Teksti on omaksi ilokseni joskus kirjoittelemaani kertomusta ja on vielä tavallaan keskeneräinen. Jos tuntuu siltä, että ei halua ihan kaikkea lukea kannattaa lopettaa aika alkupuolella.
Näin kuinka Niko käveli ovesta sisään, mutta en reagoinut siihen mitenkään ihmeellisesti tai huomattavasti. Istuin vain paikallani ja katsoin hänen kävelyään huoneen poikki. Jos jotain niin flirtata se jätkä osasi ja se teki sen koko kropallaan. Hymykuoppa toisessa poskessa, lanteet hiukan keinuen, hihaton paita korostamassa ruskettuneita ja lihaksikkaita käsiä. Se jätkä oli täydellinen esimerkki siitä miltä mä, ja varmaan kaikki muijat siinä huoneessa halusi jätkäkaverinsa näyttävän. Se on paska homma miten kaikki hyvännäköiset on joko varattuja tai homoja. Tässä tapauksessa jälkimmäistä laatua. Niko on nimittäin yksi mun parhaista kavereista. Vaikka mä teidän etten saisi ihailla sen ulkonäköä niin täytyy kyllä myöntää, että se on valio uroksia. Me tutustuttiin maalauskurssilla, se oli ainut jätkä 22 muijan joukossa ja mua kummastutti miksi se ei vaan kayttänyt tilaisuutta hyväkseen ja iskenyt itselleen jotakuta. Mä kysyin siltä suoraan ja se sano ettei kenelläkään oo tarpeeksi munaa sen makuun. Sen jälkeen se on aina muistutellut mua siitä, että mussa on niin sanotusti munaa, mutta ei tarpeeksi.
”Hei Henksu! Odotas vähän!”. Mä käännyin hiukan ja sain Nikon melkein nenälleni. ”Mukavaa että tupsahdit. Oletkos sä menossa torstaina Akulle?”. Niko kattoa mua hölmistyneenä, mutta sitten sillä leikkasi ja sen ilme kirkastu. ”Joo kyllä mä taidan tullakin. Ei oo tullutkaan vähään aikaan sudittua yhtään mitään. Saitko sä sen sun työn valmiiksi?”. ”No itse asiassa mä en ole jaksanut keskittyä maalaamiseen oikein viime aikoina. On ollu hiukan muuta mielessä”, mä myönsin hiukan vastahakoisesti takellellen. Jos minkä niin sen etten mä halunnut kertoa jotain Niko huomasi ja aihe oli melkein aina se sama, jätkät. ”Saako kysyä ketä se oli tällä kertaa?”, Niko kysy naureskellen. Se oli tottunut jo mun satunnaisiin miestuttuihin. Ainoastaan kerran olin ollut vakavissani seurustelun suhteen ja sen tietää ettei siitä tullut hevon paskaakaan.
