Suosikki/inhokkihenkilösi historiassa

Heil Hitler, muil Mussolin, meil Mannerheim. Oletko Sareth lukenut omalaatuisen vaihtoehtohistoriallisen teoksen Rautainen unelma?

Minä fanitan mm. Artemisia Gentileschiä, Murasaki Shikibua, James Barrya ja Miina Sillanpäätä, ja minun on jo jonkin aikaa ollut tarkoitus kirjoittaa jokseenkin kattava selvitys fanitukseni syistä. Aikaa ei ole kuitenkaan löytynyt, eikä löydy nytkään. Katsottakoon siis tämä postaus eräänlaiseksi muistilapuksi, joka toivottavasti innoittaa minut etsimään aikaa pidemmän viestin rustaamiseen lähitulevaisuudessa.
 
Kointähti sanoi:
Mannerheim, Mussolini, Hitler. Pohjanmaalta kotoisin. Ettet vaan olisi kansallismielinen, Sareth? Ja mitäs mieltä olet Vihtori Kosolasta?

Saatanpa olla hieman nationalisti, mutta natsi en ole. Enkä rasistikaan. ;) Vihtori Kosola on kyllä tuttu herra. Ihan näillä seuduilla elänyt ja vaikuttanut tyyppi.

Niin Freda ehkä minä tein virheen siinä, että kerroin oman kantani =D. Painotan vielä etten kannata rotuoppia, ihmisvainoja ja natsien hulluuksia. Natseillahan ei ole mitään tekemistä Italian fasistien kanssa. Fasismissa kunnioitettiin liikunnallista elämää ja terveellisiä elämäntapoja. Tietenkin se järjetön väkivallanhimo oli fasismin häpeäpilkkuja. Fasismissa yritettiin yhdistää kaikki ihmiset, rikkaat liikemiehet, ja työläiset samaan toimivaan kokonaisuuteen jossa kaikki olivat onnellisia. Ei rotusyrjintää, vaan kansallismielisyyttä. Myös ne fasisminaikaiset nuorisojärjestöt, joissa harrastettiin liikuntaa ja opiskeltiin tärkeitä asioita kuten uskontoa, olivat hienoja.

Ja Isilmirë, en ole kuullut kyseisestä kirjasta, mutta voisi olla kiinnostavaa luettavaa. Kiitos suosituksesta =)

*muoks* En halua todellakaan herättää pahaa verta kannallani. Toivon että kenenkään käsitys minusta ei ole muuttunut negatiiviseksi. =)
 
Ei hätää Sareth, minun silmissäni ainakin osakkeesi nousivat, kun uskalsit ajatella ja kirjoittaa laatikon ulkopuolella. :) Ja Fredakin on tietysti aivan oikeassa Hitleriä palavasti vihatessaan.
 
Miksipä täällä herättäisi pahaa verta se, että ihmisillä on perusteltuja mielipiteitä? Minä olen natseille hyvin kiitollinen siitä tuesta, jota Suomi toisessa maailmansodassa heiltä sai. Ilman sitä olisin todennäköisesti syntynyt neuvostokansalaiseksi (siis jos olisin ylipäätään syntynyt). Ei se silti tarkoita, että holokausti olisi mielestäni hyvä juttu.
 
Elbereth sanoi:
Lähinnä on vaan mietityttänyt tuossa Hitler-asiassa se, että miten ko. henkilö päästettiin teettämään sellaisia asioita kuin teetti.

Aiheesta kerran keskustellessa eräskin sanoi, että saksalaisten epätoivoisen tilanteen lisäksi Hitlerin onnistumista edisti se, että Eurooppa oli kohtalaisen antisemitistinen silloin. Itse en asiasta tiedä sen tarkemmin, mutta kuulostaa uskottavalta.

Oma suurin inhokkihenkilöni on Stalin. Syitä onkin jo aiemmin mainittu. Stalinin inhotusta lisää sekin, että häntä edelleen ihaillaan. Hitlerin ihailu sentään on vain pienten ääriporukoiden juttua, kun taas Stalinia pidetään vähän turhan laajalti edelleen Isä Aurinkoisena.
 
Isilmírë sanoi:
Miksipä täällä herättäisi pahaa verta se, että ihmisillä on perusteltuja mielipiteitä?

