Soittaminen ja laulaminen

Monty Pythonista tuttu Comeus Cullius voisi olla hyvä nimi!

Kun kerran kyseessä on hartaasti haluttu soitin, miten olisi latinalainen nimi Desiderius?

Onnea @Dracaena uudesta perheenjäsenestä! Muista sitten ostaa hartsia jousta varten jos ei vielä ole

Kiitoskiitos, @Steelsheen! Hartsi tuli soittimen mukana. On kyllä sekä hartsi että jousi niin ärsyttävästi intuitiota vaativia asioita... Onko sitä hartsia nyt riittävästi (eli johtuuko epämääräinen ääni minusta vai hartsin puutteesta)? Onko jousi riittävän vai liian tiukalla?

Oppimistaktiikassani on ehkä vähän parantamisen varaa. Olen kovasti harjoitellut Rains of Castamereä sekä näppäillen että vähän myös jousella. No, varmaan olen kohta kuunnellut säälittävää evottamistani riittävästi, että uskoisin jonkin huomattavasti helpomman (esim. ihan vain vapaiden kielten soittamisen ja luontevan vaihtamisen) olevan kaikin puolin järkevämpää. Jousikädellä ei vielä ole juurikaan hajua, mitä sen pitäisi tehdä ja milloin, ja jos on, se ei osaa tehdä sitä mitenkään hienostuneen kuuloisesti.

@Isilmírë: Desiderius on varsin hyvä ehdotus, vaikkakaan en ole varma, onko se yhtä sopiva kuvaamaan heräteostosta, jos tämä kuitenkin on ennen kaikkea sellainen. Tunnustellaan tilannetta.
@Kointähti'n (ää, eikö näitä ihmisten tägäyksiä saa sijataivutettuina mitenkään järkevästi täällä?) ehdotus taas ei minusta ilmennä soittimen arvokkuutta – Monty Python -mielleyhtymät eivät taida lisätä uskottavuutta.
(Oikeastaan minua harmittaa, että annoin jo yhdelle vähemmän hienolle soittimelleni [nenäpillille] hienon nimen [Ignatius], jonka olisin voinut antaa tälle.)

Entä Flavius, "kultainen"?

Joo, hartsin määrä on mystiikkaa. Sitä voi olla myös liikaa, eli ihan jokaisella soittokerralla ei kannata hartsailla (mutta hitusen liikaa on pienempi paha kuin liian vähän). Jos tuntuu että jousi ei "pure" kieliin kunnolla, vaan luistaa eikä tuota kunnolla ääntä, niin voi olla hartsin puute kyseessä. Alkuvaiheessa tätä on tietysti vaikea arvioida, mutta viulun kuitenkin pitäisi soida rennon käden ja jousen painolla, ilman erityistä voimankäyttöä. Ja jos hartsia sattuu laittamaan vähän liikaa niin se kuitenkin nopeasti varisee kieliin (ja soittimen pintaan) joista sitä voi jollain liinalla putsailla. Jousta puolestaan ei tarvitse kovin paljon kiristää, tietysti niin että jouhet ovat selkeästi jännittyneet, mutta puuosa saa edelleen olla kaarella, suoraksi (tai varsinkaan yli) sitä ei kuulu kiristää. Muuten se ei ole niin millintarkkaa. Yksi nyrkkisääntö jonka löysin, oli että jos etusormi mahtuu kulkemaan jouhien ja puuosan välissä niin kireys on ok.

Vapaiden kielten soittaminen on tylsää, mutta tosi hyödyllistä jousenkäytön ja äänentuottamisen kannalta. En tiedä oletko ehtinyt tutkia videotarjontaa vielä, mutta ainakin professorV sekä Alison ovat ihan asiallisia opettajia.

Kiitän Steeliä videolinkeistä, etenkin professorV:tä aloin katsoa. Löysin itsekin muutaman hyvän lyhyen videosarjan.

Olkatuen kanssa on löytynyt ihan siedettävä asento, mutta vasen kyynärvarsi tulee edelleen kipeäksi. Ilman asiantuntevia silmiä on vähän vaikea arvailla, onko vasurini asennossa oikeasti korjattavaa, vai eikö se vain ole tottunut kannattelemaan soitinta niin kierossa asennossa. Yläkroppa on toisaalta ollut viime aikoina tavallista enemmän jumissa, sekin varmaan vaikuttaa. Jousen käytössä olen pelkästään viikossa kehittynyt ja olen soittanut mielestäni ihan tunnistettavasti sellaisia veisuja kuin Sua kohti Herrani ja Adeste Fideles. (Naapureiden tai kämppisten mielipidettä en ole kysynyt.)

