quenyan aoristia quete. On epäselvää, onko sindarilla preesensistä eroavaa aoristia; jos, niin muodot kuten pêd ovat todennäköisesti aoristeja: ”puhuu” eikä ”on puhumassa” (engl. ”speaks” vs. ”is speaking”).
HUOM (ii): Sanan lopussa v kirjoitetaan f:nä. Siksi yksikön kolmannen preesens verbillä lav- ”nuolla” on lâf. Toisissa muodoissa, jossa v ei ole sanan viimeinen kirjain, se myös kirjoitetaan v (esim. levin ”nuolen”, vrt. alla).
Monitavuisissa perusverbeissä (joissa yleensä on jokin prepositionaalinen rakenne etuliitteenä) vokaali ei pidenny, ja yksikön kolmannen preesens on sama muoto kuin itse verbivartalo:
osgar- ”leikata ympäri, amputoida” > osgar ”amputoi” (tämä muoto mainitaan erityisesti: LR:379, viitteen OS alla)
Kuten on alustavasti hahmoteltu, kaikkiin preesensmuotoihin paitsi yksikön kolmanteen vaaditaan jokin pääte. Nämä päätteet lisätään infinitiivin kaltaiseen verbimuotoon, siksi pääte –i ja umlaut, kun verbivartalossa on a tai o (i ja e pysyvät muuttumattomina):
dar- ”pysähtyä” > derin ”pysähdyn”, derir ”pysähtyvät” (useampia subjekteja, esim. in Edhil derir ”haltiat pysähtyvät”), derig/derich ”pysähdyt”, derim ”pysähdymme”
fir- ”haipua, kuolla” > firin ”kuolen” (jne. eri päätteillä)
ped- ”puhua” > pedin ”puhun” jne.
tol- ”tulla” > telin ”tulen” jne.
osgar- ”amputoida” > esgerin ”amputoin” jne.
Tätä muotoa on pitkään luultu perfektiksi, mikä käsitys esiteltiin myös tämän artikkelin aiemmissa versioissa. Näin luultiin ensisijaisesti Gilraenin linnodin vuoksi, TSH:n liitteessä A: Onen i-Estel Edain, ú-chebin estel anim, joka on käännetty alaviitteessä ”Annoin Toivon dúnedainille, itse jäin paitsi” [kirjaimellisesti englannista suomeen ”Annoin Toivon dúnedainille, minä en ole pitänyt toivoa itselleni”] (korostus lisätty). Kuitenkin muiden esimerkkien valossa voi olla parasta tulkita ú-chebin preesensmuodoksi (ja kääntää ”en pidä toivoa itselleni”), olettaen että Tolkienin perfektimuotoinen käännös ”I have kept no hope for myself” on hivenen vapaa ja tekee myönnytyksen luonnolliselle englannille. (Ennen oli epäselvää, mikä oli ú-chebinin perusmuoto; poistamalla negatiivisen etuliitteen ú- ”ei, epä-” ja pehmeän muunnoksen h > ch jonka se aiheuttaa, meille jää hebin ”pidän”. Tämä voisi tulla vartaloista hab-, heb- tai hob- ”pitää (kiinni), säilyttää”, umlaut kun neutraloi vokaalit muodossa hebin. Kannan KHEP ”pitää, säästää”, julkaistu VT61:6:ssa, täytyy kuitenkin olla tämän verbin taustalla oleva kanta; perusmuoto on siis heb-.)
• Perusverbien imperfekti käsittää nasaaliloppuliitteen tai väliliitteen, vaikka tämä joskus assimiloituu näkymättömiin. Keskitymme ensin yksikön kolmannen muotoihin, koska muut muodot voidaan vuorollaan johtaa niistä.
Kun verbi päättyy kirjaimeen –r, pääte –n yksinkertaisesti liitetään kantaan (jäännös pidemmästä imperfektin päätteestä –ne, joka on edelleen käytössä quenyassa):
dar- ”pysähtyä” > darn ”pysähtyi”
gir- ”puistattaa” > girn ”puistatti”
nor- ”juosta” > norn ”juoksi”
Kirjaimeen –n päättyvät vartalot käyttäytyvät todennäköisesti samalla tavoin (cen- ”nähdä” > cenn ”näki”). Kirjaimeen –l päättyvillä verbeillä -n-pääte todennäköisesti assimiloituu siihen (pel- ”kuihtua” > pell ”kuihtui”). Esimerkkejä ei ole, mutta tähän voidaan päätyä quenyan perusteella.
Mitä tulee verbivartaloihin, jotka päättyvät –b, -d, -g, -v, -dh, imperfektiä osoittava nasaalielementti esiintyy näissä väliliitteenä päätteen sijaan. Se tarkoittaa, että sitä ei lisätä sanan perään, vaan viimeisen konsonantin eteen. Tällä on seurauksia, jotka voivat yllättää haltiakielten kehitykseen tutustumattoman opiskelijan. Sindarissa vokaalin jälkeiset –b, -d, -g, -v, -dh periytyvät aiemmista p, t, c, b (tai m) ja d:stä. Mutta liitettäessä nasaali vokaalin ja konsonantin väliin, tämä muutos ei voi tapahtua: Liite ”suojaa” konsonanttia vokaalilta, joka muuten aiheuttaisi sen muuttumisen. Siksi b, -d, -g palaavat p, t, c:ksi liitteen jälkeen. Itse asiassa ne eivät palaa, ne eivät koskaan muuttuneetkaan:
had- ”singota, heittää” > hant ”sinkosi, heitti” (alkuperäinen kanta KHAT; tämä imperfekti on itse asiassa listattu LR:363:lla)
cab- ”hypätä” > camp ”hyppäsi” (alkuperäinen kanta KAP)
dag ”tappaa, surmata” > danc ”surmasi (alkuperäinen kanta NDAK; sindarissa c = k).