Ihmisissä herättää pahaa verta ilmeisen pahojen tahojen sympatisoiminen, koska he ovat tottuneet että nämä sympatisoijat ovat lampaannahkansa alla usein rasistiseja, uusnatseja, sotahaukkoja tai muuta ihanaa, ja sinänsä kauniit puheet "hyvästä mitä he saivat aikaan" ovat vain peittelyä täydelle fanittamiselle. Kyllä minäkin ihailen tapaa jolla Saksa nostettiin talouskaaoksestan ja kollektiivisesta nöyryytyksestään voimansa tuntoon. Mutta en loukkaannu jos joku kokee tällaiset ajatukset arveluttavina tai suorastaan liian vaarallisina. Se puhdas pahuus mikä kansallissosialismissa oli ei ollut pelkkää sivutuotetta, vaan syvällä se ideologisssa perusteissa.

Ja mitä tulee Saksan Suomelle tarjoamaan apuun: kiitollinen saa olla, muttei ilman realismia. Saksa soi Suomen Neuvostoliitolle, etkai unohtanut? Apuakin saimme vain maksuksi jotta saisivat oikoa pihamme kautta tärkeämpiin askareisiin.

Oma mielipiteeni Hitleristä: säälittävä, ällöttävä, raukkamainen, sairas, hirviömäinen, julma, pienisieluinen, egoistinen ja itserakas niljake. Mitä kykyjä ja lahjoja hänellä olivat, menivät väärän asian palvelukseen eivätkä millään olemisensa tasolla edes ala korvaamaan hänen kaameita puoliaan. Historiantutkimuksen kohteena loputtoman kiinnostava, mutta tämän kiinnostuksen ei hetkeksikään saa antaa hämärtää silmissämme, mitä hän oli ja teki. Kunnioituksemme ja ihailumme kuuluu paljon ennemmin sellaisille tosielämän sankareille kuin Rommel.

Jonka voisinkin mainita toiseksi suosikkihenkilökseni. :)
 
Ajattelin lähinnä, että Käärmeessä ihmiset ovat aika tottuneita lukemaan perustelut ja pohtimaan niitä "väärien" mielipiteiden kategorisen lyttäämisen sijaan. Ja toki olen selvillä mm. Ribbentropp-sopimuksesta ja siitä, miksi Hitlerin Saksa Suomea auttoi. Joka tapauksessa se mitä tapahtui oli se, että Suomi sai kipeästi tarvitsemansa avun toisessa maailmansodassa. Kiitos siitä silloiselle Saksalle, ihan vaikuttimista riippumatta.
 
Itse olin ehkä vähän jyrkkkä kun sanoin,entten lähde toitottamaan omaa kantaani liian kiivaasti. Saahan toki mielipiteensä sanoa.:) Enkä liioin pahastunut saati suuttunut, vaikka sanoitkin mielipiteesi,Sareth. =-)

KUNDEE MUUTEN LUKEE SARJAKUVA vARTIJAT :)
(pikkuveljen kirjoittama, annoin luvan.:))
 
Vartijat on hyvä albumi, mutta The Watchmen on vielä parempi.

Belgian kuningas Leopold on inhokkini Kongon orjuuttamisen vuoksi. Pyytäkää kirja lainaksi Ereinionilta, jos haluatte tietää lisää.
 
fanye sanoi:
Stalinia pidetään vähän turhan laajalti edelleen Isä Aurinkoisena.

Oletko oikeasti tavannut jonkun joka sanoisi ihailevansa Stalinia? Minulle ei ole tällaista tullut vastaan vaikka tunnen jonkin verran erilaisia vasemmistolaisia (okei, en tosin KTP:läisiä). Johan Bäckman on jossain blogikirjoituksissaan tainnut kiistää Stalinin terrorin tai katsonut että siinä kuoli ehkä vain 7000 henkeä. Jotkut (Bäckmania rahoittavat?) venäläiset tahot kai katsovat näin. Leninin suhteen ihailua ja puolustelua esiintyy kieltämättä paljon enemmän.

Hitler olisi ollut epämiellyttävä ihminen vaikkei olisi koskaan surmauttanut ketään. Natsijohtajat ylipäätään eivät olleet kovin hohdokasta sakkia, vain Herman Göringillä oli minun mielestäni jonkinlaista merirosvon charmia. (Kummallista miten Che-paitaa voi käyttää olematta terrorismin ja diktatuurin kannattaja, mutta Göring-paita sulkisi käyttäjänsä kertaheitolla yhteiskunnan valtavirran ulkopuolelle.)
 
Telimektar sanoi:
fanye sanoi:
Stalinia pidetään vähän turhan laajalti edelleen Isä Aurinkoisena.

Oletko oikeasti tavannut jonkun joka sanoisi ihailevansa Stalinia? Minulle ei ole tällaista tullut vastaan vaikka tunnen jonkin verran erilaisia vasemmistolaisia (okei, en tosin KTP:läisiä). Johan Bäckman on jossain blogikirjoituksissaan tainnut kiistää Stalinin terrorin tai katsonut että siinä kuoli ehkä vain 7000 henkeä. Jotkut (Bäckmania rahoittavat?) venäläiset tahot kai katsovat näin. Leninin suhteen ihailua ja puolustelua esiintyy kieltämättä paljon enemmän.

