Tässä olisi Ikivanha käännökseni 6. kappaleesta, Pronominit.
Muuttelen vielä myöhemmin tätä suomenkielelle sopivammaksi. Huomasin meinaan tekstin olevan vähän vaikeasti ymmärrettävää, vaikka sen pitäisi olla käännös
. Tekstissä on jossain kohin sulkeissa omia huomautuksiani/kysymyksiäni...nekin korjaan joskus.
6. PRONOMINIT
Todistettu Sindarin pronomini sisältö:
Yks. 1 pers.
Itsenäinen pronomini
im ”minä”, myös pääte
–n, verrataan myös sanaan,
nin, joka on käännettynä ”minua kohtaan”. Genetiivi
nín ”minun”, myös
anim ”itselleni” (ilmeisesti
an ”jollekin, -lle” +
im ”minä, *minulle”).
Yks. 2 pers.
Pääte
–ch, edellyttäen että sitä käytetään verbin perässä;
agorech, joka tarkoittaa ”sinä teit”. Sekä kunnioittava datiivi pronomini
le ”Teille” ([Teitittely muoto, esim. ”Olen aina kiitollinen Teille”]), sen sanotaan olevan peräisin Quenyasta (RGEO:73).
Yks. 3 pers.
E ”hän“ (miehestä). Genetiivi
dîn ”hänen” (miehestä).
Mon. 1 pers.
Pääte
–m ”me” (esim.
avam ”emme halua”, WJ:371), myös
ammen ”meille” tai ”meiltä” (*
an men;
an ”-lle, luo”,
men= ”meidän”?).
Mon. 2 pers.
Sitä ei ole löydetty, patsi pääte
–ch, joka kattaa molemmat, sekä yks. 2 pers., että mon. 2 pers. ”sinä”(PM:45-46).
Mon. 3 pers.
Hain ”heidän” (luultavasti sitä voi käyttää myös subjektina ”he”).
Kun verbi päättyy
–ahan, pronomini pääte
–n ”minä”, näyttää muuttavan
–a:n,
o:ksi; esim.
avam ”emme halua”, ja
avon ”en halua” (WJ:371,
ava= ”ei halua”). Esimerkkinä myös
linnon ”laulan” ja
linnathon ”haluan laulaa”; verbien vartalot ovat ilmeisesti
linna ja *
linnatha, ”laulaa” ja ”haluta laulaa” (joten ne taipuvat seuraavasti; *
linnam ”laulamme”, *
linnach ”laulat”?).
Vaikka itsenäisen sanan ”minun” on
nín (UT:54), on myös olemassa pääte
–en, mikä voi tarkoittaa samaa asiaa. Tämä on todistettu sanassa
lammen ”kieleni”, Gandalfin avun huudossa ennen Morian porttia (LotR 1/II ch. 4; katso käännös RS:463). Tätä verrataan Quenyan päätteeseen –
nya ”minun”. Toinen todistus vastaavanlaisesta Sindarin päätteestä tuli esiin vuonna 2000 heinäkuussa, kun lause, mukaan lukien sana
guren ”sydämeni”, julkistettiin kirjassa VT41:11, 15. Otaksuttavasti Sindarinissa on toinen pronominaalinen possessiivipääte, mutta ainoastaan pääte
–en ”minun” on julkistettu. Koska Tolkien käyttää muualla itsenäisiä pronomineja ”minun” ja ”hänen”, saattaa olla, että hän muutti mieltänsä useampia kertoja, [joten käyttikö Sindarin päätteitä vai itsenäisiä omistus pronomineja].
Genetiivi pronominin
dîn ”hänen” lisäksi kuninkaan kirjeessä on myös
în: kuninkaan toiveesta tavata
mhellyn în phain, kaikki hänen ystävänsä. Vaikka
în, kuten
dîn, on käännetty ”hänen” Suomeksi, tämä vaikuttaa kuitenkin siltä, että se on itseasiassa refleksiivinen genetiivipronomini, joka viittaa lauseen subjektiin. Sindarinissa voi olla hienostus, joka ei ole kunnolla ilmaistuna suomen kielessä. Kaksi lausetta, kuten: *
i venn hunch haw în ja *
i venn hunch haw dîn, käännetään molemmat: ”mies joi hänen mehuaan”, mutta ensimmäinen tarkoittaa oikeasti: ”mies joi hänen (omaa) mehuaan” ja toinen: ”mies joi hänen (jonkun muun) mehuaan”. Esimerkkinä norjaksi=mannen drakk saften sin ja mannen drakk saften hans.
S-kannan kohdalla Etymologiesissa, on joitakin “Noldorin” pronomineja, mutta ovatko ne päteviä Sindarinissa, sitä ei tiedetä.
Ho,
hon,
hono ”hän (miehestä)”,
he,
hen,
hene ”hän (naisesta)”,
ha,
hana ”se”. Niiden monikot ovat;
huin,
hîn,
hein, ilmeisesti tarkoittaen ”he”, jolla viitataan mainitussa järjestyksessä mies-, nais- ja asia/esineryhmään.
Hein muuttuisi myöhemmin sanaksi
hain, säännöllisen äännemuutoksen takia, esim. Morian portin kaiverruksessa:
Im Narvi hain echant ”Minä Narvi tein ne”. Lisäksi, ”Noldorin” pronomini
huin muuttuisi sanaksi *
hýn (Kolmantena aikana) Sindarinissa.