Lopuksi: Altto sai nimen Laurus. Nimi tuli pääasiassa siitä, että toinen nimeni on Laura, ja tämä on tavallaan toinen "kunnollinen" soittimeni (bassonokkahuilu ja okariina ovat kyllä ihan oikeita soittimia, mutta yhtyesoitossa paljon marginaalisempia ja harvemmin pääsoittimia kenelläkään, minullakin hyvin satunnaisina huvituksina), ja vanhemmat antoivat kyseisen nimen, jotta voisin käyttää sitä ulkomailla vähemmän kansaivälisen etunimeni sijasta (no, en ole käyttänyt enkä varmaan koskaan käytäkään) ja tämä soitinhan on ulkomaista tekoa ja tuliainen ulkomailta. Liian hienoa tai sopivaa nimeä en halunnut antaa, koska soitinkaan ei ole mikään erityisen hieno yksilö.

Isilmírën ehdottamaa Flaviusta harkitsin aika pitkään, mutta sitten aloin lukea Nälkäpeliä, jossa (ensimmäisessä kirjassa siis: kahta muuta en ole vielä lukenut) esiintyi lyhyesti eräs Flavius. En erityisemmin pitänyt kirjasta, joten en halunnut päästää mieleeni ajatusta, että nimesin omaisuuttanu sen mukaan.

Minäpä sain kanssa viulun. Joka on isosetäni vanha ja johon pitää hankkia vielä uudet kielet, uusi talla, olkatuki ja ylipäänsä herättää eloon koko soitin.
Vinkit viulunsoiton harrastajilta tervetulleita! En osaa mitään! Tiedän todella vähän!

Päädyin sitten nettiin hakusanoilla "viulun soiton itseopiskelu" tai jotain vastaavaa. Internet koittaa masentaa minut. Törmäsin heti ekana sen tyyppiseen kommenttiin kuin "jokainen itseään arvostava ihminen joka OIKEASTI haluaa oppia soittamaan ihan mitä tahansa soitinta, menee tunneille". Ja minusta kun viulunsoiton itseopettelu ei tuntunut sen mahdottomammalta ajatukselta kuin muittenkaan soittimien. Huom. Ajatukselta. Enhän minä sitä tiedä vielä. Kertokaa fiksut ihmiset! Onko se niin mahdotonta?
En kyllä voinut tuon kommentin luettuani olla hymyilemättä vähän partani alta. Nimimerkillä olen itseoppinut kitaran ja varsinkin pianon soittaja. En kai sitten arvosta itseäni.

En tiedä millaista on opetella soittamaan viulua alusta asti itse ja opettaja helpottaa kyllä asiaa, mutta miksipä sitä ei voisi kokeilla. Ylempää ketjusta löytyy pari Dracaenalle linkkaamaani Youtube-kanavaa, kannattaa tutustua. En muutenkaan ole ihan samaa mieltä tuon lukemasi itseopiskelukommentin kanssa, kyllähän itseoppineita taitavia soittajia varsinkin bändisoittimissa on paljonkin. Riippuu varmaan sitten minkä määrittelee "oikeaksi osaamiseksi". Mutta sanottakoon että viulu on vaikka pianoon verrattuna hyvin eri tavalla haastava soitin opetella, sen kanssa joutuu kiinnittämään paljon huomiota äänenlaatuun ja sävelpuhtauteen, ei riitä että osuu oikeisiin koskettimiin Mutta tsemppiä!

Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:

Onko se niin mahdotonta?

Click to expand...

Jos osaa jo muita soittimia ja ymmärtää ylipäänsä musiikista jotain, niin ei ollenkaan mahdotonta. Vasta oli sitä paitsi netissä juttua jostakusta tytöstä, joka oli innostunut Lindsey Stirlingistä ja täysin puhtaalta pöydältä opetellut viulun kolmessa vuodessa, ilman siis mitään teoreettista musiikkitietoutta. Tietysti on musiikillisia lahjakkuuksia ja ihmelapsia, ja sitten on taviksia ja sitten vielä niitä, joille kaikki vaan on vaikeaa rämpimistä... Mutta toistan, ei mahdotonta, jos ei ole tavoitteena ammattiura viidessä vuodessa.