(Kuten saattaa huomata, nasaaliliite joka useimmiten on n, assimiloituu m:ksi ennen p:tä.)
Oletettavasti dh, aikaisemmasta d:stä käyttäytyy samalla tavalla:
redh- ”kylvää” > rend ”kylvi” (kanta RED)
Yksi vahvistettu tapaus on gwend (tai gwenn) verbin gwedhi ”sitoa” imperfektinä (LR:397 viitteen WED- alla, jossa infinitiivi annetaan muodossa ”gwedi”- mutta tämä on varmasti luettu väärin, oikea muoto on gweði = gwedhi; vertaa sukulaissanaan angweð = angwedh). Tolkien kuitenkin huomautti, että gwendin syrjäytti myöhemmin gwedhant (kirjoitetaan gweðant LR:ssa), aivan kuin se olisi johdettu verbi *gwedha-. Ehkä haltiat (/Tolkien) eivät pitäneet –nd-päätteisistä imperfekteistä. Saattaa olla, että imperfektin rend ”kylvi” (ei suoraan vahvistettu Tolkienin papereissa) vastaavasti korvasi redhant myöhemmässä sindarissa.
Monitavuisten verbien imperfekti muodostetaan päätteellä –nn (–nd:n sijaan), jos uskallamme luottaa rekonstruoituun sindarin fonologiaan. Vain kaksi sellaista verbiä tunnetaan: neledh- ”mennä sisään, astua sisään” (imperf. nelenn?) ja edledh ”lähteä maanpakoon” (imperf. edlenn?). Jälkimmäinen ei ole suoraan vahvistettu, vaan rekonstruoitu ”noldorin” sanasta egledh- (LR:368, viitteen LED alla).
Verbit, jotka päättyvät –v:hen saattavat myös olla hieman erityisiä. Useimmiten vokaalin jälkeinen v on tullut aiemmasta b:stä, joten jossain vaiheessa nämä verbit varmasti päättyivät –mb:hen (nasaali väliliite ilmenee m:nä ennen b:tä aivan kuten ennen p:tä). Mutta sanan päättävä mb muuttui sindarissa pelkäksi m:ksi. (Vrt. WJ:394, missä Tolkien toteaa, että sindarissa primitiivisestä *lambêsta (”kieli”) tuli lam, joka varmasti edustaa aiempaa muotoa *lamb. Vertaa ”noldorin” muotoa lham(b) LR:367:ssa viitteen LAB alla, joka vastaa sindarin sanaa lam(b). Siksi –v:hen päättyvien perusverbien imperfektin pääte saattaa olla –m, -mb:n sijaan:
lav- ”nuolla” > lam (varhaisempi lamb) ”nuoli” (substantiivi lam ”kieli” on sukulaissana ja sen fonologinen historia on täsmälleen samanlainen)
Kuten yllä on mainittu, tähän asti johdetut muodot ovat yksikön kolmansia. Muut muodot johdetaan hyvin helposti samoilla, yllämainituilla päätteillä: -n ”-n”, -m ”-mme”, -r ”-vat/-vät” jne. Kysymys kuuluukin, minkä yhdistävän vokaalin lisäämme verbin ja päätteen väliin. Fonologisen historian kannalla voisi tietysti odottaa e:tä: Quenyan muotoa quenten ”sanoin” vastaavan sindarin muodon voisi olettaa olevan *pennen. Yksi ainoa esimerkkimme osoittaa kuitenkin toiseen suuntaan, ja tämä onkin yksi tapaus, jolloin sääntö täytyy yleistää yhdestä muodosta, joka vaikuttaa suuresti kokonaiseen verbiluokkaan. Olisin halunnut muita (ja etenkin myöhempiä) esimerkkejä varmistaakseni että tämä ei ollut vain hetkellinen oikku Tolkienin ”noldorin”/sindarin kehityksessä, tai jopa lukuvirhe Christopher Tolkienin osalta.
Kyseinen esimerkki löytyy Etymologioista, LR363, kanta KHAT ”singota, heittää”. Kyseessä on verbi hedi, selvästi täysin säännöllinen infinitiivi had-:ista, mutta kaksi muotoa, jotka erikseen nimetään muodoksi ”imperf.3.”, listataan hennin ja hant. Jälkimmäinen on selvästi yksikön kolmas ”heitti”, muodostettuna had-:sta nasaaliliitteellä niiden sääntöjen mukaan, joita olemme yrittäneet hahmotella (jopa käyttäen tätä esimerkkiä). Mutta muodon hennin (päätteellä –n, jonka tiedetään tarkoittavan ”minä”), täytyy olla yksikön ensimmäisen imperfekti ”heitin”. –Nt:n muuttuminen –nn:ksi vokaalien välillä on odotettavissa fonologian perusteella, mutta yllättävää on i:n käyttö yhdistävänä vokaalina ennen pronominipäätettä. Olisi houkuttelevaa sivuuttaa hennin virheellisenä hannenista, mutta umlaut a > e tapahtuu nimenomaan silloin, kun seuraavassa tavussa on i. Tunnemme tapauksia, joissa a/e ja e/i olisivat sekoittuneet monien Tolkienin käsialaa tulkitsevien toimittajien teksteissä, mutta oletus että Christopher Tolkien onnistui tulkitsemaan väärin kaksi vokaalia samassa sanassa, ja että tulos vain sattui mukailemaan kauniisti sindarin fonologiaa, saattaa mennä liian pitkälle. Saattaa olla, että JRRT kuvitteli muotojen kuten hannen olevan uudistettuja analogisiksi vastaavien preesensmuotojen kanssa (tässä tapauksessa hedin ”heitän”), missä tapauksessa yhdistävä vokaali i ja sen seurauksena myös umlaut siirtyivät imperfektiin samanlaisina kuin preesensissä: hannen > hennin.
