Suosikkipahiksenne Tolkienin kirjoissa

Ehkä kyse ei kuitenkaan varsinaisesti ollut tulevan jäljittelystä, vaan Ilúvatarin muokkaamasta "sisäänrakennetusta koodistosta", joka päti myös Hänen luomiensa henkien suhteen. Erun mielestä tietyt sivilisaation merkit ovat itsearvoisesti tavoiteltavia ja tietyt ruumiinmuodot parempia kuin toiset, ja siksi niin ainur kuin myöhemmin Ilúvatarin lapsetkin noudattivat näitä.
 
Tämä on todella hankala kysymys. Ei olisi muuten, mutta minun on kamalan hankala valita Gríma Kärmekielen ja Klonkun välillä...

Kärmekielen suhteen olen vähän samoilla linjoilla Elberethin kanssa - tuntuu, että Gríma oli paha vähän niin kuin olosuhteiden pakosta, ja joutui sitten kurjalla tavalla alistetuksi ja petetyksi. Kyllä minäkin olisin vihainen. Minulla iskee usein tällainen raukka-pahiskompleksi. Mustesydämessäkin pidin eniten Bastasta.

Klonkku taas on vain niin Klonkku, ettei siitä voi olla pitämättä. Sekin on sellainen raukka, ei sekään tavallaan VALINNUT tulla pahaksi, vaan Sormus vietteli ja vääristi sen luonnetta. Lopulta se kuitenkin on niin pahansisuinen ja kiero, ettei voi kuin ihailla.
 
Ahhhhh, Tolkienin pahikset - ehdotonta antagonistien kermaa. Pidän heistä sekä Tolskun antisankareista paljon enemmän kuin hänen hyviksistään, jotka eivät hekään mitään täysiä tyhjäntoimittajia kaikki ole.

Suosikkini on Sauron - selitys seuraa alla. Hänen lisäkseen pidän kaikista jo edellämainituista konnista, etenkin Khâmulista ja Smaugista, niin ikään edellämainituista syistä. Jos jonkun vielä nostaisi esiin, niin Glaurung voisi olla sellainen julman älykkäänä kieroilijana. Tolkienin lohikäärmeissä on vain sitä jotain - se ivallisuus ja sarkastisuus, verbaalinen taituruus ja häijy äly... ohhh, ihan tässä menee polvet pehmeiksi. :p

Jaamar sanoi:
Minä olen tylsä ja sanon Sauronin.

Et ole lainkaan tylsä - Sauron on kiehtova pahis, jolle Tolkien vaivautui luomaan ehjän ja uskottavasti kehittyvän persoonan sekä pitkän henkilöhistorian. Hänen hahmonkehitystään ja motiivejaan hänen kulloisissakin elämänvaiheissaan on ruodittu jopa enemmän kuin useimpien hyvisten, kenties jopa eniten koko hahmokaartissa sitten Galadrielin jälkeen. Sauron myös kantaa tarinaa: hän on mukana alusta loppuun asti, ja etenkin loppupuoliskolla hänen agendansa on aivan keskeisellä sijalla maailmanhistorian kulun kannalta, sitoen eri aikojen tarinat ja tapahtumat toisiinsa. Lieneekö Sauron myös ainut hahmo, joka esiintyy kaikissa teoksissa - Hobitin yllä synkkänä varjona häämöttävä Noita voidaan mielestäni laskea mukaan.

Jaamar sanoi:
Ei ole pahan alku ja juuri, mutta hyvin lähellä sitä juurta. Minua on jostain syystä kiehtonut aina se miten Sauronista tuli mitä tuli. Se sivuutetaan silmassakin niin nopeasti. Ja minä kun haluaisin oikein perehtyä aiheeseen ja lukea lisää Sauronista ja siitä miten hänestä tuli mitä tuli. Ja ehkä jopa jotain tekstejä Sauronin näkökulmasta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sauron

Älköönkä kukaan sanoko pahaa sanaa ystävästämme wikipediasta. Lähdeviitteistä näet myös, mistä kirjasta kannattaa mitäkin tietoa tai tekstiä etsiä. Sauronin näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä et kuitenkaan tulle löytämään, sillä kaikki Ensiajoilta säilyneet kirjoitukset ovat Vapaiden Kansojen tuottamia.