Mutta komppaan Steeliä siinä, että jousisoittimet ovat paljon vaikeampia opetella kuin vaikkapa se piano, siihen kannattaa varautua. Pakko hyväksyä, että yksinkertaisimmatkin asiat vaativat tuhansia ja tuhansia toistoja, jotta ne alkavat oikeasti sujua.

Kai minä sitten annan itseopiskelevan vinkkejä:

• IMSLP:ssä on myös kirjoja, jos haluaa vähän Youtubea syvempää perehdytystä ja kätevän kokoelman soitettavaa, mutta ei jaksa lähteä kirjastoon. Minä olen käyttänyt mm. kirjaa Contemporary String Education. Nämä ovat vissiin turkiksi, mutta pari muuta englanniksi löytämääni eivät alun harjoituksissa tuntuneet yhtä kivoilta.
  
• Harjoitusmateriaalia on toki monessa muussakin muodossa: etsi aiheelle omistautuneita nettisivuja.
  
• Soita esimerkiksi tuttuja kansanlauluja, virsiä tai lastenlauluja. Ne ovat yleensä helppoja ja sopivan leppoisia ja tuttuuden takia epävireisyys on helppo huomata. Minulla ainakin sormitukset ja intonaatio löytävät paremmin paikkansa, kun kappale on jo syöpynyt tarkasti aivoihin eikä tarvitse vain sahata jotakin sielutonta harjoitusta.

Kysymys: miten kuuluisi soittaa peräkkäiset sävelet, jotka on yhdistetty legatokaarella? Vaihdetaanko jousen suunta mahdollisimman huomaamattomasti vai tehdäänkö työntöön tahi vetoon katkos?
Kuinka paljon jouhia jousesta normaalisti irtoaa? (Joo-o, mitäs ostin halvan. )

PS: Pääsin vähän aikaa sitten soittamaan kiinalaista bambuhuilua. ^_^

Dracaena sanoi:

Kysymys: miten kuuluisi soittaa peräkkäiset sävelet, jotka on yhdistetty legatokaarella? Vaihdetaanko jousen suunta mahdollisimman huomaamattomasti vai tehdäänkö työntöön tahi vetoon katkos?
Kuinka paljon jouhia jousesta normaalisti irtoaa?

Click to expand...

Jos on pelkkä kaari niin soitetaan samalla jousella (eli samaan suuntaan) ja ilman katkoksia, siis mahdollisimman legato. Jos on joku pitkä legato tai muuten syystä tai toisesta jousi loppuu kesken niin mahdollisimman huomaamattomalla jousenvaihdolla. Sit jos on kaari ja nuottien alla sellaiset viivat (mikä lie niille nyt olikaan oikea termi) niin samalla jousella mutta pienellä katkoksella erotellen.

Mulla on parin vuoden aikana irronnut ehkä kaksi jouhta, mutta näkee sitten niitäkin joilla hulmuaa katkenneita jouhia tyyliin joka konsertissa.

Siisteistä soittimista pääsin parin viime kuukauden aikana testaamaan 30+-kielistä kannelta sekä ihkaoikeaa harppua! Jälkimmäistä tosin valitettavan meluisassa ympäristössä aika lyhyesti, mutta silti. Harvinaista herkkua.

Steelsheen sanoi:

Jos on pelkkä kaari niin soitetaan samalla jousella (eli samaan suuntaan) ja ilman katkoksia, siis mahdollisimman legato. Jos on joku pitkä legato tai muuten syystä tai toisesta jousi loppuu kesken niin mahdollisimman huomaamattomalla jousenvaihdolla. Sit jos on kaari ja nuottien alla sellaiset viivat (mikä lie niille nyt olikaan oikea termi) niin samalla jousella mutta pienellä katkoksella erotellen.

Click to expand...

Ah, unohtui tarkentaa, että jos on nimenomaan samaa säveltä legatolla yhdistetty. Silloin varmaan sama käsittely kuin legato ja viiva? Eri sävelten legatoissa ei ole ollut vaikeuksia (paitsi jos pitäisi kieltäkin vaihtaa samalla, silloin tulee spontaaneja sointuja).

