Suomen murteet

Ja tervetuloa äidinkielen tunnille, olen uusi opettajanne Susanna...
Jalat pois pöydältä ja selkä suoraksi!!!
No ei. Ootteko ikinä ajatelleet murteitanne? Siis nyt kun kirjoitan, niin tulee puhdasta kirjoituskieltä, tai no jos ei lasketa mä, sä ja muita tollaisia pieniä fiboja. Saattais olla melko inhottava lukea, jos kirjoittaisin siten miten puhun, eli tässä pieni pätkä Suuresta Koirakirjasta Kannuksen murteella:

Lammaskoirat

Valakosen, pitkä- ja pehemiäkarvasen, luppakorvasen paimenkoiran rinnalla on levinny laajalle koiratyyppi, jolla on useimmiten peiteväri ja hyvin muojostuneet pystykorvat tai kärjistähän etehen taipuneet korvat.

Ja kun nyt se murrekin on muodissa (mm. Aku Ankka-kirjat), niin miten olis? Oisko kiva vai kamala lukea ja kirjoittaa murretta?

Re: Murre on rikkaus???

Susanna sanoi:

Valakosen, pitkä- ja pehemiäkarvasen, luppakorvasen paimenkoiran rinnalla on levinny laajalle koiratyyppi, jolla on useimmiten peiteväri ja hyvin muojostuneet pystykorvat tai kärjistähän etehen taipuneet korvat.

Click to expand...

Hih, olipas kiva lukea tekstiä oman kotiseudun murteella. Yhtälailla olin riemuissani, kun löysin eräiltä messuilta kalajokisen kirjailijan runoteoksen - luonnollisesti keskipohjalaisella murteella kirjoitettuna. Samoin siskoni tai veljeni kanssa tekstiviestittely tai irkkaus on hauskaa, heillä kun murre näkyy niin paljon selkeämmin tekstissä kuin minulla.

Eli juu, pidän murteestani. Se on lähes huomaamatonta, mutta ihastuttavan pehmeää ja ystävällistä. Harmittaa suunnattomasti, että murre on vähitellen katoamassa puheestani, ja kirjoitetusta tekstistä se on hävinnyt jo kokonaan. Syytän siitä koulutusta ja työtäni, mutta minkäs teet.

Pahinta on kuitenkin se, että olen vähitellen oppinut käyttämään d-kirjainta. Sen käyttämättä jättäminen kun on yksi niistä harvoista piirteistä, jotka erottavat murteeni muista murteista.

Ja kyllä, pidän muistakin murteista. Tosin tästä olen tainnut kirjoittaa joskus aikaisemminkin, joten tiivistän lyhyesti: oli murre sitten savolaista, turkulaista tai tamperelaista, oikein "omaa kieltään" puhuvaa on ilo kuunnella.

!!!

Murteet on niin <3, anteeksi teiniyteni.

Mie kirjotan murteellani, niin, että kielioppi on jotakuinkin kohdallaan, yhdyssanat varsinkin selkeästi olemassa. Mutta en mie tahdo ihan kaikkea pitää kirjakielenä, minen tunne tekstiä omakseni, jos son täydellisesti kirjoitettu, ilman minkäänlaisia piirteitä minusta.

Ja tosiaan, rakastan murteita. (kuinkahan moni täällä ei sitä vielä tiedä... ^^') Rakastan sitä, että minulla on ystäviä eri puolilla Suomea, niin että jokaisella on varmasti jotain omaa puheessaan. Rakastan ottaa vaikutteita muiden puheesta, niin että vaikka mie puhunkin välillä ihan liian levveetä savvoo, voi välistä löytää melkeinpä mitä tahansa. Savosta ihan oikiasti tahtoisin päästä eroon, pohojoispohojammaata ja tamperetta lisätä.