En jäänyt keskustelemaan, mutta 9.5. Tverissä, Venäjällä, näkyi paljon ihmisiä - varsinkin vähän vanhempia, 60-vuotiaista ylöspäin, joilla oli Stalinin valokuva mukanaan kulkueessa ja kaupungilla yleisessä juhlahumussa. Olen lähes satavarma, että kyseessä ei ollut kritiikkiä. Myös punaisella torilla Stalinin hautakivellä oli ylivoimaisesti eniten kukkia. Leninillä on toki mausoleumi, mutta Stalin vaikutti suosituimmalta silti. Hänet taidettiin äänestää joko suurimmaksi johtajaksi Venäjän historiassa tai sitten vaan suurimmaksi sotapäälliköksi. Viime keväänä jotkut tahot - eivät edes mitenkään radikaaliäärimmistöt, ehkä hiukan keskivertoa isänmaallisemmat - ehdottivat Moskovan katujen koristamista Stalinin kuvilla 9.5. Voitonpäivän kunniaksi.
 
Telimektar sanoi:
Oletko oikeasti tavannut jonkun joka sanoisi ihailevansa Stalinia?

En henkilökohtaisesti, enkä tiedä Suomessa häntä ihailtavankaan, mutta olen kuullut raporttia Venäjältä, etenkin Stalinin synnyinseuduilta. Voin tarvittaessa hakea lähteitä. :)
 
fanye sanoi:
kuullut raporttia Venäjältä, etenkin Stalinin synnyinseuduilta. Voin tarvittaessa hakea lähteitä.

Se ei ole tarpeen, olen minäkin kuullut että isänmaalliset tahot Venäjällä nykyään ihailevat Stalinia siinä missä voimakkaita keisareitakin, kuten Suomessa nykyään samat ihmiset voivat ihailla Mannerheimia, Kekkosta ja jääkäreitä :grin:.

Mutta kun historialliseksi inhokkihenkilöksemme usein päätyy joku hahmo jota ärsyttävät ihmiset omassa ympäristössämme ihailevat, niin ajattelin että sinulla olisi voinut olla jokin tällainen kokemus.

Hitlerin nauttima arvostus on muuten kuulemma kasvanut islamilaisessa maailmassa, siellä siitä on ehkä tulossa valtavirtaa vaikka länsimaissa sitä pidettäisiin vähän säälittävänä.

Minullakin on se käsitys, että Hitlerin ajatukset poikkesivat omana aikanaan paljon vähemmän Euroopan ja Pohjois-Amerikan yleisistä asenteista kuin mitä jälkikäteen voi luulla. Natsit onnistuivat näköjään saattamaan tietyt siihen asti länsimaissa hovikelpoiset ajattelutavat (rasismin, militarismin, kolonialismin, rotuhygienian) pysyvästi huonoon huutoon viemällä ne hulluuteen asti. Entä jos juutalaiset olisi saatu ilman suurempaa verenvuodatusta ulos Euroopasta ennen kuin sota puhkesi, ja Hitler olisi sitten purkanut tarmoaan järjestämällä vaikkapa tupakoitsijoiden joukkomurhan? Kukaan länsimaissa ei vieläkään uskaltaisi arvostella tupakanpolttoa. :pipe:
 
Telimektar sanoi:
Kummallista miten Che-paitaa voi käyttää olematta terrorismin ja diktatuurin kannattaja, mutta Göring-paita sulkisi käyttäjänsä kertaheitolla yhteiskunnan valtavirran ulkopuolelle.

Voisiko tätä hieman avata enemmän? Miten Che Guevara liittyy terrorismiin tai diktatuuriin?
Huom. tämä ei siis ole kyseenalaistava kysymys, vaan utelias.
 
Samaa ihmetteli puoliskoni, vakaumuksellinen Che-fani. Hänen mukaansa Che ei ollut sen paremmin terroristi kuin diktaattorikaan, vaan vapaustaistelija, joka yhdessä Castron kanssa ajoi jenkit pois kuubalaisia kiusaamasta.
 
Muistaakseni viime vuotena tuli joltakin Ylen kanavalta ainakin pariosainen dokumenttisarja Kuuban vallankumouksesta ja ainakin siinä Chen mainittiin tuominneen kymmeniä ihmisiä teloitusryhmän eteen. (Joukossa myös entisiä asetovereita vallankumouksen alkuvaiheilta..)