Hyväksyttyämme tämän esimerkin meidän on muotoiltava sääntö: Kaikki perusverbien imperfektimuodot, paitsi yksikön kolmannen, muodostetaan lisäämällä –i- ja sopiva pääte yksikön kolmannen imperfektimuotoon:
gir- ”puistattaa” > imp.y3. girn ”häntä puistatti” > girnin ”minua puistatti” > girnim ”meitä puistatti”, girnig/girnich ”sinua puistatti”, girnir ”heitä puistatti” [Suomessa puistatuksen aiheuttaja on subjekti, kokija objekti, toisin kun sindarissa tai englannissa. Siksi poikkeuksellinen suomennos. suom.huom.]
cen- ”nähdä” > imp.y3. cenn ”näki” > cennin ”näin” (jne. päätteillä muodostettuna)
Kuten esimerkki hant > hennin osoittaa, yhdistävä vokaali i aiheuttaa normaalin umlautin edeltävässä tavussa, a ja o molemmat muuttuvat e:ksi:
dar- ”pysähtyä, seisahtua” > imp.y3. darn ”pysähtyi” > dernin ”pysähdyin” jne.
nor- ”juosta” > imp.y3. norn ”juoksi” > nernin (arkaainen nörnin) ”juoksin” jne.
Esimerkki hant > hennin kuvaa myös erästä muuta ilmiötä: kaikki imperfektissä ilmenevät sanan lopussa olevat konsonanttiryhmät eivät voi pysyä muuttumattomina kun ne eivät enää ole sanan lopussa, vaan niistä on tullut kahden vokaalin välisiä päätteen lisäämisen vuoksi. Klusterit –nt, -nc, -mp muuttuvat –nn-, -ng-, -mm-:ksi:
ped- ”puhua” > imp.y3. pent ”puhui” > pennin ”puhuin” jne.
dag- ”surmata” > imp.y3. danc ”surmasi” > dengin ”surmasin” jne.
cab- ”hypätä” > imp.y3. camp ”hyppäsi” > cemmin ”hyppäsin” jne.
Kuten nt, myös nd:stä tulee vokaalien välissä nn:
gwedh- ”sitoa” > imp.y3 gwend ”sitoi” > gwennin ”sidoin” jne.
Sanan päättävä m (yleensä aiemmasta mb:sta) muuttuisi –mm-:ksi:
lav- ”nuolla” > imp.y3 lam ”nuoli” > lemmin ”nuolin” jne.
• Futuurin osalta meidän on oletettava, että pääte –tha pätee myös tähän verbiluokkaan, mutta ilmiselvästi tarvitaan jokin yhdistävä vokaali. Vaikka meillä ei ole ainuttakaan suoraa esimerkkiä, analogia muiden muotojen kanssa viittaa siihen, että sanaan liitettäisiin i ennen futuuripäätettä. Tämä i aiheuttaisi normaalin umlautin missä kuuluukin. Lyhyesti sanottuna, futuuri voidaan muodostaa tässä verbiluokassa lisäämällä pääte –tha verbin infinitiivimuotoon (katso säännöt yllä):
dar- ”pysähtyä” > inf. deri > fut. deritha ”pysähtyy”
ped- ”puhua” > inf. pedi > fut. peditha ”puhuu”
gir- ”puistattaa” > inf. giri > fut. giritha ”puistattaa”
tol- ”tulla” > inf. teli (arkaainen töli) > fut. telitha (arkaainen tölitha) ”tulee”
Nämä (yks.3.) futuurimuodot voidaan muotoilla edelleen normaalien persoonapäätteiden avulla, aivan kuin on laita johdettujen verbien ollessa kyseessä: telithon ”tulen”, telitham ”tulemme”, monikko telithar ”tulevat” jne. (Kuten tavallista, -a:sta tulee –o ennen yksikön ensimmäisen päätettä –n, siksi telithon eikä **telithan.)
• Perusverbien imperatiivi muodostetaan helposti päätteellä –o:
dar- ”pysähtyä” > daro ”pysähdy!”
ped- ”puhua” > pedo ”puhu!”
tir- ”katsoa” > tiro ”katso!”
tol- ”tulla” > tolo ”tule!”
Kolme näistä on vahvistettu TSH:ssa: Haltia pysäytti Saattueen käskyllä daro! kun he saapuivat Lórieniin. Pedo ”puhu, sano” löytyy Morian portin kirjoituksesta (pedo mellon, mikä pitäisi kääntää ”sano ystävä”, vaikka Gandalf ensin käsitti sen tarkoittava ”puhu, ystävä”). Puhuessaan kielillä Cirith Ungolissa Sam käyttää fraasia a tiro nin, Fanuilos! ”oi katso puoleeni, Ikivalkea!” (eräs Vardan nimistä); käännös lähteissä Letters:278 ja RGEO:72.