Mutta ehdottomasti murre on rikkaus. On ihanaa olla kesätöissä kirkko-oppaana, kun voi kysyä, että "Oletteko te tuolta Tampereen suunnalta" tai todeta, että "Niin, onhan ne kirkot siellä Turussa hieman erilaisia ko tämä mein, Turustahan setä on kotoisin?". Tuntuu hyvältä tunnistaa edes suurimpia murteita, tunnistaa just se, mistä joku on kotoisin. Ja on hassua, kui murteet säilyy, vaikka asuisikin ihan toisaalla kauankin. Esimerkiksi mein isäntä puhuu tosi selkeästi omaa murrettaan, sieltä on kiva napsia jotain sanoja omaankin puheeseen. Hää on siis Haapavedeltä kotoisin, sieltä, misson lehemiä ja misson vähän jäneksiä ko on viime aikoina tuota ruttua ollut. ^^<3

Parasta on tietää, ettei kukaan muu voi puhua täydellistä mineaa, paitti Minea itte, eikä oikein hänkään, ko sanat ja sanonnat vaihtuu koko ajan. Ja vaikka ihmiset tunnistaa, että oon Savosta, on kivaa ko niin monet ihmiset miun puhettani ihmettelevät. Pitäkää ihmeessä murteistanne kiinni!

Minulla on aika huomaamaton Keski-Suomen murre mutta viime aikoina Oulun murre on alkanut tunkea läpi. Aika usein on tullut tehdyksi jotain konneella. Vielä en sentään ole sanonut että on kivaa kun tappaa uusia ihmisiä, niin kuin eräs opiskelukaverini kerran...

Minä myös pidän murteista kovasti. Porin murre on aivan ihana, sitä on kiva kuunnella ja puhua. Rauma taas on jotain ihan kamalaa.

En kyllä tykkää siitä, että kirjoitetaan murteella (sorry Minea, mutta välillä menee hermo kun luen sun viestejä ). Mä/sä ei haittaa, mutta kirjakieli kirjoittaessa on yleensä parempaa kuin mikään murre.

Minä puhun tällä hetkellä varmaan hiukan Helsinkiä, Poria ja Jyväskylää sekaisin. Ja koulusta myös Pohjoispohjanmaan murre on tarttunut, sitäkin on jotenkin niin helppo puhua. Porista pidän kiinni kynsin ja hampain, ja varsinkin humalassa sitä ollaan sit niin porilaisia että huh huh :yay:

Mitenkäs se ois, jos kaikki kirjottas tänne joksehenkin murteikkaasti?

Itselläni ei ole selkeää murretta, Riihimäellä ei oikein ole mikään murre selkeästi vallalla (ja siellä suurimman osan elämästäni olen tähän mennessä asunut). Etelä-Lapin murretta en oikein ole hallinnut ja Kainuun tai Oulun murre eivät nekään taivu. Minulla ei siis oikein ole murretta, osaan vain yhdistellä joitakin sanoja omintakeisesti ja tehdä jonkinlaista murreyritelmää. Olen myös aika murresokea, en oikein erota murteita toisistaan.

Mää taas erota murteet helpost toisistaa, murteet tarttuu helpost ja niit o kiva puhuu.

Onpa muuten vaikeeta kirjoittaa murteella!

Mu kah ku niist ei tiiä mit'murteit ne o! Murteitten onkelma o siin, et ku niil ei mittää kirijota, nii eihä niit sit ossaa kovi sujuvast kirijottaakaa. Ku kirijootusjäräjestelemä puuhtuu.


(Saa kertoa mitä murteita tuossa meni sekaisin, jos tietää.)

No tästähä me saadaa tän kunno peli - arvataa mitä murret toine kirjottaa. Tosin helppoha se o arvat, ku kaik alotusviestis kerto mist o kotosi ja mitä murret puhuu tai o puhunu.

Eikä tää ees <b>toi</b>mi samal taval ko <b>pu</b>hues, jää kaik <b>ää</b>nepainot huomaamati.

