Älä yllytä, nyt mä selailen alttoja ja sähköviuluja ja öö sähköalttoja? (
Tämän haluan jo pelkästään ulkonäön perusteella
)
Sinänsä itse ehkä kannatan huonohkojenkin halpissoittimien hankkimista jos haluaa päästä rauhassa kokeilemaan, ainakin jos vaihtoehdot ovat ostaa kallis laatusoitin jota ei ehkä pidemmän päälle haluakaan soittaa (sellaisesta varmasti pääsisi eroon, mutta onhan se silti iso investointi, ja esim. mulla on hirveä kynnys luopua soittimista vaikka en niitä edes soittaisi...), tai olla kokonaan ilman. Mutta totta on kyllä että jos yhtään enempää innostuu niin aika pian todennäköisesti kaipaa parempaa soitinta.
Itsehän olen nyt soittanut viulua enemmän tai vähemmän aktiivisesti viimeiset neljä vuotta (taustalla mulla oli pari vuotta kansanmusasoittamista varhaisteininä, eli tiesin suunnilleen mihin kummankin käden sormet menevät). Näistä ekat pari vuotta mulla oli lainassa kaverin halpisviulu josta tuli ääntä sen verran että pystyin lähtemään orkesteritouhuihin, ja jonka avulla sain selville että kyllä, haluan jatkaa opettelua ja mun oikeasti kannattaa ostaa oma (astetta parempi) soitin. Kyseisen yksilön selvimpiä ongelmia äänenlaadun lisäksi olivat otelautaan nähden liian korkealla olevat kielet, painava jousi ja jäykät virittimet, joten toki se soitettavuus ei ollut mitään ensiluokkaista. Mutta toisaalta mulla ei ollut kauheasti vertailukohtia, joten en pitänyt sitä mitenkään poikkeuksellisen hankalana. Oikeat äänet siitä kuitenkin sai, ja kyllä osaavammat ihmiset saivat siitä nätimpää ääntä aikaan kuin minä, ei se siis mikään mahdoton soitettava ollut.
Ja viulu (joten epäilemättä myös altto) joka tapauksessa kuulostaa aloittelijan käsissä ihan kamalalta, joten siihen ei paljon soitin vaikuta
Ja voi olla ihan terveellistäkin hypätä sieltä omalta mukavuusalueelta soittamaan jotain ihan muuta soitinta päin seiniä. Osittain se on tietysti todella turhauttavaa, mutta alkuvaiheessa toisaalta tulee helpommin myös onnistumisen elämyksiä. (Nimim. mulla oli kerran huilu pitkäaikaislainassa. En treenannut mitenkään hirveästi, joten en ikinä jaksanut puhaltaa viittä sekuntia kauempaa, mutta vitsit miten oli kivaa kun jossain vaiheessa alkoi saada sormet toimimaan ja pystyi soittamaan jonkun kappaleen mukana jotain suht järkevää.) Yksityistunnit on varmasti hyvä ja tehokas tapa oppia, mutta "edes vähän oikein" voi varmaan oppia omin päinkin. Youtubessa on esim. paljon videoita aiheesta. Itse kävin vuoden verran tunneilla pedioppilaana, ja se oli toki kivaa ja hyödyllistä, mutta myös aika klassisen jäykkää ja tekniikkaorientoitunutta, joten kokonaisuutena mulle on kyllä ollut enemmän hyötyä siitä että olen vaan soittanut paljon, tuijottanut kavereita ja ammattilaisia heidän soittaessaan, ja välillä katsonut jotain tekniikkavideoita. En ole millään mittapuulla hyvä viulisti eikä musta sellaista tule, mutta saan soittamisesta silti ihan hirveän paljon iloa, ja koen myös oppineeni tosi paljon.
En myöskään usko että satasen viululle saa tehtyä vääryyttä oikein millään
Ja pidän soitinsyrjähyppyjä varsin positiivisena asiana.