Näin "lyhyesti" sanottakoon, että ollessaan vielä hyvä Sauronin erityinen hyve oli hänen rakkautensa järjestykseen ja se että hän inhosi sekaannusta ja eripuraa. Tämän piirteensä vuoksi hän Ardan alkuaikoina "ihastui" voimakkaaseen ja lujatahtoiseen Melkoriin. Sauron ryhtyi hänen kätyrikseen ensin Almarenilla ja myöhemmin Valinorissa, kunnes jossain vaiheessa jätti Valinorin ja avoimesti liittyi Melkorin joukkoihin. Hän oli uskollinen ja omistautunut palvelija, joka pyrki toteuttamaan isäntänsä tahtoa ja koetti kaikissa toimissaan edesauttamaan Melkorin voittoa - oikeastaan yllättävän hyveellinen ja jalokin motiivi. Sauron lankesikin vaiheittain - vielä Ensimmäisen Ajan lopussa Tolkien sanoo hänestä, ettei hän ollut kokonaan paha.
Paetessaan itään hänestä tuli sielä suuri kuningas ihmisten keskuudessa, ja hänen hallintonsa näytti olevan oikeamielistä ja oikeudenmukaista, ja hän toi maallista hyvää niille, jotka palvelivat häntä. Tulkitsen tämän niin, että vielä tässä vaiheessakin Sauron näyttää itse uskoneen oman asiansa oikeellisuuteen - hänhän koettaa vain tehdä hyvää, järjestää Ardan Ilúvatarin lasten parhaaksi. Kompastuskiveksi muodostui, että tämä uudistusinto pohjimmiltaan oli kaiken järjestämistä hänen tahtonsa mukaisesti. Muunlaisia käsityksiä eikä vastaansanojia ei saanut olla, sellaiset henkilöt olivat pahoja ja ansaitsivat rangaistuksen. Jossain vaiheessa halu järjestää asiat hyviksi kuoli pois ja jäljelle jäi pelkkä paljas halu olla kaikkien elollisten olioiden ylikuningas, jolla olisi absoluuttinen valta kaikkien muiden tahtojen yli.
 
Minä sanon Klonkku, vaikka ei se niin suuri pahis ole. Leffassa sen yksinpuhelut tekee siitä mun mielestä jotenkin psykopaatin tapasen, joten se on ykköspahis listallani.
 
Aradhel Telrúnya sanoi:
Kärmekielen suhteen olen vähän samoilla linjoilla Elberethin kanssa - tuntuu, että Gríma oli paha vähän niin kuin olosuhteiden pakosta, ja joutui sitten kurjalla tavalla alistetuksi ja petetyksi. Kyllä minäkin olisin vihainen. Minulla iskee usein tällainen raukka-pahiskompleksi. Mustesydämessäkin pidin eniten Bastasta.

Tuossa on nyt osa syystä, miksi Gríma on miun lempipahis. Muita syitä en osaa niin sanotusti pukea sanoiksi. (Miun on vähän vaikee koskaa kuvailla sanoin mitään.) :p
 
Tuttu ongelma.

Muutenkin on aina kamalan vaikeaa kuvailla, minkä takia jostakin pitää ja jostakin ei. Se on vain sellainen tunne sisällä, että tästä minä haluan kuulla lisää. Pitämiseen ei aina edes ole mitään syytä...