Oli elämäni pisin bussireissu Liettuaan ja takaisin kun 95% väestä oli jostain Porin ja Rauman lähettyviltä. Ah, se murre. Aluksi oli lähinnä hauskaa, ja ei se häirinnyt mutta siinä takaasin tulleSa se PoriSa asuvien murre ei bussiSa enää kuulostanut hauskalta, lähinnä ei tiennyt pitäiskö nauraa vai itkeä. Rauman murteessa on aina se hyvä puoli ettei sitä edes ymmärrä.

Oma sukuni on Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin, puolvälistä Jyväskylää ja Oulua. Siellä murre vaihtuu puhujan mukaan, sillä siinä ollaan Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan rajalla joka suunnasta. Itse omaksun murteen esimerkiksi puhelimessa puhuessa, mutten puhu sitä täällä etelämmässä. Meillä ei mielestäni puhuta yhtään mitään murretta, mikä on aina sääli.

Mikä on maailman rumin koira?
- Turun murre.

Harmi vain ettei nyt puhuta ollenkaan karvapalloista

Äänenpainot tosiaan jäävät tekstistä pois. Toisaalta jos on kuullut murretta jota toinen kirjoittaa, pystyy sitä myös jonkun verran lukemaan "oikealla" tavalla.

Jos äänenpainot olisivat mukana tekstissä, olisi keskusteleminen netissä jokseenkin helpompaa. Huomaisi herkemmin koska toinen vitsailee tai on oikeasti vakava.

Vohis, vanha.
Ja Danyan, ei ihmekään Minen osaa oikiasti kuvitella kui kamalaa voi olla lukea mun tekstejäni. Eikä se edes Konnussa ole niin paha ko mitä blogissani, sinne ko kirjotan just niiko tuntuu, täysin mitään ajattelematta. Toki osaan kuiteskin ihan ihmismäisesti kirjottaa, niin että jos jossain on joskus oikiasti vakava jne keskustelu, tuskin mie siitä kovin epäselvän kirjottaisin.

Mutta turhaan mie murrettani mihkään piilotan, edes teksteissäni, tiedättepähän ainakin kuka sen on kirjottanut ;D

Niin ja hei, tuo on just niin soma, tuo misä, täsä, bussisa Jotenkin sitä en ole saanut itteeni vielä(kään!) tartutettua.. muutenko että vahinkoja sattuu. Samoin se "Joo mää nukkusin ihan hyvin viime yönä" on hirmuisen soma, vaikka ainakin minulle aiheuttaa välillä suuresti ongelmia tajuta. Lähinnä siis sillä, että kui konditionaalista voi puhua imperfektissä.

Muuan ystäväni (tai varmaan monikin, mut anyway) muuten joutui koulussa tekeen "kielimuotokuvan", eli kirjottaan asioista kuinka puhun ja miksi ja kuinka kirjoitan ja miksi. Eli että miksi puheeseensa on saanut tiettyjä vaikutteita, tai miksi ne on ottanut käyttöönsä, ja mistä mitkäkin sanat ovat lähtöisin. Minusta tuo kuulostaa äärimmäisen hauskalta koulutyöltä, on oikeasti surku ko mein koulussa ei tehdä tuollaista.

Siksikin tämä on kiva topic, tulee samalla mietittyä oman puheen/kirjotuksen noita asioita

//muoks: Merri, tosiaan. On välillä todella ikävää, kun loukkaa jotakuta vain sillä, ettei kyseinen henkilö yksinkertasesti kuule miten asian on sanonut. Ja samalla toisinaan on hupaisaa, ko voi kuulla jotkun irkissä sanotut sanat hyvinkin helposti, ko tietää täsmälleen kui niiden sanoja ne oikeasti sanoisi.

Kaikista vähiten mä oon kuullu eteläpohjanmaan murretta, oikeastaan vaan lähinnä Häjyissä. Sen takia se kuulostaakin tosi omituiselta ja kiehtovalta. Isoon taloon Antti, miten sanoja voi muka venyttää tuolla tavalla?