• Tämän luokan aktiivipartisiippi nähtävästi käyttää päätettä –el (korvaten vanhemman päätteen *-ila):
dar- ”pysähtyä” > darel ”pysähtyvä/-t”
ped- ”puhua” > pedel ”puhuva/-t”
tol- ”tulla” > tolel ”tuleva/-t”
Kuitenkin vartalovokaalin ollessa i, tämä pääte näyttää laajenevan muotoon –iel:
fir- ”kuolla, haipua” > firiel ”kuoleva/-t, haipuva/-t”
gir- ”puistattaa” > giriel ”puistattava/-t”
glir- ”laulaa” (myös ”lausua runoa”) > gliriel ”laulava/-t” (tai ”lausuva/-t”)
tir- ”katsoa, vahtia” > tiriel ”katsova/-t, vahtiva/-t” (ainut vahvistettu esimerkki, kts. alla)
• Aktiivin partisiipin perfektin näyttäisi muodostavan pääte –iel yhdistettynä vartalon vokaalin pitenemiseen. Vokaalista i tulisi yksinkertaisesti pitkä í:
fir- ”kuolla, haipua” > fíriel ”kuollut/kuolleet, haipunut/haipuneet”
glir- ”laulaa” (/”lausua ”) > glíriel ”laulanut/laulaneet” (/”lausunut”)
tir- ”katsoa, vahtia” > tíriel ”katsonut/katsoneet, vahtinut/vahtineet”
(Vain vokaalin pituus siis erottaa muodot tiriel ”katsova” ja tíriel ”katsonut”. Vertaa RGEO:73, missä Tolkien selittää, että kun palann-diriel tarkoittaa ”kauas tuijottava”, palann-dírielillä taas on perfektiivinen merkitys: ”kauas tuijottanut”. Näissä sanoissa –diriel/-díriel ovat yksinkertaisesti sanojen –tiriel/-tíriel lenitoidut muodot.)
Tämä vokaalin piteneminen tapahtui luultavasti niin aikaisin, että myöhemmät pitkiin vokaaleihin vaikuttavat muutokset täytyy myös ottaa huomioon. Aiemmat é, á, ó esiintyvät vastaavina vokaaleina í, ó, ú heijastaen muutosta joka tapahtui vanhan sindarin aikana:
mad- ”syödä” > módiel (vanh. mádiel) ”syönyt/syöneet”
ped- ”puhua” > pídiel (pédiel) ”puhunut/puhuneet”
nor- ”juosta” > núriel (nóriel) ”juossut/juosseet”
Vaikuttaa siltä, että kummallakaan näin muodostettavalla aktiivin partisiipilla (-el, -iel) ei ole erillistä monikkomuotoa.
• Tässä verbiluokassa passiivipartisiippi muodostetaan liittämällä pääte –en imperfektin yksikön kolmanteen (katso säännöt yllä):
dar- ”pysähtyä” > imp.y3. darn ”pysähtyi” > pass. partis. darnen ”pysähdytty”
sol- ”sulkea” > imp.y3.soll ”sulki” > pass. partis. sollen ”suljettu” (viimeinen muoto on ainut tästä verbistä vahvistettu: TSH:ssa viitataan Fen Holleniin, ”Suljettuun Oveen” Minas Tirithissä, hollen on oletettavasti lenitoitu muodosta sollen)
tir- ”katsoa, vahtia” > imp.y3. tirn ”katsoi, vahti” > pass. partis. tirnen ”katsottu, vahdittu”
(Viimeinen on vahvistettu Silmarillionissa, nimessä Talath Dirnen ”Vartioitu Tasanko”: Dirnen on muodon tirnen lenitoitu muoto.)
Jälleen, kun toinen vokaali tulee näiden jälkeen, sanan lopussa olevat –nt, -nc, -mp, -nd, -m muuttuvat vastaavasti –nn-, -ng-, -mm-, -nn-, -mm-:
ped- ”puhua” > imp.y3. pent ”puhui” > pass. partis. pennen ”puhuttu”
dag- ”surmata” > imp.y3. danc ”surmasi” > pass.partis. > dangen ”surmattu” (vahvistettu: LR:375, viitteen NDAK alla)
hab- ”vaatettaa” > imp.y3. hamp ”vaatetti” > pass. partis. hammen ”vaatetettu”
redh- ”kylvää” > imp.y3. rend ”kylvi” > pass.partis. rennen ”kylvetty”
lav- ”nuolla” > imp.y3. lam ”nuoli” > pass. partis. lammen ”nuoltu”
Näillä –en-päätteisillä partisiipin passiiveilla monikkomuoto päättyy –in, mikä aiheuttaa normaalit umlautit: a ja o molemmat muuttuvat e:ksi:
dangen ”surmattu” > dengin ”surmatut”
hollen ”suljettu” > hellin (arkaainen höllin) ”suljetut”
(Vertaa: Haudh-en-Ngengin ”Surmattujen Kukkula” Silmarillionissa; ndengin on eräs muoto sanasta dengin.) Kuten muulloinkaan, umlaut ei vaikuta vokaaleihin e tai i:
pennen ”puhuttu” > pennin ”puhutut”
tirnen ”vahdittu” > tirnin ”vahditut”
• Viimeisenä muotona on gerundi, verbin nominaalimuoto, jota voi myös käyttää englannin [tai suomen] infinitiivien kääntämiseen (kts. edellä). Perusverbien gerundi muodostetaan yksinkertaisesti lisäämällä pääte –ed:
cab- ”hypätä” > cabed ”hyppääminen”
cen- ”nähdä” > cened ”näkeminen”
glir- ”laulaa” > glired ”laulaminen”
tol- ”tulla” > toled ”tuleminen”
Sindarin verbit cab- ja cen- on itse asiassa vahvistettu ainoastaan gerundeina! Silmarillionissa kuru, jossa Túrin surmasi Glaurungin oli nimeltään Cabed-en-Aras eli ”Peuran loikka” (”Hyppääminen-Peuran”). Verbi cab- on ilmiselvästi lähtöisin kannasta KAP ”loikka”, listattu Etymologioissa (LR:362), mutta sitä ei mainita siellä. Cened, ”katsominen” esiintyy osana yhdyssanaa cenedril, ”katsomis-lasi” RS:466:ssa.
