Sosiaaliset mediat (Facebook, Twitter, MySpace, Galleria...)

En löytänyt aiempaa Facebookkiin liittyvää topicia joten lisäsin. Ja pahoittelen jos tämä ei kuulu tänne.
Elikkäs elikkäs: Mitä mieltä olette facebookista? Ja kuinka monella kontulaisella ylipäätään on kuvia Facebookissa?
Itselläni on kuvia Facebookissa, mutta irc-galleriaan en ole vielä uskaltautunut .

//Nerwen laajensi otsikon koskemaan muitakin sosiaalisia medioita.

Minä vierastin Facebookia aika pitkään, yksi naamasivusto lisää tuntui melko tarpeettomalta kun pärstä löytyy irc-galleriasta ja muistaakseni muinaisesta irkkaajat.orgistakin, ii2:sta taisin joskus jaksaa poistaa profiilin, kun en siellä jaksanut enää koskaan käydä.

Sitten - muistaakseni - loppukesästä 2008. Naamakirja osoittautuikin mukavaksi kun olin saanut ulkomaalaisia tuttuja, joiden kanssa oli kivaa olla yhteydessä muutenkin kuin sähköpostitse tai mesessä.

On se kyllä vähän hassua kun "kaverilistalla" on ihmisiä, joista en tiedä paljoa muuta kuin nimen, siis hyvääpäivää-tuttuja koulusta yms. Mutta kun ne lisäsi mut, enkä halunnut, että ne loukkaantuu! Valtaisa application-spämmäys on ärsyttävää, mutta jos ehtii torjua "muodissa" olevan aplikaation ajoissa, niin saa poistella vähemmän kutsuja.

Ei unohdeta Konnun facebook-ryhmää: http://www.facebook.com/group.php?gid=6643269988&refurl=http%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2Fs.php%3Fq%3DKontu%26init%3Dq

douv sanoi:

On se kyllä vähän hassua kun "kaverilistalla" on ihmisiä, joista en tiedä paljoa muuta kuin nimen, siis hyvääpäivää-tuttuja koulusta yms. Mutta kun ne lisäsi mut, enkä halunnut, että ne loukkaantuu! Valtaisa application-spämmäys on ärsyttävää, mutta jos ehtii torjua "muodissa" olevan aplikaation ajoissa, niin saa poistella vähemmän kutsuja.

Click to expand...

Itsehän olen juurikin niin "tyly", etten ota kavereikseni ns. tuttuja ollenkaan. Ainejärjestö"kaverit" sun muut joutavuudet skippaan ihan suosiolla, sellaisetkin joiden kanssa pitkin vuotta tulee oltua tekemisissä mutta joita en silti kavereikseni laske. Ei auta, vaikka jotkut ihmiset kerta toisensa jälkeen koettavat minua lisäillä. Välillä olen ollut löysempikin kriteereissäni, mutta sitten taas tyhjentänyt ystävälistaa ihan urakalla. Olen naamakirjassa ollut vuoden alusta ja tällä hetkellä kaverisaldo on vajaat 60...

En vieläkään ole keksinyt mitään järkevää käyttöä/tarvetta "lärvärille" - samat tyypit siellä kaveeraa kuin oikeassa elämässä, irkissä ja mesessä (silloin harvoin kun senkin satun avaamaan). Niin paljoa ei kuitenkaan ole vielä laittanut turhautumaan, että olisin pois lähtenyt. Uutta versiota en kuitenkaan ole suostunut ottamaan käyttöön kerran sitä minuutin verran kauhisteltuani

Facebookin uusi versiohan on paljon parempi. Vanhalla versiolla ihmisten profiilisivut ovat yhtä application-sekamelskaa, hyi. Ja vielä kun suurin osa applicationeistakin on ihan turhia, ja osa sellaisia, jotka eivät toimi ennen kuin niitä spämmää eteenpäin tietylle määrälle kavereita. Itse en ole jaksanut hyväksyä kuin pari niistä paristasadasta minulle spämmätystä pyynnöstä, mutta ei niistä kehtaa kieltäytyäkään, ettei kavereille tule paha mieli, joten ne pyynnöt vain lojuvat siellä vastaamattomina.