Kaikki murre- ja kieliasiat ovat kyllä äärettömän mielenkiintoisia. Kaverini opiskelee suomen kieltä Helsingin yliopistossa, ja häneltä saa kuulla aina kaikenlaisia faktoja kieleen ja murteeseen liittyen.. Tiesittekö esimerkiksi, että suomen kieli on ainoa kieli maailmassa, jossa puhutaan samalla kuin hengitetään sisäänpäin? Tiedätte kai mitä tarkoitan.

Enivei. Entäs sitten sanoja, jotka elävät vain tietyllä murrealueella. Kerran eräs tyttö pyysi minulta <i>valakeeta</i>, enkä ollenkaan ymmärtänyt. <i>"No tuikkua!"</i> Mitä ihmeen tuikkua... Aa, tulta. Valkeeta, tuikkua! Huippuja sanoja. En minä ole tuommoisia tottunut käyttämään.

Minea muuten, mistä päin sä olet, eli mitä murretta siis puhut?

Mää tunnen kyllä oman kotiseuvun, eli Pohojammaan murteen, ja Etelä-Pohojammaan murteen, tiäräksää kun se on nii "uhuavaa". Ja savon murteen tuntee kaikki. Mutta entä sitten Turun, Lapin ja muun Suomen murre???
Vaikkei ny voikkaa äänehen puhua, nii miten niitä kirjotetahan???

Olen asunut niin monella murrealueella pienen ikäni aikana, että mikään niistä ei ole omaan puheeseeni kunnolla tarttunut, ainakaan vielä. Toisekseen, olen myös Merrin tavoin murresokea, enkä juuri erota niitä toisistaan, mielestäni esimerkiksi Turun ja Tampereen murteet kuulostavat ihan samanlaisilta. Tutuimpia murteita minulle ovat Savon ja Pohjois-Karjalan murteet, niitä kun kuulee sukulaisten käydessä.

Vaikka erilaiset murteet ovatkin kivoja, ja niitä on mukava kuulla, minua ärsyttää kovin jos esimerkiksi opettaja tai luennoitsija puhuu vahvalla murteella. Muutin vähän aikaa sitten Varkaudesta Seinäjoelle, ja näiden alueiden murteiden ero on suuri. Ensimmäisenä päivänä koulussa oli jotain järkyttävää, kun osa asiasta jäi ymmärtämättä opettajan puhuessa murteella. :\

Täällä käytetään tulesta juuri tuota sanaa 'valakia', ja enhän minäkään tajunnut heti mitä se tarkoittaa. Sanan 'valkea' olen kyllä kuullut tulesta (varsinkin takkatulesta) puhuttaessa.

Itse pulputan iloisesti Pohjois-Karjalan murretta. Netissä kirjoittaessa saatan sinne tänne laittaa mietä, sietä, myötä ja hyötä, mutta muuten en murrettani kirjoittaessa käytä. Saattaahan se olla persoonallista ja kivaa, mutta mielestäni kirjoittamista varten meillä on kirjakieli, jota on helpompi kirjoittaa ja lukea ja sitten puhumista varten oma puhekieli ja murre, joita ei ole välttämättäkään tarkoituskaan ymmärtää Tekstiviesteissähän olisi esimerkiksi hirmuisen taloudellisempaa jos kirjoittaisi mä mie:n sijaan, mutta jotenkin en osaa ollenkaan käyttää mä-sanaa.

