Ahhhhh, Tolkienin pahikset - ehdotonta antagonistien kermaa. Pidän heistä sekä Tolskun antisankareista paljon enemmän kuin hänen hyviksistään, jotka eivät hekään mitään täysiä tyhjäntoimittajia kaikki ole.
Suosikkini on Sauron - selitys seuraa alla. Hänen lisäkseen pidän kaikista jo edellämainituista konnista, etenkin Khâmulista ja Smaugista, niin ikään edellämainituista syistä. Jos jonkun vielä nostaisi esiin, niin Glaurung voisi olla sellainen julman älykkäänä kieroilijana. Tolkienin lohikäärmeissä on vain sitä jotain - se ivallisuus ja sarkastisuus, verbaalinen taituruus ja häijy äly... ohhh, ihan tässä menee polvet pehmeiksi.
Jaamar sanoi:
Minä olen tylsä ja sanon Sauronin.
Et ole lainkaan tylsä - Sauron on kiehtova pahis, jolle Tolkien vaivautui luomaan ehjän ja uskottavasti kehittyvän persoonan sekä pitkän henkilöhistorian. Hänen hahmonkehitystään ja motiivejaan hänen kulloisissakin elämänvaiheissaan on ruodittu jopa enemmän kuin useimpien hyvisten, kenties jopa eniten koko hahmokaartissa sitten Galadrielin jälkeen. Sauron myös kantaa tarinaa: hän on mukana alusta loppuun asti, ja etenkin loppupuoliskolla hänen agendansa on aivan keskeisellä sijalla maailmanhistorian kulun kannalta, sitoen eri aikojen tarinat ja tapahtumat toisiinsa. Lieneekö Sauron myös ainut hahmo, joka esiintyy kaikissa teoksissa - Hobitin yllä synkkänä varjona häämöttävä Noita voidaan mielestäni laskea mukaan.
Jaamar sanoi:
Ei ole pahan alku ja juuri, mutta hyvin lähellä sitä juurta. Minua on jostain syystä kiehtonut aina se miten Sauronista tuli mitä tuli. Se sivuutetaan silmassakin niin nopeasti. Ja minä kun haluaisin oikein perehtyä aiheeseen ja lukea lisää Sauronista ja siitä miten hänestä tuli mitä tuli. Ja ehkä jopa jotain tekstejä Sauronin näkökulmasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sauron
Älköönkä kukaan sanoko pahaa sanaa ystävästämme wikipediasta. Lähdeviitteistä näet myös, mistä kirjasta kannattaa mitäkin tietoa tai tekstiä etsiä. Sauronin näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä et kuitenkaan tulle löytämään, sillä kaikki Ensiajoilta säilyneet kirjoitukset ovat Vapaiden Kansojen tuottamia.
Näin "lyhyesti" sanottakoon, että ollessaan vielä hyvä Sauronin erityinen hyve oli hänen rakkautensa järjestykseen ja se että hän inhosi sekaannusta ja eripuraa. Tämän piirteensä vuoksi hän Ardan alkuaikoina "ihastui" voimakkaaseen ja lujatahtoiseen Melkoriin. Sauron ryhtyi hänen kätyrikseen ensin Almarenilla ja myöhemmin Valinorissa, kunnes jossain vaiheessa jätti Valinorin ja avoimesti liittyi Melkorin joukkoihin. Hän oli uskollinen ja omistautunut palvelija, joka pyrki toteuttamaan isäntänsä tahtoa ja koetti kaikissa toimissaan edesauttamaan Melkorin voittoa - oikeastaan yllättävän hyveellinen ja jalokin motiivi. Sauron lankesikin vaiheittain - vielä Ensimmäisen Ajan lopussa Tolkien sanoo hänestä, ettei hän ollut kokonaan paha.
Paetessaan itään hänestä tuli sielä suuri kuningas ihmisten keskuudessa, ja hänen hallintonsa näytti olevan oikeamielistä ja oikeudenmukaista, ja hän toi maallista hyvää niille, jotka palvelivat häntä. Tulkitsen tämän niin, että vielä tässä vaiheessakin Sauron näyttää itse uskoneen oman asiansa oikeellisuuteen - hänhän koettaa vain tehdä hyvää, järjestää Ardan Ilúvatarin lasten parhaaksi. Kompastuskiveksi muodostui, että tämä uudistusinto pohjimmiltaan oli kaiken järjestämistä
hänen tahtonsa mukaisesti. Muunlaisia käsityksiä eikä vastaansanojia ei saanut olla, sellaiset henkilöt olivat pahoja ja ansaitsivat rangaistuksen. Jossain vaiheessa halu järjestää asiat hyviksi kuoli pois ja jäljelle jäi pelkkä paljas halu olla kaikkien elollisten olioiden ylikuningas, jolla olisi absoluuttinen valta kaikkien muiden tahtojen yli.