III. SEKAMUOTOINEN TAIVUTUS
Jotkut verbit, jotka muodoltaan näyttävät A-vartaloisilta itse asiassa ovat kahden yllä määritellyn konjugaation rajalla. Eräs esimerkki on verbi drava-, ”niittää”. Useimmissa muodoissaan se on todennäköisesti hyvin käyttäytyvä A-vartaloinen verbi: infinitiivi dravo, preesens drava, futuuri dravatha, imperatiivi dravo, aktiivin partisiippi dravol, gerundi dravad. Mutta imperfektissä olettaisimme muotoa *dravant, joka ei esiinny Tolkienin muistiinpanoissa, kuten ne on painettu LR:354:ssa viitteen DARÁM alla. Hän kirjoitti imperfektin yksikön ensimmäisen muodoksi drammen (”niitin”), mikä viittaa yksikön kolmannen muotoon dram (”niitti”). (Oli myös epäsäännöllinen imperfekti dramp, jolla meidän ei nyt tarvitse vaivata päätämme – katso osio IV alla.) Imperfekti dram olisi täsmälleen se muoto, jonka olettaisimme perusverbille, jonka kanta on drav- (infinitiivi **drevi), eikä drava- (infinitiivi dravo). Toinen esimerkki on verbi nara- ”kertoa” (infinitiivi naro, LR:374 viitteen NAR2 alla): vanhan sindarin (”Old Noldorin”) imperfekti on annettu narne, vihjaten että sindarin imperfekti olisi narn ennemmin kuin **narant.
Lyhyesti: Tiettyjen A-vartaloisten verbien (yks.3.) imperfekti muodostetaan kuin viimeistä vokaalia ei olisikaan; imperfekti muodostetaan perusverbien sääntöjä noudattaen. Muutamat esimerkkimme viittaavat siihen, että tähän ryhmään kuuluu suurin osa verbeistä, joissa on yksittäinen konsonantti ennen viimeistä –a:ta, kunhan tämä konsonantti ei ole th tai ch (jotka edustavat aiempaa konsonanttiryhmää). Jättäen viimeisen vokaalin huomioimatta ja soveltaen samoja sääntöjä kuin perusverbeihin saamme seuraavanlaisia imperfektimuotoja:
ava- (kielteinen, negaatioverbi) > am (imperfekti)
brona- ”kestää, selvitä” > bronn ”kesti, selvisi”
drava- ”niittää” > dram ”niitti”
fara- ”metsästää” > farn ”metsästi”
gala- ”kasvaa” > gall ”kasvoi”
groga- ”tuntea kauhua” > grunc ”tunsi kauhua”
laba- ”hypätä, hyppiä” > lamp ”hyppäsi, hyppi”
loda- ”kellua” > lunt ”kellui”
nara- ”kertoa” > narn ”kertoi”
pada- ”kävellä (tietä, polkua)” > pant ”käveli”
rada- ”tehdä tietä, löytää tie” > rant ”teki, löysi tien”
soga- ”juoda” > sunc ”joi”
toba- ”peittää, kattaa” > tump ”peitti, kattoi”
(Koskien muutosta o > u sanassa groga-, loda-, soga-, toba- > imperf. grunc, lunt, sunc, tump, katso osio IV alla.)
Joukko kolmitavuisia verbivartaloita, jotka päättyvät –da täytyy myös lukea sekamuotoiseen taivutukseen kuuluviksi: aphada- ”seurata”, athrada- ”kulkea jonkin poikki, ylittää”, gannada- ”soittaa harppua”, lathrada- ”salakuunnella”, limmida- ”kostuttaa”, nimmida- ”valkaista” ja tangada- ”kiinteyttää, tehdä lujaksi”; imperfektit aphant, anthrant, gannant, lathrant, limmint, nimmint ja tangant, tai liitteiden kanssa aphanne- jne. (”Noldorin”-imperfektin lhimmint, joka vastaisi sindarin limmintiä, Tolkien mainitsee LR:369:ssa, viitteen LINKWI alla.)
Pitkät vokaalit todennäköisesti lyhenevät ennen imperfektissä muodostuvaa konsonanttiryhmää:
aníra ”toivoa, haluta” > anirn ”toivoi”
síla ”loistaa, kiiltää” > sill ”kiilsi”
tíra ”katsoa” > tirn ”katsoi”
Kun lisätään liitteitä edelleen (muodostaen muita kuin yksikön kolmannen muotoja), yhdistävä vokaali on tässä e, kuten esimerkki drammen ”niitin” esittää.
HUOM: Koska nämä verbit saattavat näyttää hyppäävän I-vartaloihin imperfektissä, olisimme saattaneet olettaa yhdistävän vokaalin olevan i kuten sanassa hennin ”sinkosin, heitin”, mutta näin ei ole. Tämä saattaa tukea teoriaa, että yhdistävä vokaali i imperfektissä syntyi sen analogian pohjalta, miten sitä käytetään preesensissä (hedin ”sinkoan”). Verbissä drava- ei ole i:tä preesensissä (yks.3. drava ”niittää”), ja siksi myöskään imperfektissä ei ole i:tä. Sen sijaan yhdistävänä on e, kuten olettaisimme jo fonologisistakin syistä: drammen.
Kuten tavallista, sanan lopussa olevista –m, -nc, -nt, -mp:stä tulee vokaalien välissä –mm-, -ng-, -nn-, -mm-:
drava- ”niittää” > dram ”niitti” > drammen ”niitin”, drammem ”niitimme”, drammeg/drammech ”niitit, niititte”, drammer ”niittivät”
laba- ”hypätä, hyppiä” > lamp ”hyppäsi, hyppi” > lammen ”hyppäsin” (jne. eri päätteillä)
loda- ”kellua” > lunt ”kellui” > lunnen ”kelluin” jne.
soga- ”juoda” > sunc ”joi” > suncen ”join” jne.