Klonkusta haluan sanoa vielä sen verran, että vaikka pidin siitä ensimmäisilläkin lukukerroilla, Andy Serkis antoi Klonkulle vielä jotakin lisää. Lukiessa on hauska kuvitella, miltä suomen kieli kuulostaisi sillä tavalla kähistynä.
Klonkku on myös (pakkomielteisesti tosin) todella sitkeä ja päättäväinen. Sillä on tavoite, ja se on valmis tekemään melkein mitä tahansa saavuttaakseen sen. Voisinpa sanoa samaa itsestäni...
 
Lempi pahikseni... Ensinäkin tässä alkaa miettiä, ketkä Tolkienin maailmasta voidaan laskea puhtaasti "pahoiksi", monella hahmolla kun on onneksemme monta puolta ja hahmot eivät ole niin yksiuloitteisia kuin nykyajan läpeensä pahat tunteettomat tappokoneet (toki hyviäkin poikkeuksia mahtuu nykyfantasiaan).

Pahikset sitten. No niihin kuuluu ainakin Morgoth, Sauron, Saruman, örkit ja lohikäärmeet & muut Morgothin pahat oliot ja tietysti pahat ihmiset. Klonkkua en sanoisi suoranaisesti pahikseksi, onhan Sméagol sentään vain aarrettaan hamuava turmeltunut olento. Sormusaaveet taas ovat asia erikseen: ne ehkä joskus olivat itsenäisiä, mutta pahiksiksi ne ovat turhan tahdottomia, Sauronin orjia.

Yksi suosikkini on ainakin Morgothin Käärme, Glaurung Lohikäärmeiden Isä. Onhan kyseinen käärme sentään, kuten jo mainitsin, Lohikäärmeiden Isä ja varmasti läpeensä paha tekele. Ehkei Glaurung ole niin kovin moniulotteinen hahmo (jos on hahmo ollenkaan?), mutta on lohikäärmeissä puolensa: viekkaita ja ovelia otuksia sinne sekaan mahtuu, onhan Glaurungin varsin ovela lumotessaan Túrinin ja osoittaa voimaa myös Niënorin kohdalla. Esimerkkeinä ovelista käärmeistä siis ainakin Glaurung ja Smaug Kultainen. Muista nimeltä tunnetuista lohikäärmeistä ei kai edes tiedetä niin paljoa, että voitasiin sanoa niiden oveluudesta juuta tai jaata? Ancalagon Musta mainitaan suureksi lohikäärmeeksi ja peräti kaikista lohikäärmeistä mahtavimmaksi (en muista tarkkaan), mutta perustuuko mahti oveluuteen vai voimaan (ja kokoon)? Scatha taasen mainitaan vain ohimennen, eipä tuosta saa paljoakaan irti. Yhden lohikäärmeen taidamme vielä tuntea, vaikkemme nimeltä: Dáin I turmaksi koitunut lohikäärme Harmaavuorilla.

Sitten on tietysti vielä Ungoliant, joka omassa itsenäisessä ja syvässä ahneudessaan on kiehtova ja varsin toimiva pahis, ahmiihan tuo itsensäkin, lopulta. Lukitar ja muut jälkeläiset pääsevät toki varsin toimiviksi pahiksiksi, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa.

Taidan kuitenkin loppujen lopuksi tässä pahiksen pohdinnassa päätyä tilanteeseen, jossa edes mainitsemani lohikäärmeet eivät nouse mitenkään muiden pahisten ohi. Olisi paljon helpompi sanoa huonoin pahis kuin suosikkipahis. Tähän kysymykseen on yhtä vaikea vastata kuin kysymykseen: Lempihahmosi Ardassa? Pahiksia mainitaan toki vähemmän, mutta sieltäkin nousee niin hyviä vaihtoehtoja, ettei vain osaa päättää.

Tyytykäämme tulokseen: ei voi toista asettaa toisen edelle.

muoks. Ohoh, tämähän on sadas viestini. :grin:
 
Aivan ehdottomasti Klonkku, tuo pieni olento, jota kohtaan en vain pysty tuntemaan muuta kuin sääliä ja sympatiaa. Se, mikä tekee hänestä minun lempipahikseni, on hänen traaginen elämänsä. Ei hän oikeasti ole paha, vain pelkkä Sormuksen orja. Ei Klonkusta oikeasti olisi tullut parhaan ystävänsä murhaajaa jos Sormus ei olisi tullut mukaan kuvioihin. Minusta hänen tarinansa on niin surullinen ja koskettava, että Klonkku muutenkin on yksi lempihahmoistani.