”Tiedätkö sä sen jätkän kun on Hartsan tiskillä? Se mikä oli viime kesänä rantsulla ’valvomassa’?”. Nikon silmät pullistu ja suu aukesi äänettömään vihellykseen. ”Siis se mustahiuksinen, trimmattu, sinisilmäinen ja helvetin hyvännäköinen jätkä!?”. ”Just se. Ja kaiken lisäksi se ei ole vielä ohi.”, mä heitin nauraen. ”Sami ja mä mennään viikonloppuna kattomaan yhtä metalli bändiä mikä pitää keikan tossa 20 kilsan päässä.” Sarkastisella äänellä, pirut silmissä Niko kysäisi, ”Ai te siis tapailette muissakin kuin seksin merkeissä? Tää kuulostaa vakavalta.” Sen naamasta näki, että se saisi mahan puruja tai pahempaa pidätellystä naurusta. ”Heko heko”, mun oli pakko paukasta. Eikä siihen muuta tarvittukaan, Niko repesi nauramaan kamalinta räkätystään. Meitä ohittavat mammat katteli hiukan nenäänsä pitkin meidän touhuja varmaankin sen takia, että oltiin just tultu hautausmaan kohdalle. Niiaa niksautin happamille eukoille ja ne jatko ripeästi matkaansa mutisten nykynuorten kamalista tavoista ja vaatetuksesta. Mä vilkasin Nikoa ja sitten itseäni. Niko oli ihan normaalin näköinen sinänsä, mitä se nyt oli hyvännäköinen ja osasi pukeutua. Mä itse en nähnyt mitään vikaa nahkahousuissani, niittivyössäni, sotkuisessa bändi-paidassani ja pitkässä nahkatakissani. Mun meikkaus tapani ei kyllä tainnut auttaa asiaan, mustaa ja verenpunaista, joskus tumman liilaa. Niko oli heti tilanteen tasalla kun mä mainitsin asiasta, lopetti nauramisenkin. ”Sä olet uuden aikanen ja noille mammoille ehkä vähän liikaa. Musta sä kävisit kätevästi huorasta nenä- ja kulmalävistyksinesi ja kaikkine korviksines. Mut se on mun mielipide. Noi mammaset varmaan luuli sua joksikin seuraneidiksi, jos sä haluaisit ilmaista asian lievemmin.” Mä mietin millä heittäisin sitä, mutta halon puutteessa päätin jättää sen myöhemmäksi.
”Näytänkö mä oikeasti huoralta?”. ”No ehkä jos noita maihareita ja tota army –henkistä kassia ei olis.” Niko sai taas naurukohtauksen. Mä olin onneksi tottunut sen naurukohtauksiin ja juttuihin niin en ottanut niitä itseeni. Avainta etsiessäni mä mietin mihin mutsi oli taas mahtanut häipyä kun sen auto oli mun parkkiruudussa.
Hissin ovet aukenivat ja me astuttiin ulos. Niko tykkäsi hengata mun kämpillä kun sen mutsi oli hiukan tarkka siitä mitä sen talossa tapahtuu. Sen mä tiesin, että Niko oli kertonut niille olevansa homo, mutta mä en tiennyt miten se oli sen selittänyt tai miten sen porukat oli siihen suhtautuneet. Eikä mua suoraan sanottuna kiinnostanut paskan vertaa tietääkään. Mä en käynyt siinä talossa usein ja syystä. Se muija tykkäsi paasata ja olla kanaemo, mä olen aina inhonnut sellaista ihmistyyppiä. Mä inhoan läheisyyttä yleensä monessa muodossa. Seksin mä ymmärrän, mutta kaikki ylimääräinen hellyydenosoitus on musta ihan turhaan, mä inhoan jopa sitä, että mua halataan ja onneksi sitä ei tehdä kauhean usein. Viimeinen jätkä joka mun kaulaan kapsahti sai polven nivusiinsa ja jää suihkun mun drinkistä.
Tottuneesti Niko potkaisi kengät jalastaan ja heitti takin lattialle. Mä nostin parin päivän postin lattialta ja kävelin keittiöön. Hetken päästä alkoi kuulua musan ääniä, jotka voimistu samalla kun mä avasin pientä pakettia minkä olin postin mukana saanut. Siinä oli korttikin, mutta avasin paketin ensin. Siellä oli avain ja kylpyvaahtoa. Kortissa luki:” Heta, tässä on avain mun kämppään. Käy kastelemassa kukat ja ruokkimassa kalat. Palkaksi saat kylpyvaahdon ja koska olet aina persaukinen niin laiton tilillesi 200 €. Olen poissa kaksi kuukautta ja haen avaimen sitten itse takaisin. Toivoo Kata”. Hah, siinä se taas nähdään. Se on itsekeskeinen paska. Mä en ole oikeasti ikinä sano mutsia mutsiksi tai äidiksi, se on vaan aina ollut Kata. Mua taas on aina kutsuttu mitä ihmeellisimmillä nimillä. No Henrietta on kyllä tosi paska nimi. Nikolla on välillä tapana ärsyttää mua kutsumalla mua Henriksi. Siitä puheen ollen mitäköhän se mahtoi touhuta kun oli tullut niin hiljaista.