Passiivipartisiippi johdetaan päätteellä –en, aivan kuin normaaleilla perusverbeillä. Siksi, kuten tavallista, passiivipartisiippi on identtinen yksikön ensimmäisen kanssa, siis drammen voisi myös olla partisiippi ”niitetty”, sungen myös ”juotu” jne. Näillä partisiipeilla on monikkomuodot, päätteellä –in (aiheuttaen umlautin), toisin sanoen ne käyttäytyvät aivan samoin kuin tavallisten perusverbien passiivipartisiipit. Katso säännöt osiosta II yllä. (Missä se esiintyy, umlaut u:sta olisi y. Siksi sanan sungen monikko on syngin.)
Kuten yllä on huomautettu, näillä verbeillä aktiivin partisiipit muodostetaan todennäköisesti päätteellä –ol, kuten normaaleilla A-vartaloisilla. (drava- ”niittää” > dravol ”niittävä”). Aktiivin partisiipin perfekti muodostetaan oletettavasti I-vartaloisten verbien sääntöjen mukaan, aivan kuin viimeistä vokaalia ei olisikaan. Siksi nähtäisiin pääte –iel yhdistettynä vartalovokaalin pitenemiseen, í, ó, ú, edustaen í, á, ó:ta (drava- ”niittää” > dróviel ”niittänyt”, soga- ”juoda” > súgiel ”juonut”). Jos vokaali on jo pitkä, on oletettava että se yksinkertaisesti säilyy pitkänä (síla- ”loistaa, kiiltää” > síliel ”kiiltänyt”).
IV. EPÄSÄÄNNÖLLISET JA ERITYISVERBIT
Yllä määriteltyjä sääntöjä noudattaen pystyy taivuttamaan useimmat verbit oikein – olettaen että sindarin verbijärjestelmä on tässä rekonstruoitu oikein. Onneksemme erityistapauksia jää melko vähän. Jotkut niistä voidaan selittää Tolkienin kuvitteleman fonologisen kehityksen mukaan, toiset saattavat heijastaa kielen tekijän muuttuvia mielijohteita, jotkut taas vain ovat outoja – mikä ei toivottavasti tarkoita että nämä verbisääntöjen muotoilut ovat pahasti puutteellisia ja epäonnistuneita Tolkienin tarkoitusten arvailussa.
• Alkuperäinen U säilyy ennen nasaalia: Eräässä sindarin kehityksen vaiheessa alkuperäinen u hyvin monessa tapauksessa muuttui o:ksi. Esimerkiksi verbi soga- ”juoda” tulee kannasta SUK. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahtunut ennen nasaalia, kuten n tai m:ää. Joten jos verbivartalossa, jossa on vokaali o < u, on imperfektissä nasaaliväliliite, alkuperäinen vokaali säilyy ennen tätä nasaalia. Siksi Tolkien huomauttikin että verbin soga- imperfektin yksikön kolmas on sunc (LR:388, viitteen SUK alla, vaikka muoto sogant oli myös käypä, kun verbi oli siirretty normaaliin A-vartaloisten verbien luokkaan). Muita todennäköisiä tapauksia, joissa sama ilmiö tapahtuu (ei suoraan vahvistettu Tolkienin papereissa), ovat:
groga- ”tuntea kauhua" > grunc (alkuperäinen kanta RUK) ”tunsi kauhua”
loda- ”kellua” > lunt (kanta LUT) ”kellui”
nod- ”sitoa” > nunt (kanta NUT) ”sitoi”
toba- ”peittää, kattaa” > tump (kanta *TUP) ”peitti, kattoi”
tog- ”johtaa, tuoda” > tunc (kanta TUK) ”johti, toi”
HUOM: Etymologioissa, LR:378 viitteen NOT alla, verbi nod- annetaan muodossa ”nud-”, mutta tämä on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä tiedämme sindarin fonologiasta. Verbi toba- (inf. tobo) on johdettu kannasta TOP LR:379:ssa, missä tapauksessa imperfekti olisi tomp. Mutta quenyan verbi untúpa ”peittää” Namáriëssa TSH:ssa viittaa siihen, että Tolkien oli päättänyt kannan olevan sen sijaan TUP, vaikka Etymissa on erillinen kanta TUP.
Grunc, lunt, sunc ja tump olisivat muodossa grunge-, lunne-, sunge-, tumme- ennen normaaleja pronominipäätteitä – grunger ”tunsivat kauhua” grungen ”tunsin kauhua” jne. Jos esimerkki hant > hennin (LR:363, viitteen KHAT alla) pitää paikkansa, verbien nunt ja tunc kohdalla yhdistävä vokaali olisi i. Tämä i aiheuttaa umlautin u > y, joten (konsonanttiryhmien nt, nc normaalilla muutoksella vokaalien välissä nn, ng:ksi) esimerkiksi yks.1 olisi nynnin ”sidoin” ja tyngin ”johdin, toin”. (mutta groga-, loda-, toba- kuuluvat sekamuotoiseen taivutukseen, yhdistävä vokaali on e eikä i, eikä siksi myöskään umlautia tapahdu: grungen ”tunsin kauhua” lunnen ”kelluin” tummen ”peitin”.)
Kaikkien tässä käsiteltävien verbien passiivin partisiipit voidaan muodostaa aivan säännönmukaisesti lisäämällä imp.yks.3:een päätteen –en (jolloin sanan lopun konsonanttiryhmissä tapahtuvat normaalit muutokset niiden muuttuessa kahden vokaalin välisiksi):
groga- ”tuntea kauhua" > grunc ”tunsi kauhua” > passiivipartisiippi grungen
loda- ”kellua” > lunt ”kellui” > passiivipartisiippi lunnen
nod- ”sitoa” > nunt ”sitoi” > nunnen ”sidottu”
soga- ”juoda” > sunc ”joi” > sungen ”juotu”
toba- ”peittää, kattaa” > tump ”peitti, kattoi” > tummen ”peitetty, katettu”
tog- ”johtaa, tuoda” > tunc ”johti, toi” > tungen ”johdettu, tuotu”
Ja jälleen, umlaut u > y tapahtuu näiden partisiippien monikkomuodoissa: gryngin, lynnin, nynnin, tymmin, syngin, tyngin. (Muutamilla näistä verbeistä, ”tuntea kauhua” ja ”kellua” ei kuitenkaan normaalisti ole passiivipartisiippeja, koska nämä verbit ovat intransitiiveja.)