Minulla on sellainen muistikuva, että ne lyhyet viivat nuottien alla olisivat maccato tai jotain sinne päin, mutta Google ei tukenut näkemystäni. Hämäävän paljon näitä erotteluja, kun on legato, legato ja viiva, viiva, ei mitään, viiva ja staccato, staccato... Ja sitten vielä aksentteja...

Edit: Tenuto! Se se oli. Mutta mistä päähäni on tullut maccato? Nimenomaan eri sanana kuin marcato...

Joo, tenuto se tosiaan taisi olla Me just joulukonsertissa soitettiin yhtä kappaletta jossa oli jossain kohdassa vuoronperään tavallisia nuotteja, staccatoa, viivallista staccatoa ja erinäköisiä aksentteja, ota nyt niistä sitten selvä.

Mutta ööö mä käsittelisin tuollaista tilannetta ihan yhtenäisenä äänenä, onhan näitä että kirjoitetaan vaikka pisteellinen nuotti kahtena eri nuottina, mennään tahtiviivan yli tms. Joskus orkesterikappaleissa on sellaisia kohtia että soitetaan vaikka monta peräkkäin kaaritettua kokonuottia, ja silloin kai mielellään vaihdetaan jousta joskus kesken nuotin eikä tahtiviivalla. Samalla jousella soitettavat erotellut nuotit merkittäisiin mielestäni tässäkin kohtaa tenutolla (tai vaikka staccatolla jos sellaista haluaa sotkea mukaan).

//Piti googlailla tuo Raseenan mainitsema itseopiskelija, kyseessä oli ehkä tämä? Ihan vaikuttavaa ja inspiroivaa kehitystä Oon musiikki-intensiivisen syksyn jälkeen ollut aika tyytyväinen siihen että on tullut pidettyä lomaa myös soittamisesta ja laulamisesta, mutta tuon myötä nyt vähän jo kaipaisin vinguttelemaan. Oon kyllä myös suunnitellut että pitäisi etsiä joku sopivan haastava kirja vapaasta säestyksestä pianolla, jos pitkästä aikaa oppisi silläkin jotain uutta. Ja taas harmittaa olla kiinnostunut sadasta asiasta, kun minkään treenaamiseen ei riitä ihan tarpeeksi paloa.

Mä olen harrastanut bänditouhuja (skitta ja basso) ynnä stemmalauluja (bändissä ja kuorossa) joskus. Nykyinen soittoporukka kasaantuu ehkä 4 kertaa vuodessa omia biisejä soittelemaan. Kovasti raakileiksi jääneitä versioita löytyy netistäkin... ht
tp://www.mikseri.net/artists/sie.135422.php ajoittain kuulostamme livenä paremmalta, jos ny edes enää muistaa miten noi kuuluu mennä. Viimeksi tais olla lokakuuta kun osaa noista yritettiin muistella. Toki, tällä hetkellä treenipaikkakin on remontissa joten aktiivisuus voi pudota tästäkin.

Voisi olla toisaalta hauska yrittää jotain kokeellista musaa joskus mutta ittellä ei oo asiaan soveltuvia ohjelmia.

Tuli ketjun nimestä mieleen, mikä kaikki on soittamista ja laulamista. En ole ottanut tätä varten yhtään selvää niiden määrittelyistä, vaan ihan omaa ajatuksenkulkua luvassa. Toki se taustatutkimus olisi vieläkin mahdollista tehdä, mutta se ei ehkä olisi yhtä hauskaa, eikä määrittelyä asian tiimoilta edes ole välttämättä tehty. Joka tapauksessa, koska mikään, minkä olemusta ei ole täysin määritelty, ei ole olemassa, niin asiaan.

A capellassa "laulamalla" lyriikoiden lisäksi kappaleiden taustamusiikit, korvataan soittimet. Tämä on mielestäni vielä yksinkertaista määritellä laulamiseksi, vaikka ymmärtäisin ehkä senkin, jos joku erottelisi lyriikoiden laulamisen taustamusiikin laulamisesta/soittamisesta/jostain muusta.

Beatboxaaminen (a capellassakin taidetaan jonkin verran käyttää tätä) onkin jo mielestäni monimutkaisempaa määritellä. Siinä imitoidaan erilaisia lyömäsoittimia tai niiden yhdistelmiä. Toisaalta äänet tuotetaan suulla, mutta suureen osaan ei käytetä äänihuulia ollenkaan, mikä saa minut kallistumaan sen kannalle, ettei se ainakaan olisi laulamista. Toisaalta en tiedä osaisinko sitä soittamiseksikaan kutsua. Olisiko Beatboxaus mahdollisesti näihin kahteen rinnastettava erillinen musiikintuottotapa? Tai mitä mieltä olette vaikka musiikin seassa käytettävistä taputuksista. Onko se soittamista?

