*snif* Oi muistoja... Star Wars...
Taisin olla peräti kuusi, juuri aloittanut koulun niin että osasin juuri ja juuri lukea pikkiriikkisen. Isukki oli ollut tohkeissaan koko viikon, kun viikonloppuna tulisi hänen suosikki elokuva-trilogiansa, ja hän saisi sen vihdoin nauhalle. Juhlan kunniaksi minä ja kaksivuotta minua nuorempi veljeni saimme valvoa pitempään isin kanssa katsomassa noita elokuvia. :3
Ensimmäiset Star Warssini. Ihka ensimmäinen kerta, ja miten se upposikaan pieneen mieleen kuin kuuma veitsi voihin, vaikka mitään ei tuolloin juuri ymmärtänyt. Se oli pienelle ihmiselle jotain niin hienoa, ettei sitä voi ymmärtää.
Aikojen saatossa minä ja pikkuveljet kasvoimme Star Wars lapsina, kun saatiin vihdoin oikein kunnon videot ostettua episodeista, niitä katsottiin veljien kanssa melkeen joka viikoloppu. Aina se oli yhtä jännää. Lopulta osasi juonen ulkoa ja osasi kiljua ja nauraa oikeissa kohdissa jo etukäteen. Se oli hienoa. Se oli älyttömän hienoa.
Fanitus laski kun tarpeeksi isoksi kasvoi, mutta arvostus vanhoja episodeja kohtaan ei koskaan kadonnut. Kun uudet episodit tulivat, niitä katsoessa sankareiden kanssa kasvanut teini itki kuin lapsi kun moiseksi roskaksi oli vanha kunnon tarina tuhoutunut. Kaunistahan niitä oli katsoa, mutta niin paljon kammoja juttuja, joita vanhoille uskollinen rakastaja ei voinut sietää silmissään.
Oli ne nähtävä, vaikkeivat koskaan vanhoja voita. Ja kyllä yhdessä kohtaa nauratti pahasti. Siinä, kun kakkosessa Obi-Wan kysyy Anakinilta: "Why do I get the feeling you'll be the death of me?"
...
:'D Se on vaan joka kerta yhtä hauskaa! Sitä repliikkiä varten se mokoma katsotaan! Niin, ja koska Yoda on taistellessaan hemmetin cool.
Ei muuta syytä.
Mutta epit 1-3 veivät kokonaan uskoni siitä, että siltä saralta voisi odottaa enää yhtään mitään hyvää. Nielen pettymykseni ja haluan ep 1-3:t DVD-kirjastooni vanhojen viereen, mutta enempää en aijo katsoa kun lapsuuteni suurta rakkautta murskataan. :3
May the Force be with you. o7