Mutta verbien groga-, loda-, soga- ja toba- kohdalla saattaa olla luvallista kulkea helpompaa reittiä ja yksinkertaisesti laskea ne A-vartaloisiksi (Tolkien otti ehdottomasti askeleen tähän suuntaan verbin soga- kohdalla). Siis imp.yks.3. muodot olisivat grogant, lodant, sogant, tobant (-nt muuttuen säännönmukaisesti –nne-:ksi ennen päätteitä), ja passiivipartisiipit grogannen, lodannen, sogannen, tobannen (monikot gregennin, ledennin, segennin, tebennin – tai arkaainen grögennin jne.).
• Persoonattomat verbit: ”noldor”-kielen impersonaaliverbi bui ”on tarpeellista, täytyy, on pakko” esiintyy Etymologioissa; sindarissa siitä olisi tullut boe. Meillä ei ole esimerkkejä, mutta sitä voi todennäköisesti käyttää lauseyhteyksissä kuten boe maethad in Yrch "on pakko taistella örkkien kanssa”. (Voidaan ilmaista myös ”X:n täytyy tehdä Y”: Boe nin Edhil maethad in Yrch ”haltioiden täytyy taistella örkkien kanssa”; boe anim baded ”minun täytyy mennä.) Ehkä verbillä boe ei ole eri aikamuotoja tai muitakaan taivutusmuotoja; Etymologioissa ei ainakaan viitata sellaiseen.
Toinen persoonaton verbi on elia- ”sataa”. ”Noldorin” persoonaton verbi satamisen ilmaisua varten, nimittäin oeil (=öil), myöh. eil, on annettu Etymologioissa (LR:396, viitteen ULU alla). Kolmannen ajan sindarissa muoto olisi ail. Imperfekti, ilmaisten ”satoi”, saattaisi olla aul tai säännöllinen eliant. Voimme taivuttaa tämän verbin näin: infinitiivi elio ”sataa”, preesens ail = persoonaton yks.3. ”sataa”, imperfekti eliant tai aul = persoonaton imp.yks.3. ”satoi”, futuuri eliatha = ”sataa” (”tulee satamaan”), imperatiivi elio ”sada!”, partisiippi eliol ”satava” (perfektiivinen úliel ”satanut”), gerundi eliad ”sataminen”. Tätä merkitsevällä verbillä tuskin on passiivipartisiippia. Muoto olisi eliannen, tai jos käytämme muotoa aul imperfektinä, olen.
• Epäsäännöllisiä verbejä: Gilraenin linnodissa sana onen (tai joissain TSH:n painoksissa ónen) merkitsee ”annoin”. Tämä näyttäisi olevan epäsäännöllinen imperfekti verbistä anna- ”antaa”, joka on listattu Etymologioissa (jos verbi olisi säännöllinen, imperfektin tulisi olla **annant, ”annoin” annannen > annen). Onen viittaa yks.3. muotoon aun ”antoi”, joka voisi olla säännönmukaisesti johdettu vanhemmasta imperfektistä áne (vertaa óne quenyan verbin onta ”siittää”, LR:379 viitteen ONO alla; kun otetaan huomioon, että sindarin anna- vastaa quenyan verbiä anta-, ei ole mahdotonta ajatella, että imperfekti áne on saattanut olla käytössä jossain vaiheessa. Se on itse asiassa vahvistettukin: QL:31). Aun muuttuu muotoon one- kun siihen liitetään pääte, diftongi au pelkistyy monoftongiksi o. Ehdotus verbin anna- ”antaa” taivutukseksi: infinitiivi anno ”antaa”, preesens anna ”antaa”, epäsäännöllinen imperfekti aun ”antoi” – päätteiden kanssa one- (onen ”annoin”, onem ”annoimme” jne.), futuuri annatha ”annan”, imperatiivi anno ”anna!”, aktiivin partisiippi annol ”antava”, perfektiivinen partisiippi óniel ”antanut”, passiivipartisiippi onen ”annettu”(mon. onin ”annetut”), gerundi annad ”antaminen”. Huomaa että passiivipartisiipissa ei ole umlautia (onin, ei **enin arkaaisesta muodosta **önin), koska diftongista au muodostuneessa o:ssa ei tapahdu tällaista umlautia.
LR:375:ssa, viitteen NDAM alla listataan verbi damna- ”vasaroida”, jonka imp.yks3. on dammint. Molemmat muodot ovat suorastaan outoja. Epäilemättä damna on väärin luettu damma-, fonologian perusteella oletettava muoto, vrt. mm imperfektissä. Imperfekti ”dammint” on hyvin outo. Odottaisimme tietenkin muotoa dammant. Mistä tulee i imperfektiin ylipäänsä, ja jos se on siellä, miksi se ei aiheuta a:n umlautia e:ksi (siis demmint)? Jos hyväksymme tämän imperfektimuodon (taivutetuissa muodoissa damminne-), meidän täytyisi käyttää myös muotoja damminnen mon. damminnin passiivipartisiippeina. Mutta henkilökohtaisesti olen valmis hylkäämään muodon dammint lukuvirheenä muodosta dammant, missä tapauksessa verbi olisi täysin säännöllinen.