Toinen suuri "ihastukseni" pahiksista on Melkor. Niin voimakas ja mahtava, ja erittäin kiinnostava hahmo. Hänen vallanhimonsa ajoi hänet lopulta taisteluun muiden
valareiden kanssa. Jollakin ihmeellisellä tavalla hänen itserakkautensa ja julmuutensa ja säälimättömyytensä teki vaikutuksen minuun ;)
 
Valië Nienna sanoi:
Lieneekö Sauron myös ainut hahmo, joka esiintyy kaikissa teoksissa - Hobitin yllä synkkänä varjona häämöttävä Noita voidaan mielestäni laskea mukaan.
Ofelia, mutta Olórin mainitaan kyllä Silmassa, kuten Elrondkin. Durinia ei tähän joukkoon ehkä kehtaa laskea. Vai esiintyykö Sauron HLT:ssäkin? Siinä tapauksessa taitaa kyllä päästä uniikiksi.
 
Omalla tavallaan Lobelia Piukkapaula on hieno pahis. Hän edustaa sellaista jokapäiväistä ja arkista pahuuttaa: ahneutta ja pikkumaisuuta. Sellaista johon törmää omassakin elämässä, ehkä jopa omassa suvussa.

Ja se näljäily Bilbon ja Lobelian välillä on hienoa luettavaa :)
 
Lyhyesti sanottuna Noitakuningas, kiinnostava hahmo, ainaskin miusta. :) Tietysti tämä Sauronkin kuuluu suosikkeihini.
 
Ehdottomasti Sauron :twisted: . Erityisesti hahmossa kiehtoo se miten taitavasti hän pystyi tarvittaessa juonittelulla saavuttaa sellaisia päämääriä, jota voimalla ei saisi. Olen aina kuvitellut hänet luonteeltaan hitusen (myöhemmän) Sarumanin kaltaiseksi, sillä Sarumanhan tietyllä tavalla muuttui Sauronin kaltaiseksi heidän palantiryhteydenpidon takia.
Kuitenkin kaikkein suurin syy siihen, miksi Sauron tulee minulla niin ylivoimaisena ykkösenä, löytyy TSH:sta; pieni kohta missä kerrotaan Sauronin suhtautumisesta Lukitariin.

Ja mitä Sauroniin tulee: hän tiesi kyllä missä Lukitar vaaniskeli. Sauronia miellytti se että Lukitari asusti hänen rajallaan nälkäisenä mutta kyltymättömänä pahassa, varmempana vartijana kuin mikään mitä hän itse taidoillaan pystyisi keksimään. Örkit olivat toki hyödyllisiä orjia, mutta Sauronilla oli niitä paljon. Jos Lukitari silloin tällöin pyydysti niitä tyydyttääkseen ruokahaluaan, se sai sen tehdä: Sauronilla oli siihen varaa. Ja joskus, kuten mies heittää kissalleen herkkkupalan (kissakseen hän sitä kutsuu, mutta ei hän sitä omista), sauron lähetti sille vankeja, joille ei ollut parempaa käyttöä: hän kuljetutti ne sen luolaan ja sai selonteon Lukitarin leikeistä.
Niin eli kumpikin omasta ilkeydestään nauttien eikä pelännyt mitään hyökkäystä eikä mitään vihaa, ei mitään loppua pahuudelleen.