Facebook ei kuitenkaan ole jaksanut kiinnostaa niin paljon, että jaksaisin käydä pyytämässä kaikkia tuttuja kavereiksi. Pari olen ehkä pyytänyt, ja loput ovatkin minulle lähetettyjä kaveripyyntöjä (joiden takia tulee sähköpostiin spämmiä (onneksi sentään melko harvoin), josta muistan uudestaan Facebookin olemassaolon ja käyn hyväksymässä pyynnöt ja pyörähdän katsomassa onko siellä mitään kiinnostavaa, ja sitten taas lähden taas pois kunnes ne spämmäävät sähköpostia seuraavan kerran).

Tai ehkä en vain ole pyörinyt Facebookissa niin paljon, että osaisin hyödyntää sitä.

Facebookin synnystä tehdään elokuva.

Miccoh sanoi:

Itse en ole jaksanut hyväksyä kuin pari niistä paristasadasta minulle spämmätystä pyynnöstä, mutta ei niistä kehtaa kieltäytyäkään, ettei kavereille tule paha mieli, joten ne pyynnöt vain lojuvat siellä vastaamattomina.

Click to expand...

Eihän noista "torjutuista" pyynnöistä mitään viestiä mene, eli näytät muiden silmissä ihan samalta, annat sitten niiden pyyntöjen lillua odottamassa tai heität ne menemään.

Pari olen ehkä pyytänyt, ja loput ovatkin minulle lähetettyjä kaveripyyntöjä (joiden takia tulee sähköpostiin spämmiä (onneksi sentään melko harvoin), josta muistan uudestaan Facebookin olemassaolon ja käyn hyväksymässä pyynnöt ja pyörähdän katsomassa onko siellä mitään kiinnostavaa, ja sitten taas lähden taas pois kunnes ne spämmäävät sähköpostia seuraavan kerran).

Click to expand...

Itsehän olen kytkenyt pois päältä kaikki sähköposti-ilmoitukset, kuten myös lähestulkoon kaikki feediin menevät ilmoitukset itsestäni. Ei minua kiinnosta tietää mitä ja kuka milloinkin on kirjoitellut jonkun toisen seinälle - en siis myöskään halua tiedottaa omista turhista tekemisistäni muille. Lisäksi "less about these friends" -toiminto on ihan mahtava rajoittamaan tiettyjen henkilöiden harrastamaa jatkuvaa tiedotustulvaa.

Olen ollut facebookissa melkein vuoden. Minulla taas on se politiikka, että lisään kenet tahansa joka minut kutsuu ja jonka tunnistan, ja laitan sinne itsestäni vain sellaista tietoa joka saa "levitä". Melko harvoin itse pyydän ketään kaveriksi, enkä päästä ei-kavereita lukemaan tietojani. On ihan kiva saada joku kontakti vaikkapa vanhoihin luokkakavereihin tai riparikavereihin, joiden kanssa en ole muuten tekemisissä. Että missä päin maailmaa vaikuttavat ja mitä tekevät.

Kuville käytän Picasaa, Facebookissa on tasan yksi kuva, käyttäjäkuvana. Joskus minulle kerrottiin että periaatteessa menetät oikeudet Facebookiin lähettämistäsi kuvista, enkä ole luottanut koko naamakirjaan sen suuremmin sen kuultuani.

Kaikenlaiset testit ja haliketjut sun muut on todella ärsyttäviä, ja surutta hylkään 90% minulle lähetetyistä kutsuista. Sen sijaan on hauska tehdä sinne kirjahylly (olen vuosikausia harmitellut sitä etten pidä kirjaa lukemistani kirjoista), ja piirtää karttaa siitä missä olen ollut.

Minulla oli facebook-tunnukset noin puolen tunnin ajan. Näin aika paljon vaivaa, että ne oikeasti poistettiin eikä vain "deaktivoitu", joka on sivuston normaali käytäntö. (Minusta on muuten todella väärin, että käyttäjä ei voi itse tuhota profiiliaan, jo sen pitäisi soittaa hälytyskelloja aika pahasti. Lisäksi ennen lopullista poistoa käyttäjän on itse tyhjennettävä profiili, sitä ei muka muuten voi tuhota. Huhu tosin kertoo, että joku "one-click deletion"-sivu on nykyään olemassa.)

Facebook on lukemattomista näkemistäni ja kokeilemistani social networking-saiteista ehdottomasti ahdistavin, jopa pahempi kuin surullisenkuuluisa myspace (jossa roikutan tunnuksia etupäässä parin bändin päivitysten vuoksi). Ilkeintä siinä on, että se on niin suljettu - et oikeasti näe miten sivusto TODELLA toimii ennen kuin itse teet tunnukset. Suhtaudun suurella varauksella näihin sivustoihin, jotka houkuttelevat kertomaan itsestäsi aivan kaiken mahdollisen ja sitten vielä vähän lisää. Kenties paras syy facebook-boikottiini on kuitenkin se, että vietän netissä muutenkin aivan liikaa aikaa - enkä usko että facebook mitenkään toisi nettiaikaani mitään sellaista sisältöä mitä en muualta (livejournal, irc-galleria, myspace, koulukaverit, last.fm, yahoogroups, flickr....) jo saa.