Verbillä drava- ”niittää” olisi säännöllisesti imperfekti dram (taivutetuissa muodoissa dramme-). LR:354:n mukaan, viitteen DÀRAM alla, runoudessa käytettiin epäsäännöllistä (yks.3.) imperfektimuotoa dramp – aivan kuin verbi olisi ollut **draba-. Tätä muotoa käytettiin ilmeisesti säännöllisen muodon lisäksi, ei sen sijaan. Taivutetuissa muodoissa dramp ja dram joka tapauksessa molemmat ilmenevät muodossa dramme- (esim. imp.yks.1. drammen, joka tässä viitteessä Etymologioissa mainitaan).
Kuten edellä on mainittu, verbin gwedh- ”sitoa” säännönmukainen imperfekti on gwend (päätteitä lisättäessä gwenni-), mutta Tolkien antoi ymmärtää että ”myöhemmin” tuli käyttöön epäsäännöllinen imperfekti gwedhant (aivan kuin tämä olisi A-vartaloinen **gwedha-). Säännöllisestä imperfektistä tuli arkaainen tai runollinen. Kun muutos tapahtuu, saattaa olla että passiivipartisiippi ”sidottu” muuttui myös muodosta gwennen muotoon gwedhannen. Oletettavasti verbi taivutetaan muuten kuin tavallinen ”primaariverbi” (infinitiivi gwedhi, preesens gwêdh tai muissa taivutusmuodoissa gwedhi-, futuuri gweditha, imperatiivi gwedho, aktiivin partisiippi gwedhel, partisiipin perfekti gwhídhiel). Kenties verbille redh- ”kylvää” tapahtui samanlainen muutos, niin että imperfekti rend korvattiin muodolla redhant?
Verbin soga- ”juoda” yks.3. olisi tavallisesti soga ”juo”, mutta LR:388 antaa ymmärtää että yks.3. on itse asiassa sôg (aivan kuin tämä olisi perusverbi sog-). Kun muita muotoja varten liitetään vielä päätteitä, voidaan käyttää säännöllistä preesensvartaloa soga- (siis sogon [ei **sogan] ”juon”, sogam ”juomme” jne.) Imperfektin yksikön kolmas on joko säännöllinen sunc (edelleen taivutettuna sunge-) tai epäsäännöllinen sogant (edelleen taivutettuna soganne-): Tolkien antoi ymmärtää että molemmat ovat päteviä muotoja. Passiivipartisiippi ”juotu” olisi siten joko sogannen (mon. segennin) imperfektimuodosta sogant, tai sungen (pl. syngin) imperfektimuodosta sunc. Toivottavasti verbi soga- ”juoda” on muuten normaali, hyvin käyttäytyvä sekamuotoisen taivutusryhmän verbi, kuten infinitiivi sogo (löytyy LR:388:ssa) antaa olettaa. Siispä: futuuri sogatha ”juon”, imperatiivi sogo ”juo!”, partisiippi sogol ”juova” (perfekti súgiel ”juonut”), gerundi sogad ”juominen”.
HUOM: Tarkkaan ottaen LR:388:ssa viitteen SUK alla sanotaan: ”N sogo, yks.3. sôg, imperf. sunc, asogant (sogennen)”. Sogo selvästi infinitiivi ”juoda”, sôgin sanotaan olevan yksikön kolmas (preesens), ja myös sunc nimetään (yks.3.) imperfektiksi. Asogant ei kuitenkaan voi olla todella Tolkienin tekstissä. On vaikea keksiä mistä tämä a-etuliite voisi tulla, ja kaiken lisäksi tällainen etuliite kaiken todennäköisyyden mukaan aiheuttaisi s:n pehmeän muunnoksen, joten muodosta tulisi **ahogant. Mitä Tolkien itse asiassa kirjoitti ei-niin-selvällä käsialallaan, täytyy olla ”sunc or sogant”, tai vaihtoehtoisesti ”sunc and sogant” – pieni koukero tarkoittaa sanaa ”tai” tai ”ja”, minkä Christopher Tolkien on tulkinnut väärin ja liittänyt suoraan seuraavaan verbiin. Muodon sogennen täytyy olla passiivipartisiippi ”juotu”, mutta koska se johdetaan lisäämällä pääte –en imperfektiin (nt muuttuen vokaalien välissä nn:ksi), on pääteltävä että ”sogennen” on luettu väärin muodosta sogannen.
Verbillä thora- ”aidata, ympäröidä” sanotaan olevan passiivipartisiippi thoren ”aidattu” (LR:393, viitteen THUR alla). Thoren viittaa imperfektiin thaur. Taivutus saattaa olla seuraavanlainen: Infinitiivi thoro ”aidata”, preesens thora ”aitaa”, epäsäännöllinen (yks.3.) imperfekti thaur (päätteitä lisättäessä thore-, esim. thoren ”aitaan”), futuuri thoratha ”aitaa (tulevaisuudessa)”, imperatiivi thoro ”aitaa!”, aktiivipartisiippi thorol ”aitaava, ympäröivä” (partisiipin perfekti thóriel ”aidannut”), passiivipartisiippi thoren ”aidattu” (mon. thorin ”aidatut”), gerundi thorad ”aitaaminen”. Huomaa, että partisiipin perfekti on thóriel eikä **thúriel, ja että partisiipin monikkomuodossa ei ole umlautia (mon. thorin, ei **therin). Tässä, kuten muissakin vastaavissa verbeissä syy on, että o, ó edustavat aiempaa diftongia au.
Verbin trenar- ”kertoa, kuvata, kertoa loppuun asti” imperfektin
. Tekstissä on jossain kohin sulkeissa omia huomautuksiani/kysymyksiäni...nekin korjaan joskus.