Hymyilyttää joka kerta kun luen tuon pätkän :D . Jotenkin tuo pieni kohta tekee Sauronista rutkasti inhimillisemmän pahan ja totta kai kertoo millä Musta ruhtinas huvittelee kun ei ole kysymys maailmanvalloituksista ja sensemmoisista. :D
 
Vaikka Sauronin suu onkin aika lailla sivupahis, on hän aika kiehtova hahmo. Miten ihminen lankeaa noin pahasti? No, ehkä hän on hyvä osoitus Tolkienin kirjojen ihmisten heikkoudesta. Mistä hän oli muuten kotoisin? En tahdo muistaa. Olisko ollut musta numenorilainen?

offia: Hyvä että Sauronin suu oli leffassa mukana! Ei sentään kaikkia sivuhahmoja jätetty pois. (mutta hampaansa hän olisi kyllä voinut pestä :yuck: )
 
Ensin ajattelin etä vastaisin tähän Sauron tai noitis mutta pienen pohdikelun jälkeen päädyin siihen tulokseen, että nämä pahikset eivät ole mielestäni ne kaikkein säväyttämimmät. Toki kummatkin edellä mainitut ja Melkor ovta mahtavia luomuksia ja todellisia pahiksia. "Pikkupahikset" ja sivuhahmot veivät kuitenkin pääpalkinnot tässä kamppailussa mahtavien Melkorin ja Sauronin nenujen edestä.

Klonkku on mielestäni mahtavimpia Tolkienin luomia hahmoja ikinä ja mikäli se nyt pahikseksi lasketaan, se olisi omassa top kympissäni hyvinkin kärkipäässä.

Mielestäni pelottavimpia pahiksia ovat esimerkiksi hyvin pienen aseman saaneet Thuringwethil ja Sauronin komennon alla olleet ihmissudet Tol-in-Gaurhotissa. Minulle ainakin tulee kylmät väreet pintaan kun yrittää ajatella Ihmissusien saarten kauhuja. Harmi ettemme näistä saaneet lisää luettavaa.

Toki tähän loppuun on mainittava vielä lohikäärmeet. Jossain vaiheessa ne tuntuivat minusta hieman päälle liimatuilta Tolkienin teoksissa koska niitä sai nähdä jokaisessa fantasiatarinassa, mutta nyt mieleni on kuitenkin muuttumassa. Nämä ovat jollain tavalla ainutlaatuisia ja oikeita. Ei sellaisia "leluja" kuten esim. Harry Potterissa. Eritoten Glaurung ja Ancalagon ovat mahtavia pahiksia.

Tässä taisivat olla ainakin ne päälimmöisinä ajatuksina olleet. Toki Tolkienilta läytyisi lukemattomasti hienoja pahiksia tähän lueteltavaksi :twisted:
 
Itse en tykkää pahiksista. Mutta tähän kysymykseen voisin vastata Valtasormus. Mikäli se lasketaan pahisten joukkoon ja kuka ei laske, niin hänen mittapuunsa mukaan minulla ei sitten ole suosikki pahista. ;)

Mutta Valtasormus: Näyttää "pelkälle sormukselle", mutta tietyllä tapaa sormus pystyy vaikka mihin. Vaikka kaikki olisikin Sauronin aikaansaannosta, silti minua kiehtoo se että kaikki tavallaan johtuu sormuksesta, jolla tuntuu olevan "oma tahto". En pidä väkivallasta, riehumisesta, tappamisesta yms. Ja vaikka Sormus aiheuttaa tätä kaikkea, ei se itse ala riehumaan.

Se on "vain" kaunis Sormus, silti läpeensä paha!
Kiehtovaa..
 
Ehdottomasti balrogit. Meikää kun nyt vaan aivan tajuttomasti houkuttelee ajatus jättimäisistä palavista hirviöistä <3 Aivan sama kuka heistä, kunhan joku, söpö on kuitenkin. Leffassakin olin hyvin tyytyväinen balrogin ulkonäköön, aika samantyyppinen kuin mitä itse olin alunperin miettinyt, tosin paaaaljon pienempi ja jotenkin... selvemmän näköinen.
 