<a href="http://www.youtube.com/watch?v=ZMWz3G_gPhU">What happens in the facebook stays in the facebook?-video</a> lienee kaikille jo tuttu. Voi vaikuttaa vainoharhaiselta, mutta minusta huoli yksityisyydensuojasta on muutenkin netissä todellinen, saatikka sitten facebookin kohdalla. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Criticism_of_Facebook">Wikipediassa on ihan kokonainen artikkeli</a> sekalaista facebook-kriittikkiä. Ei savua ilman tulta?

Minä suhtaudun facebookiin lähinnä niin, etten paljasta siellä mitään sellaista, mitä minusta eivät muutenkin puolitutun tututkin tiedä. Kyllä he tietävät, miltä näytän tai mikä on syntymäpäiväni. Samoin ei vaadi aivan kamalasti vaivaa löytää kuvaa koskesta, josta pidän. Application viidakkoon en ole lähtenyt mukaan mitenkään. Tosin Kontu-yhteisöön piti liittyä kun sattumalta törmäsin siihen...

Konkreettista hyötyä facebookista oli kun aloittelin pienryhmäohjaajan hommia ja sain vaihdettua nopeasti tietoa tulijoiden kanssa; tarvittaessa jopa reaaliajassa. Mesessä minulla on käytössä se yksi ja ainoa mailiosoite, jota oikeastaan käytän. Näin ollen sitä osoitetta en jaa ympäriinsä.

Enää en käytä tätäkään. En enää jaksanut. :yuck:

Kromisade sanoi:

Sovelluskutsuista en facebookissa tykkää, mutta ne voi onneksi aina hylätä kaikki.

Click to expand...

Minustakin ne ovat ärsyttäviä, enkä yleensä edes katso niitä, vaan jätän sinne lojumaan. Tälläkin hetkellä siellä on 56 kutsua jotka pitäisi hylätä.

Estelwen sanoi:

En vieläkään ole keksinyt mitään järkevää käyttöä/tarvetta "lärvärille" - samat tyypit siellä kaveeraa kuin oikeassa elämässä, irkissä ja mesessä (silloin harvoin kun senkin satun avaamaan).

Click to expand...

Minun järkevä käyttöni naamakirjalle on nimenomaan päinvastainen kuin sinun tapasi käyttää sitä, minulle se on juurikin tapa pitää tuttavuudet elämässäni.

Ne kymmenen läheisintä ihmistä plus aktiivimesekontaktit ja live-elämäihmiset eivät yleisesti ottaen minut naamakirjakaverikseen ottaessaan saa tai menetä mitään, mutta sitten nimenomaan se porukka, johon ei erinäisistä syistä ole tai pysty olemaan edes viikoittain tai kuukausittain tekemisissä IRL tai muuten aktiivisesti, on minulle naamakirjan kautta helposti tavoitettavissa ja yhteydet eivät enää katkea niin helposti kuin ennen. Kaikista vajaasta kuudestasadasta naamakirjakaveristani kuukausittainkin elämässäni näkyy ehkä vain puolitoistasataa, mutta aivan paria lukuunottamatta kaikki ovat minulle (vähintään yhdellä, usein useammalla tavalla) merkittäviä ja tärkeitä ihmisiä, joihin haluan todellakin säilyttää yhteyden.

Minä pidän Facebookista. Pidin siitä enemmän vanhan ulkoasun aikaan, nyt se on toimimattomampi kuin ennen vaikka tarkoitus oli hyvä, selkeyttää sitä. Tarkoitustaan se palvelee silti hyvin.

Iivari sanoi:

Minun järkevä käyttöni naamakirjalle on nimenomaan päinvastainen kuin sinun tapasi käyttää sitä, minulle se on juurikin tapa pitää tuttavuudet elämässäni.

Click to expand...

Minulla on sama juttu kuin Iivarilla. Pidän Facebookkia hyvänä keinona pitää yhteyttä ystäviin, joita ei muuten tule kovinkaan usein näkeneeksi.
Muutin juuri viime kuun alussa 160 kilometrin päähän kaikista tähän astisen elämäni aikana vastaantulleista ystävistäni, enkä todellakaan saisi pidettyä kaikkiin yhteyttä ilman Facebookkia.

