Atheon
Kontulainen
Tälläistä topikkia ei taida vielä kärmeksessä olla. Ajattelin siis avata keskustelun, kun vaikuttaisi olevan jonkin verran alan harrastajia, enemmän tai vähemmän tosissaan, allekirjoittanut jälkimmäisiin lukeutuen.
Minä aloitin kitaran soiton, ja siinä sivussa myös laulamisen, noin kaksi vuotta sitten, kun pikku- ja isosisko molemmat innostuivat ja halusivat kitaran. Itse en siinä vaiheessa vielä kovin innoissani ollut musisoinnista. No, he hankkivat klassisen akustisen kitaran ja kahden kuukauden päästä tilanne oli se, että kitara oli käynyt pari kertaa molempien siskojen käsissä ja niitä taisi jo vähän kyllästyttää se. Siihen mennessä minä olin puolestani ehtinyt innostunua. Nykyään on tuon ensimmäisen kitaran lisäksi teräskielinen akustinen kitara ja sähkökitara vahvistimineen. Kuluneella viikolla kävin hankkimassa sen soittoon sopivat kuulokkeet, että voin soitella aiheuttamatta sen suurempaa häiriötä.
Tykkään soitella vähän kaiken näköistä musiikkia. Yleensä käy niin, että kuulen jonkun biisin ja tulee sellainen fiilis, että toi olisi kiva soittaa, minkä jälkeen metsästän sointuja ja tabulatuureja, lähinnä internetistä. Korvakuulolta soittaminen ja sointujen plokkaus ovat minulle täyttä hepreaa. Viimeisimmät biisit esim. ruotslaisen Sparzanzan Black Heart ja Suvi Teräsniskan Jos Menet Pois. Aikamoisia ongelmia tuottaa kuitenkin hyvin rajallinen soittotaito ja niin joudunkin suhteellisen useasti luovuttamaan kappaleiden hallitsemisen ja soittelemaan vain pätkiä niistä tai jättämään ne odottamaan kokonaan myöhempiä aikoja. Jonkin ajan päästä, lyhyemmän tai pidemmän, saatan taas palata kappaleiden äärelle ja huomata, että niiden soittaminen kulkee jo hieman paremmin, kun on välissä soittanut jotain helpompaa ja kehittynyt miltei huomaamattaan. On mahtavaa kun jonkin ennen suuria ongelmia tuottaneen biisi tai kappaleen osa kulkee, jopa kohtuullisen sulavin otekäden sormien liikkein.
Itselle laulaminen on tullut vähän niin kuin sivutuotteena tuolle kitaran soitolle. Kitaran soitto on mulle kivempaa, mutta laulaminen tuo siihen mukavaa lisämaustetta ja monipuolisuutta. Minulle ne kulkevat tavallaan aikalailla käsikädessä. Toki soittelen laulamatta ja, etenkin kotona, muiden korvien ollessa kuulomatkan päässä, laulan soittamatta. Useimmiten soittaminen ja laulaminen kuitenkin yhdistyvät.
Minä aloitin kitaran soiton, ja siinä sivussa myös laulamisen, noin kaksi vuotta sitten, kun pikku- ja isosisko molemmat innostuivat ja halusivat kitaran. Itse en siinä vaiheessa vielä kovin innoissani ollut musisoinnista. No, he hankkivat klassisen akustisen kitaran ja kahden kuukauden päästä tilanne oli se, että kitara oli käynyt pari kertaa molempien siskojen käsissä ja niitä taisi jo vähän kyllästyttää se. Siihen mennessä minä olin puolestani ehtinyt innostunua. Nykyään on tuon ensimmäisen kitaran lisäksi teräskielinen akustinen kitara ja sähkökitara vahvistimineen. Kuluneella viikolla kävin hankkimassa sen soittoon sopivat kuulokkeet, että voin soitella aiheuttamatta sen suurempaa häiriötä.
Tykkään soitella vähän kaiken näköistä musiikkia. Yleensä käy niin, että kuulen jonkun biisin ja tulee sellainen fiilis, että toi olisi kiva soittaa, minkä jälkeen metsästän sointuja ja tabulatuureja, lähinnä internetistä. Korvakuulolta soittaminen ja sointujen plokkaus ovat minulle täyttä hepreaa. Viimeisimmät biisit esim. ruotslaisen Sparzanzan Black Heart ja Suvi Teräsniskan Jos Menet Pois. Aikamoisia ongelmia tuottaa kuitenkin hyvin rajallinen soittotaito ja niin joudunkin suhteellisen useasti luovuttamaan kappaleiden hallitsemisen ja soittelemaan vain pätkiä niistä tai jättämään ne odottamaan kokonaan myöhempiä aikoja. Jonkin ajan päästä, lyhyemmän tai pidemmän, saatan taas palata kappaleiden äärelle ja huomata, että niiden soittaminen kulkee jo hieman paremmin, kun on välissä soittanut jotain helpompaa ja kehittynyt miltei huomaamattaan. On mahtavaa kun jonkin ennen suuria ongelmia tuottaneen biisi tai kappaleen osa kulkee, jopa kohtuullisen sulavin otekäden sormien liikkein.
Itselle laulaminen on tullut vähän niin kuin sivutuotteena tuolle kitaran soitolle. Kitaran soitto on mulle kivempaa, mutta laulaminen tuo siihen mukavaa lisämaustetta ja monipuolisuutta. Minulle ne kulkevat tavallaan aikalailla käsikädessä. Toki soittelen laulamatta ja, etenkin kotona, muiden korvien ollessa kuulomatkan päässä, laulan soittamatta. Useimmiten soittaminen ja laulaminen kuitenkin yhdistyvät.