Kävelin hitaasti makkariin päin, etten vaan yllättäisi sitä jostain sellaisesta mitä en haluaisi nähdä. Työnsin oven auki ja näin sen syventyneen yhteen mun kirjoista. Kirja näytti olevan jonkun tyyppinen seksiopas. Ja Niko käänteli sitä rypyt otsassa ja käänsi kirjaa sivulle ja sitten ympäri. Katsoin sitä hetken ja repesin nauramaan ihan väkisinkin. Niko katto kirjasta ylös ja sen naamalle tuli tuttu puolihymy. ”Tules vähän tänne.” Katoin sitä epäilevästi, ”Mä en kyl rupea sun koekaniiniksesi!”. ”En mä sitä, kun tää asento, ootko sä kokeillu tätä? Onko tää niin kun oikeasti mahdollista?”. Sen ilme oli sen verran tietämätön, että menin uteliaisuuttani kattomaan. ”Haluatko sä kokeilla kuivaharjoitteluna?”, Niko kysy melkein vakavalla naamalla. Sen silmät kuitenkin paljasti, että se oli puoliksi tosissaan ja puoliksi vitsinä heitetty juttu. Katoin sitä hetken arvioivasti ja lähdin kävelemään keittiötä kohti. ”Mä taidan kuitenkin kokeilla Samin kanssa, mutta haluatko sä kahvia? Sitä palvelua mä voin tarjota!”. Mä hytkyin naurusta kun pääsin keittiöön. ”Uskotko muuten, että mun mutsi lähti taas johonkin reissulleen ja mä joudun ruokkimaan kaloja ja kukkasia seuraavat kaksi kuukautta, taas?! Se olis helpompaa jos ne fisut ja fiikukset asustelis mun kanssa saman katon alla.” Mä selitin Nikolle joka kömpi se kirja kainalossa mun perässä keittiöön. Katoin sitä naureskellen. ”Haluatko sä lainata sen kirjan kun kannat sitä niin uskollisesti mukanasi?”. ”En mä vois vaikka haluaisinkin. Mutsi kuitenkin löytäisi sen ja luulisi, että mä olen pamahtanut takasin heteroksi!”, Niko hymähti. ”Eikö sitä yleensä pamahdeta paksuksi? Se olisi sulta kyllä aika hyvä saavutus. Vai?”. Me naurettiin ajatukselle, että Niko alkaisi paisua ja hulluteltiin loppuilta aika vapaissa tunnelmissa. Siinä vaiheessa kun Niko olisi ollut lähdössä kello oli jo yksi ja se päätti punkata mun sohvalla. Aamusta tulisi taas riitaa kun tapeltaisi suihku ja vessavuoroista. Samin kanssa olisi paljon helpompaa, kenen tahansa heteron kanssa olisi.
Masentavan tuttu ääni tunkeutui tajuntaani, ruotsin opettajan loputon kälkätys. Katselin ympäri luokkaa muistellen viime viikonloppua. Sami oli tosiaan pidemmän tuttavuuden arvoinen. Se ei pelkästään tiennyt tasan tarkkaan mikä tuntui parhaalta ja sai mut laukeamaan vaan se oli myös jokseenkin samantyyppinen mun kanssa. Tätä tyyppiä ei nykypäivän junteista löydy kauhean montaa ja se, että Sami ei kuulu juntteihin todistaa, että olen löytänyt jokseenkin kouluttamisen arvoisen uroksen. Se on jo sitten eri asia jaksanko ruveta kouluttamaan sitä.