Ja viimeisenä se, mikä tuli ensimmäisenä mieleen: koneella tuotettu musiikki ohjelmoiduilla instrumenteilla, valmiiden loopien avulla ja muilla tavoilla (en tiedä musiikin tekemisestä koneella kovin paljoa). Itsellä ensimmäinen ajatus oli rinnastaa se jollain tavalla säveltämiseen. Säveltäminen on kai kuitenkin musiikin ajatuksen (sointukulut, melodiat...) luomista, ennemmin kuin äänen tuottamista (korjatkaa, jos olen väärässä tai olette eri mieltä ). Koneella tehdyssä musiikissa kuitenkin tuotetaan kappale äänineen kaikkineen. Mielestäni sävellysprosessi edeltää tai tapahtuu osittain samaan aikaan sen kanssa. Onko konemusiikin tuottaminen soittamista vai jotain muuta? Kenties siirtynyttä tai myöhästynyttä soittamista, koska "soittohetkellä" ei välttämättä tule ääntä laisinkaan, vaan se tulee, kun painaa toistonappia. Toisaalta soitettavista sähköinstrumenteistakaan ei välttämättä lähde ääntä, jos ei halua ja musiikkia voi aina kuunnella taltioituna toistonäppäimen avulla.

Minulta jäi varmasti huomioimatta asioita edellisiin liittyen ja mainitsematta muita epäselviä musiikintuottomuotoja. Onko muilla mitään ajatuksia? Sopisiko ketjun nimeksi sittenkin paremmin "musiikinteko" tai vastaavaa?

Kyllähän tuo konemusiikin esittäminen soittamisesta käy ainakin itselle, varsinkin silloin kun loopit joita käytetään rakennetaan live-tilanteessa. En kyllä osaa sanoa rajaa milloin homma menee liikaa playbackin puolelle, eli miten pitkiä looppeja saisi olla ennakkoon valmistettuna. Joka tapauksessa esiintyjällä pitää riittää hommia koko biisin ajaksi että katsojat voivat arvailla meneekö hyvin vai huonosti . Ja onhan meillä käytössä ylätermi 'musiikillinen performanssi' näille epäselvemmille äänen tuottomuodoille. Beatboksaus on kyllä hankalampi määritellä, kun sillä voi saada aikaan myös äänenkorkeuden vaihteluita (vasta vähän aikaa sitten yksi kaveri heitti naamakirjassa tämmöisellä: http://www.artisttrove.com/artist/244870708918232/Mikko Herranen/videos/1039823099422985 #posketonfire). Kehon soittamista? En mä tiiä. Itte on hieman kiinnostunut epätavallisista sävelaskeleista, ja noitahan ei joka soittimella aikaiseksi saa.

Steelsheen sanoi:

//Piti googlailla tuo Raseenan mainitsema itseopiskelija, kyseessä oli ehkä tämä? Ihan vaikuttavaa ja inspiroivaa kehitystä Oon musiikki-intensiivisen syksyn jälkeen ollut aika tyytyväinen siihen että on tullut pidettyä lomaa myös soittamisesta ja laulamisesta, mutta tuon myötä nyt vähän jo kaipaisin vinguttelemaan. Oon kyllä myös suunnitellut että pitäisi etsiä joku sopivan haastava kirja vapaasta säestyksestä pianolla, jos pitkästä aikaa oppisi silläkin jotain uutta. Ja taas harmittaa olla kiinnostunut sadasta asiasta, kun minkään treenaamiseen ei riitä ihan tarpeeksi paloa.

Click to expand...

Nyt vasta huomasin Steelin muokkauksen... Joo, taitaa olla sama nainen, joskin tuo on eri video, jonka itse näin alunperin.
Ja minä muuten en ole ollut tyytyväinen melkein kaksi kuukautta kestäneeseen (orkesteri)soittotaukoon... Olen havahtunut ihan uudella tavalla siihen, miten tärkeitä viikottaiset orkesteriharjoitukset ovat minulle. Jos ei kesälomia lasketa, niin ne ovat olleet lähes pakollinen osa yhtäjaksoista arkeani yli kaksitoista vuotta. On outoa ja usein myös hyvin kurjaa, jos se puuttuu elämästä.

