"Spekuloidaan avatareja!" sanoi Huopahattu
- Keskustelun aloittaja Micco
- Aloitettu
![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Oi minulle se kertokaa, koska minä en tiedä itsekään. Vesiputoukseen voisi viitata kuvan nimi 'eddari_fall' (kuva on avatargalleriasta, ei kukaan mahtaisi tietää alkuperää?), mutta siinä on nähty esimerkiksi korppi sekä olkihattu. Löysin siitä juuri myöskin myrtsin näköisen sammakkonaaman sekä ristin.
Uusi versio musteläiskätestistä?
Uusi versio musteläiskätestistä?
Jestas, oikiasti... Olen hämmentynyt. Minä olen aina nähnyt tuossa Steelsheenin avassa hupullisen viitan ja kasvot, jotka jäävät varjoon (tuo musta osa). Nyt kun katson sitä niin siinähän on aivan selvästi kallionkieleke (se sama musta), johon vesiputous halkeaa. Tuohan on aivan samaa tasoa kuin se klassinen kuva, jossa on nuori ja vanha nainen. :roll:
Sûlwen
Tuulistukka
Minä taas olen hahmottanut Steelsheenin avassa korpin tai jonkin muun linnun profiilin. Olen pitänyt sitä ihan itsestään selvänä enkä ennen tätä ole edes huomannut, että kuvassa olisi jotain tulkinnanvaraista. ^_^ Näyttöni on tosin yleensä niin tummana, että vähemmänkin kryptiset avatarit jäävät kirjaimellisesti hämärän peittoon.
Minä olen aina ajatellut, että Steel1:n avassa on ylhäältä alas lukien jäätikköä, kalliota ja taivasta. Tukee nimimerkin antamaa käsitystä kylmästä, kovasta ja kirkkaasta. Toisaalta käsitykseni Sheenistä ihmisenä ei ole lainkaan kylmä ja kova.
Avasta tulee myös mieleen Viron lippu.
Avasta tulee myös mieleen Viron lippu.
Katsoin aina että Steelsheenin avassa on joki/järvi, kalliota ja metsää. Nyt kun jäin tuijottamaan, metsä vaihtui pää alaspäin, myrtsinä mulkoilevaksi vihreäksi ukkeliksi jolla on iso nenä. Musta osa on ukkelin huppu. Sinivalkoisesta osasta tulee mieleen naisen sininen hilkka, jossa on valkoiset pitsit ja joka jää mustan hupun alle. Mutta miten se taas liittyyy ukkeliin? Jaa-a
Taas yksi muokkaus samaan viestiin. Pakko vaan kysyä.
Sûlwen Ninielin allekirjoitus:
Mitä paradigma ja eskatologinen sitten tarkoittavat?
Taas yksi muokkaus samaan viestiin. Pakko vaan kysyä.
Sûlwen Ninielin allekirjoitus:
Mitä paradigma ja eskatologinen sitten tarkoittavat?
Haltiamieli
Kontulainen
Emmehän toki haluaisi vahingoittaa nuoria aivojasi kertomallaTuhka sanoi:
Minun klassinen tulkintani Steelsheenin avasta on taatusti uniikki: siinähän nimittäin ilmeisen selvästi tummiin pukeutunut marssirivistö noldoria ylittää Helcaraxën kammottavia jäälakeuksia, vasemmalla alakulmassa ammottaa suuri railo (juuri johonkin tuollaiseen, ah ja voi, putosi Turgonin rakastettu puoliso Elenwë!). Koska on niin melkorillisen kylmä, väki on pakkautunut aivan toisiinsa kiinni eikä yksilöitä joukosta juuri erota.
Ja ihan rehellisesti meni hyvin pitkään ennen kuin ymmärsin ettei tulkintani kuvasta ehkä olekaan aito ja ilmeinen... [15]
Steelsheen
teräskiiltovotjake
Olen kyllä jo vähän hämmentynyt kuinka monenlaisia asioita tuossa nähdään 
Alkuperäisessä yhteydessään tuo ei kyllä ollut niin kiva, kun eihän siinä pysty mitään jännää näkemään.
Alkuperäisessä yhteydessään tuo ei kyllä ollut niin kiva, kun eihän siinä pysty mitään jännää näkemään.Deepdelver
Hobitti
Minä en uskalla mitään. Näen siinä värejä. Jännä ava..
Te olette kaikki totaalisen ja häpeällisen väärässä!
Siinä on ihan selvästi maailmojen rajakohta, avaruus, tyhjyys, maa ja taivas. Joku onneton tippuu ja näkee miten maailma kaartuu ympärillä käsittämättömästi ja unenomaisesti kun esirippu halkeaa keskeltä ja tyhjyys repäisee tilansa ja valtaa kaiken. Kuva edustaa jonkinlaista melankoliaa ja lopullisuutta, mutta toisaalta toivoa uudesta syntymästä/alusta, sillä pimeässä asuu uuden elämän alku. Kuitenkin muutos on raju ja tuskainen ja polku on kyynelten värittämä.
Toisin sanoen ja vähän rajoittaen, mieleeni tulee Liikkuvasta linnasta kohtaus, jossa Sophie on juuri tavannut lapsi-Haurun ja tippuu sitten turpeen läpi tyhjään avaruuteen jossa yllä ja alla kajastaa maailma.
Siinä on ihan selvästi maailmojen rajakohta, avaruus, tyhjyys, maa ja taivas. Joku onneton tippuu ja näkee miten maailma kaartuu ympärillä käsittämättömästi ja unenomaisesti kun esirippu halkeaa keskeltä ja tyhjyys repäisee tilansa ja valtaa kaiken. Kuva edustaa jonkinlaista melankoliaa ja lopullisuutta, mutta toisaalta toivoa uudesta syntymästä/alusta, sillä pimeässä asuu uuden elämän alku. Kuitenkin muutos on raju ja tuskainen ja polku on kyynelten värittämä.
Toisin sanoen ja vähän rajoittaen, mieleeni tulee Liikkuvasta linnasta kohtaus, jossa Sophie on juuri tavannut lapsi-Haurun ja tippuu sitten turpeen läpi tyhjään avaruuteen jossa yllä ja alla kajastaa maailma.
