Soittaminen ja laulaminen

Katsoin pitkästä aikaa yhden suosikkikitaristini, Chris Whitemanin, jazztrio ja jazzduo -esityksiä YouTubesta. En voi olla hymyilemättä ja inspiroitumatta kun katson tiettyjen taitavien muusikoiden jammailuja. He eivät edes vaikuta olevansa esiintymässä; kunhan vain pitävät hauskaa ystävien kesken soitellen ja nauraen.

Tajusin, miten paljon olenkaan kaivannut yhteismusisointia, kun koronan myötä se kaikki loppui ja konservatorio jäi taakse. Jostain syystä tuntuisi oudolta pyytää kavereita, rautaisia ammattilaisia ja muita vakavia ihmisiä, vain "soittelemaan", hauskanpitoa varten. Ehkä olen ollut väärässä kaiken tämän ajan ja minun pitäisi joskus tehdä niin. Haluaisin järjestää jonkun matalan kynnyksen soitteluryhmän. Sivuaa vähän sävellyksen aihetta, mutta olin konservatoriovuosina osa juurikin kuvatun kaltaista säveltelyryhmää, jossa kokoonnuimme kerran viikossa esittelemään toisillemme omia sävellyksiä. Se taisi loppua ihmisten erilaisten aikataulujen takia noin vuoden olemassaolon jälkeen. Voi että, pitäisi perustaa sellainenkin uudelleen, johonkin.

Jos heräsi kiinnostus, niin tässä esimerkki Whitemanin ja kumppanien yhteismusisoinnista, mikä saa minut aina hymyilemään:

Tällaisena keski-ikäisenä, käytännössä soittotaidottomana tätinä menin viime kesänä bändileirille.

Nyt valmistaudun elämäni kolmanteen bändikeikkaan viikonloppuna. Lyhyeen muutaman (meidän oman!) biisin keikkaan, mutta keikkaan kuitenkin. Ekalla keikalla biisejä oli yksi, toisella kaksi. Eteenpäin on menty.

Kasariteininä halusin kovasti soittaa kitaraa. Tyttönä se ei ollut helppoa, koska bändihommat eivät nyt vaan olleet tyttöjä varten, eivätkä pojat ottaneet tyttöjä mukaan paitsi korkeintaan laulajiksi. Kasarin naisvetoisia bändejä pidettiin telaketjufeministeinä (Tavaramarkkinat) tai huumoribändeinä (Ilona). Itsestäni tuskin olisi ammattimuusikkoa tullut missään tapauksessa, mutta mietityttää kuinka moni tyttö tai nainen jätti silloin unelmansa sikseen.

Keski-iässä voi onneksi tehdä ihan mitä haluaa ja antaa piutpaut kaikille jotka sanovat että ethän sä nyt voi.

"Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään."

Soittelen pääasiassa koskettimia (keys-wizzard) , since 1991.
Ambienttia mattoa , orchestraalia kone-sound trackia & erilaisia
efektejä/suhinoita.

Nuotinlukutaito vähän niin ja näin mutta olkoot .

Neljä vuotta sitten tehtiin kaverin kanssa levy. Enpä ole musiikkia hirveesti tehnyt tai soittanut ja laulanut sen erityisemmin kyseisen projektin jälkeen. Unholan satujen musiikkia kuvailisin folkina joka flirttailee myös vähän urbaanin tyylin kanssa joilakin kappaleilla.