Näin kuinka Niko käveli ovesta sisään, mutta en reagoinut siihen mitenkään ihmeellisesti tai huomattavasti. Istuin vain paikallani ja katsoin hänen kävelyään huoneen poikki. Jos jotain niin flirtata se jätkä osasi ja se teki sen koko kropallaan. Hymykuoppa toisessa poskessa, lanteet hiukan keinuen, hihaton paita korostamassa ruskettuneita ja lihaksikkaita käsiä. Se jätkä oli täydellinen esimerkki siitä miltä mä, ja varmaan kaikki muijat siinä huoneessa halusi jätkäkaverinsa näyttävän. Se on paska homma miten kaikki hyvännäköiset on joko varattuja tai homoja. Tässä tapauksessa jälkimmäistä laatua. Niko on nimittäin yksi mun parhaista kavereista. Vaikka mä teidän etten saisi ihailla sen ulkonäköä niin täytyy kyllä myöntää, että se on valio uroksia. Me tutustuttiin maalauskurssilla, se oli ainut jätkä 22 muijan joukossa ja mua kummastutti miksi se ei vaan kayttänyt tilaisuutta hyväkseen ja iskenyt itselleen jotakuta. Mä kysyin siltä suoraan ja se sano ettei kenelläkään oo tarpeeksi munaa sen makuun. Sen jälkeen se on aina muistutellut mua siitä, että mussa on niin sanotusti munaa, mutta ei tarpeeksi.
”Hei Henksu! Odotas vähän!”. Mä käännyin hiukan ja sain Nikon melkein nenälleni. ”Mukavaa että tupsahdit. Oletkos sä menossa torstaina Akulle?”. Niko kattoa mua hölmistyneenä, mutta sitten sillä leikkasi ja sen ilme kirkastu. ”Joo kyllä mä taidan tullakin. Ei oo tullutkaan vähään aikaan sudittua yhtään mitään. Saitko sä sen sun työn valmiiksi?”. ”No itse asiassa mä en ole jaksanut keskittyä maalaamiseen oikein viime aikoina. On ollu hiukan muuta mielessä”, mä myönsin hiukan vastahakoisesti takellellen. Jos minkä niin sen etten mä halunnut kertoa jotain Niko huomasi ja aihe oli melkein aina se sama, jätkät. ”Saako kysyä ketä se oli tällä kertaa?”, Niko kysy naureskellen. Se oli tottunut jo mun satunnaisiin miestuttuihin. Ainoastaan kerran olin ollut vakavissani seurustelun suhteen ja sen tietää ettei siitä tullut hevon paskaakaan.
”Tiedätkö sä sen jätkän kun on Hartsan tiskillä? Se mikä oli viime kesänä rantsulla ’valvomassa’?”. Nikon silmät pullistu ja suu aukesi äänettömään vihellykseen. ”Siis se mustahiuksinen, trimmattu, sinisilmäinen ja helvetin hyvännäköinen jätkä!?”. ”Just se. Ja kaiken lisäksi se ei ole vielä ohi.”, mä heitin nauraen. ”Sami ja mä mennään viikonloppuna kattomaan yhtä metalli bändiä mikä pitää keikan tossa 20 kilsan päässä.” Sarkastisella äänellä, pirut silmissä Niko kysäisi, ”Ai te siis tapailette muissakin kuin seksin merkeissä? Tää kuulostaa vakavalta.” Sen naamasta näki, että se saisi mahan puruja tai pahempaa pidätellystä naurusta. ”Heko heko”, mun oli pakko paukasta. Eikä siihen muuta tarvittukaan, Niko repesi nauramaan kamalinta räkätystään. Meitä ohittavat mammat katteli hiukan nenäänsä pitkin meidän touhuja varmaankin sen takia, että oltiin just tultu hautausmaan kohdalle. Niiaa niksautin happamille eukoille ja ne jatko ripeästi matkaansa mutisten nykynuorten kamalista tavoista ja vaatetuksesta. Mä vilkasin Nikoa ja sitten itseäni. Niko oli ihan normaalin näköinen sinänsä, mitä se nyt oli hyvännäköinen ja osasi pukeutua. Mä itse en nähnyt mitään vikaa nahkahousuissani, niittivyössäni, sotkuisessa bändi-paidassani ja pitkässä nahkatakissani. Mun meikkaus tapani ei kyllä tainnut auttaa asiaan, mustaa ja verenpunaista, joskus tumman liilaa. Niko oli heti tilanteen tasalla kun mä mainitsin asiasta, lopetti nauramisenkin. ”Sä olet uuden aikanen ja noille mammoille ehkä vähän liikaa. Musta sä kävisit kätevästi huorasta nenä- ja kulmalävistyksinesi ja kaikkine korviksines. Mut se on mun mielipide. Noi mammaset varmaan luuli sua joksikin seuraneidiksi, jos sä haluaisit ilmaista asian lievemmin.” Mä mietin millä heittäisin sitä, mutta halon puutteessa päätin jättää sen myöhemmäksi.