Niinkuin joku totesikin, kirjoittaessa ei voi ilmaista äänenpainoja ja se viekin Pohjois-Karjalan murteesta aika pitkälti hohdon pois. Joidenkin mielestä P-K:n murre onkin juuri semmoista töksäyttelyä ja sanojen painottelua, eikä niinkään sanojen vääntelyä, ja se näyttää oikeasti todella tyhmältä kirjoitettuna. Tässä hyvä esimerkki: http://www.yle.fi/teema/karjala/sivu.php?id=34


Minnuu muute ärsyttää iha hirmusesti ku jotku ruppee äkkijä puhummaa iha eri murretta ku mitä o aena enne puhunu. Onhase ihan totta, että jos on vahavasti murretta puhuvijen kanssa, ni se noppeessti tarttuu, mutta jotenki se vuan kuullosttaa nii ärsyttävältä ku joku päästtääkkii suustaa miun sijasta mä. Häirihttee kansa hirvveesti ku vaikka Pitkässä kuumassa kesässä tai Helmissä ja sijoissa on selkkeesti ei Pohjois-Karjalaisia näyttelijöitä, jotka sitten yrittää puhhuu Joensuun murretta ja se kuullosttaa hirmu tyhmältä, ku ei mee painot oikkeein ja välissä tullee jopa mäsä-kieltä.

Re: Murre on rikkaus???

Thali sanoi:

.. kalajokisen kirjailijan runoteoksen - luonnollisesti keskipohjalaisella murteella kirjoitettuna.

Click to expand...

Saanko tiedustella, kenen Kalajokisen kirjailijan? Kalajolla tällä hetkellä pidän majapaikkaa. Ja Keski-Pohjanmaan murteella olen ikäni puhunut.
(Tuhannenki lehemä kahalaa ohorapellosa, voi hyvä ihiminen, mitä sille ny tekis?)
Minusta murteella kirjoitetun lukeminen on ärsyttävää, ellei lasketa näitä erityisiä murrekirjoja ym. Murteella kirjoittaminen on vain jotenkin... Vastenmielistä. Olen siinä jutussa samaa mieltä kanssasi, Danyan.
Mutta puhekielessä murteet ovat ehdottomasti rikkaus. On huikeaa, kun saa selvää jonkun puheenparresta, mistä hän on lähtöisin.
Murteet kyllä osaavat aiheuttaa sekaannuksiakin, minä esimerkiksi olen aina seota savolaisten puheissa, jos he puhuvat murteellaan kunnolla ja nopeasti. Koskaan en käsitä, mihin nytkin ollaan menossa ja mitä tekemässä. Hohhoijaa.
Vaikkei niistä murteista kyllä millään hinnalla luovuta!
(Samaa mieltä Vohobitin kanssa siitä, että Turun murre on rumin hauva.)

Danyan, savvoohan mä viännän. (lue: välttelen savon puhumista niin paljon ko mahdollista)

Utuwa, minolen ainakin tosi paljon kuullut vineemistä siitä, että sanon useimmiten mie enkä mä. Nyt se alkaa tosin puheesta olla jo haihtunut, enkä tykkää. Mie on jotenkin niin paljon kauniimpi. Mutta pointti oli tosiaan, että ko sitei täällä päin niin paljon kuule, niin jotkun huomauttaa ihan tosissaan. Useista muistakin miun sanavalinnoistani tosin, ja väliaikaisesta Tampere-nuotista... (minkä mie sille voin että rakastan sitä murretta ja aina tahallani tartutan sen itseeni ihmisiä nähdessäni... ^^' )

Re: Murre on rikkaus???

Loslothwen sanoi:

Saanko tiedustella, kenen Kalajokisen kirjailijan? Kalajolla tällä hetkellä pidän majapaikkaa. Ja Keski-Pohjanmaan murteella olen ikäni puhunut.

Click to expand...

Heikki Niska on runoilijan nimi, lisätietoa täällä.

”Terve ihiminen on niinkö mää, laiska ja mukavuuenhalunen pötikkä. Onko mittään ihanampaa ko nukkua puoleen päivään paksujen täkkien välisä, nähä unta kesästä ja vastaleivotusta nisusta!”
- Heikki Niska.

Ihan mainio. Nii ja juu, juureni ovat siis Kokkolassa (asunut lähes koko ikäni), Kalajoella (äitini suku, syntypaikkani) ja Himangalla (isäni suku). Keskipohjalaisia ollaan.