Myös minä kuulun Sauronin Suun fanikuntaan. Mies on niin Mustan Ruhtinaan pauloissa, että on unohtanut oman nimensäkin ja ottanut identiteetin tämän äänitorvena. Pätevyyttäkin löytyy: "Hän oppi suurta noituutta ja tiesi paljon Sauronin ajatuksista eivätkä örkitkään vetäneet hänelle vertoja julmuudessa." Ja kaiken muun hyvän lisäksi hänen unelmanaan on päästä Anduinin länsipuolisten alueiden tyranniksi. Ylimielinen, pilkallinen ja julkea hahmo - eli kaikin puolin rakastettava ;)

Sauronin Suusta tulevat mieleen ne kaikki historian harmaat pikkuvirkamiehet, jotka pitivät totalitarististen järjestelmien koneistot öljyttyinä ja siinä sivussa tärkeilivät omasta asemastaan hyvinsyötettyinä hoviorjina.
 
Minusta Saruman on ehdottomasti Keski-Maan Vuoden Pahis. Saruman, koska hän uskotteli Gandalfille olevansa tämän puolella kunnes päästi todellisen Sarumanin irti pöyristyttäen ja ärsyttäen samalla Gandalfin peripohjaisesti.:p
 
Nostanpa vähän tätäkin loistavaa keskustelua, koska miksipä ei. Konnussa kun on nykyään aivan liian vähän aktiivisia keskusteluja.:(

Oma lempipahikseni... Hankala kysymys mutta pienen miettimisen jälkeen melko selvä vastaus on Sauron Suuri, Keski-maan kaikkien vapaiden kansojen vihollinen. Jotenkin itseä on aina kiehtonut Sauronin kaltaiset "big boss"-tyyppiset pahikset. Klonkku, kärmekieli ja monet muut ovat tottakai kiinnostavia hahmoja nekin, mutta Sauronin sotastrategiaa, valtakunnan hallitsemista, juonittelua ja kaikkea muuta on niin paljon kiehtovampaa seurata kuin pienempien pahiksien vähäpätöistä elämää. Varsinkin Kuninkaan paluun lopussa olevat liitteet ovat minulle oikea aarreaitta: sieltä löytyvät kaikki Keski-maan merkittävät tapahtumat vuosi vuodelta ja niin ollen myös kaikki Sauronin teot selkeästi esitettynä
aikajärjestyksessä!

Kakkosena listallani tulee Khamûl, Idän varjo. Sormusaaveet ovat aina kiehtoneet minua, ja Khamûl nyt vain... Angmarin noitakuningas on toki loistava hahmo mutta jotenkin liian mahtipontinen noustakseen lempipahikseni joukkoon. Khamûl taas on saanut Tolkienilta nimen ja historian itselleen, mikä riittää nostamaan hahmon kiinnostavuustason niin korkealle että se pääsee listalleni.Synkempää ja vaikuttavampaa nimeä en ole muuten koskaan kuullut! Khamûl, Idän varjo... Täydellistä.

Muitakin suosikkeja on, muun muassa Ungoliant ja Ancalagon Musta, mutta jätetään ne tässä vähemmälle huomiolle, ettei viestini veny romaanin mittaiseksi. :D
 
Varsinkin Kuninkaan paluun lopussa olevat liitteet ovat minulle oikea aarreaitta: sieltä löytyvät kaikki Keski-maan merkittävät tapahtumat vuosi vuodelta ja niin ollen myös kaikki Sauronin teot selkeästi esitettynä
aikajärjestyksessä!

En tiedä oletko lukenut Berenin ja Lúthienin tarinaa, siinähän on lisää mielenkiintoisia väläyksiä Sauronin luonteenlaadusta ja toiminnasta Morgothin alipäällikön tehtävissä. (Lyhyt suomennettu versio Silmarillionissa, aiempia versioita HoME -kirjasarjassa ja "Beren and Lúthien" -kokoomateoksessa. Varsinkin Sauronin varhainen vastine Tevildo on kiinnostava.)
 
Ylös