Pakotin maanantai-illan pimennyttyä itseni menemään pään varjoaineelliseen 3T-magneettikuvaukseen Töölön Mehiläisessä (typerästi mm. useamman tavallisen MRI:n jälkeen) ja jälkeisjuomisesta huolimatta gadolinium-retentiomyrkytyksen oireet jatkuvat edelleen, vielä viikkoa myöhemmin nenässä (hajuaistini on liattu ja useat tuoksut vääntyvät teolliseen sävyyn) sekä suussa, jossa mm. säteilyaltistustyyppinen kihelmöinti pomppaa esiin ruoan ja nesteiden nauttimisen jälkeen. Nesteiden maut on pilattu, kielellä päilyy koko ajan lyijy-elohopeamaisesti ilman ruokaärsykettäkin ja nielunpuoleisempi sylki taas alkoi tuntumaan keittosuola-/verikoostumukselliselta (!) suun limakalvolla heti koneesta noustuani. Ja nenänielusta valuilee alas ellottava makeahko makuaistimus.
Tämän lopputuleman takia joululahjani kaikille teille onkin nyt siis äärimmäisen vakava varoitus pysytellä visusti erossa niin ihmisen haju- ja makuaistin kuin hänen terveytensäkin pilaavasta gadoliniumista. Minäkin tein ensin kyseisen oikean valinnan KAHDESTI omien tutkimusteni paljastettua ko. aineesta hyvin huolestuttavia asioita — mutta piilevän sairauden voimistamien pää-, kaula- ja sydänoireiden takia menin lopulta uhkapelaamaan täysin panoksin, silmät vastaantulevalle rekalle suljettuina (huolimatta jatkuvista tielleni osuneista varoitusmerkeistä ja vielä pukukopissakin aistitusta paikaltapoistumiskehotuksesta), enkä tajunnut kysyä yksinkertaista kysymystä "oikealle vaiko vasemmalle", muistanut aiempana päivänä lukemaani talouskirjan ohjetta "when in doubt, delay" tai edes repinyt IV-letkua oikeasta kädestäni ennen kuin kaikki tilanteen pelastamisen mahdollisuuteni olivat menneet. [
Edit: Epäilen itse asiassa vahvasti varjoaineen tahallista yliannostusta tai koostumuksen kemiallista manipulaatiota + kuvauksen kahta hoitajaa johtuen heidän jo vuoro-ovelta alkaneesta ylellisestä palveluhalustaan ja mukavuudestaan minua kohtaan, mikä ei sopinut lainkaan aiempaan 'mattoa kiskovaan' käytökseeni ja tiimin monipäiväiseen reaktioon siihen kyseisessä kuvantamossa — paitsi tietenkin suunnitelmallisen koston verhona. Toivottavasti en lausu tässä väärää todistusta kanssaihmisistä ja oikeampi syy olisi riittämätön esi- tai jälkinesteytys tai pohjatila joka on saanut elimistöni imemään gadoliniumia irti kelaatistaan.]
Nyt ymmärrän, että yksinkertaisesti Rikhardinkadun kirjastoon istumaan jäämällä olisin ollut kiiruhtamatta itse omaan tuhooni ja siten pelastanut sekä johdatuksen tahtoman uskollisen miehen tulevaisuuteni kuin myös minun ja vastikään lähentymäni leski-isän yhteisen rauhallisen joulun. Sen sijaan valitsin kuitenkin dokumentoitujen hoitovaurioiden mielestä työnnön ja maksullisen asian loppuunsaattamisen ja nyt minut on nähtävästi tuomittu kokemaan huono ennenaikainen kohtalo entistä suuremmalla varmuudella. Älkää te kuitenkaan missään nimessä tehkö samaa virhettä, vaan kunnioittakaa anatomianne koskemattomuutta sekä "älä pane sinne mitään mitä et saa ehkä pois" -periaatetta kaikkinaiseen loppuun asti — ja KUUNNELKAA ympäristönne viestejä.
Kaiken-laisia viestejä siellä missä kuljettekin. Eritoten yksi tämän lukijoista.
Koska en aio debilitoitua ja lähteä kaupunkiympäristössä, on minun tullut aika yrittää poistua piakkoin viimeiselle pyhiinvaellus-/seikkailumatkalle luonnon haasteiden pariin. En koskaan uskonut, että elämäni päättyisi näin katkerasti, mutta omaa johdatustaan uhmaavalle (tai sellaisen lähteen väärin tulkitsevalle) yksilölle käy näemmä lopulta tällä tavoin. Kiitos siis ja hyvästi.
P.S. Toivon, että
kotisivujeni puuhasteluista on teille hyötyä ja iloa mahdollisimman monilla rintamilla.