Joskus muinoin olin kirjoilla myös Irc-galleriassa (tällä samalla nimimerkillä), mutta sieltä poistuin arviolta noin vuosi sitten.

Minulla oli, ja on kai edelleenkin, tunnus Facebookissa, mutta olen deaktivoinut tilini. Ennen viimeisintä deaktivointia (tein sen jo kerran ennenkin, mutta palasin) poistin kaikki ne sovellukset, laatikot ja tiedot, jotka vain suinkin sain poistettua. Inhottavaa on, että en osannut poistaa kaikkea! Tahtoisin tuhota koko tilin, mutta en sellaista mahdollisuutta tosiaankaan löytänyt.

Minä tykkäsin testeistä ja profiilini koostuikin lähinnä hauskojen testien tuloksista, jotka koin omikseni ja joiden tunsin kuvaavani itsestäni niitä puolia, jotka eivät ehkä muuten tule ilmi. Tai sitten ne kuvasivat vain sitä, mitä haluaisin olla. Tykkäsin myös Fluff Friend -sovelluksesta. Oli ihan kivaa vertailla testituloksia kavereiden kesken.

Mitään oikeaa käyttöä minulla ei ole Facebookille. Deaktivoin tilini, koska lopulta koko juttu alkoi suorastaan inhottaa. En voi sietää sitä "kavereiden" ja yhteyksien haalimista. Itse olen sellainen, että en jaksa kiinnostua niiden ihmisten kuulumisista, jotka tiedän vain nimeltä. Entiset yläasteen rinnakkaisluokkalaiset tai jopa lukion entiset luokkakaverit, jotka eivät olleet minulle läheisiä, eivät minua kiinnosta sen enempää. En osaa tätä selittää, mutta minua ei kiinnosta mitä he nykyään tekevät. Toivon ihmisille hyvää, mutta se siitä. Ehkä pääni ei kestä kovin suurta "laumaa" ihmisiä. Pystyn käsittelemään kerrallaan vain pientä piiriä kavereita ja ystäviä.

Facebooki toimivuus perustuu muutenkin suureen määrään yhteystietoja. Koko juttu alkoi kyllästyttää minua, sillä päivitin profiiliani lähinnä itselleni. Profiilissani käytiin tosi vähän ja seinäkirjoituksia tuli vielä vähemmän. Inhosin myös sitä, että sivusto oli englanninkielinen. Osaan englantia ihan hyvin, mutta vieras kieli teki kaikesta silti vaikeaa ja sekavaa. En esimerkiksi ymmärtänyt sovellusten tarkoitusta ja toimintaa, enkä kaikkea minkä ruksasin. Ainoa hyvä asia Facebookissa taitaakin olla sen nykyinen suomenkielisyys.

Facebook, kuten monet muutkin nettiin tehtävät profiilit, edustavat mielestäni itsensä markkinointia. Se on sellaista itsensä rakentelua ja esitteyä. Kaikki kuvista sovelluksiin laitetaan huolella edustamaan juuri itseä. Eikä todellakaan realistisesti. Siellä esitellään itsestä vain hyviä puolia (mikä tietysti on julkisesti järkevämpää) tai sitä, mitä kuvittelee olevansa tai mitä tahtoisi olla. Facebook on minusta itsensä markkinoinnin emäpesäke.

Lopuksi minun tekee vielä kovasti mieli muistuttaa siitä, että Internet ei ole niin turvallinen kuin miltä se näyttää! Monet väittävät tämän ymmärtävänsä, vaikka eivät sitä ymmärrä.

Minulle on Facebook-etiketistä jäänyt epäselväksi, että kuinka syvää tuttavuutta yleensä vaaditaan, että pidetään hyväksyttävänä lisätä joku ystäväksi. Olen nimittäin pohdiskellut muutaman työkaverin lisäämistä. En kuitenkaan tunne heitä mitenkään henkilökohtaisella tasolla ja töissäkin ollaan puhuttu vain satunnaisesti niitä näitä.
Olisiko tämä liian tungettelevaa? Sikäli tämä lähinnä arveluttaa, että kaverikutsusta on vaikea kieltäytyä olematta tyly vaikkei haluaisikaan sitä hyväksyä ja kyse on ihmisistä joita näen päivittäin.