Luultavasti siis jotain saman tyyppistä poliittista puhdistusta kuin Neuvostoliitonkin alkuvaiheissa, kun marxilaiset, bolshevikit ja ties mitkä muut erilliset kommunistiset ryhmittyvät yrittivät viedä aatetta kaikki omaan suuntaansa ja voittanut porukka lopulta lahtasi kilpailijansa.
 
Isilmírë sanoi:
Samaa ihmetteli puoliskoni, vakaumuksellinen Che-fani. Hänen mukaansa Che ei ollut sen paremmin terroristi kuin diktaattorikaan, vaan vapaustaistelija, joka yhdessä Castron kanssa ajoi jenkit pois kuubalaisia kiusaamasta.

No mutta eikös nuo termit, "terroristi" ja "diktaattori", ole vain naseva propagandistinen "arvonimi" sellaiselle taholle, jonka menetelmistä tai tarkoitusperistä ei pidä, ja jonka haluaa täysin mustamaalata? Ja toisin sanoen haluaa saada muilta oikeutuksen taistellakseen heitä vastaan. Ihan samalla tavalla kuin Batista, joka hallitsi ennen Castroa, julistettiin diktaattoriksi ja jenkkien sätkynukeksi.

Monet pitää Ernesto Guevaraa vapaustaistelijana, joka vallankumouksen voitettua jakoi ainoastaan kansan oikeustajun mukaista vallankumousoikeutta: kuolema pettureille ja imperialistien kätyreille. Siis ihan samalla tavalla kuin missä tahansa kaoottisessa sotatilanteessa teloitetaan takinkääntäjiä ja vihollisen kätyreitä. Tilanteen dynamiikka huomioiden siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se kuuluu asiaan, niin ikävää kuin se onkin näin rauhaan tottuneille humanisteille. Siinä ennemminkin ihailen hänen omistautumistaan asialleen, että oli ei pelkurimaisesti pistänyt muita teloittamaan puolestaan, vaan sotki myös omat kätensä. Muistaakseni juuri hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi, kun castron kenttäoikeus julisti ensimmäisen kuolemantuomion vallankumouksen historiassa.

Minä ihailen Che Guevaraa, sillä tietyllä tapaa näen hänessä samanluontoisen ihmisen kuin mitä pappani on, vaikka molemmat taisteli aivan eri asioiden puolesta. Intohimoinen, älykäs, haaveilija, heittäytyvä ja äärimmäisen määrätietoinen ja ketään kumartelematon akateemikko-sotilas. Erittäin voimakas persoona, jota - vihasitpa tai rakastitpa, on pakko kunnioittaa.
 
Lathron sanoi:
No mutta eikös nuo termit, "terroristi" ja "diktaattori", ole vain naseva propagandistinen "arvonimi" sellaiselle taholle, jonka menetelmistä tai tarkoitusperistä ei pidä

Terroristin määritelmä taitaa tosiaan osittain riippua siitä kuinka suuren asejoukon avulla joku tekee pahojaan, esim. Yhdysvaltain presidenttejä harvemmin sanotaan terroristeiksi, vaikka syytä olisikin. Diktaattorit sen sijaan on aika helppo erottaa lain puitteissa toimivista valtionpäämiehistä. Tuhannet kuubalaiset vuosittain ovat paenneet ja pakenevat Fidelin ja Chen perustamaa diktatuuria. (Kumma miten niitä luokkapettureita aina sikiää vielä viidenkymmenen vuoden jälkeenkin.) Chen kunnioitettavuutta vähentää mielestäni se, miten tumpelo hän oli johtajana ja hallintomiehenä. Kyllä esimerkiksi Reinhard Heydrich oli toista luokkaa, vaikka hänelle nyt on ehkä luotu liioiteltuakin nerokkuuden auraa vähän niinkuin toiselle ovelalle natsirikolliselle Albert Speerillekin.
 
Omat historian inhokkihenkilöni menevät tosiaan tuonne aiemminmainittuihin Hitlerin ja Stalinin suuntaan.
Mutta vielä ei ole taidettu mainita Pablo Picassoa, joka oli mielestäni varsin vastenmielinen persoona. Picasso oli toki omalla tavallaan lahjakas taiteilija, jolla oli paljon uusia näkemyksiä.
Mutta en ole koskaan pitänyt hänen ahdistavista töistään jotka ovat kaiken lisäksi vielä rumia. Picasso oli elämänkertojen mukaan varsin narsistinen persoona, jolla oli useita naissuhteita jotka (yllätys, yllätys) päättyivät usein eroon henkisen väkivallan ja uskottomuuden takia.
 
Ylös