(Tämä topic on liian mielenkiintoinen jäädäkseen muuttokuormasta...!)
Jaksan aina vain ihmetellä, kuinka pienestä voi huomata murre-eron. Vaikka sanat olisivat samat, tai ainakin niin lähellä yleiskieltä, ettei varsinaisesti voi sanoa siitä huomaavansa eron, niin intonaatiosta sen kyllä huomaa.
En muista, olenko jo kertonut, mutta Itä-Suomen yliopiston viittomakielen linjan tms. mainoksessa kaksi naista sanovat jotain, että "me opiskellaan viittomakielen tulkeiksi Kuopiossa". (edit: ei se tietenkään yliopisto ollut, vaan joku Pohjois-Savon opisto, enpä tiedä enempää) Jossain siellä minä kuulin niin selvästi savolaisen aksentin. Vastaavasti länsimurteet erotan joskus selvästi. Ehkä se savon murteissa on esim. usein hyvin vahva K. Esim. meillä oli jossain venäjän tehtävänannossa kirjoitusvirhe tyyliin "kirjoittakkaa", ja nauroimme tunnilla sille kovasti, että tämän on kirjoittanut savolainen, olisi vain, että kirjoittakkee ja intonaatio päälle.
Kuulin muuten erikoisen asian isältäni. Tuli hiljan äitini kanssa puhe siitä, että minun synnyttäni isä teki heti selväksi, että hän on sitten isä eikä isi. Kysyin sitten häneltä itseltään, että miksi hän ei halunnut olla isi. Eikö se ole semmoinen hellittelevämpi, samoin kuin dad tai daddy. Isä vastasi, että isi on hänestä liian kaupunkilainen.
Enpä koskaan ollut moista ajatellut. En ihan noin vain usko, että kyseessä olsisi muu, kuin isän omat mielikuvat, mutta mitä mieltä te olette?
Pääsisipä sitten yliopistossa jollekin kurssille murteista.