Oma viulunvingutteluni on ollut niin ikään vähän satunnaisempaa viime aikoina, kun en ole ehtinyt välttämättä edes joka viikko harjoittelemaan. Eli ihan vielä ei kehtaa mennä katusoittajaksi.

Eräänä päivänä huoneeni kattolamppu oli palanut, enkä jaksanut lähteä ostamaan uutta, joten vietin koko illan heikossa kynttilänvalossa. Jostain syystä teki mieli soittaa ja ajattelin, että eihän se pimeys mitään haittaa, kun nuotit ovat kuitenkin koneella. Mutta kas, ei olekaan vasuri asettunut ihan kodiksi otelaudalle. En ollut tajunnut, kuinka paljon sitä tulee vieläkin vilkuiltua kaulaa ja aputeippejä, myös tuttuja ulkomuistiin painuneita melodioita soittaessa. Kun en nähnytkään teippauksia kunnolla, oli vireessä soittaminen heti hankalampaa. Hyvä saada välillä muistutus siitä, kuinka alkeissa oikeasti on.

Satunnainen huomio: ihanaa soittaa kerrankin soitinta, josta näkee pelkästä käsien asennosta, mikä ääni on tulossa. Minä en siis osaa soittaa korvakuulolta ja jos opettelen kappaleet ulkoa, näen aina mielessäni nuotit. Hahmotan musiikin kunnolla vasta visuaalisessa muodossa. Kuvamuistia seuraa sitten lihasmuisti seuraavaksi tärkeimpänä. Käyrätorvessa on neljä venttiiliä, joten samalla sormituksella tulee aika melkorin monta ääntä (ja yleensä saman äänen saa monella sormituksella), joten näiden asioiden opettelusta on vähemmän iloa. Nyt kun opettelen alttoviululla kappaleita, opettelen tavallaan sen, missä kohtaa sormen pitää olla, enkä sitä, minkä äänen pitää kuulua, ja se on minulle hurjan paljon helpompaa.

Iloinen huomio: ihan pian pääsen taas Kotiin soittamaan, enkä malta odottaa, että pääsen harjoittelemaan ilman sordinoa ja pelkäämättä, että saan kämppisten ja tšekkiläisten mummeleiden vihat niskaani. Vielä en edes tiedä, miltä tuo soitin minun käsissäni oikeasti kuulostaa. (Jos siis Laurukseni selviää lennosta hengistä.)

Atheon sanoi:

Ja viimeisenä se, mikä tuli ensimmäisenä mieleen: koneella tuotettu musiikki ohjelmoiduilla instrumenteilla, valmiiden loopien avulla ja muilla tavoilla (en tiedä musiikin tekemisestä koneella kovin paljoa). Itsellä ensimmäinen ajatus oli rinnastaa se jollain tavalla säveltämiseen. Säveltäminen on kai kuitenkin musiikin ajatuksen (sointukulut, melodiat...) luomista, ennemmin kuin äänen tuottamista

Click to expand...

Joo kyllä, ainakin itse säveltäjänä ja varmaan monet muutkin pitävät koneella tuotettua musiikkia säveltämisenä, kun siis puhutaan vaikka jostain teoksesta jonka on luonut etukäteen ja siihen on käyttänyt aikaa (eikä sitä tehdä esim. mitenkään lennosta). Noita erilaisia tietokoneella käytettäviä ohjelmistoja ja virtuaali-instrumentteja oppii vähitellen "soittamaan", joten kyllä siinä voi varmaan jonkinlaisesta soittotaidostakin puhua. Jotain eroja tietenkin nuoteiksi säveltämisessä on verrattuna tietokoneella tuotettuun/äänitettyyn. Esimerkiksi klassisessa musiikissa nuotit mielletään siksi varsinaiseksi teokseksi (eikä esim. kenenkään tietyn henkilön äänitettyä esitystä), mutta tietokoneella tuotetussa musiikissa tai muussa äänitetyssä musiikissa se varsinainen teos on äänite. Nää on ihan mielenkiintoisia juttuja. Itse tykkään sävellellä ehkä useammin tietokoneen avulla koska a) ei tarvi kirjottaa nuotteja aina ja b) niin paljon laajemmat mahdollisuudet.