”Näytänkö mä oikeasti huoralta?”. ”No ehkä jos noita maihareita ja tota army –henkistä kassia ei olis.” Niko sai taas naurukohtauksen. Mä olin onneksi tottunut sen naurukohtauksiin ja juttuihin niin en ottanut niitä itseeni. Avainta etsiessäni mä mietin mihin mutsi oli taas mahtanut häipyä kun sen auto oli mun parkkiruudussa.
Hissin ovet aukenivat ja me astuttiin ulos. Niko tykkäsi hengata mun kämpillä kun sen mutsi oli hiukan tarkka siitä mitä sen talossa tapahtuu. Sen mä tiesin, että Niko oli kertonut niille olevansa homo, mutta mä en tiennyt miten se oli sen selittänyt tai miten sen porukat oli siihen suhtautuneet. Eikä mua suoraan sanottuna kiinnostanut paskan vertaa tietääkään. Mä en käynyt siinä talossa usein ja syystä. Se muija tykkäsi paasata ja olla kanaemo, mä olen aina inhonnut sellaista ihmistyyppiä. Mä inhoan läheisyyttä yleensä monessa muodossa. Seksin mä ymmärrän, mutta kaikki ylimääräinen hellyydenosoitus on musta ihan turhaan, mä inhoan jopa sitä, että mua halataan ja onneksi sitä ei tehdä kauhean usein. Viimeinen jätkä joka mun kaulaan kapsahti sai polven nivusiinsa ja jää suihkun mun drinkistä.
Tottuneesti Niko potkaisi kengät jalastaan ja heitti takin lattialle. Mä nostin parin päivän postin lattialta ja kävelin keittiöön. Hetken päästä alkoi kuulua musan ääniä, jotka voimistu samalla kun mä avasin pientä pakettia minkä olin postin mukana saanut. Siinä oli korttikin, mutta avasin paketin ensin. Siellä oli avain ja kylpyvaahtoa. Kortissa luki:” Heta, tässä on avain mun kämppään. Käy kastelemassa kukat ja ruokkimassa kalat. Palkaksi saat kylpyvaahdon ja koska olet aina persaukinen niin laiton tilillesi 200 €. Olen poissa kaksi kuukautta ja haen avaimen sitten itse takaisin. Toivoo Kata”. Hah, siinä se taas nähdään. Se on itsekeskeinen paska. Mä en ole oikeasti ikinä sano mutsia mutsiksi tai äidiksi, se on vaan aina ollut Kata. Mua taas on aina kutsuttu mitä ihmeellisimmillä nimillä. No Henrietta on kyllä tosi paska nimi. Nikolla on välillä tapana ärsyttää mua kutsumalla mua Henriksi. Siitä puheen ollen mitäköhän se mahtoi touhuta kun oli tullut niin hiljaista.