Minä olen kieltäytynyt vain yhdestä kaverikutsusta - kun en tunnistanut nimeä. Kai se on jokaisen itse määriteltävä mihin sen rajan vetää, itselleni se on ollut suht helppoa kun en ole juuri kutsunut ketään mutta lisännyt kaveriksi kun on pyydetty.

Minulle Facebookin hyvä puoli on juuri siinä että se on kokoelma yhteystietoja, voisin ottaa yhteyttä esim. lapsuuden ystäviini jos haluaisin. Yleensä en halua mutta ilman Facebookia minulla ei olisi sitäkään mahdollisuutta, en harrasta ihmisille soittelua ja heidän sähköpostiosoitteitaan en edes tiedä, Facebook on matalan kynnyksen paikka, siellä on helppo ottaa kontaktia, jos haluaa.
Muuta en kyllä siellä juuri tee, profiiliani ei päivitä enkä ole koskaan kirjoittanut sitä status-juttua enkä seuraa erityisen aktiivisesti tuttavieni tekemisiä ja application-kutsut yleensä jätän vain huomaamatta. Samoin kuin ystäväkutsut joihin en halua vastata, en välitä pitääkö joku puolituntematon minua epäkohteliaana. Eikä minusta ole siellä juuri mitään tietojakaan, varsinkaan julkisesti.

Charlie, minulla on kyllä ystävälistalla ihmisiä, joita en tunne kauhean hyvin, viimeinen ystäväpyyntö tuli ihmiseltä jonka kirjan olen taittanut ja jonka olen tavannut kaksi kertaa. Ei voi sanoa että olisimme jotenkin läheisiä ystäviä.

Olin jonkun aikaa naamakirjassa, mutta poistuin uuden ulkoasun myötä. On se omalla tavallaan parempi kuin galleria, mutta samalla epäilyttävämpi. Annoin sinne yhden sellaisen tiedon jota kaduin heti, mutta en saanutkaan enää pois. Vain piiloon. Se vaivasi minua koko ajan. Olisin halunnut sen kokonaan pois. Ja lisäksi sain kamalasti kutsuja joka paikkaan. Muutaman otin vastaan ja sitte kieltäytyminen muista olikin vaikeaa. Lopulta profiili pursui roskaa. Uuden ulkoasun myötä jätin koko homman. Muutos tuntui täysin turhalta ja kun muutenkin olin hiukan epävarma viihtyvyydestä niin poistuin. Yritin myös poistaa profiiliani, mutta se vaati niin paljon englannin taitoa että luovutin.
Jos joskus tulisikin mieleen palata niin en varmaankaan voisi alottaa alusta vaan vanhan profiilin kautta. Siksi tuskin palaan.
Omalla tavallaan tykkäsin siitä yhteydenpitovälineenä, mutta muuten aika turhan tuntuinen ja epäystävällinen paikka. Eniten jäi harmittamaan se kun kontaktit velipuoleeni katosivat taas naamakirjan myötä. Mutta toisaalta ihmisiin voi pitää yhteyttä muutenkin. Jos tuo on ainut paikka yhteydenpidolle niin onko ihminen edes yhteydenpidon arvoinen?

Minulla ei ole facebookista mitään hajua. Se on itselle aivan tutkimatonta maastoa! En edes tiedä, miten sen löytää. Kun kuulin siitä, pidin sitä ihan hapatuksena, mutta nyt olen kuullut kehuja ja olen alkanut miettiä, josko pitäisi ottaa asiasta selvää.

Jaamar sanoi:

Lopulta profiili pursui roskaa. Uuden ulkoasun myötä jätin koko homman. Muutos tuntui täysin turhalta ja kun muutenkin olin hiukan epävarma viihtyvyydestä niin poistuin.

Click to expand...

Hassua, että samaan hengenvetoon mainitset profiilin pursunneen roskaa ja sanot uutta ulkoasua turhaksi. Käyttökelvottomiksi paisuneiden profiilien palauttaminen hallintaan oli ulkoasu-uudistuksen tärkeimpiä saavutuksia. Nyt kaikkea ei enää tarvitse pitää profiilissa näkyvissä.

Nerwen voinee auttaa heitä jotka haluavat kokonaan poistaa profiilinsa? Turha on monen tapella jos joku on jo tiensä sen viidakon läpi raivannut. Olettaen että samaa polkua voi kulkea eikä se ole kovin monen eri henkilän ja sähköpostin takana tuo profiilin tuhoaminen... Toivottavasti ei.