Dracaena sanoi:

Satunnainen huomio: ihanaa soittaa kerrankin soitinta, josta näkee pelkästä käsien asennosta, mikä ääni on tulossa. Minä en siis osaa soittaa korvakuulolta ja jos opettelen kappaleet ulkoa, näen aina mielessäni nuotit. Hahmotan musiikin kunnolla vasta visuaalisessa muodossa.

Click to expand...

Tää on tosi jännä juttu. Oon aina miettinyt, että miten ihmiset osaavat lukea nuotteja ja soittaa samaan aikaan. Itse kun olen taas toista ääripäätä, en osaa soittaa nuoteista suoraan vaan tavallaan luen nuotit vain sitä varten, että puran kappaleen ulkomuistiini. Prima vistasta ei tule mulla yhtään mitään. Itseasiassa vihaan nuottien lukemista jos totta puhutaan. Jos kuulen jonkin kappaleen, saan soitettua sen korvakuulolta esim. pianolla hyvinkin helposti.

Hassua, miten eri tavoilla tämä nuotinlukujuttu menee eri ihmisillä. Itse luen sujuvasti nuotteja ja prima vistaan ihan hyvin (viime keväänä lähdin vajaan vuoden orkesteritauon jälkeen ex tempore Ruotsiin festareille soittamaan, joten olen prima vistannut jopa keikalla se ei tosin ollut ihan hirveän kivaa), mutta pystyn oppimaan kappaleita myös korvakuulolta ihan hyvin. Ulkoa opettelu on toisaalta oma kompastuskiveni, saan kyllä aika helposti kuulokuvan ja pystyn soittamaan sinnepäin, mutta yksityiskohtia en vaan muista (mulla olisi tästä hyvä kappale-esimerkkikin mutta en voi sitä nyt teille jakaa koska en tiedä mikä se on, koska en muista nuottikuvaa en muista sävellajiakaan ja säveltäjääkään en vissiin tiedä. Oon tässä käyttänyt ehkä kaksi tuntia tuloksettomaan etsimiseen, äärettömän turhauttavaa).

Mutta tästä tuli muutoin mieleen se, että olen joutunut nyt aiempaa enemmän joutunut opettelemaan viululla ylemmissä asemissa soittamista, ja se on kanssa melkoisen turhauttavaa puuhaa. Korvakuulolta osaisin kyllä soittaa missä asemassa vaan, mutta kun jotenkin pitäisi saada yhdistettyä ne nuotitkin siihen. Ei ole automaatiota vielä, niin menee vähän miettimiseksi (tai sitäkin useammin yritys-erehdys-metodin puolelle), mitä lisäksi tietysti häiritsee se, että ykkösasema on tietysti ihan hyvin hallussa. Tää on vielä asia jonka sitkeällä treenaamisella saan kyllä opeteltua, mutta se missä oikeasti kaipaisin niitä kymmenen vuoden viuluopintoja on se, että tunnistaisin mitä kannattaisi soittaa mistäkin asemasta.

Minä osaan kyllä lukea nuotteja, mutta soittaminen on niin ja näin, kun tulee niin harvoin soitettua. Tai en minä oikeastaan osaa soittaakaan, mitä nyt yksinkertaisia kappaleita itsekseni soittelen. Nuottikorvaa minulla ei ole lainkaan, lähinnä väärin soitetun nuotin pystyy tunnistamaan, mutta oikean sävelen etsiminen ei edes kokeilemalla onnistu. Nuotteja opettelin lukemaan, koska ulkoaopettelu oli liian työlästä. Vähäisellä soittamisella en sen jälkeen mitään olekaan täysin ulkoa oppinut, vaikka nuotteja katsoessa toki yleensä muistaa, mitä pitää soittaa lukematta joka nuottia. Mutta ilman nuotteja en muista enää miten kappale meni. Varmaan, jos oikeasti harrastaisi soittamista, alkaisi oppia toistojen myötä enemmän ulkoakin. Opiskelin toisella luokalla pianon alkeita, mutta sitten ne loppuivat, ja sen jälkeen olen soitellut satunnaisesti kotonani. Opin tosin jokin aika sitten, että oikeastaan se ei ole soittamista, jos soittaa pelkkää melodiaa eikä lainkaan sointuja. Pitkään soitin aina vain melodiaa, mutta nykyisin soitan välillä myös sointuja, vaikka taidoillani se ei kovin hyvin onnistukaan.