Kävelin hitaasti makkariin päin, etten vaan yllättäisi sitä jostain sellaisesta mitä en haluaisi nähdä. Työnsin oven auki ja näin sen syventyneen yhteen mun kirjoista. Kirja näytti olevan jonkun tyyppinen seksiopas. Ja Niko käänteli sitä rypyt otsassa ja käänsi kirjaa sivulle ja sitten ympäri. Katsoin sitä hetken ja repesin nauramaan ihan väkisinkin. Niko katto kirjasta ylös ja sen naamalle tuli tuttu puolihymy. ”Tules vähän tänne.” Katoin sitä epäilevästi, ”Mä en kyl rupea sun koekaniiniksesi!”. ”En mä sitä, kun tää asento, ootko sä kokeillu tätä? Onko tää niin kun oikeasti mahdollista?”. Sen ilme oli sen verran tietämätön, että menin uteliaisuuttani kattomaan. ”Haluatko sä kokeilla kuivaharjoitteluna?”, Niko kysy melkein vakavalla naamalla. Sen silmät kuitenkin paljasti, että se oli puoliksi tosissaan ja puoliksi vitsinä heitetty juttu. Katoin sitä hetken arvioivasti ja lähdin kävelemään keittiötä kohti. ”Mä taidan kuitenkin kokeilla Samin kanssa, mutta haluatko sä kahvia? Sitä palvelua mä voin tarjota!”. Mä hytkyin naurusta kun pääsin keittiöön. ”Uskotko muuten, että mun mutsi lähti taas johonkin reissulleen ja mä joudun ruokkimaan kaloja ja kukkasia seuraavat kaksi kuukautta, taas?! Se olis helpompaa jos ne fisut ja fiikukset asustelis mun kanssa saman katon alla.” Mä selitin Nikolle joka kömpi se kirja kainalossa mun perässä keittiöön. Katoin sitä naureskellen. ”Haluatko sä lainata sen kirjan kun kannat sitä niin uskollisesti mukanasi?”. ”En mä vois vaikka haluaisinkin. Mutsi kuitenkin löytäisi sen ja luulisi, että mä olen pamahtanut takasin heteroksi!”, Niko hymähti. ”Eikö sitä yleensä pamahdeta paksuksi? Se olisi sulta kyllä aika hyvä saavutus. Vai?”. Me naurettiin ajatukselle, että Niko alkaisi paisua ja hulluteltiin loppuilta aika vapaissa tunnelmissa. Siinä vaiheessa kun Niko olisi ollut lähdössä kello oli jo yksi ja se päätti punkata mun sohvalla. Aamusta tulisi taas riitaa kun tapeltaisi suihku ja vessavuoroista. Samin kanssa olisi paljon helpompaa, kenen tahansa heteron kanssa olisi.
Masentavan tuttu ääni tunkeutui tajuntaani, ruotsin opettajan loputon kälkätys. Katselin ympäri luokkaa muistellen viime viikonloppua. Sami oli tosiaan pidemmän tuttavuuden arvoinen. Se ei pelkästään tiennyt tasan tarkkaan mikä tuntui parhaalta ja sai mut laukeamaan vaan se oli myös jokseenkin samantyyppinen mun kanssa. Tätä tyyppiä ei nykypäivän junteista löydy kauhean montaa ja se, että Sami ei kuulu juntteihin todistaa, että olen löytänyt jokseenkin kouluttamisen arvoisen uroksen. Se on jo sitten eri asia jaksanko ruveta kouluttamaan sitä.
. Se olikin sitten ihan hyvä. Minua veti puoleensa tuo homohomma. Se on nykyään niin vaikea aihe kirjoittaa. Tuo on hyvää perustekstiä, josta voi alkaa rakennella vaikka mitä. Eniten lukemista häritsivät yhdyssanavirheet ja muutamat pilkkuvirheet. Jos korjaat ne tuossa on kyllä ainesta, vaikka en henkilökohtaisesti tyylilajista pidäkään.